..SIKSI..kun hän ei rakastanut enää minua..hirveä tunne..on kuin happi loppuis vähitellen..onko muilla kokemusta, että on pakko ollut luopua rakkaasta?
OLI PAKKO JÄTTÄÄ
ELÄMÄNI IHMINEN
72572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...mutta aika parantanee haavat...
Miksi jätit, jos kerta rakastit häntä? Sanoiko hän suoraan, ettei enää rakasta, vai päättelitkö itse jostain? Jos hän on suoraan sanonut, ettei enää rakasta sinua, silloin asia on selvä, mutta jos teillä oli jotain muita ongelmia, kannattaa yrittää ottaa yhteyttä ja selvittää asia. Aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia, ja väärinkäsityksiäkin syntyy.
ei sanonut ja päättelin itse..
päättelyn perusteella unohtaa ja lopettaa yrittämistä.
Kyllä kannattaa selvittää.
Asiat voivat kyllä tuntua pahemmalta, jos totuus paljastuu, joskus siellä voi olla todella ikäviä asioita...
Mutta ei voi tietää. Ota asiasta selvää ja keskustelkaa. Tulee sieltä vastaan sitten mitä tahansa, saat tietää oikeat syyt.
Jos ei kerta sanonut, kehottaisin vielä ottamaan yhteyttä. Jos siis SINÄ oikeasti haluat hänen kanssaan olla. Eihän vain sinulla ole sitoutumiskammoa? No, en tiedä tapauksesta mitään, joten en ole ehkä oikea ihminen sanomaan. Mutta, jos ja kun minulle jokin ihminen on todella tärkeä, teen KAIKKENI, jotta voisin hänen kanssaan olla. Minusta on sulaa hulluutta heittää hyvä suhde hukkaan, sen vuoksi, että luulee tietävänsä toisen ajatukset. Näinhän sinä teet. Mitä häviät, jos kysyt suoraan? Ainakin silloin tiedät oikeasti, miten asiat ovat. Asia tietysti eri, jos itsekään et ole varma omista tunteistasi, silloin ehkä pieni mietintätauko on paikallaan...
Hän ei koskaan ottanut minua elämäänsä; kertaakaan oma-aloitteisesti hän ei puhunut "meistä". Aina vain "minä sitä ja minä tätä ja sitten kun minä...".
Minusta tuntui että olin hänelle vain viikonloppuisin tapahtuva harraste, yksi muiden joukossa, vähäpätöisimmästä päästä. Itse kaipasin kumppanuutta, jotain vihjettä siitä että hänkin olisi halunnut jotain syvempää kuin tuo harrasteenomainen kaukosuhde. Ei, kyse ei ollut siitä että hän olisi ollut perheellinen...
Lisäksi hän kritisoi kaikkea olemistani ja tekemistäni yhä enenevässä määrin, en tuntenut hänen kanssaan olevani minkään arvoinen. Kannustusta sain vain niissä tekemissäni asioissa joita hänkin harjoitti, esim. kielen opiskelu. Emme myöskään koskaan todella nauraneet yhdessä.
Lopulta revin itseni hänestä irti. Selvisin erosta hengissä, ja nyt tunnen olevani ehjempi kuin koskaan ennen, ja reippaasti enemmän kuin ikinä hänen kanssaan.