Hei.
Haluan kertoa nyt mieltäni painavasta asiasta, toivon että saan fiksuja vastauksia enkä mitään ilkeyksiä.
Eli olen nuori, ylipainoinen nainen. Olen ollut aina ylipainoinen, joitakin laihtumisia on, yhden kerran laihduin jopa 20kg. Minua kiusattiin paljon asiasta, mutta kun laihduin, mm. miehet jotka minua haukkuivat, alkoivat iskeä minua. Kuvottavaa! Joku olisi kai vain iloinen, minä en...?
Mutta. En ole ikinä seurustellut, en ole juuri koskaan kelvannut kenellekään tällaisena (paitsi miehille, jotka haluavat seksiä lihavan kanssa, mutta vain seksiä)Ja pelkkä seksi ei oikein minulle riitä.
Siispä laihdutus olisi ainoa vaihtoehto saada rakkautta. Siinä se vaikeus tuleekin. Vihaan sitä ajatusta, että minun täytyy muuttua että joku minua rakastaisi. Ja millaista rakkautta se silloin olisi?? vihaan pinnallisuutta. Ja sitten te tietenkin vastaatte tähän että "sellaista tää elämä vain on..." No, niin se kai onkin, mutta minä en kestä sitä... =( onko muilla samoja kokemuksia?
Haluaisin toisaalta laihtua, sopia vähän paremmin kivoihin vaatteisiin... Mutta. Kapinoin. En enää tiedä mitä tehdä... Kai pitäisi tehdä niinkuin itsestä kivalta tuntuu, mutta..
Ja sitten vielä yksi juttu. Jos olisi joku ihminen, joka ymmärtää tätä juttuani, voisitko alkaa tukihenkilökseni laihdutukseen? mailailtasi jne ja voisin purkaa ajatuksiani? tietysti puolin ja toisin.
Mitä mieltä ne ihmiset olisitte 170cm ja 85kg painavasta? tiedän, ainakin 15 kg liikaa, mutta tiedän myös sen, että hoikkaa minusta ei ikinä tule. Se tulisi aina takaisin. Mutta painan nyt enemmän, olisihan tuokin parempi..? vai onko edes turhaa laihduttaa, jos ei pääse ihannepainoon? olen myös isoluinen =(
Kiitos vastauksista jo näin etukäteen..
Hauskaa alkavaa syksyä!! =)
Haluan kertoa nyt mieltäni painavasta asiasta, toivon että saan fiksuja vastauksia enkä mitään ilkeyksiä.
Eli olen nuori, ylipainoinen nainen. Olen ollut aina ylipainoinen, joitakin laihtumisia on, yhden kerran laihduin jopa 20kg. Minua kiusattiin paljon asiasta, mutta kun laihduin, mm. miehet jotka minua haukkuivat, alkoivat iskeä minua. Kuvottavaa! Joku olisi kai vain iloinen, minä en...?
Mutta. En ole ikinä seurustellut, en ole juuri koskaan kelvannut kenellekään tällaisena (paitsi miehille, jotka haluavat seksiä lihavan kanssa, mutta vain seksiä)Ja pelkkä seksi ei oikein minulle riitä.
Siispä laihdutus olisi ainoa vaihtoehto saada rakkautta. Siinä se vaikeus tuleekin. Vihaan sitä ajatusta, että minun täytyy muuttua että joku minua rakastaisi. Ja millaista rakkautta se silloin olisi?? vihaan pinnallisuutta. Ja sitten te tietenkin vastaatte tähän että "sellaista tää elämä vain on..." No, niin se kai onkin, mutta minä en kestä sitä... =( onko muilla samoja kokemuksia?
Haluaisin toisaalta laihtua, sopia vähän paremmin kivoihin vaatteisiin... Mutta. Kapinoin. En enää tiedä mitä tehdä... Kai pitäisi tehdä niinkuin itsestä kivalta tuntuu, mutta..
Ja sitten vielä yksi juttu. Jos olisi joku ihminen, joka ymmärtää tätä juttuani, voisitko alkaa tukihenkilökseni laihdutukseen? mailailtasi jne ja voisin purkaa ajatuksiani? tietysti puolin ja toisin.
Mitä mieltä ne ihmiset olisitte 170cm ja 85kg painavasta? tiedän, ainakin 15 kg liikaa, mutta tiedän myös sen, että hoikkaa minusta ei ikinä tule. Se tulisi aina takaisin. Mutta painan nyt enemmän, olisihan tuokin parempi..? vai onko edes turhaa laihduttaa, jos ei pääse ihannepainoon? olen myös isoluinen =(
Kiitos vastauksista jo näin etukäteen..
Hauskaa alkavaa syksyä!! =)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä en yleensä ota kantaa, jos hommaan liittyy selkeesti muutakin kuin neuvoja ruokavaliosta tai treenistä, koska tiedän ettei mulla ole kompetenssiä siihen.
Tää herätti kuitenkin ajatuksen, joka voi olla naurettavakin. Mutta jokainen tottakai tekee kuten itse parhaaksi näkee kohdallaan näkee. Rakkaus kuitenkin muuttaa ihmistä, ulkoisestikin. Enkä pidä mahdottomana sitä etteikö pinnallisuuden tai ulkonäkötekijöiden jälkeen sieltä toisesta voisi myös löytyä muuta. Kyse on enemmänkin näkökannoista kuin hyvä vs paha vastakkainasettelusta, ns dualismista. Sieltä tulee paketillinen paljon kaikkea muutakin kuin vettä (45kg), proteiinia (14kg) ja muuta materiaa (21kg)... no pieni kevennyt sallittakoon, mut konkreettisesti siis muutakin. =)Aliarviointi ehkä korostaa varovaisuutta, ehkä se, että olet tullut kiusatuksi asiasta on saanut vastakkaisen puolen sinussa vahvistumaan. Ihminenhän yleensä joko menee mukaan, ts käpertyy itseensä tai reagoi täysin vastaiseen suuntaan ja sisuuntuu.
Kirjoittele tänne, täällähän meitä (tuki)henkilöitä on netti pullollaan!
mielestäni ei ole turha laihduttaa vaikkei pääsisikään ihanne painoonsa. Se 15 kiloa voisi olla tavoite näin alkuun. Laihduttaminen vaatii paljon tahdonvoimaa. totta on että ihmiset uuden ihmisen tavatessaan katsovat heti ensin ulkomuotoa. Se on normaalia koska se on ainut asia mitä ihmisestä näkee. Tutustuttuaan uuteen ihmiseen saattaakin huomata että pinnan alta paljastuukin oikea helmi. Itse olen ollut joskus ylipainoinen ja laihduin. En laihtunut fiksulla tavalla, näännytin itseni enkä suosittele sitä kenellekkään. Minulle kävi samoin, miehet jotka ennen pilkkasivat isompaa ulkomuotoani kuolaavat nyt perääni. Haistatin heille paskat! No mutta asiaan, jos haluat kirjoitella ajatuksiasi niin sähköposti osoitteeni on [email protected]. En tiedä olisiko minusta mitään apua, mutta katsotaan
jhanna, luulen että ymmärsit että mittani eivät ole 170/85. Painan siis paljon enemmän ja tuo on tavoitteeni. No, ei kai sillä merkitystä... Mut kiitos vastauksista, niitä kaivattais lisää =(
Erica. Ymmärrän, että susta tuntuu pahalta. On vaikeata ajatella, että tarvisi muuttua, jotta muut välittäisi. Toki ihmiset katsoo ehkäpä liikaakin ulkokuorta, sitä, miltä ihminen näyttää päälisin puolin, voi sisältä löytyä ihana ihminen, ei se ulkomuotoa katso! ...jos listaisit paperille hyvät ja huonot asiat laihdutuksesta, luulen, että hyvällä puolella on muitakin, kuin se, että miehet katsoo sillä silmällä. Terveys, hyvinvointi, kevyempi olo, mukavemmat vaatteet... Listaa voi jatkaa.
Asiaan ei kuitenkaan auta kapinointi. Laihduttaminen on pitkä prosessi, johon tarvitaan paljon motivaatiota. Tulokset eivät synny hetkessä, niihin voi mennä aikaa. Kysymys kuuluukin, haluanko minä laihtua? Onko minulla asennetta?
Jos vastaukset ovat molempiin kysymyksiin kyllä, voidaan alkaa miettiä tavoitetta, liikunta -ja ruokavaliota. En nyt kuitenkaan ala tässä paasaamaan mitään niistä asioista, joista varmaan oletkin jo kuullut. Ei sillä, etteivätkö ne olisi tärkeitä, mutta jos esim. mailaat minulle, voit kertoa, mistä pidät ja mitä liikuntaa voisit alkaa harrastaa jne, jne.
Voin mielelläni alkaa mailaamaan kanssasi. Kertominen asioista helpottaa varmasti, ja toki yritän auttaa parhaan kykyni mukaan. Mailaa; [email protected]
Piristy!
kas siinäpä pulma. Ok. Olet siis ylipainoinen. Niin on moni suomalainen. Kyse on siis siitä mitä etua on laihduttamisesta. Terveys on yksi syy, onnellisuus toinen, ulkonämkö kolmas. mutta kannattaako laihduttaa edes jonkun näistä vuoksi? Jos halut tehdä sen itsesi vuoksi on vastaus kyllä. On selvää, että tunnet itsesi epävarmaksi/itsetuntosi on heikoissa kantimissa, mutta mietipä hetken miksi haluat pitää kilosi. Et halua olla miesten riistaa, et halua että perässäsi juostaan, et kaipaa ihailevia katseita. Rakkautta saa kun osaa reilusti kohdata miehet(myös ylipainoisena), mutta jos et kunnioita itseäsi, miten voit toivoa moista muiden taholta?
Kerrompa tarinan itsestäni. Minulla ei koskaan ollut kovin korkeaa käsitystä itsestäni ja päädyin kynnysmatoksi. Kun vihdoin opin ymmärtämään, että minäkin olen jonkun arvoinen, löysin oma-aloitteisesti miehen (pyysin hätä treffeille). Nyt olemme onnellisesti kihloissa ja häitäkin suunnitellaan pikkuhiljaa. Laihduttaminen tai laihduttamatta jättäminen ovat sinun päätöksiä. Jos kuitenkin kunnioitat itseäsi, osaat ottaa tuijotukset ja "vonkaamiset" kohteliaisuutena ja harjoittaa omaa oikeuttasi kieltäytyä tarjouksista näin halutessasi.
Hei sinä pk.
En suinkaan tarkoittanut, ettenkö nauttisi saadessani ihailevia katseita tai että perässäni juostaan.. koska JOPA MINÄ saan esim. baarissa ihailevia katseita ja kommentteja. Se on aina mukavaa, mutta haluaisin myös seurustella, että joku välittäisi oikeasti.
Miten se itsensä kunnioittaminen sitten näkyy ihmisestä? En yleensä paljasta ihmisille epävarmuuttani, ainakaan heti. Vain parhaimmat ystävät tietää. Ja en tosiaan pelkää kohdata miehiä?
En oikeastaan ole edes tavannut ketään jota olisin voinut pyytää treffeille. Aina on tullut ihan alussa selväksi että vain seksi kelpaa. En ole mielestäni mitenkään kamala luonteeltanikaan, moni on ihanaksi sanonut. Olen aika puhelias jne.
Laihduttaisinko itseni takia? en tiedä. Laihduttaisin varmasti enimmäkseen siksi, että saisin rakkautta. Olisihan se hienoa ostaa hienoja istuvia vaatteita jne. mutta olen niin surullinen että aina se laihdutus menee poskelleen. Ja minä VIHAAN ajatusta että nyt sitten kelpaankin jos laihdun... Mistä sitä tietää sitten enää mikä on aitoa rakkautta? kuulostaa kai hassulta mutta sitä minä pelkään. Kapinoin koko maailmaa vastaan ja olen iso tyttö, ja kuitenkin se olen minä joka siitä eniten kärsin. Se on väärin. Tiedän kokemuksesta, että kun elämässäni on ollut joku,(mikä tapahtuu harvoin ja kestää vähän aikaa) olen heti lakannut syömästä liikaa ja ollut iloisempi. Syön siis oikeastaan suruuni ja yksinäisyyteeni. Tiedän, pitäisi vain olla positiivinen, mutta olen tainnut hukata sen taidon tyystin.. =P
Muuten, minä en ole, enkä aiokaan olla koskaan kenenkään kynnysmatto.
Ei ollut tarkoitus hermostuttaa, tai väittää sinua kynnysmatoksi. Oli vain tarkoitukseni herättää sinut miettimään haluatko oikeasti laihtua. Jos haluat, voit aloittaa helpommastakin päästä kuin syömiseen puuttumisesta.
Aloita vaikka veden juonnin lisäämisestä. Vesi täyttää ja ei tee mieli niin paljoa ruokaa, kun on jo täysi olo. Lisäksi voit ottaa jonkun harrastuksen. En tarkoita välttämättä liikuntaa, vaikka se olisi ideaali vaihtoehto. Mikä tahansa harrastus, joka saa sinut pois kotoa (ja pois jääkaapin ääreltä) on hyvästä. Se vahentää yksinäisyydentunnetta ja pääset mukaan johonkin porukkaan. On helpompi olla positiivinen, jos on joku jonka kanssa ilonsa jakaa. Tiedän, että sinulla on ystäviä, mutta heillä ei ole aina aikaa. Jos mielesi tekee kapinoida, siitä vaan. Eikö kuitenkin olisi kannattavampaa kanavoida se johonkin hyödylliseen?
170/85 joo, mieti maailmassa on paljon onnellisessa parisuhteessa eläviä yli satakiloisia. Itselläni on 20 kiloa ylipainoa, ja silti vierelläni on maailman ihanin mies. Ei rakkaudessa ole kokorajoja, riskejä kylläkin ja joskus sattuu, mutta sitten kun tuon oikean ihmisen löytää, on se sen arvoista! Itse en jaksa painoani märehtiä, olen päättänyt sitä tiputtaa vain terveyteni vuoksi, sitten kun tämä lapsi on tullut maailmaan.
Ja sen vielä sanon että tapasin mieheni kun olin 18 en siis ollut mikään täti. Myös paras ystäväni on iso nainen (n. 100kg) ja hänelläkin on komea, hellä mies. Eli rakkaus ei tosiaankaan katso kiloja.
No sanon nyt vielä kerran... vaikka olen siitä jo kahdesti maininnut eli Veera, minun mittani EIVÄT OLE 170/85 vaan se on TAVOITTEENI. Painan paljon enemmän kuin 85. Että näin. Minä olen ihan oikeasti lihava.
Ja sille joka käski aloittamaan jonkun harrastuksen.. mutta asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä mitään tapahdu.. =P
lipsahti silmistä tuo että painat enemmän tuolla sun alkuperäisessä kirjoituksessa.
Siltikin, ei sen takakia kannata laihduttamaan alkaa että saisi rakkautta, motivoivampaa on keksiä jokin syy mikä ei olemassa olollaan muistuta "epäonnistumisesta". Kuten terveys, tai yksinkertaisesti se että itse tahtoo. Sitä rakkautta kun ei ulkonäöllä saa, varmasti moni laiha ns. kaunis nainen voisi tämän vahvistaa.
Remontoi ruokavaliosi ja siten laihdut vähitellen. Älä pudota painoa miesten vaan itsesi takia. Minulta on pudonnut ruokaremontilla painoa 30 kiloa puolessatoista vuodessa. Olen nyt painonvartijoiden mittapuun mukaan ihannepainossa ja on paljon parempi mieli ja olo.
Nyt laihtuneena ymmärrän, että oli tilanteita, jolloin häpesin kilojani ja tuhtia olemustani. Olen perheellinen enkä kaipaa miesten katseita. Nyt on kuitenkin paljon mukavampi kulkea ja olla.
Mulla on lähes samat mitat ja samat ajatukset. Olis kiva vaihtaa ajatuksia ja kenties perustaa oma tukiryhmä, siis punnitustapaamiset yms yms.?
Meilaa jos kiinnostaa! Muutkin voi osallistua, olisi kiva kerätä oma "painonvartija" ryhmä, ilman 10 e maksua pelkästä punnituksesta!!! Ensi kesänä olisi kiva kuoriutua ihan uuden näköisenä ulos talvivaatteista!