Autoverolaki» 29.12.1994/1482:
”6 a § (4.4.2003/266)
3 mom.
Jos veron osuutta ei ole julkaistu taulukossa tai taulukon julkaisemisesta on kulunut vähemmän kuin 14 päivää, veron osuus on
1) henkilöauton ja muun 10 a §:n 1 momentissa tarkoitetun auton osalta 29 prosenttia auton verotusarvosta, jos ajoneuvo on muulla käyttövoimalla kuin dieselöljyllä käytettävä, tai 30 prosenttia, jos ajoneuvon käyttövoimana on dieselöljy;”
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941482?search[type]=pika&search[pika]=autoverolaki
Eurooppaoikeus:
”Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä kohtaa rikotaan, jos maahan tuodusta tuotteesta kannettava vero ja samanlaisesta kotimaisesta tuotteesta kannettava vero lasketaan eri tavalla ja erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti niin, että maahan tuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, kohdistuu suurempi vero (ks. em. asia komissio v. Kreikka, tuomion 20 ja 29 kohta; asia C-213/96, Outokumpu, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1777, 34 kohta ja asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001, Kok. 2001, s. I-1327, 21 kohta).”
http://www.kho.fi/paatokset/17849.htm
Helsingin hallinto-oikeuden tulkinta autoverolaista Eurooppaoikeus huomioiden:
”Henkilöautoon oli sovellettu autoverolain 6 a §:n 3 momentin mukaista 29 prosentin veron osuutta, koska Volvo 240 -mallia koskevaa vero-osuutta ei ollut julkaistu Tullihallituksen julkaisemassa taulukossa. Kyseiselle mallille ei ollut julkaistu autoveroprosenttia myöskään vuosien 1990 ja 1991 taulukoissa. Kun Tullihallituksen 4.2.2004 julkaisemassa taulukossa vuoden 1992 eri Volvo-mallien autoveroprosentit ovat vaihdelleet välillä 21-26 prosenttia, kyseiseen autoon sovellettua autoveroprosenttia 29 oli pidettävä liian suurena.”
http://www.oikeus.fi/34402.htm
vataisena:
Tulli sovelsi autoverolakia täysin oikein. Juuri niin kuin siinä lukee. HAO piti autoverolain perusteella tehtyä autoveropäätöstä eurooppaoikeudellisesti SYRJIVÄNÄ, koska autoverolaki ei takaa sitä, kuten eurooppaoikeus edellyttää, että maahan tuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, ei kohdistuisi suurempaa veroa. HAO:n mielestä autoverolain mukainen päätös RIKKOI SELKEÄSTI perustamissopimuksen 95 artiklaa (nyk. 90 artikla).
”6 a § (4.4.2003/266)
3 mom.
Jos veron osuutta ei ole julkaistu taulukossa tai taulukon julkaisemisesta on kulunut vähemmän kuin 14 päivää, veron osuus on
1) henkilöauton ja muun 10 a §:n 1 momentissa tarkoitetun auton osalta 29 prosenttia auton verotusarvosta, jos ajoneuvo on muulla käyttövoimalla kuin dieselöljyllä käytettävä, tai 30 prosenttia, jos ajoneuvon käyttövoimana on dieselöljy;”
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941482?search[type]=pika&search[pika]=autoverolaki
Eurooppaoikeus:
”Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä kohtaa rikotaan, jos maahan tuodusta tuotteesta kannettava vero ja samanlaisesta kotimaisesta tuotteesta kannettava vero lasketaan eri tavalla ja erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti niin, että maahan tuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, kohdistuu suurempi vero (ks. em. asia komissio v. Kreikka, tuomion 20 ja 29 kohta; asia C-213/96, Outokumpu, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1777, 34 kohta ja asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001, Kok. 2001, s. I-1327, 21 kohta).”
http://www.kho.fi/paatokset/17849.htm
Helsingin hallinto-oikeuden tulkinta autoverolaista Eurooppaoikeus huomioiden:
”Henkilöautoon oli sovellettu autoverolain 6 a §:n 3 momentin mukaista 29 prosentin veron osuutta, koska Volvo 240 -mallia koskevaa vero-osuutta ei ollut julkaistu Tullihallituksen julkaisemassa taulukossa. Kyseiselle mallille ei ollut julkaistu autoveroprosenttia myöskään vuosien 1990 ja 1991 taulukoissa. Kun Tullihallituksen 4.2.2004 julkaisemassa taulukossa vuoden 1992 eri Volvo-mallien autoveroprosentit ovat vaihdelleet välillä 21-26 prosenttia, kyseiseen autoon sovellettua autoveroprosenttia 29 oli pidettävä liian suurena.”
http://www.oikeus.fi/34402.htm
vataisena:
Tulli sovelsi autoverolakia täysin oikein. Juuri niin kuin siinä lukee. HAO piti autoverolain perusteella tehtyä autoveropäätöstä eurooppaoikeudellisesti SYRJIVÄNÄ, koska autoverolaki ei takaa sitä, kuten eurooppaoikeus edellyttää, että maahan tuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, ei kohdistuisi suurempaa veroa. HAO:n mielestä autoverolain mukainen päätös RIKKOI SELKEÄSTI perustamissopimuksen 95 artiklaa (nyk. 90 artikla).
Vastaukset 3
Vanhimmat
NIINPÄ NIIN, MUNKIN AUTO VEROTETTIIN 29% MUKAAN, KOSKA TAULUKOSTA SITÄ EI LÖYTYNYT...
MISTÄ SAISIN SEN OIKEANPERÄISEN PROSENTIN TIETOONI, KOSKA MISTÄÄ TAULUKOISTA EI KO MALLIN AUTOA EDES LÖYDY....
ASIALLISIA VASTAUKSIA TAAS, Kts.....
Tullin tehtävänä on löytää veroprosentti. Ellei sitä löydy, vika on Suomen autoverolainsäädännössä, eikä sinun 2paikkasessa kesäautossa. Tullin tulee eurooppaoikeuden mukaan varmistaa, ettei se yhdessäkään tapauksessa tee syrjivää veropäätöstä. Autoverolain mukainen 29 % vero ei varmista syrjimätöntä verotustasi, kuten HAO:n päätöksestä on nähtävissä.
Tässä vaiheessa ei ole muuta tehtävää, kuin tehdä autoverovalitus HAO:een. Laita vaikka tällainen teksti tästä asiasta.
Tulli ei ole julkaissut autotyyppini yksilöllistä veroprosenttia. Veron määräämisessä käytetty vertailuveron %-luku perustuu tullin sisäisen tutkimukseen autovero-osuuden määrästä uusien autojen hinnoissa. Tulli on itse ilmoittanut kirjeellään (24.10.2002) tämän vero-osuuden vaihtelevan. Tullin tutkimuksessa matalin bensiiniautolle määrätty vero oli 13,06 %. Tulli määräsi vertailuprosentiksi 29 %, joka on Tullin itsensä antamien tietojen perusteella syrjimättömyyden varmistamiseksi liian korkea.
Muista valittaa vielä verotusarvosta ja ”elvistä”.
Pelkällä alimmalla prosentilla ei sitten kannata perustella valitustaan. Auton arvon määrittelemisene pitää kehittää riittävä määrä (muutama A4 liuskallinen) perusteita, joita löytyy esimerkiksi tältä palstalta, autovero ja tuulilasi nettisivuilta sekä eu:oikeuden ja HAO:n oikeuden päätöksistä.
Oikeudellisten todisteiden lisäksi pitää löytää riittävä (kymmenen ainakin) määrä samankaltaisia toisenmerkkisiä ja samankaltaisia samanmerkkisiä sekä erilaisia samanmerkkisiä vertailuautoja, joille löytyy yksilöllinen prosentti ja/tai joille löytyy markkinahinta yksityisten ja yritysten myynti-ilmoituksista.
Käytännössä on tullin tehtävä sitten kumota nämä perusteet omilla perusteilla. Periaatteessa tullin tehtävänähän olisi itse etsiä nämä perusteet, mutta jutturuuhkan vuoksi ei taida olla paljoakaan aikaa yhtä autoa kohti näitä tietoja etsiä. Ja mikäli on, ylempää tullut ohjeistus kieltää kuitenkin järjen käytön.
Eli yhtenä kohtana voi mainita tuon 13,06 prosentin, mutta se tieto on aika epäoleellinen asiassa. EYT tuomioistuimen päätöshän on, ettei tuotetta saa syrjiä vastaavaan suomessa markkinoilla olevaan autoon verrattuna. Tällaisen vastaavan löytäminen on siis tärkeintä ja sen hinnan ja veromäärän määrittely/arviointi.