miten tässä

Mä nimittäin aikoinani rakastuin erittäin kilttiin ja rauhalliseen mieheen. Koskaan ei hänen osaltaan ollut mitään tunteiden paloa tai rakkauden ylistämistä, mutta ei ollut myöskään riitoja eikä ilkeilyä.
Nyt on tilanne sitten vuosien jälkeen se, että tunteiden osoittamista ei edelleenkään ole, mutta ilkeilyä sitäkin enemmän.
Oiva esimerkki tältä päivältä. Olen jo pidempään ollut työssä, joka ei ole taloudellisesti kannattava. Olen kuitenkin halunnut edelleen yrittää vaikka sitten tuloksetta. Nyt olen lähetellyt hakemuksia muihin töihin ja tänään olin haastattelussa.
Soitin sitten miehelleni matkalta kotiin ja kerroin että olin hermostunut haastattelussa, sillä jännitin sitä. Mieheni vastasi että "tuli sitten hukkareissu sinnekin" ja sen jälkeen alkoi nalkuttamaan työstäni. Sanoi että mun on pakko etsiä uusia töitä ja että meidän talous ei kestä pieniä tulojani. Ja tuota vastaavaa ja pahempaakin jatkui kunnes lopetin puhelun.
Ainoa asia jonka siis ehdin sanomaan oli että jännitin haastattelua. Ja kerroin kyllä että hakemuksia työhön oli lähetetty 100 ja kymmenen oltiin otettu haastatteluun. Eli siis aika hyvä saavutus jo sinällään päästä haastatteluun.
En ehtinyt kertomaan että haastattelu sujui hyvin ja mielestäni vastailin kysymyksiin kohtuu hyvin. Ja pelkästään jännittämiseni perusteella mieheni oli valmis teilaamaan haastattelun. Eikä liioin ollut mitään positiivista sanottavaa siitäkään etten ollut niiden 90% hylättyjen joukossa.
Ja ihan AINA on mieheni valittanut huonosta palkastani. Silloinkin kun olin muissa töissä. En tienaa hyvin, mutta maksan esim. asuntolainamme kokonaisuudessaan yksin. Mieheni tienaa itse vajaa tuhat euroa kuussa enemmän kuin minä.
Meillä on myös lapsi ja silloin kun hän oli vauva, niin jouduin tekemään kotityöt kokonaisuudessaan yksin sillä sainhan olla muuten kotona laiskottelemassa. Eipä hän vauvankaan hoitamiseen kovin paljoa osallistunut.
Jouduin myös menemään suht. ajoissa takaisin töihin(vauva oli vuoden), sillä mies oli jatkuvasti kiukkuinen huonosta rahatilanteestamme ja syytti minua siitä. Itse olisin halunnut hoitaa lasta pidempään kotona, sillä lapsemme oli muutenkin ujo ja arka ja kiinni minussa.
Eipä mieheni muutenkaan kovin paljoa kotitöitä tee, edelleenkään. Hänen mielestään ne on naisten hommia ja kun hän tekee niin raskasta työtä, niin eihän sitten kotona tarvitse tehdä muuta kuin huilata.
Ihan hyvä muuten, mutta entäs minä???? Teen yhtä monta tuntia henkisesti erittäin raskasta työtä, mutta enpä minä saa huilata töiden jälkeen!!!!
Mä oon oikeesti niin täynnä!!!!! Ja kuvailemani esimerkit on kuitenkin vain raha-asioista. Paljon paljon paljon muuta irvailemista, kettuilua ja pahoja sanoja on mieheni sanavarastoon kertynyt.
Ainoa syy käytökselle on kaiketi se, että mieheni on todella ujo, arka ja hiljainen vieraiden ihmisten kanssa. Ja siksi hän sitten pomottelee minua ja ilkeilee parhaansa mukaan.
Mitäs tehdä? En tahtoisi erota, sillä meillä kuitenkin on yhteinen lapsi, koira ja asunto. Ja on mulla jostain kummasta syystä vielä myös tunteita miestäni kohtaan. Mutta en mä tällaista jaksa, en kertakaikkiaan.
Kuukausi sitten meillä oli aiheesta todella iso riita, jolloin päästin kaikki höyryt ulos. Mies myönsi silloin käyttäytyvänsä todella inhottavasti ja lupasi parantaa tapansa. No, nyt on todellakin ollut pisin aika ikinä, jolloin mies on ollut kiltti minulle. Kunnes sitten taas tänään...voi kele!!!
Ja kaikkein eniten mua askarruttaa se että välittääkö mun mieheni musta lainkaan ja onko edes koskaan välittänyt??? Oltaisiinko edes yhdessä enää jos meillä ei olis lasta.
Kommentteja otan mielelläni vastaan teiltä viisaammilta.