MÄ EN PYSTY LOPETTAAN!!

Minulla on vähän samanlainen tilanne, vappuna tulee vuosi yhdessä jos tulee...
Emme ole kihloissa, mies on kyllä vihjaillu, että voisimme mennä. Hänellä on viisi vuotias tyttö joka pitää minusta paljon, minulla ei ole lapsia. Mies ylistääkin monesti kuinka lapsi pitää minusta ja minä olen hyväksi lapselle jolla ei ole juurikaan pysyviä ihmissuhteita... arg! Välillä ahistaa niin että itku tulee, en tiedä mitä tehä.
Mies on todella mustasukkainen, soittelee koko ajan, emme asu yhdessä, mutta hän auttaa paljon vanhempieni yrityksessä, eli lähellä heitäkin. Hän puhuu usein toisista alistavaan ja vähättelevään sävyyn, haukkuu minulle muita ja heidän tekemisiään. Joka päivä ja useaan otteeseen hänellä on vain pahaa sanottavaa jostakin, kamala stressi iskee ku kuuntelee. Tytön äidin kanssa hän ei tule toimeen, ovat vuorotellen haastamassa toisiaan käräjille, mies käy usein sossussa valittamassa lapsen hoidosta, huutavat toisilleen lapsen kuullen yms. Ovat kuitenkin eronneet jo kolme vuotta sitten.

Ahistaa, voi olla, että roikun vain siksi hänessä, että haluaisin jo oman perheen ja lapsia, välillä näen hänessä vain hyvät puolet. Hän on ahkera ja rakastaa minua.

En osannu kyllä olla sinulle avuksi.. Tuli halu purkaa omaa sydäntä kun luin sinun tarinan.

on psykopaatti, sitä sanaa käytetään liian laajaisesti vähän kuin kaikki muut psykologiset ilmaisut. Jätä diagnoosi ammatti ihmisilleen Paha sanoa tätä, mutta tämä miestyyppi on varman sellainen miestyppi joka sinä alussa tunne vetoutus kohdan. Miettikää jos sun entiset on ollut vähän samanlaiset luonne. Jos se on näin, sitten sinua varmaan tiedä tulevaisuuteen millainen miesluonne sua ei pitäis tuntuu vetoutumus kohdan.

Olen kyllä sitä mieltä, että ehdottomasti pitää tehdä suhteesta loppu, jos tunteet ja ajatukset toista kohtaan ovat tuollaisia. Jos ihmiset ovat ihan eri aaltopituudella ei se suhde kuitenkaan kestäisi. Miksi pitäisi itsensä tuomita johonkin perhehelvettiin, mitä elämä ehkä vielä tulisi olemaan huonossa suhteessa. Ja lastenkin takia.
Ette onneksi ole vielä kovin kauaa seurustelleet, ja jos nyt tiedät ettet halua elää hänen kanssaan pistä poikki, tavalla tai toisella. Ja tee se niin, ettei miehelle jää mitään epäselvää käsitystä asiasta, ellet halua että hän jää roikkumaan perääsi useiksi kuukausiksi tai piinaamaan muulla tavalla.
Älä pilaa omaa hyvää elämääsi ja lastesi elämää kenenkään takia, jota et edes rakasta. Nyt vain alat toimimaan.
Ja olen itse myöskin kokenut samantapaisen tilanteen, ja olen myöskin katunut raskaasti jälkeenpäin.
Sinun ei olisi pitänyt edes ikinä mennä suhteeseen tuon miehen kanssa. Viimeistään nyt on aika tehdä se lopullinen ratkaisu eli erota hänestä. Tee loppu hänen yksipuolisista haaveistaan mitä pikimmin. Toivotan sinulle rohkeutta, vain sitä vaaditaan.
Enemmän miestä loukkaat (ja itseäsi) jatkamalla suhdetta. Toimi pian.

sama tilanne. Mieheni ei tosin ole paha eikä ilkeä, Olen vaan rakastunut toiseen mieheen ihan koko sydämelläni. Olen yrittänyt jättää miestäni monta kertaa, mutta kun hän alkaa itkemään ja anelemaan, perun puheeni. Mun vanhemmat tykkää siitä varmaan enemmän kuin minä, eikä sekään tee asiasta helpompaa. Mun vanhemmat taitaa soitella sille enemmän nykyään kuin mulle. Yhdessä oltu pari vuotta ja asuttu melkein koko aika yhdessä..

Tuskin hän mikään psykopaati sentään on...

Ja vielä vaikeammaksi kaikki käy, kun annat toisen suunnitella ja unelmoida yhteisestä tulevaisuudestanne lisää ja lisää ja lisää...

Avoimuus ja rehellisyys!!! Minne ihmiset ovat ne unohtaneet?!? Kerro ja puhu. Lopeta toiselle vaikeneminen. Et tee häntä kohtaan oikein tuolla tavalla.

todellaakaan rakasta miestäsi ja etkä pidä hänestä, niin kerää rohkeutesi ja pistä suhteelle piste. Teet itsellesi ja hänelle hallaa.
Lukemani kuulosti niin tutulle. Lähes vastaava tilanne oli itselläni. Kärsin siinä suhteessa. En ollut onnellinen. Itse keräsin rohkeutta vähän reilun vuoden ja lopetin suhteen. Nyt on hyvä. Sanon sinulle, et älä jatka jos tuntuu noin vaikeelta. Et ole onnellinen...