Kuoleman

Onhan se aika pläjäys. 1,5 kuuntelukertaa takana, mutta vielä ei oo ihan niin hyvin uponnu ku mitä odotin. Ehkä vähän liian mättöä mun makuuni, vaikka blast-beatti kuulostaakin aika hyvältä "Ärräpäässä". Liian vähän ehkä sellasia stereokikkailuja kitarariffeissä, mistä ite tykkään (esim. Vainotun alotusriffi tai Houkan moshpartti).
Jotenki on kyllä kuitenkin sellanen fiilis että tää levy paranee joka kuuntelukerralla.

on parantunut, mutta saa vielä nähdä kuinka korkealle yltää mun arvoasteikolla. Vieläkin on pinnassa pienehkö pettymys, koska junttariffit ovat vieneet tilan thrash-menolta melkein kokonaan. Jotenkin vaikuttaa myös, että loppua kohti materiaali huononee. Kyllä tätä silti kuuntelee ja livenä biisit toimivat varmasti!

Meikäläiselle tuo Kuoleman laulukunnaat oli aluksi pettymys. Kyllä levyn ekat biisit iski heti, mutta loppupää oli aika vaisu. Pääsin vasta kolmannella kuuntelukerralla levyyn kunnolla sisään ja nyt se kuulostaa mahtavalta. Kuitenkin nuo levyn neljä ekaa biisiä on vielä ne kaikista parhaimmat.

Perkule kun toimii hyvin. Aluksi suhtauduin varovaisesti päätä nyökytellen mutta parin kuuntelukerran ja biiseihin erikseen keskittymisen jälkeen alkoi imeä mukaansa. Loistavaa kerta kaikkiaan. Ei mitään "suomiheviä" vaan ihan kunnon brutaalia metallia.

Kaksi ekaa biisiä on loistavia. Kuten myös Pahaa verta. Ja Täyttä ymmärrystä vailla. Ja kaksi viimeistä on kovia myös. Näyttää että joka kuuntelukerralla sisäistää eri tavoin eri kappaleita.

Hienoa työtä, ei mitään suuren yleisön miellyttämistä tai radiorokkiin siirtymistä. Keikkoja odotellessa...