jos miehellä on 3 lasta ja hyvä vaimo! niin miksi hän lähtee noin vaan sanomatta toisen naisen luo asuma/elämään!!!ihmettelen vaan!(ei ole oma kohtalo)antakaapa kommentia!!
ihmettelen!
joose!
71607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nimittäin niin kävi minullekin.
Nyt ei enää edes vaivaudu lapsiaan tapaamaan.
Uudella eukolla oli 2 lasta ja nyt on niillä
pieni vauva siinä myös.
Ilmoitti erosta minulle yllättäen ja lähti saman tien, työpaikaltahan se uusi löytyi.
Minulle oli shokki,mutta ei enää asia vaivaa.
En enää viitsi edes lapsille valehdella,että isä rakastaa kyllä teitä ja sillä on vaan niin kiire, ettei ehdi teitä tavata.
Lapsilla on kuitenkin isää ikävä vieläkin, erosta on nyt 2,5 vuotta.
No elämä jatkuu ja niin jatkoin minäkin eteenpäin ja elän tyytyväisenä uudessa parisuhteessa ja lapset onneksi tulevat hyvin toimeen nykyisen mieheni kanssa.
Se on se neljänkympin kriisi,kun iskee monelle. olen sen tuttavapiireistä huomannut,silloin moni tajuaa kuolevaisuutensa ja paniikissa etsii uutta elämää.
...meilla juuri päällä...miehellä varmaan juuri se 40-kriisi...hyppäsi yhtäkkiä toiseen perheeseen asumaan kolme viikkoa sitten, pidettyään salasuhdetta pari kuukautta. Meillä vuosia takana 15 ja pienet lapset, talo ja kaikki ...mutta erohakemusta kiikuttaa jo oikeuteen ja on niin rakastunut että. Täällä se käy uhoamassa miten kaikki on sen ja uhkailee kaikella lööperillä, on kuulemma viemässä lapset jne... Aivan aivotonta käytöstä, kaikkeen sitä joutuu mukaan kun vanhaksi elää-- täytyy tässä vaan koittaa pitää puolensa : )
Ja saa nähdä tosiaan kauanko lapset on hänelle kaikki kaikessa..kun jo nyt muutaman tunnin kaitsenta tuntuu olevan liikaa...aivan kauhea tilanne ja törkeä juttu..mutta ei tässä auta kuin keskittyä omaan elämään ja jatkaa sitä...
On ne kuitenkin olleet sillai rohkeita ja rehellisiä, etteivät ole tarpeettoman kauan seläntakana peliään pitäneet, vaan ovat lopettaneet edellisen suhteen ensin, korjanneet lelunsa ennen kuin ovat levittäneet seuraavat, noin suurinpiirtein ajatellen.
Tottahan kelkan ykskaks kääntäminen on vaikea käsittää ja karkea pala nieltäväksi, mutta parempi noin -ehkä- kuin vuosien pettäminen kaikkine kotoisine mykkäkouluine ja omituisuuksine, mitä salasuhteen piilotteleminen teettää.
Onnea teille, voimaa matkallenne.
6 vuotta sitten. Lapsista ei välittänyt pätkääkään ja uusi elämä oli ihanaa. Sit uusi sai lapsen ja kolme viikkoa sen syntymän jälkeen ukko otti hatkat. Vieläkään ei ollut mitään tunteita entisiin lapsiin. Sit löytyi jo vanhempi nainen. Sekin juttu muutaman vuoden jälkeen meni kasaan. Minä itse ehdin jo perustaa uusioperheenkin. Ja kas kummaa noin 1,5 vuotta sitten alkoivatkin entiset lapset kiinnostaa - ihan aidosti. Puhuttiin että kaveri muuttui. Ja kuinkas kävikään. Kuukausi sitten henki pois. Kalliit on laulujen lunnaat!
Ehkä se vaimon (ja miehenkin) hyvyys on aina myös katsojan silmässä, kuten kauneuskin. Joku voi olla hyvä toiselle ja toinen taas jollekin muulle. Mutta en minäkään sitä ymmärrä, että uusi katsotaan ja vanha pidetään vielä varalla ja jätetään, kun uusi suhde on tarpeeksi "vakavalla" pohjalla. Mies lähti (yhteisestä päätöksestä) pari vuotta sitten, eikä käsittääkseni ollut ketään toista. Lapset jätti suosiolla, mutta lasten omaisuuden kyllä vaati itselleen lähtiessään ja ikävä kyllä en voinut asialle mitään tehdä.
En tiedä miksi jotkut tekee niin, voi olla että se joka lähtee on salannut "pahoinvointinsa" pitkään ja uskotellut muille, kai myös itselle, että kaikki on hyvin. Sitten kun tulee sopiva puoliso, joka on ihana, eksoottinen, huomaavainen, kenties jotain muuta kuin siivoja, tai rekkakuski. (Entinenkin oli sitä mutta siihen oli tottunut). Silloin lähtö on herkässä toisen luo, Ihmismieli on kumma.
Voi liittyä myös tiettyyn ikään...
(Enkä tarkoittanut väheksyä edellä mainittuja ammattia, sori)
Mulle kävi juuri niin. Mies lähti ja vasta eropäätöksen tehtyään sai suunsa auki niistä asioista, mitkä häntä oli ottanut päähän.
Tosin luulempa, että eron pohjimmaiset syyt oli jossain muualla. VAikka olisin päälläni seisonut, niin aina olisi joku vika löytynyt millä perusteella lähteä.
Toki meillä oli omat ongelmamme. Juuri tuo puhumattomuus ja suhteen hoitamisen laiminlyönti. Mutta olisi ollut reilumpaa, että olisi sanonut jotain siinä vaiheessa, kun asiat alkoivat kaatua päälle.
Itselläni oli juuri silloin omissa asioissani huolta. Olin sairastunut ja odottelin tutkimuksiin pääsyä. Enpä jaksanut senkään takia olla "täydellinen vaimo".
Onneksi sen sairauden kanssa kävi hyvin, eli ei mitään vakavaa ja parannettavissa olevaa :)