Moi!
Mulla on maailman ihanin bestis, jonka mä olen tuntenut vuoden ajan. Mä muutin vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja elämäni alkoi tavallaan alusta, koska olin joutunut jättämään kaikki entiset kaverini... Sitten tutustuin luokkalaiseeni tyttöön ja huomasimme, että me tulimme todella hyvin toimeen keskenämme. Olin koko elämäni ajan etsinyt sitä todellista ystävyyttä ja tässä se nyt oli. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä ja vähitellen hän jätti entisen kaveriporukkansa. Olen sellainen ihminen, että minulle riittää yksi paras ystävä ja välillä saatan olla liian omistushaluinen... Nyt kuitenkin lukion alettua ystäväni on ottanut vähän etäisyyttä minusta (tai ainakin minä tunnen niin) Me saatamme suuttua aivan pikkuasioista, mutta sovimme "riitamme" nopeasti. Olen kysynyt ystävältäni haluaako hän enää olla kanssani ja hän on vastannut, että kyllähän sinä sen tiedät... Hän ei koskaan sano mitään suoraan ja hänen on vaikea näyttää tunteitaan, mutta uskon sen johtuvan ongelmista, joita hän on saanut kohdata. Kesällä hän sanoi minulle todella kauniisti, että hän ei halua ketään uutta ystävää elämäänsä, koska minä riitän hänelle=)
Kuitenkin viimeviikolla luokkamme eräs tyttö jutteli kanssamme ja yhtäkkiä ystäväni pyysi tätä kanssamme erääseen tapahtumaan, jota olin odottanut todella paljon ja halusin mennä sinne vain bestikseni kanssa. Ystäväni ei kysynyt minulta mielipidettäni(kuten oikeastaan koskaan aikaisemminkaan) Hän sanoi myös sinä päivänä, että hänen mielestään me voisimme alkaa olemaan kolmestaan tämän uuden tytön kanssa. Minä en pitänyt ajatuksesta ja kerroin sen hänelle, mutta hän vain suuttui minulle ja sain kuulla olevani todella kauhea ihminen. Ehkä olenkin mustasukkainen, mutta olen ennenkin saanut kokea, millaista on olla kolmaspyörä ja pelkkä ajatuskin siitä saa minut vakuuttuneeksi, että olen mieluummin yksin. Ystäväni ei ole koskaan käyttäytynyt tällain ja pelkään, että hän on totaalisen kyllästynyt minuun. Ehkä en ole ollut hänelle riittävä ystävä, ehkä olen tehnyt jotain väärin... Mitä minun pitäisi tehdä? Katsoa sivusta, kun uusi tyttö vie paikkani? Olen kärsinyt puolen vuoden ajan masennuksesta(Johtuu vanhemmistani) ja ystäväni on tukenut minua koko sen ajan ja olen itsekin yrittänyt auttaa häntä parhaani mukaan hänen ongelmissaan. Pelkään, että murrun taas. En ole vielä valmis ottamaan uutta ihmistä elämääni, vaan minun on ensin selvitettävä omat sotkuni. Toivoisin vain, että bestikseni seisoisi vierelläni loppuun asti. Ystäväni on saanut päähänsä, että tällä uudella tytöllä ei ole kavereita ja siksi meidän pitäisi olla hänen kanssaan, mutta tiedän, että se ei pidä paikkaansa. Toivon, että kelpaisin vielä ystävälleni...
Mulla on maailman ihanin bestis, jonka mä olen tuntenut vuoden ajan. Mä muutin vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja elämäni alkoi tavallaan alusta, koska olin joutunut jättämään kaikki entiset kaverini... Sitten tutustuin luokkalaiseeni tyttöön ja huomasimme, että me tulimme todella hyvin toimeen keskenämme. Olin koko elämäni ajan etsinyt sitä todellista ystävyyttä ja tässä se nyt oli. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä ja vähitellen hän jätti entisen kaveriporukkansa. Olen sellainen ihminen, että minulle riittää yksi paras ystävä ja välillä saatan olla liian omistushaluinen... Nyt kuitenkin lukion alettua ystäväni on ottanut vähän etäisyyttä minusta (tai ainakin minä tunnen niin) Me saatamme suuttua aivan pikkuasioista, mutta sovimme "riitamme" nopeasti. Olen kysynyt ystävältäni haluaako hän enää olla kanssani ja hän on vastannut, että kyllähän sinä sen tiedät... Hän ei koskaan sano mitään suoraan ja hänen on vaikea näyttää tunteitaan, mutta uskon sen johtuvan ongelmista, joita hän on saanut kohdata. Kesällä hän sanoi minulle todella kauniisti, että hän ei halua ketään uutta ystävää elämäänsä, koska minä riitän hänelle=)
Kuitenkin viimeviikolla luokkamme eräs tyttö jutteli kanssamme ja yhtäkkiä ystäväni pyysi tätä kanssamme erääseen tapahtumaan, jota olin odottanut todella paljon ja halusin mennä sinne vain bestikseni kanssa. Ystäväni ei kysynyt minulta mielipidettäni(kuten oikeastaan koskaan aikaisemminkaan) Hän sanoi myös sinä päivänä, että hänen mielestään me voisimme alkaa olemaan kolmestaan tämän uuden tytön kanssa. Minä en pitänyt ajatuksesta ja kerroin sen hänelle, mutta hän vain suuttui minulle ja sain kuulla olevani todella kauhea ihminen. Ehkä olenkin mustasukkainen, mutta olen ennenkin saanut kokea, millaista on olla kolmaspyörä ja pelkkä ajatuskin siitä saa minut vakuuttuneeksi, että olen mieluummin yksin. Ystäväni ei ole koskaan käyttäytynyt tällain ja pelkään, että hän on totaalisen kyllästynyt minuun. Ehkä en ole ollut hänelle riittävä ystävä, ehkä olen tehnyt jotain väärin... Mitä minun pitäisi tehdä? Katsoa sivusta, kun uusi tyttö vie paikkani? Olen kärsinyt puolen vuoden ajan masennuksesta(Johtuu vanhemmistani) ja ystäväni on tukenut minua koko sen ajan ja olen itsekin yrittänyt auttaa häntä parhaani mukaan hänen ongelmissaan. Pelkään, että murrun taas. En ole vielä valmis ottamaan uutta ihmistä elämääni, vaan minun on ensin selvitettävä omat sotkuni. Toivoisin vain, että bestikseni seisoisi vierelläni loppuun asti. Ystäväni on saanut päähänsä, että tällä uudella tytöllä ei ole kavereita ja siksi meidän pitäisi olla hänen kanssaan, mutta tiedän, että se ei pidä paikkaansa. Toivon, että kelpaisin vielä ystävälleni...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisaalta ymmärrän, että bestiksesi haluaisi
pitää seuraa uudelle tytölle jos tämä on
yksinäinen.Vaikka olettekin intensiivisesti
olleet vapaa-ajat yhdessä.Ongelmia tietysti
voi muodostua jos koet yhteenkuuluvuuden
tunnetta vain bestiksesi taholta muttet
uuden tytön kanssa. Silloin voi olla vaikeampaa
kuvitella tilannetta, että jatkossa olisitte
enemmän aikaa yhdessä kolmestaan.
Mulle itsellenikin on tuttu tilanne, jossa
haluaisi viettää mahdollisimman aikaa jonkun
tietyn ihmisen kanssa mutta tällä ihmisellä
on paljon muitakin ystäviä joiden kanssa
bestikseni haluaisi viettää myös aikaansa.
Voikin olla tosi vaikeaa välttää tuollaista
tilannetta, ettei bestis tutustuisi
aikojen kuluessa uusiin ystäviin joiden kanssa haluaisi myös viettää aikaa sinun lisäksesi.Kun
me kaikki ihmiset ollaa erilaisia, eikä
toistemme kopioita niin tuossa uudessa
tytössä voi olla jotain asioita miksi bestiksesi
kokee, että haluaa tehdä yhdessä juttuja myös
tämän uuden tytön kanssa.
Ompas epäselvää tekstiä mulla..mutta yksi selkeämpi esimerkki voisi olla tämä, yhden kanssa on kivaa jutella syvällisiä asioita...toisen
ystävän kanssa voi olla mukava mennä erilaisiin
tapahtumiin yhdessä.Jos on tottunut menettelemään yhden ystävän kanssa tietyllä tavalla, voi olla sellainen pelko esim. sinulla, että tämä uusi
tyttö jotenkin sotkee sun ja bestiksen kuviot
jotka on tuntuneet tutuilta ja turvallisilta.
Et varmaan ole tehnyt mitään väärin varsinaisesti
bestiksesi on vaan löytänyt uuden mielenkiintoisen
ystävän elämäänsä jonka kanssa haluaisi viettää
aikaansa niin kuin sinunkin kanssa.
sinun pitäisi olla vähemmän omistushaluinen. ehkä. minua itseäni ainakin alkaa ahdistaa jos joudun olla KOKO AJAN yhden ihmisen kanssa, vaikkka tämä olisi kuinka hyvä ja rakas ystävä.
Niin,tee itsellesi palvelus ja lakkaa soimaamasta itseäsi sen suhteen teetkö jotain väärin!!!Kokemuksesta voin kertoa että kun itselläni oli tilanne jossa paras ystäväni sai uusia ystäviä,olin hyvin mustasukkainen ja aivan varma että hän huomaa miten paljon mukavampia nämä muut ovat.Joka tietää minulle kenkää.Riitojahan siitä seurasi ja mielipahaa.Välillä olin todella masentunut sillä pelkäsin etten ole ollut tarpeeksi riittävä jne.Minua ahdisti ajatus että jotkut olivat nyt tunkemassa monen vuoden ystävyyden tielle.Mutta...sitten opin keskustelemaan asioista kehittävästi.Olin ystävälleni rehellinen ja avoin,halusin kertoa oman kantani mutta kuulla myös hänen.Ja tämä kannatti kuten myös se että tajusin miten olin asettanut parhaan ystäväni "jalustalle".Opettelin arvostamaan itseäni.Tajusin myös että se että hän sai uusia ystäviä ei johtunut siitä että minä olin jotenkin riittämätön tai että olin toiminut jotenkin väärin.Kyseessä oli luonnollinen elämän kiertokulku.Yhtälailla minä toisinaan tutustun uusiin ihmisiin ja ovatko he menneet parhaan ystäväni edelle?Eivät todellakaan.Eli myös se että asettaa itsensä toisen saappaisiin voi auttaa.Joka tapauksessa,siitä että ystäväsi on nyt sitä mieltä että teidän molempien pitäisi olla tämän kolmannen kanssa..eihän sinun tarvitse olla kenenkään kanssa jonka kanssa et halua!Yksinkertainen totuus on että toista ei oikein voi omistaa ja jos alat määräillä ystäväsi tekemisiä voi olla että hän onkin pian entinen.Monesti se joka löytää niitä uusia ihmisiä on siinä onnekkaammassa asemassa koska hänhän valintoja on tehnyt,muut sitten oppivat sopeutumaan niihin,tai eivät.Mutta alistua ei mihinkään tarvi ja kriiseissä on aina se hieno puoli että niissä on kasvun mahdollisuus.Huoli pois!Vilandra hyvä,ryhdistäydy nyt siis ja kerro miltä sinusta tuntuu.Älä anna tämän lyödä itseäsi maahan!!!Meidänhän ei tarvi ymmärtää täydellisesti rakastaaksemme täydellisesti. Tsemppiä!!!! :)