Tylsäksi on

Kuullostipa tutulta.. ihan kuin olisi lukenut selostusta omasta entisestä suhteesta.

En silti tiedä vastausta. Miehesi ei todennäköisesti ole oikein sisäistänyt ettei suhde toimi paikallaan. Ei riitä se että ollaan samassa tilassa, pitää saada virikkeitä ulkopuolelta. Ei riitä paljon puhumistakaan ellei yhdessä tehdä mitään ja hankita yhteisiä kokemuksia. Ekan kahden vuoden aikana ohjelmaa riittää siinä että ollaan kotona ja tutustutaan toiseen. Ehkä mennäänkin enemmän koska mikä tahansa on mukavaa toisen kanssa. Juuri noin meillekin kävi entiseni kanssa. Ennen kuin seurustelimme, hän oli koko ajan menossa, mutta kun muutimme yhteen niin hän halusi vaan olla kotona. Ja miksi mennäkään mihinkään jos on käynyt baarissa vain sen takia että löytää kumppanin? Nyt se on löytynyt, mitä siellä enää ramppaamaan? Ehkä siellä on sinkkuaikoina tullut käytyä niin paljon ettei enää huvitakaan. Se kotona istuminen jää vaan helposti päälle. Kotona saa sitä ruokaa mitä haluaa ja se on halpaa. Olutkin on edullisinta juoda kotona. Eikä tarvi tunkea bussiin, ei jonottaa taksia eikä varata pöytää. Mutta kotiin jääminen ei olekaan elämys eikä vaihtelua jos on aina kotona. Se on ehkä unohtunut mieheltäsi. Baarissa maksetaan elämyksestä. Vaihtelusta. Ja siitä että sinä olet tyytyväinen. Jos miehesi mittaa näitä asioita rahassa, tuota voisi käyttää perusteluna.

En minäkään usko että miehelläsi olisi ketään toista tai hän tarkottaisi tuolla mitään pahaa. Hän vaan kokee että se riittää että on paikalla sinun kanssasi. Se ei riitä sinulle, se on syy lähteä yhdessä. Koita perustella. Sano että voit mennä kavereidesi kanssa mutta se ei ole mukavaa koska haluaisit että hänkin on paikalla. Tuo esille riittävän selvästi että et jaksa tätä näin. Jos hän haluaa vielä jatkaa kanssasi, hänen on pakko ottaa sinunkin toiveesi huomioon. Ei kannata ehkä uhkailla, mutta väistämättä toisen tarpeiden huomiotta jättäminen johtaa ennen pitkää eroon.

Itse tein niin että aloin sitten menemään kavereiden ja työkavereiden kanssa yksin koska tunsin että tukehdun kotona istumiseen. Löytyipä sellainenkin miespuolinen työkaveri joka oli aina valmis lähtemään kanssani baariin vaikkei muut lähteneetkään ja sai minut tuntemaan itseni naiseksi. Ja se johti siihen että meninkin sittne mieluummin tämän työkaverin kanssa kuin oman poikaystäväni joka johti lopulta suhteeseen. Pettämiseen ja kaksoiselämään (en saanut jätettyä poikaystävääni koska en pystynyt perustelemaan itselleni että jätän hänet sen takia ettei hän halua lähteä baariin kanssani). Lopun voit arvata, erohan siitä tuli.

Toivottavasti te keksitte tuohon jonkun ratkaisun. Jos tietäisin miten miehen saa liikkeelle niin sen kertoisin. Uudessa suhteessa kaikki on toisin koska nykyinen kumppanini tykkää oikeasti mennä ja nähdä ihmisiä. Oletteko sitten oikeasti yhteensopimattomia? Onko olemassa naisia jotka haluavat olla vaan kotona eivätkä käydä baareissa tai kahviloissa. En minä tiedä. Itse en ainakaan ole sellainen.

Sopikaa vaikka kalentereihin kerran-kaksi kuukaudessa ajat jolloin teette yhdessä jotain kodin ulkopuolella. Ehkä hänkin sitten alkaa miettimään niihin sellaisia juttuja joista hänkin tykkää. Onhan niitä vaihtoehtoja. Vaikka kartingia ajamaan. Leffaan. Kavereita mukaan, jos olette muuten liikaa kahdestaan. Kavereiden puoliskot mukaan. Ehkä se voisi olla kokeilemisen arvoista.

Ehkäpä olet hänen mielestään ällöttävän näköinen, ja hyvin epäeroottinen, ettei siinä nouse heppi kellään. Miksi tänen kirjoitit? Mieheltä sä sen vastauksen saat. Päätitte sitten erota tai ette. Ota sekin vaihtoehto esille.

Milloinhan ihmiset tajuavat, että rakastuminen ja rakastaminen ovat aivan eri asioita? Ja että suhteen eteen pitää tehdä KOVASTI töitä? Ja ettei pitkä parisuhde voi olla jatkuvaa ilotulitusta? Ja että täytyy tehdä kompromisseja? Ja että avoimuus ja rehellisyys ovat tärkeimpiä asioita ihmissuhteessa? Ja että täytyy olla valmis myös ITSE kasvamaan, eikä vain toista muuttamaan?

ja vaikka muille myös. Kertokaa millainen suhde pitäis olla kun olet elännyt samassa suhdessa että arki tuntuu jo kovasti. Miksi se ei kelpaa enää kun se ei antaa uusrakastumisen tunnee enää. Ei elämä ole kuin julia roberts ja richard gere joku hollywodin pretty woman leffa, ja miksi se pitäs sitten jatkuvasti olla. t. Jätetty 5v suhden jälkeen koska varman tulin tylsä joka ei ymmärtää nykyihmisten levottomuus.

Yritä muuttaa päivä rutiineja yhteenssä sun partnerin kanssa ja alkaa yrittää saada yteisiä vapoj päiviä. Vaati molemmat vähän pomolta ja etukäteen voit pyyda vapoja päiviä joka synkkaa kn vuorolista tehdään. Kaikki on mahdollista. Voisi lopuksi kertoa mitä on tosi tyyyyyyyylsäääää, se on olla yksin ja työtön ilman tuttuja ja ainoa keskustelut tulee olla tällaisia palstoja kerran viikossa salillekäynti (rahojen takia vain kerran viikossa punttaamaan) ja joskus yksin leffaankäynti. Se on tylsä.
utta onnea teille. Ja yrittää "work it out". :)

nykypäivänä,että mies käy töissä ja vaimo on kotona,siitä se johtuu.Eli ukkosi tuntee itsensä elättäjäksi ja ahdistuu kun ajattelee näin jatkuvan pitkäänkin tai aina.Jos se on väsynyt,kun pitkiä päiviä tekee ja jos illalla katsoo elokuvia tai sinä valvotat.Anna ukon maata,mene itse töihin,maksa laskut,tee kotityöt,eiköhän se ala olemaan paremmalla tuulella.Muista leipoa lempiherkkuja ja keittää,älä nakuta,vaikka kuinka väsyttää.Ole hiljaa,vaikka kuinka vituttaa.Älä koskaan sano sanallakaan vastaan,hänellä on aina vastaus valmiina ja hän on aina oikeassa.Tuon kaavan mukaan jos alat toimia niin rupeaa sillä haluja suhteesi löytymään.Näin se on akkojen pitänyt jaksaa kautta aikojen,ei se siitä ole miksikään muuttunut.

Miehesi on alkanut ukkoutua. Sinä elät vielä suhteen rakastumisvaihetta.

Meillä oli vähän samanlainen ongelma siinä kahden vuoden kieppeillä, mutta saimme sen setvittyä. Jotenkin ihmeen kaupalla opimme riitelemään ja keskustelemaan niin, ettei aina tarvinnut miettiä eroa riidan jälkeen.

Sanoit, että haaveilet siitä, että viikonloppuisin tapahtuisi jotain erikoista. Hyvä nainen, ei se haaveileminen siihen auta. Ei edes naisellinen vihjailu. Sinun pitää ehdottaa miehellesi tekemistä. Omani makaisi myös mielellään vaikka kuinka kauan sohvalla katsellen leffoja. Mutta yhtä mielellään hän lähtee kanssani ulos, kun kysyn häneltä nätisti, että lähtisikö hän kanssani minne ikinä nyt haluankaan lähteä. Meillä oli aikoinaan todella paljon riitaa aiheesta: minä haluan ulos ihmisten ilmoille, mieheni ei. Mieheni selitti minulle sitten, että jos haluan mennä jonnekin hänen kanssaan, minun pitää selkein sanoin pyytää häntä lähtemään kanssani minne ikinä haluankaan mennä. Hänellä kun ei ole hinkua lähteä mihinkään (kun tekee myös pitkiä päiviä) ja hän on huono keksimään ajanvietettä. Hän ei myöskään osaa lukea ajatuksiani. Joten ehdota hänelle muuta tekemistä. Ei niin, että ilmoitat ovella olevasi lähdössä ulos ja tokaiset perään: "Haluut sä tulla mukaan?"

Seksin puutteesta en tiedä, sen joudut selvittämään miehesi kanssa. Meillä ongelmat johtuivat siitä, että minä halusin joka kymmenes minuutti, mieheni harvemmin. Hänelle tuli mielettömiä suorituspaineita seksistä, ja hän koki, ettei mitenkään pysty tyydyttämään minua. Sitten ei maistunut seksikään, kunnes selvitimme ongelmamme.

Sen sijaan, en voi käsittää, miksi miehesi haluaa välttämättä nöyryyttää sinua julkisesti. Tai miksi hänen pitää ylipäätään haukkua sinua? Teepä selväksi, ettei sellainen sovi, ja että kavereitasikin hävettää istua ja kuunnella naama punaisena teidän kahden välisiä välienselvityksiä.

Mykkäkoulu ja uhkailut ovat pahimpia juttuja, mitä riidellessä voi tehdä. Niistä ei ole mitään apua.

Meilläkään ei juurikaan ole yhteistä aikaa töiden ja lapsenhoidon takia, mutta siihenkin löytyy ratkaisu. Kalenteri käteen, etsikää yhteisesti sopiva päivä, ja merkatkaa kalenteriin varaus, että olette sinä päivänä kahdestaan ja mitä teette. Silloin kun alkaa vituttaa yhteisen ajan puute, pelkästään tieto siitä, että teillä on tietyn ajan päästä treffit, auttaa kovasti.

olleet päälle kolme vuotta yhdessä. ja lapsikin on ehtinyt tulemaan että minä olen kotona ukko käy töissä..meillä meneekin asiat näin, minä odotan myös että päästäisiin yhdessä lähtemään illanviettoon kas ukko lähteekin kavereittensa kanssa. eli minä jään kotiin eikä turhaan tullut kutsua mukaan. jos minä suunnittelen lähtöä niin sen pitää tapahtua silloin että ukkokin pääsee mukaan, tai sitten ei ole ikinä muka rahaa lähteä jos ehdotan että lähdettäisiin kahdestaa. on se kumma. mä laitan kyllä miehelleni kaiken valmiiksi on ruoka, teen ruoat ja eväät töihin on aamupalat ja kahvit jne. olen niin kypsä tähän kotona olemiseen. suunnitellaan aina välillä jotain reissua, aina tulee joku este.
olen jo kelannut että varmasti sillä on joku toinen.
seksiä sentään harrastetaan, ihme ettei se ole hävinnyt jonnekkin.
odotan innolla kun minä lähden töihin niin yhteisiä menoja ei ole tämänkään vertaa kuin nyt on siis max kerran kuussa. jotenkin tuntuu että vanhat avioparitkin ovat aktiivisempia kuin me, ei käydä edes kävelyllä yhdessä vaikka löytyy talosta noita koiriakin.meillä kanssa miehen mielestä suhteessa ei ole mitää vikaa ja mulla nousee savu päästä.
onhan meillä näitä kivoja hetkiä mutta kun minä haluaisin saada kaiken ilon irti näistä vähäisistä hetkistä....ja silloin kun satumme olemaan yhtäaikaa kotona mies kattoo leffaa tai pelaa. mä kokkaan tai hoidan lasta tai menen koirien kanssa ulos. ei ikinä ehditä ees saunassa käymään kun mies menee nukkuu, lähtee töihin tai on töissä. hohhoi, kai sitä pitäs vaan tyytyväinen olla tähänkin eloon.
me myös riidellään kun minä olen kypsä ja mies ei tajua että minkä takia, mä saan olla sentää kotona. niin just aina kotona, kuitenkaa oo viel ikäloppu niin kai sitä aikaa vois muuallakin viettää kuin kotona ja lasta hoitamas. lapsenki saa aina hoitoon kun tahtoo mut ei niin ei....aaaaaaaaaaaarghh.
Puolet jäi tästä nyt mainitsematta mutta mitäs sitä enempää narisemaan. selväks varmaan tuli että suhde on tylsä. :(