Mulla on sellainen ongelma, että mies sanoi yksi päivä kun puhuttiin meidän suhteesta, että hän ei enää rakasta minua...mutta kuulemma välittää kumminkin. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen vasta pari viikkoa ollut sitä mieltä että kaikki ei ole kunnossa, mutta hän väittää että hänestä tuntunut niin jo kauemmin. NO ei ole ainakaan näyttänyt sitä. Meille syntyi lapsi neljä kuukautta sitten, mitä hän ruikuttanut multa viimeiset viisi vuotta. Mä epäilin jotain vähän aikaa sitten kun hän tuntui jotenkin etäiseltä, ei pussannut eikä halinut enää niin kuin ennen. Mä olin jo ihan varma että hänellä on toinen nainen, mutta ei kuulemma ole. kyllä mä häntä uskon. Hän tekee todella pitkää päivää töissä ja sen takia on yhteinen aika jäänyt vähälle ja muutenkin...mulla on ollut kädet täynnä vauvan hoidossa. illat on suurinpiirtein mennyt vauvaa syöttäessä. Olisin vaan halunnut tietää että onko toisia samassa tilanteessa ja jos on niin miten olette lähteneet ongelmaa parantamaan?? Auttaako enää mikään??? erotakkaan en haluaisi??
Hän täytti sunnuntaina 30 vuotta...voisiko olla jokin kriisi?? vai eikö osaa käsiteelä isäksi tulemista?? Ja sitä että mä olen nyt äiti enkä pelkästään tyttökaveri??
Kriisi
7
2681
Vastaukset
- syntyminen
on tosi iso asia parisuhteessa, ja useinkin voi aiheuttaa pientä tai isioa kriisiä.
Koittakaa vaan puhua ja puhua, vaikkei sekään välttämättä aina kovin helppoa ole. Minulle ainakaan.
Myös parisuhdeneuvojalle voi varata aikaa, ainakaan ei kannata tuossa vaiheessa luovuttaa. Vauva on vielä niin pieni että hyvin suurella todennäköisyydellä kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Voimia sinulle. - Stressaa
Yleenäsä puolisot haluavat yhä uudestaan kuulla saman ihmeen: hän rakastaa minua sellaisena kuin minä olen. Sitä ei tavallaan usko, se pitää kuulla uudestaan ja uudestaan. Järkytys on sitä suurempi kun vastaus onkin yhden kerran kielteinen.
Voi olla että miehesi ei oikein ole tajunnut tätä. Ehkä hän ei pidä koko rakastamisjuttua kovin tärkeänä. - tosiaan periksi
Heti kun ei ole kivaa on nykyään tapana antaa periksi. Heti mulle kaikki tänne. Haluan vauvan. Ai se ei ollutkaan kiva, lähden tieheni. Moni yh kun jää sen kakaran kanssa kahden, niin salaa mielessään haluais palauttaa koko pakkauksen, mutta sepä ei käykään niin helposti. Miehet ovat viisaampia kuin naiset, lähtevät litomaan vielä kun voivat ja jättävät akat hoitelemaan kersoja. Älkää luopuko vapaudestanne = tehkö lapsia ellette ole todellakin asiasta 100 prosenttisen varmoja. Se on semmoinen homma, mitä ei voi tehdä tekemättömäksi kun kersa on syntynyt.
- on tuntunut...
Joskus on minustakin tuntunut, kuin meillä olisi samankaltainen tilanne. Monesti se on ollut vain sitä, että puolisollani ja minulla on eri rytmit siinä, kuinka usein kaipaamme läheisyyttä ja hellyyttä ja toisaalta omaa rauhaa.
Parisuhde kehittyy ajan myötä: ensin on rakastumisvaihe, jossa ollaan koko ajan "me". Sitten tulee ns. eriytymisvaihe, jossa ollaankin sitten "minä" ja "sinä". Tämä on tärkeä vaihe, täytyyhän ihmisen saada olla oma itsensä eikä vain toisen puolisko! Lopulta, jos suhde on sinne asti kestänyt, päästään rakastamisvaiheeseen, sellaiseen tilaan, jossa "minä" ja "sinä" voi olla samalla "me", elämänkumppaneina. Kävimme jokin aika sitten eräässä parisuhdeillassa, ja siellä puhuja sanoi, että jos rakastumisvaihe kestää maksimissaan pari vuotta, niin eriytymisvaihe kestääkin sitten vajaa parikymmentä! Rakastamisvaihe sitten loppuelämän. Eli hetken huuman jälkeen tulee kahdenkymmenen vuoden kakku lusittavaksi, ja jos siitä selviää, rupeaa homma taas luistamaan. Ja puhe oli keskivertoparisuhteesta, normaalielämästä! En ole vielä itse päässyt tuota kiertoa loppuun asti, enkä siksi voi sanoa, toimiiko tuo ihan tuolla tavalla...
Mutta pointtini: Parisuhde ei normaalisti ole ihanaa onnea ja alituista rakkaudentunnetta. Varsinkaan sen parinkymmenen vuoden vankeustuomion aikana. Suhteessa tarvitaan kärsivällisyyttä, sitkeyttä, sisua, TAHTOA jatkaa yhdessä (niin hyvinä kuin huonoina päivinä). Vasta sitten voi päästä siihen suhteen parhaaseen vaiheeseen.
Halaa sinä häntä, vaikka et saisikaan vastavuoroisesti takaisin. Osoita, että tahdot jatkaa, että tahdot yrittää. Puhukaa. Keskustelkaa. Jutelkaa. Välittäminenkin on jo paljon. Mutta: jos olette väärät ihmiset toisillenne, kituuttaa ei kannata. Oletteko? Ottakaa siitä selvää. Muistelkaa sitä alkusuhteen visiota, millaisia toiveita ja suunnitelmia teillä oli... Olisivatko ne vielä toteutumiskelpoisia? - Mona-Henrika
parisuhdetta. On uusi ihminen josta pitää huolehtia ja kantaa vastuuta. Onkin yht`äkkiä vanhempi. Tavallaan se huoleton elämä on ohi ja vastuu painaa. Ja onhan se väsyttävää vauvan hoitokin. Yölliset syöttämiset ja heräämiset yms. Monella menee aikaa tottua ajatukseen vanhemmuudesta.
Mitä on rakkaus miehesi mielestä ? onko se hänelle sitä huuman tunnetta vai halua olla yhdessä ? Joskus ihmisillä käsitys rakkaudestakin ovat erilaisia.
Itse lähestyn kolmeakymppiä ja voin sanoa, että itselläni on havaittavissa kriisinpoikasta. Tavallaan nuoruuden kaipuuta ja itse tunnen vasta nyt itseni pikkuhiljaa aikuiseksi. Vaikka olen ollut äiti jo 9:n vuotta.
Entäs jos yrität puhua asiasta miehesi kanssa ? ja tietysti odottaa mitä aika tuo tullessaan... Mutta voimia ja jaksamista sinulle pienen ihmeen kanssa ! - suru26
Meillä aivan sama tilanne, mies 33v, meillä ei ole lapsia kylläkään. Olemme käyneet pariterapiassa 2kk, mutta mieheni on päättänyt muuttaa pois. Hänellä on vain työ ja työ ja työ. Mieheni on ollut kuin toinen ihminen viimeiset 4kk, joulun alla hän petti minua naisen kanssa, joka otti yhteyttä miieheeni. 2x ovat harrastaneet seksiä, mies kertoi itse. Siksi menimme terapiaan. Minulla on olo, etten koskaan selviä tästä, sillä hän oli koko elämäni valo.
- silti onnellinen
Luin tuon tarinasi ja pakko oli alkaa kirjoittamaan, sillä se oli kuin suoraan minun elämästäni.
Nimittäin noin neljä kuukautta sitten mieheni alkoi puhua että hänellä ei ole hyvä olla tässä meidän suhteessa. Meilläkin kaksi lasta ja olemme olleet yhdessä jo 15vuotta. Minä tietenkin halusin tietää ja puhua mikä hänen mieltänsä painaa, mutta sain ympäripyöreitä vastauksia. Tämä osottautui vasta jäävuorenhuipuksi, sillä parin viikon jälkeen tästä keskustelusta hän täräytti minulle ettei rakasta minua enää. Voit kuvitella että olin aivan ällikällä, tästä alkoi pitkä raastava aika jolloin yritin saada selville miksi yhtäkkiä rakkaus hänen puoleltaan oli loppunut. Loputtomien keskustelujen jälkeen sain tietää että hän oli pettänyt minua useaan otteeseen ja hänellä oli ollut suhde toiseen naiseen useamman kuukauden ajan. Se sattui niin että tuntui etten jaksa enää edes hengittää, koko maailmani sortui ja en tiennyt mitä olisin tehnyt.
Päätimme että eroamme, mutta koska hän on aina ollut hyvä isä, hän halusi olla lähellä lapsiamme. Päätimme jatkaa yhdessä asumista kaveripohjalta ja hän laittoi asuntohakemuksen menemään.
Yllätyksekseni aloimme avoimemmin puhua asioista kun olimme niinsanotusti eronneet, itkimme ja nauroimme yhdessä ja puhuimme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Oli kuin olisimme uudestaan tutustuneet toisiimme, sillä pitkän parisuhteen aikana alkaa toista ajattelemaan itsestäänselvyytenä ja luulee tuntevansa toisen niin hyvin ettei edes aina tarvitse kysyä mitä toinen ajattelee. Se että tajusimme olevamme toistemme parhaat ystävät auttoi meitä löytämään toisemme uudestaan.
Nykyisin on alettu harrastamaan yhdessä kaikenlaista ja yllätämme toisiamme pienin asioin, esin. tekstiviesti kesken työpäivän ilahduttaa ja yhteiset tapaamiset ruokatunnilla ilman lapsia ovat tulleet jäädäkseen. Nyt olemme taas oikeasti yhdessä, mieheni lopetti suhteen toiseen naiseen ja kertonut rehellisesti kaiken, vaikea varmaan uskoa, mutta ajattelen että kaikilla on oikeus uuteen mahdollisuuteen. Me olemme löytäneet sen ja haluamme sen toisillemme antaa.
Hän satutti minua pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta jos siitä seurauksena on se että meidän kaskinäinen suhde on paljon parempi niin silloin se oli sen arvoista. Joku fiksu on joskus sanonut, että ihminen antaa anteeksi niin paljon kun rakastaa. Minä rakastan ja vaikka en voi tulevaisuudesta tietää niin sen tiedän, että nyt olen onnellinen.
Voimia sinulle ja kaikille muille jotka elävät samanlaisten vaikeuksien kanssa. Mieti mitä sinä elämältäsi haluat ja että onko se toinen osapuoli kyyneleidesi arvoinen?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373645Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal253202- 652845
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak792633- 351718
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801660- 281487
- 151455
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231444- 271415