Nyt kaipailisin teidän neuvoja erääseen vaikeaan asiaan. Tämä viesti on pitkä, joten kärsivällisyyttä kiitos.
Olin pari viikkoa sitten eräissä juhlissa, jossa tutustuin erääseen ihanaan naiseen. Tulimme hyvin juttuun ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Tapasimme pari päivää sen jälkeen ja sydämmeni valtasi ihana ja lämmin tunne. Tuo nainen oli niin ihana, kaunis, mukava yms. Suoraan sanottuna rakastuin. Mitään ujostelematta menin kertomaan tunteeni tälle ihanalle naiselle ja kas kummaa, hän tunsi samoin minua kohtaan ja ehdotti seurustelua. Tuntui kuin elämäni suurin unelma toteutui. Olin löytänyt sellaisen naisten, josta en osannut edes unta nähdä.
Mutta seuraavana päivänä koko juttu rupesi epäilyttämään minua. Meidän suhteessa vallitsee eräänlainen epätasa-arvo, vai miten sen nyt sanoisi. Ensinnäkin hän on minua 11 vuotta vanhempi. Olen vasta 17 vuotias ja hän on 28. Lisäksi hän on minua varakkaampi. Hänellä on kaikkea: omakotitalo, mökki, uusi BMW, vene yms. asioita joita minulla ei ole. Olen puhunut asiasta hänen kanssa ja hän on yrittänyt vakuutella, että noilla asioilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Vanhempani sanovat samaa, mutta itse epäilen asiaa. Sanotaan, että homma toimii jos mies on se vanhempi ja varakkaampi osapuoli, mutta entäs kun se on nainen?
En harrasta yhden yön juttuja. Minulla on sellainen periaate, että parisuhteet ovat elinikäisiä. Mies ja nainen löytävät toisensa, rakastuvat ja elävät elämänsä onnellisina loppuun asti. Se on seksuaalisuuden ihanne minun mielestäni, mutta voiko tällainen suhde olla sellainen kun?
Jostain kumman syystä olen aina tuntenut vetoa selvästi itseäni vanhempiin naisiin. En tiedä mistä tämä johtuu. Tutut kyllä haukkuvat gigoloksi ja sanovat, että ei sellaisia mummoja kannata yrittää. Mielestäni 28 vuotias ei vielä ole mummo. Olemme onnellisia ja suhteemme etenee hyvin, mutta kaipailen silti neuvoja tähän asiaan.
Olin pari viikkoa sitten eräissä juhlissa, jossa tutustuin erääseen ihanaan naiseen. Tulimme hyvin juttuun ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Tapasimme pari päivää sen jälkeen ja sydämmeni valtasi ihana ja lämmin tunne. Tuo nainen oli niin ihana, kaunis, mukava yms. Suoraan sanottuna rakastuin. Mitään ujostelematta menin kertomaan tunteeni tälle ihanalle naiselle ja kas kummaa, hän tunsi samoin minua kohtaan ja ehdotti seurustelua. Tuntui kuin elämäni suurin unelma toteutui. Olin löytänyt sellaisen naisten, josta en osannut edes unta nähdä.
Mutta seuraavana päivänä koko juttu rupesi epäilyttämään minua. Meidän suhteessa vallitsee eräänlainen epätasa-arvo, vai miten sen nyt sanoisi. Ensinnäkin hän on minua 11 vuotta vanhempi. Olen vasta 17 vuotias ja hän on 28. Lisäksi hän on minua varakkaampi. Hänellä on kaikkea: omakotitalo, mökki, uusi BMW, vene yms. asioita joita minulla ei ole. Olen puhunut asiasta hänen kanssa ja hän on yrittänyt vakuutella, että noilla asioilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Vanhempani sanovat samaa, mutta itse epäilen asiaa. Sanotaan, että homma toimii jos mies on se vanhempi ja varakkaampi osapuoli, mutta entäs kun se on nainen?
En harrasta yhden yön juttuja. Minulla on sellainen periaate, että parisuhteet ovat elinikäisiä. Mies ja nainen löytävät toisensa, rakastuvat ja elävät elämänsä onnellisina loppuun asti. Se on seksuaalisuuden ihanne minun mielestäni, mutta voiko tällainen suhde olla sellainen kun?
Jostain kumman syystä olen aina tuntenut vetoa selvästi itseäni vanhempiin naisiin. En tiedä mistä tämä johtuu. Tutut kyllä haukkuvat gigoloksi ja sanovat, että ei sellaisia mummoja kannata yrittää. Mielestäni 28 vuotias ei vielä ole mummo. Olemme onnellisia ja suhteemme etenee hyvin, mutta kaipailen silti neuvoja tähän asiaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
siinä jos kaikki menee hyvin ei se ikäero mikään asia ole kyllä asiat voivat onnistua hyvin vaikka sitä epäiletkin.Itselläni on 20v nuorempi nainen ja hyvin se menee,ei siinä muuta katsele miten juttu etenee aivan rauhassa kyllä se siitä:)
Joo, vaikea kysymys. Sinun pitäisi ensin miettiä oikein tarkasti sitä, että mikä itseäsi tässä kuviossa epäilyttää. Siellä se vastaus piilee, että jatkatko vai etkö? Ja ole ainakin itsellesi rehellinen, vaikka et voisi naisellesi ollakaan. Voit nimittäin löytää aika hurjiakin pelkoja, jos tarkasti ajattelet.
Itselläni oli joku aika siten kihlattu (=erosimme), joka oli minua 10 vuotta vanhempi (itse olen siis mies, ja hän oli nainen, noin selvennyksen vuoksi...). Aluksi kaikki tuntui taivaalliselta, eikä ikäeromme haitannut. Sitten, kun menimme suhteessamme syvemmälle, rupesimme törmäämään sellaisiin ongelmiin kuin erilaiset lapsuusmuistot ja erilaiset arvot. Kymmenessäkin vuodessa yhteiskunta muuttuu tosi paljon.
Tämä ikäeromme johti lopuulta siihen, että naiseni kuvitteli aina olevansa oikeassa vanhemman ikänsä turvin, ja yritti pikku hiljaa muuttaa minua omien toiveittensa mukaiseksi. "Niinhän naiset aina", joku saattaa sanoa, mutta tässä oli jotakin paljon enemmän.
Sitäkin pitäisi miettiä, että miksi nainen haluaa nuoremman kumppanin, vaikka se on yleistä tapaa vastaan. Mitkä ovat hänen motiivinsa, mitä hän suhteella hakee?
Kyllä tasa-arvoisuus on nykymaailmassa suhteen perusta, tai sitten pieni poikkeama siihen suuntaan, että mies on se, joka tuo taloon rahat ja toimeentulon, ja nainen hymyilee ja on kaunis... Tämä on yhä monen naisenkin unelma, vaikka he niin kovastii tasa-arvosta puhuvatkin.
Ennen tätä kihlattuani minulla oli kaksi vaimoakin, toinen minua 8 ja toinen 9 vuotta nuorempi. Heidän kanssaan tuli muita ongelmia, mutta ikäero oli silloin oikein päin.
Saattaa olla, että Sinä ja kumpanisi voisitte olla virkistävä poikkeus, mutta jos jo nyt epäilet, epäilet jatkossa vielä enemmän. Onnea ja viisaita päätöksiä Sinulle!!!
Meillä on ikäeroa (vain?) viisi vuotta, mies on nuorempi.
Edellinen vastaaja puhui erilaisista arvoista. Vanhempani olivat molemmat töissä ja jakoivat kotityöt, joten en saanut mitään mallia, että naisen pitäisi passata miestään. Mieheni äiti sen sijaan oli kotiäiti ja hän on tehnyt perheelleen aina kaiken valmiiksi.
Alussa pelkäsin, että tämä saattaa aiheuttaa ongelmia. Olin itse asunut monta vuotta yksin, opiskellut ja painiskellut rahavaikeuksissa, kun mieheni asui vielä vanhempiensa luona. Ja kyllä minäkin olisin asunut, kun pienehköllä kuukausimaksulla saa valmiit ateriat, puhtaat vaatteet, siivouksen ja kaiken.
Olemme asuneet yhdessä kohta kaksi vuotta ja kaikki on sujunut hyvin. Mieheni ei odota minulta samoja palveluksia kuin äidiltään sai ja tekee kotitöitä siinä kuin minäkin.
Ihan kitkatta kaikki ei tietenkään ole sujunut, mutta minusta kenellä tahansa voisi olla samoja kiistoja kotitöiden jakamisesta. Mieheltä lipsahtaa välillä, että AINA HÄN joutuu tekemään sitä ja tätä. Sen lasken sen piikkiin, ettei hän ole tottunut siihen, miten paljon kotona on tehtävä töitä pitääkseen yllä sen siisteyden, minkä hänen äitinsä loi. Mitään sen suurempia ongelmia ei ole ollut.
Voin sanoa, että itse en olisi pystynyt antamaan periksi hänelle, jos hän olisi vaatinut minulta enemmän.
Tämän halusin sanoa siksi, ettei lopulta ole kiinni edes saaduista malleista, etteikö voisi sopeutua toisenlaiseen tilanteeseen ja kehittää arvonsa sen mukaan, mitä itse pitää oikeana.
Siksi ei voi myöskään sanoa, että juuri teidän tilanteessanne muiden (ei siis minunkaan) kokemukset ja mielipiteet voisivat kertoa, kannattaako sinun yrittää vai ei.
mun mielestä jos kerran suhde etenee ja molemmat haluavat toisensa mikä este ei mikään sullahan on hyvä tilanne mulla piilee sama vika tunnen vetoa itseä vanhempiin naisiin joten ei muuta ku pökköä pesään! itse olen 26. sinkkumies
Olen todellakin kateellinen....olen itse 17v.
myös ja haaveilen vanhemmasta tyttöystävästä
mutta kun sellaisia naisia on vaikea löytää
jotka pitää nuoremmista miehistä =(
tapahtui kun sitä vähiten odotti. Minun täytyy kiittää kaikkia teitä vastauksistanne. Suhteemme on kuitenkin niin terveellä pohjalla (jalat maassa), että olisi typerää luovuttaa. Olen aika onnellinen. Vanhemman naisen seurassa on paljon turvallisempi ja varmempi olo kuin saman ikäisen, tai puhumattakaan nuoremman.
Minun kaveripiirissä on kaksi tapausta, jossa nainen on selvästi miestä vanhempi. Kaikilla muilla tuntuu olevan joskus ongelmia, mutta näillä kahdella tapauksella menee loistavasti. Ovat olleet yhdessä jo monta vuotta ja toinen niistä on jo naimisissa. Poika on 19 vuotias ja nainen 31 vuotias. Aina nuori on poika isäksi, mutta viisas tyyppi kyllä on. Työntää vaunuja todella onnellisena.
Uskoisin että yli 5 v ikäeron omaavat voivat onnistua keskenään jos he ovat suhteessa sen vuoksi että rakastavat toista ihmistä kokonaisuutena, eivät sen takia mitä yksittäisiä ominaisuuksia toisella on. Jos siis suhde perustuu sille että toisella on asema, rahaa, ulkonäköä, on ulkomaalainen, on tietyn ikäinen yms. niin ollaan aika pinnallisia. Jos rakastaa toista siitä huolimatta että tällä on sitä tai tätä itsellään tai persoonassaan, niin se on todellista rakkautta.
Seurustelin pari kuukautta itseäni 5,5 v nuoremman miehen kanssa, ja se ei toiminut koska a) hän rakasti vielä edellistä (vanhempaa) naista ja b) hänelle oli ensiarvoisen tärkeää että nainen on vanhempi kuin hän. Minun minuuteni jäi siis toissijaiseksi. Nykyinen mieheni on 2,5 v nuorempi kuin minä, enkä edes muista tätä seikkaa kovin usein (no aika mitätön erohan se onkin!) Voi tietysti olla että hain nimenomaan itseäni nuorempaa kumppania, koska en lapsuudenkokemusteni takia voi sietää ajatusta että joutuisin paapomaan lapsen tasolle jäänyttä itseäni VANHEMPAA miestä! Isäni oli 10 v äitiäni vanhempi, ja silti täysi kakara.
Jos siis epäröit, sanoisin (julmasti) että suhteesi ei ehkä tule onnistumaan. Et ole vielä tarpeeksi kypsä tajuamaan että rakkaudessa on 2 ihmistä, ei kaksi ominaisuus-esitettä. Kypsyydellä ei ole mitään tekemistä fyysisen iän kanssa - jotkut ovat oivaltaneet tämän asian jo heti sukukypsäksi tultuaan. Jotkut eivät oivalla sitä ikinä. Oma yli 50-v äitinikin haaveilee vielä milloin mistäkin ihmeprinssistä.
Ja siitä koko elämän kestävästä rakkaudesta... Se voi olla ihanne, mutta jos ei onnistu, turha syyllistyä. JOKAISEN on harjoiteltava ihmissuhteita jotta ne taitaa. Harvemmin harjoituskumppanit ovat pysyvämpiä kumppaneita.
Kirjoitin jo tuossa yllä, mutta tämä viesti pakottaa minut kirjoittamaan, että ensi kerran käydessäni mieheni (siis 5 v. nuorempi minua) työkavereiden illanistujaisissa, mieheni työkaverit kyselivät, että otitko siskosi mukaan - vitsinä siis.
Keskustelimme illanistujaisista mieheni kanssa seuraavana päivänä ja hän lipsautti puheen siirtyessä tuohon mukaan otettuu siskoon, että otin, joo, pikkusiskon mukaan.
Minua miellytti todella suunnattomasti, ettei hän muistanut ollenkaan, että olisin oikeammin hänen isosiskonsa.
Olen miettinyt asioita paljon ja tullut siihen tulokseen, että ilman muuta kannattaa yrittää. Meillä menee hyvin ja olemme onnellisia, joten miksi ei jatkaa suhdetta?
Ei asia minua pahasti epäilyttänyt koskaan. Mietin vain, että millaisia suhteita ovat ne, joissa nainen on vanhempi osapuoli. En löytänyt yhtäkään syytä sille, miksi suhde ei toimisi. Olen tullut siihen tulokseen, että se ei estä mitään jos nainen on vanhempi.
Vietän hyvin paljon aikaa hänen luonaan. Viime viikonlopunkin olin hänen luona ja meillä oli ihanaa. Nukuimme vierekkäin, saunoimme, söimme illallisen kynttilän valossa yms. Perjantaina oli siivouspäivä ja kotityöt teimme puoliksi ja se toimi hyvin. Olen innokas ruoanlaittaja. Opiskelen nimittäin kokiksi. Naiseni ei taas osaa paljoa ruokaa laittaa. Suhteessamme vallitsee tasa-arvo kaikissa muissa asioissa, paitsi iässä ja varakkuudessa. Eikä sekään tunnu paljoa häiritsevän.
En suoraan katso naisessa ikää, koska se ei kerro kaikkea, silti se on suuntaa antava tekijä. Oman ikäiset tytöt eivät tunnu olevan valmiita mihinkään. Minulla on ollut yksi tyttöystävä aikaisemmin. Homma lähti hyvin liikkeelle, mutta kun otin puheeksi kihlajaiset, yhteen muuttamisen, naimisiinmenon ja yhteiset lapset, niin johan tuli pupu pöksyyn. Nykyään olemme vain hyvät ystävät. Vanhemmissa naisissa on sitä jotain.
Hei!hyvä mies jos susta tuntuu hyvältä olla suhteessa niin mitä pelkäät?Ite olen 27v nainen ja yhen lapsen äiti.Luulin kun aikoinaa tuli ero eksästäni etten koskaan voi rakastuu enään kunnolla mutta yhtenä syyskuisena iltana noin vuosi sitten tapasin hänet!Luulin häntä vanhemmaksi mutta kun ikä selvisikin hän olikin vata täyttämäsä 18v niin minua hirvitti.Olimme kanssa aluksi kavereita mutta sitäkään ei kestänyt kuin 5 päivää niin tuntee pääsi valloilleen.Saatiin pyyhkästyä entiset pois elämästämme ja antaa vaan aikaa toisillemme ja yhteisille tulevaisuuden suunitelmillemme!Aluksihan kaikki tuntui puhuvan meijän suuresta ikäerosta mutta loppujen lopuksi sitäkään ei kukaan todellisuudessa tiedä koska olen kuulemma ikäistäni nuorempi ja mitä välii sillä ois vaikka tietäiskin.Mutta nytten kun meillä tulee vuosi täyteen tästä tapahtumasta niin en enään ajattele asiaa meijän ikäerosta.Sen on jäänyt takaallalle.Koska meillä on muita suunitelmii tulevaisuuden varalle.Olen kyllä kysynyt aikoinaan ja vieläkin tulee kysyttyä mikä mussa viehättää kun olen sinuu 9vuotta vanhempi niin se sanoo että kaikki ja ikäero ei häntä todellakaan vaivaa.Me ollaan koettu ja nähty tässä 1vuoden aikana aika paljon ja näin ihanaa mulla ei ollut lapseni isänkään kanssa mitä olen kokenut tässä.Siitä san olla kiitollinen tällä ihanalle nuorikolle ja toivottavsti sääkin pystyt antaman parastas jos vaan haluut jatka samaan malliin ja olkaa onnelisii:)!ikä ero ei ole este millekään ja muiden mielipiteet ei saa vaikuttaa teidän suhteeseenne aluksi minun kohdaltani se meinas mennä siihen.Mutta nytten antais häntä pois vaikka maksettais.On niin ihanaa ollut!Älä mieti anna mennä omalla painollaa.Jos haluut kuulla minusta lisää ja meidän suhteesta ja haluut neuvoja minuun voi ottaa mielellään yhteyttä sähköpostitse!Ihan vilpittömin mielin!Anna rakkautta niin sinullekin annetaan!