Tää kysymys on miehillä jotka opiskelee yliopistossa. Eli haluatteko naiseltanne korkeakoulu tutkintoa vai haittaako jos naisella on vaan 2.asteen tutkinto jos muuten ihan fisku flikka? Tai kuinka paljon on yleensäkkään merkitystä koulutuksella naisen valinnan suhteen?
Koulutuksesta?
"duunari"
384051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Koulutus ei sivistä,
mutta koulutettu ihminen voi olla sivistynyt myös.
En välitä koulutustasosta tippaakaan. Ne on eri asiat mitkä minuun vaikuttaa.
ole mitään väliä.
Miehet usein sanoo ettei koulutuksella ole väliä. Käytännössä usein kuitenkin huomaa että jos nainen onkin koulutetumpi niin se on iso este. Miksi?
koulutuksella ei pitäisi olla merkitystä, mut kummasti naisten kiinostus on lopahtanut siinä vaiheessa kun on paljastanut vähäisen koulutustaustan, vaikka muuten olisi hyvin ensin mennyt.. :D
ei minulla ainakaan ole sitä vastaan mitään että nainen on paljonkin kouluja käynyt, kuha on muutenkin fiksu, pelkkä koulu ei aina auta..
noita aloja pitää aina hehkuttaa, niin kuin ne olisivat jotain kouluttautuneisuuden symboleja? Mun mielestä kauppatieteiden maisteri on tasan yhtä koulutettu kuin filosofian maisteri. Ei noilla aloilla tässä maassa mitenkään erityisen hyvin edes tienaa.
Sitten asiaan. Mua ei haittaa, vaikka nainen olisi koulutetumpi, tai parempituloinen. Muiden miesten puolesta en osaa sanoa.
Ei tossa ollut hehkutusta noista aloista, vaan kysymys on siitä, että miksi noiden alojen naiset kokee usein, että mies lähtee pakoon kun kuulee koulutuksesta. Eli miksi niin moni mies kokee huonona asiana, jos nainen on jollain noista aloista.
Omien kokemusteni perusteella voin sanoa että miehet kaikkoavat välittömästi kun kerron olevani oikkari. Siisollen ainakin minut niputetaan miesten mielessä sellaiseen kategoriaan ettei minulle kukaan kelpaa (tai johonkin muuhun kategoriaan, oli mikä tahansa mutta kiinnostus loppuu joka tapauksessa siihen). En siis koulutukseni vuoksi saa edes mahdollisuutta osoittaa olevani mielenkiintoinen persoona ja kiinnostava nainen:(
Minulle akateemisuus ei todellakaan ole sama asia kuin sivistys, hieman kärjistäen voisi sanoa vaikka että esim filosofeja ja vaimonhakkaajia löytyy kaikista sosiaaliluokista.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä että koulutus ei tee ihmisestä fiksua. Toivottavasti joku fiksu mies jolle koulutukseni ei ole ongelma, sattuu vielä kohdalle:)
Kyltterinaaraat on mahtavii.=) Nyt olis tosin tuleva fil.maisteri tarjolla... Mut siis ei sillä koulutuksella oikeesti juuri välii ole, vaan tärkeintä on miten kemiat pelaa keskenään.
Riippuu varmaan paikoista, missä pyörii. Jos notkuu aina jossain amislaisten miehittämissä räkäläbaareissa, niin ehkä niillä voi olla ennakkoluuloja otm:iä kohtaan. En tiedä.
Mun kokemus taas on, että en tunne yhtään lakia lukenutta (miestä tai naista), joka olisi sinkku eli kaikilla on siis joku kumppani. Mun mies on juristi ja hänen kauttaan olen tutustunut myös hänen kurssikavereihinsa. Myös mun duunissa suurin osa duunikavereista on juristeja ja kaikilla puolisot ja perheet. Niin että senkin puolesta tuntuu pikkusen oudolta, että äijät muka kaikkoaisivat kuultuaan ammatin.
Sitäpaitsi voithan heti ensimmäisen viiden sekunnin aikana olla kertomatta, mitä opiskelet. Jos joku kysyy, niin vastaa vain, että sitäsuntätä. En mä ainakaan oman miekkoseni tavatessa tiennyt hänen olevan juristi eikä hän tiennyt mun opiskeluistani mitään. Kandee vähän tsekata, mitä puhuu.
Minä en ainakaan ikinä itse aloita kertomaan mitä opiskelen, mies kysyy sitä AINA. Pakkohan siihen on vastata.
Moni löytää kumppaninsa opiskellessa,jollon on mahdollista että kumppani on myös samanalan opiskelija, tai joku muu samalta yliopistolta. Jos puoliskoaan ei opiskellessa löydä, tai siitä eroaa sen aikana, voi olla vaikeampi löytää ketään sen jälkeen.
Itse käyn sellasissa baareissa jotka mua muuten miellyttää, en sen perusteella minkä alan ihmisiä siellä käy.
Kyllä me ollaan mahtavia!
Allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit: Miehet kysyy ENSIMMÄISENÄ millä alalla olen. Ja kuten sanoit, minäkin käyn juuri sellaisissa baareissa jotka miellyttää.
Nimimerkille neuwoja tiedoksi että itse en koulutustani ota puheeksi, kiinnostavan ihmisen kanssa kun pitäisi voida puhua mistä tahansa:) mutta ehdottamaasi valehteluun tai peittelyyn en rupea. Tuosta kommentistasi että kaikki tuntemasi juristit ovat varattuja sanottakoon, että minullakin oli kumppani vuosia (tarkalleen kymmenen) mutta kun suhde kariutui on tilanteeni uusi. Tämä tosin ei voi olla syy miesten kaikkoamiseen sillä se tapahtuu ennen näin syvällisen tiedon saamista ja juurikin alani tiedoksisaannin jälkeen.
"Jos puoliskoaan ei opiskellessa löydä, tai siitä eroaa sen aikana, voi olla vaikeampi löytää ketään sen jälkeen."
Niinpä. Oma reilun 7 vuoden mittainen suhteeni päättyi, kun olin vielä opiskelija. Nyt olen graduni kirjoittanut ja maisteriksi valmistunut, itse asiassa jo vajaat 3 vuotta sitten, ja sinkkuna elelen edelleen.
Pari entistä koulukaveria on naimisissa opiskeluaikaisen rakkautensa kanssa, samoin pari uudempaa ystävää, ja tiedän useita muitakin pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa nimenomaan opiskeluaikana. Aika orpo olo siinä tulee, kun sellaista katsoo vierestä.
deitti palsta, NAINEN ETSII MIESTÄ ja huomaa että suurin osa naista on laittanut kuin kumppaani vaatimus hyväkoulutetu mies "fiksu", matkaseura on toinen juttu, usein löytyy myös "raha asiat" kunnossa. hyvä työ. mene katsomaan itse.
että löytäis syy laita vielä yks kysymys. Minäkin käytät se koska mullahan on aika vähäsanainen ja yritän saada nainen alkaa puhua ja kertoa itsesi jotain joilla olisi hänellä ehkä kiinnostava puhen aihetta. Hmm siis ehkä se on yleensä vain väärinkäsitykset. Äh! Miks mää edes riskeerataa ava suunsa, voin saadaa turpiin tällää.
kysymykset koulutuksesta haittaa vaan se että vastaamisen jälkeen miehet kaikkoaa. Voisihan sitä vaihtaa ihan kokonaan puheenaihetta koulutuksen selvilletulon jälkeen, onhan minulla toki muutakin keskusteltavaa kuin joku vero-oikeus.
Kuinkakohan itse jatkaisit tilanteessa keskustelua, vai jatkaisitko lainkaan
Kyllähän kyse on pelkästä pelosta miesten puolelta, ei mitään muuta. Jos baarissa kuitenkin haluaisit pitempäänkin keskustella, niin kerro vaan, että teet semmoisia konttorihommia... Totuus tulee tietysti ilmi, mutta saatpa ainakin rupatella.
Oma ammattiryhmäni on varsin miesvaltainen ja potee samaa ongelmaa, vaikkakin uskoakseni syy on aivan jokin muu kuin että meitä pidettäisiin nirsoina... Lohdullista, eikö vain.
Olettehan kaikki vastaajat sitten yliopisto-opiskelijoita tai jo akateeminen tutkinto!?!
merkitystä
Enemmän on kyse ihmisen asenteesta ja harrastuksista. Kaikki eivät halua korkeakoulututkintoa ja miksi pitäisi? Toiset etsivät työtä joka inspiroi heitä ja jossa he viihtyvät, ei siinä välttämättä tarvita korkeaa teoreettista koulutusta.
Koulutus ei kerro älykkyydestä. Kiinnostuneisuus ratkaisee. Kyllä sitä voi muuallakin lukea kuin koulun penkillä. Itse pidän tärkeänä sitä, että löytyy yhteisiä puheenaiheita ja monilta alueilta. Samanlainen koulutustausta tai -taso merkitsee eniten siinä, että on todennäköisesti helpompaa löytää se ns. yhteinen kieli. Mutta tapauskohtaisesti: mulla olisi enemmän puhuttavaa medianomin kuin rouva yliluutnantin kanssa (jälkimmäinen on akateeminen). Ja vastaavasti enemmän yliluutnantin kuin matemaatikon...
Olen omasta mielestä varsin sanavalmis kaveri, mutta silloin tällöin huomaan että ei vain löydy yhteistä keskustelun tasoa. Sitä alkaa tuijottaa kaukaisuuteen.
Olen sun kanssa eri mieltä kun sanot että koulutus ei kerro älykkyydestä. Kyllä se vaan niin on että yleensä nämä kirjaviisaat ihmiset ovat usein älykkäitä=kirjaviisaita. Sillä korkeeaan koulutukseen tarvitaan myös päätä lukea. Esim. usein ihmiset jotka ovat esim. lääkiksessä, oikiksessa ovat niitä jolta löytyy päätä lukea. Näin se vaan menee. Se on sitten toinen juttu ovatko he muuten kuinka viisaita ja älykkäitä muilla elämänalueilla...
kirjaviisautta ja katuviisautta. Minulla on jonkinsortin onni käynyt että on kumpaakin näistä tarttunut paljon. Niin ja alkuperäiseen kysymykseen, ei ole väliä koulutustasolla.
En kiellä sitä etteikö lääkiksestä lötyisi tyyppejä joilla on lukupäätä. Musta älykkyys tai älyllisyys ei vaan ole sama kuin lukupää. Olen työskennellyt duunaritöissä ja tavannut älykkäitä tyyppejä. Vastaavasti olen tavannut akateemisessa maailmassa pinnallisia (älykkyytensä kätkeviä) tyyppejä. Ehkä ajattelen liian positiivisesti, en tiedä. Mulla on eniten kokemusta akateemisista ihmisistä. Sitten on viisaus erikseen. Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Yleensä älykkyyttä mitataan matemaattiseen päättelyyn liityvillä mittareilla. Viisautta mitataan elämän pituisella mittarilla.
Tulihan se seuranhaun akateeminen pohjasakkakin tällä palstalla lopultakin esille. Vai väittääkö joku toinen ryhmä olevansa pahemmin ennakkoluulojen kohteena? Haasteita otetaan vastaan...
Pitää sanoa, että kyllä sillä on vaikutusta. Ensinnäkin se liittyy elämäntilanteisiin. Olen akateeminen opiskelija enkä käy töissä kuin kesäisin. Mikäli sopivan ikäinen tyttö on käynyt vain toisen asteen koulun, hän on ollut työelämässä jo jonkin aikaa. Opiskelu on kuitenkin tietynlainen elämäntilanne, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.
Tietynlainen älyllinen kiinnostus johonkin asiaan on suotavaa. Minulla itselläni ei oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja kuin yliopisto. Siinä mielessä voisimme olla liian erilaiset.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Jos ihastuu, ei millään näin pinnallisella ole väliä.
Olen koneteekkari. Mulle ei nyt suurta väliä ole sillä, että oisko mahdollinen seurustelukumppani yliopisto-opiskelija, AMK-lainen tai ammattikoulun käynyt. Muut seikat ratkaisevat.
jokaa vaatii mieheltä koulutus. Ei miehet naisiltaan.
Väittäisin, että kaksi ihmistä löytää keskusteluyhteyden aika pitkälti kahden seikan perusteella: 1) keskustelijat ovat suunnilleen yhtä älykkäitä ja 2) keskustelijoiden huumorintaju on samanlainen.
Omien kokemuksieni perusteella mulla ei ole kovinkaan paljoa yhteistä tai puhuttavaa niiden tyttöjen kanssa, joiden koulunkäynti on jäänyt amikseen tai lukioon. Koulutusaste ei sinällään merkkaa, mutta korreloi vahvasti älykkyyden, yleissivistyksen ja keskustelukyvyn kanssa. Esimerkiksi akateemisilla on usein enemmän keskusteltavaa keskenään, vaikka olisivatkin tyystin eri aloilla.
Lisäksi elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet ovat mulla useasti tyystin erilaiset kuin ikäiselläni duunaritytöllä. Eli opiskelijatyttöjä, kiitos.
Olen hyvin paljon samoilla linjoilla. Etenkin sen suhteen, että elämäntilanteet yhdistävät tai erottavat aika ratkaisevasti. Esim. suhtautuminen työhön ja uraan kertoo aika paljon ihmisestä ja samalla se on seikka joka määrittää ihmisen elämää hyvin vahvasti. Sen huomaa siitäkin että yleensä kysytään ammattia kun halutaan tietää enemmän jostain uudesta tyypistä. Käytäntöön painottuvan koulutuksen saaneen hyvin toimeentulevan tyypin on vaikea ymmärtää vastavalmistuneen akateemisen tilannetta.
"Käytäntöön painottuvan koulutuksen saaneen hyvin toimeentulevan tyypin on vaikea ymmärtää vastavalmistuneen akateemisen tilannetta." En ollut ajatellutkaan tuota itse, olet aivan oikeassa.
Tuosta ammatin utelusta sen verran, että itse olen huomannut sen olevan ei nyt ainoastaan suomalainen piirre mutta kuitenkin kulttuuriin sidoksissa oleva juttu. Asuin yläaste-ja lukioajan Keski-Euroopassa eikä siellä tullut kysymykseenkään kysyä mitä luokkakaverien vanhemmat teki työkseen, Suomessa tällainen oli kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Vanhemmat kun haluavat sen lapsiensa kavereiden taustoista tietää. Toisaalta ihmetystä aiheutti omalla kohdallani se, että uskonnollista vakaumustani kyseltiin jatkuvasti. Se oli kulttuuriin kuuluva tapa selvittää millainen ihminen olen. Ja voin sanoa, ettei ateistiksi tunnustautuminen roomalaiskatolisessa maassa juurikaan ollut hyvä idea. Lopulta päädyin vaan sanomaan että "suurin osa suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon":)
Missäs maassa oikein asustelit?
Nimittäin käsittääkseni ainakin Saksassa kysytään uudelta tuttavuudelta aivan ensimmäiseksi ammattia. Suomalainen kysyy mistä olet kotoisin, saksalainen mitä teet työksesi. Siellähän on liuta ammatteja sukunimenäkin, koska ammatti näyttelee suurta roolia kulttuurissa.
Saksalaiset on aika tunnetusti tittelinkipeitä (toivottavasti kukaan ei nyt tuosta ärähdä). Jos se nyt jostain syystä kiinnostaa niin olen asunut Itävallassa, Belgiassa ja Maltalla.
Naisen koulutuksella ei ole väliä vaan sillä, että nainen on hyvännäköinen ja hän ajelee alapään karvoituksensa säännöllisesti.
Entä luuletko että miehiltä odotetaan samaa?
Eli sairaanhoitaja/HSO/insinööri. Amiska EI riitä.
...PINNALLINEN!