Ollaan molemmat sinkkuja n.20v. ja olemme ollut kavereita vuoden verran.
Tämä ihminen on minulle tosi tärkeä ja ihan ehdottomasti yks mun parhaimmista ystävistä.
Nyt hän ihan yhtäkkiä kertoikin olleensa jo jonkin aikaa ihastunut minuun ja olevansa varma tunteistaan. ja minä menin sitten vielä sanomaan, että oon minäkin ajatellut joskus että "mitä jos..."
Häntä on elämä potkinut turhankin kovasti päähän, ja on joutunut kärsimään ja pettymään enemmän kuin kenellekkään toivoisi.
Hän on ollut toisten kiusaamisen takia joskus niin masentunut että puhuikin ihan kauheita ja itsetuhoisia asioita.
Hän on herkkä, ja varmasti yksi maailman kultaisimmista ihmisistä jolle toivoisi paljon paljon parempaa.
Minä en kuitenkaan tunne häntä kohtaan samoin kuin hän ajattelee minusta.
Minä haluaisin pitää hänet edelleenkin ysävänä.
Mutta kuinka kummassa kertoisin sen hänelle loukkaamatta ja satuttamatta ja aiheuttamatta yhtä pettymystä lisää??
Pelkään että hän masentuu, ja alkaa ajatella "etten minäkään sitten hänestä välitä..."
(tuosta on jo ollut merkkejä ilmassa)
mutta oon nyt yrittänyt tovin olla vastaamatta myöntävästi kuin myös kieltävästi.
osaiskohan joku viisaampi auttaa?
Tämä ihminen on minulle tosi tärkeä ja ihan ehdottomasti yks mun parhaimmista ystävistä.
Nyt hän ihan yhtäkkiä kertoikin olleensa jo jonkin aikaa ihastunut minuun ja olevansa varma tunteistaan. ja minä menin sitten vielä sanomaan, että oon minäkin ajatellut joskus että "mitä jos..."
Häntä on elämä potkinut turhankin kovasti päähän, ja on joutunut kärsimään ja pettymään enemmän kuin kenellekkään toivoisi.
Hän on ollut toisten kiusaamisen takia joskus niin masentunut että puhuikin ihan kauheita ja itsetuhoisia asioita.
Hän on herkkä, ja varmasti yksi maailman kultaisimmista ihmisistä jolle toivoisi paljon paljon parempaa.
Minä en kuitenkaan tunne häntä kohtaan samoin kuin hän ajattelee minusta.
Minä haluaisin pitää hänet edelleenkin ysävänä.
Mutta kuinka kummassa kertoisin sen hänelle loukkaamatta ja satuttamatta ja aiheuttamatta yhtä pettymystä lisää??
Pelkään että hän masentuu, ja alkaa ajatella "etten minäkään sitten hänestä välitä..."
(tuosta on jo ollut merkkejä ilmassa)
mutta oon nyt yrittänyt tovin olla vastaamatta myöntävästi kuin myös kieltävästi.
osaiskohan joku viisaampi auttaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerro se niinkuin asia on,jos et livenä niin vaikka kirjeellä tai s-postilla.Tärkeintä on että kerrot.Hän on sen arvoinen.
,,,
olla ihan normaalisti. Et muuta käytöstäsi suuntaan etkä toiseen.
Ihan turha alkaa jotain syvällistä keskustelua käymään siitä, mikset halua olla seurustelusuhteessa hänen kanssaan. Siitä tulee vaan helposti riitaa ja väärin ymmärrystä.
Kerro asia hänelle ikäänkuin "käänteisesti"
Kerro hänelle, että hän on paras ystäväsi ja että haluaisit, että asia on niin myöhemminkin. Maalaile tulevaisuutta vaikka siten, että haluat olla hänelle ystävä sittenkin kun olette tahoillanne naimisissa ja on oma perhe ja ehkä asutte kaukana toisistanne.
Tee hänelle tällätavalla selväksi, että teistä ei tule paria, mutta arvostat hänen ystävyyttään yli kaiken. Silloin hän ei tunne itseään turhaksi, mutta ymmärtää, että teillä on yhteistä tulevaisuudessakin, mutta ei pariskuntana.
Sano sille, että ei kiinnosta, mutta että huorissa käyminen on luuserille aina ihan hyvä vaihtoehto. Sano että voit tulla katsomaan jos se sais siitä vaikka kicksejä.
terkkuja tuolle ruotsin poijjaalle ja tälle 77-vuotiaalle iki-pissikselle,
että voi kun oltaiskin kaikki tollasia tunnevammaisia ****päitä, niin ei kenenkään tarvis välittää toisista paskan vertaa
mutta Kiitos! noista asiallisista vastauksista.
niistä ihan varmasti on apua