Mikä ihmeen riivaaja iskee ihmiseen kun sen ikä alkaa olla 40-tietämissä? Oltu parisuhteessa abaout 20-v, tenava(t) jo vähän kasvaneita, työura edennyt, talot ja tavarat hommattu ja monilla jo lainatkin voiton puolella, on koettu yhdessä monenlaista ja matkusteltukin jne. mitä nyt ihmiset yleensä tekee. Elämä siis kaikinpuolin ok. Ja edessä olisi todennäköisesti mitä parhainta elämän aikaa yhdessä aina vanhaksi asti. Lapset kohta lähtisi maailmalle jo, voisi keskittyä vain kahdestaan oloon ja yhteiseen asioiden kokemiseen. Ehkä jo lastenlasten odottamiseen ja silleen.
Sitten yks kaks huomataan että ollaankin aviokriisissä korviaan myöten. Jompikumpi saa päähänsä että tämä kaikki ei riitäkään, on koettava vielä uutta huumaa ennen kuin noutaja saapuu. Pistetään kaikki vaakalaudalle, otetaan kolmas pyörä siihen väliin pyörimään, salarakas on elämän piristys ja niin on kivaa taas kuin nuorena riijuuiässä ollessa. Kotona käydään kuin tukikohdassa välillä kääntymässä ja vaihtamassa paitaa sekä lukemassa lapset. Toinen aikuinen siellä on autaan tietämätön mikä niin toista laulattaa... aikansa, kunnes alkaa asian laita selvitä.
Onko tää joku muoti-ilmiö vai onko tätä aina ollut? Siis sitä että neljänkympin kantturoissa elämä laitetaan uusiksi joka suhteessa? Tämä ilmiö on aivan käsittämätön minulle, ei mene jakeluun. Paitsi että oma puolisko meni ja sähläsi selkäni takana miesseikkailuissaan niin näyttää tyyli olevan sama vähän jokapuolella. Moni tutuistamme ja jopa naapureistamme on samassa jamassa oman liittonsa kanssa, mikään kun ei enää tunnu miltään niin sitten repäistään oikein kunnolla.
Onko se intohimon uudelleen kokeminen se elämän tärkein juttu, se uutuudenviehätys jne. plääplää mitä ihastumiseen liittyy? Onhan sitä jumankauta elämässä muitakin tärkeitä sektoreita kuin navanalusta ja alituiseen uudet ihmiset. Miks mikään ei riitä vaan pitää saada jo olemassaolevan hyvän päälle lisää nannaa?
Ei tajuu, ei.
Mikä helvetti keski-ikäisiä riivaa??
20
4989
Vastaukset
- Roffa
esim. nainen, alitajuisesti etsii ensin turvallista, suht. älykästä ja muutoinkin hyvät geenit omaavaa miestä lisääntymistä varten, siis tietämättään. Kun tehtävä on suoritettu ja pesue lentää pesästä mies on tehnyt sen mihin hänet "värvättiin". Sitten on aika etsiä sieluntoveri, elämänkumppani vanhuuden varalle.
Ja mies sitten...mies perustaa perheen hedelmällisen nuoren naisen kanssa. Lapset kasvavat ja lentävät pesästä ja vaimo vanhenee. Mies vaihtaa uuteen hedellmälliseen nuoreen naiseen ja jatkaa ehkä vielä lisääntymistä. - lisäkysymys
"Oltu parisuhteessa abaout 20-v" --
-- "alituiseen uudet ihmiset" --
Siis tarkoititko oikeasti, että uusi ihminen elämässä 20 vuoden välein = alituiseen?
Vai tarkoititko, että sit 20 vuoden jälkeen äkisti ihmisillä alkaa olla joka viikko joku uusi?- M40+
Tarkoitin sitä mitä viimeksi mainitsit. Eli keski-iässä kun huomataan ettei niitä kamuja niin hirveästi olekaan, aletaan hakea vimmatusti uutta ihmissuhdetta. Ja yleensä siinä käy niin, että haetaan sitä vastakkaista sukupuolta ja vähän muuhunkin hommaan kuin 'kaveriksi'...
Oudoksi kun alkoi oman naisen meno muuttua jokin aika sitten, niin aloinpa tutkia asiaa vähän tarkemmin. Ja mitä löysinkään pienellä salapoliisityöllä: puolen tusinaa täysin outoa mies'ystävää' eukon puhelimesta, laitettu sinne naisen nimillä... ja aivan suoraa puhetta olevia näiltä tyypeiltä olleita tekstareita... ja vieläkin pahempaa oli tulossa kun meidän suhteen luonne selvitettiin perusteellisemmin. Monta kuuta oli käynyt lämmittämässä erään tapauksen sänkyä...
Tiedän, että toisen yksityisasioiden tutkiminen on arveluttavaa hommaa, mutta kun tilanne on jo ilmeinen, niin kaikki keinot on sallittuja. Ei sellaista tarvitse vahdata, joka ei anna aihetta. - N42
M40+ kirjoitti:
Tarkoitin sitä mitä viimeksi mainitsit. Eli keski-iässä kun huomataan ettei niitä kamuja niin hirveästi olekaan, aletaan hakea vimmatusti uutta ihmissuhdetta. Ja yleensä siinä käy niin, että haetaan sitä vastakkaista sukupuolta ja vähän muuhunkin hommaan kuin 'kaveriksi'...
Oudoksi kun alkoi oman naisen meno muuttua jokin aika sitten, niin aloinpa tutkia asiaa vähän tarkemmin. Ja mitä löysinkään pienellä salapoliisityöllä: puolen tusinaa täysin outoa mies'ystävää' eukon puhelimesta, laitettu sinne naisen nimillä... ja aivan suoraa puhetta olevia näiltä tyypeiltä olleita tekstareita... ja vieläkin pahempaa oli tulossa kun meidän suhteen luonne selvitettiin perusteellisemmin. Monta kuuta oli käynyt lämmittämässä erään tapauksen sänkyä...
Tiedän, että toisen yksityisasioiden tutkiminen on arveluttavaa hommaa, mutta kun tilanne on jo ilmeinen, niin kaikki keinot on sallittuja. Ei sellaista tarvitse vahdata, joka ei anna aihetta.Itse tein tiliä elämästäni ko heti kolmenkympin jälkeen. Tavoitteekseni asetin esim. "haluan tavata uusia ja mahdollisimman erilaisia ihmisiä asap" Kuin kohtalon johdatuksesta tunnenkin nyt niin johtajia eri aloilta kuin pelkän peruskoulun käyneitä nuoria. Miehiä, naisia.Ikäjakauma 20-46.
olenkin niiiin onnellinen, ettei mieheni ole sellainen "me-mennään-mökille" vaan viihtyy itsekseenkin. Toki nuorempana meni enemmänkin. Taitaa odotella 50 villitystä?...
- aamu
Omalta kohdaltani voin sanoa, että 40 v tietää mitä haluaa. 20 v en tiennyt, menin naimisiin ja kun 35 heräsin ja havahduin, oli jo pienet lapset, joiden takia piti pysyä yhdessä. Yhdessä pysyttiin, kun mitään suurta ongelmaa ei ollut. Nyt tuntuu siltä, että olisi taas oman itseni vuoro. Mieheni on varmaan vasta sitten valmis tekemään jotain arkemme eteen, kun ilmoitan että "nyt loppu - haluan eron". Sitä ennen keskustelut ovat aivan turhia, mitään ei tapahdu. Mies istuu tietokoneensa ääressä illasta toiseen. Mutta sitten kun tuon ero-ilmoituksen teen, niin asia on jo omalta kohdaltani selvä.
- M40+
Eihän siinä mitään, jos haluaa vaihtaa oikeasti lähimmäisen ihmisen toiseen. Oli sitten minkä ikäinen aikuinen tahansa, niin jokainen vastaa itse omasta elämästään ja onnestaan viime kädessä. On varmasti syitä, joiden takia puolison vaihto voi tulla kyseeseen ja on jopa hyväksi. Sitä nyt en tiedä, onko se miehesi tietokoneen kanssa touhuaminen sellainen syy, mutta ehkä se on vain ilmentymä siitä, ettei hänkään ole aivan tyytyväinen teidän juttuun. Eikä se ole pelkästään toisen vastuulla se että yritetään saada parisuhde uuteen nousuun. Kannattaisi varmaan vihjaista miehellesi vähän rohkeammin ensin ennen kuin alat eroaikeita esitellä. Uskoisin että herätys tulee hänelle kun tajuaa että olet oikeasti tosissasi.
Tämä vaihtohomma on ymmärrettävää siis, mutta ei se että aletaan leikkiä näillä salarakkailla ihan kuin huvikseen toisen selän takana loppujen lopuksi kuitenkaan haluamatta erota vakikumppanistaan. Siis pelaillaan ihmisten tunteilla kuin ei mitään väliä, sitten kun käry käy niin ei ollakaan valmiita elämänmuutokseen. Mutta siinä vaiheessa voikin käydä niin että se tulee vaikkei haluaisikaan. Ei niin vakava leikki saakin vakavan päätöksen.
Tällaisia tapauksia, oma naiseni mukaanlukien, on julmetusti. Ollaan niin aikusta että otetaan vapaudet tehdä parisuhteen sivussa niitä mielitekoja joiden kautta kuvitellaan taivaiden aukeavan. Sitten tuleekin hätä käteen kun oma siippa saa tietää näistä touhuista ja ei ollakaan enää niin halukkaita muutokseen. Miksi pitää pelailla, jos ei ole tarkoitus vaihtaa kumppania oikeasti? Ei siinä saa kuin murhetta aikaiseksi ja loppuelämän kestävän haavan toisen ja ehkä omaankin sieluun. - tyttö 38 v.
M40+ kirjoitti:
Eihän siinä mitään, jos haluaa vaihtaa oikeasti lähimmäisen ihmisen toiseen. Oli sitten minkä ikäinen aikuinen tahansa, niin jokainen vastaa itse omasta elämästään ja onnestaan viime kädessä. On varmasti syitä, joiden takia puolison vaihto voi tulla kyseeseen ja on jopa hyväksi. Sitä nyt en tiedä, onko se miehesi tietokoneen kanssa touhuaminen sellainen syy, mutta ehkä se on vain ilmentymä siitä, ettei hänkään ole aivan tyytyväinen teidän juttuun. Eikä se ole pelkästään toisen vastuulla se että yritetään saada parisuhde uuteen nousuun. Kannattaisi varmaan vihjaista miehellesi vähän rohkeammin ensin ennen kuin alat eroaikeita esitellä. Uskoisin että herätys tulee hänelle kun tajuaa että olet oikeasti tosissasi.
Tämä vaihtohomma on ymmärrettävää siis, mutta ei se että aletaan leikkiä näillä salarakkailla ihan kuin huvikseen toisen selän takana loppujen lopuksi kuitenkaan haluamatta erota vakikumppanistaan. Siis pelaillaan ihmisten tunteilla kuin ei mitään väliä, sitten kun käry käy niin ei ollakaan valmiita elämänmuutokseen. Mutta siinä vaiheessa voikin käydä niin että se tulee vaikkei haluaisikaan. Ei niin vakava leikki saakin vakavan päätöksen.
Tällaisia tapauksia, oma naiseni mukaanlukien, on julmetusti. Ollaan niin aikusta että otetaan vapaudet tehdä parisuhteen sivussa niitä mielitekoja joiden kautta kuvitellaan taivaiden aukeavan. Sitten tuleekin hätä käteen kun oma siippa saa tietää näistä touhuista ja ei ollakaan enää niin halukkaita muutokseen. Miksi pitää pelailla, jos ei ole tarkoitus vaihtaa kumppania oikeasti? Ei siinä saa kuin murhetta aikaiseksi ja loppuelämän kestävän haavan toisen ja ehkä omaankin sieluun.ettei rakasta toista niin silloin ei ole sen toisen lähimmäinen enää, vaikka itse haluaisitkin?
Ero on kuitenkin niin iso asia, että sitä haluaa pitkittää niin kauan kuin vain jaksaa, kestää, uskaltaa ilman että oma pää sekoaa.
Sitä tässä mietin itsekin parasta aikaa...
Syynä ei ole toinen mies, vaan se että ilmeisesti pian sellainen on, jos ei eroa. - N42
M40+ kirjoitti:
Eihän siinä mitään, jos haluaa vaihtaa oikeasti lähimmäisen ihmisen toiseen. Oli sitten minkä ikäinen aikuinen tahansa, niin jokainen vastaa itse omasta elämästään ja onnestaan viime kädessä. On varmasti syitä, joiden takia puolison vaihto voi tulla kyseeseen ja on jopa hyväksi. Sitä nyt en tiedä, onko se miehesi tietokoneen kanssa touhuaminen sellainen syy, mutta ehkä se on vain ilmentymä siitä, ettei hänkään ole aivan tyytyväinen teidän juttuun. Eikä se ole pelkästään toisen vastuulla se että yritetään saada parisuhde uuteen nousuun. Kannattaisi varmaan vihjaista miehellesi vähän rohkeammin ensin ennen kuin alat eroaikeita esitellä. Uskoisin että herätys tulee hänelle kun tajuaa että olet oikeasti tosissasi.
Tämä vaihtohomma on ymmärrettävää siis, mutta ei se että aletaan leikkiä näillä salarakkailla ihan kuin huvikseen toisen selän takana loppujen lopuksi kuitenkaan haluamatta erota vakikumppanistaan. Siis pelaillaan ihmisten tunteilla kuin ei mitään väliä, sitten kun käry käy niin ei ollakaan valmiita elämänmuutokseen. Mutta siinä vaiheessa voikin käydä niin että se tulee vaikkei haluaisikaan. Ei niin vakava leikki saakin vakavan päätöksen.
Tällaisia tapauksia, oma naiseni mukaanlukien, on julmetusti. Ollaan niin aikusta että otetaan vapaudet tehdä parisuhteen sivussa niitä mielitekoja joiden kautta kuvitellaan taivaiden aukeavan. Sitten tuleekin hätä käteen kun oma siippa saa tietää näistä touhuista ja ei ollakaan enää niin halukkaita muutokseen. Miksi pitää pelailla, jos ei ole tarkoitus vaihtaa kumppania oikeasti? Ei siinä saa kuin murhetta aikaiseksi ja loppuelämän kestävän haavan toisen ja ehkä omaankin sieluun.Juuri tuosta otsakkeesta onkin kysymys. Jos hallitsee objektiivisuuden, niin hallitsee tunteensakin. Tietää myös sen, ettei kumppani välttämättä aina hallitse tunteitaan eikä tekojaan . Tämä on erityisen "piis of keik" jos itsellä on ollut joskus hankaluuksia.. mitä enemmän, sitä paremmin ymmärtää. Ei kukaan pidä salasuhdetta siksi, että saa pelata kumppaninsa tunteilla.
- tai ehkä
eräänlaista valtataistelua, muiden hyväksyntää omalle minälle, elämälle, vartalolle, sanomisille, identiteettikriisi, neljänkympin trauma, pettämisen helppous, -ihannointi, perhearvojen murskaaminen, kenties äärimmäisten tai suurten ponnistelujen jälkeen kun lapset on saatu sen verran isoiksi tässä raaistuneessa globaalissa ja seksisuhteiden vapaassa maassa, lähdetään katsomaan mitä sinne todella kuuluu, kun kaverit on kertonu kivoja juttuja, ei siinä perhe-elämä enää kiinnosta...
missä meidän vanhempien yhteinen aika nykyään on?
työnantajallako? omissa harrastuksissa?
no minäkin elän tässä kahdenkymmenen aviovuoden jälkeen ex:nä muiden jätettyjen joukossa- nainen33v
17 vuoden yhteiselon päättymisen haluamiseen on se, että en vaan enää halua jatkaa elämää, jossa olen tähän asti elänyt.
Olen vihdoin tajunnut ettää se ihminen jonka kanssa aloin seurustella 16-vuotiaana, ei ole lainkaan se ihminen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää. Tähän asti sitä on jotenkin ajatellut kestävänsä, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän sitä tajuaa, että ensisijaisesti elämää pitää elää itseänsä varten, ei pitääkseen toista aikuista tyytyväisenä, jos itse sitä ei ole. Lapsista toki on aina vastuu ja heidän etuansa tulee aina ajatella, mutta kenenkään etu ei ole elää huonossa suhteessa.
Aikuisena sitä ehkä tietää paremmin, mitä parisuhteelta haluaa, ja joskus ihmiset vaan kasvaa eri suuntiin. Kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. - kuin...
nainen33v kirjoitti:
17 vuoden yhteiselon päättymisen haluamiseen on se, että en vaan enää halua jatkaa elämää, jossa olen tähän asti elänyt.
Olen vihdoin tajunnut ettää se ihminen jonka kanssa aloin seurustella 16-vuotiaana, ei ole lainkaan se ihminen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää. Tähän asti sitä on jotenkin ajatellut kestävänsä, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän sitä tajuaa, että ensisijaisesti elämää pitää elää itseänsä varten, ei pitääkseen toista aikuista tyytyväisenä, jos itse sitä ei ole. Lapsista toki on aina vastuu ja heidän etuansa tulee aina ajatella, mutta kenenkään etu ei ole elää huonossa suhteessa.
Aikuisena sitä ehkä tietää paremmin, mitä parisuhteelta haluaa, ja joskus ihmiset vaan kasvaa eri suuntiin. Kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on.olisin itse kirjoittanut tuon vastauksesi. 17v takana ja ajattelen ihan samoin, vaikka olenkin mies.
- lady
Se meitä vaivaa. Silloin kyseenalaistetaan, että olemmeko saaneet elämältä sen mitä halusimme, ovatko tekemämme valinnat oikeita. Toiset vaihtavat ammattia, toiset hankkii uuden harrastuksen ja aika moni kyseenalaistaa parisuhteensa.
- N42
riivaa paitsi elämä! Elämään kuuluu kaikennäköistä; muutakin kuin kumppani. Tämä korostuu juuri silloin, kun lapset ovat isompia, ollaan tehty kompromisseja kompromissien perään. Hyväksytty kumppanin huonot puolet sellaisenaan ja myönnetty, että niitä on itselläkin :O. Tiedetään myös se, ettei kumppanilta saa kaikkea, vaikka kuinka haluaisi. Jokainen tietää omalla kohdallaan kuinka pitkälle menee ja kuinka paljon lisää nannaa kannattaa syödä; liiasta kun tulee maha kipeäksi. Herkimmille tulee jo yhdestäkin lisänamista.
Oikeastaan pieni vipinä siinä menokengässä kannattaisi pitää itse kunkin. Tapaamalla ihmisiä ja solmimalla uusia tuttavuuksia (siis "oikeita" suhteita, ei seksisuhteita...) objektiivisuus lisääntyy. Se on parisuhteessa hyvä juttu.
Itse olen tutkiessani keski-ikäsiä päätynyt juuri päinvastaiseen kuin sinä; tietyissä paikoissa keski-ikäisten seuraan on helppo liittyä, rupatella syvällisiä tai muuten vaan mukavia. Erityisesti miehet rakastavat, kun heitä kuunnellaan... Missä ovat kaikki ne seksinnälkäiset uroot, joista monet puhuvat?... - oli juttua
uusimmassa Meidän perhe lehdessä.Käypä ostamassa kiskalta.Ja nimenomaan naisille tulee 36-42-vuotiaana tällainen "kriisi" tms.Ja usein miehillekin,mutta heille useimmiten taas viiskymppisenä :D On tainnu aina olla näin,eli ei mikään muoti-ilmiö!Perheitä siinä rikkoutuu,se on asian varjopuoli... :(
- Nelissä kymmenissä
Varmaan tuohon kuvailemaasi tilanteeseen on montakin syytä. Nykyiset nelikymppiset ovat sen verran hyvässä kunnossa ja nuorekkaita, että lasten kasvettua huomaa edelleenkin elämää olevan jäljellä. Jos oman puolison kanssa on kasvettu hieman erilleen lasten kasvatuksen ja lainan maksujen pyörteessä, niin helposti tulee ajatelleeksi, että elämää voisi elää toisinkin. Vielä muutama vuosikymmen sitten nelikymmpiset olivat mummo- ja vaaritunnelmissa eli elämän ehtoopuolella. Fyysisestikin keskivertoihmisen elämä oli paljon kuluttavampaa kuin nykyisinkin.
Nykyihmiset myös tietävät paljon enemmän elämän mahdollisuuksista ja ehkä kaipaavat täydellistä elämää. Nelikymppisillä on jo aikaa ajatella eikä elämä mene käytännön asioiden pyöritykseen. Vaikka olenkin vielä naimisissa lasteni isän kanssa, mieleen on kyllä tullut, olisiko elämä esimerkiksi eronneena parempaa. En halua ajatella, että tässä tämä nyt oli ja odotellaan lastenlapsia elämää sulostuttamaan. En minä eikä mieheni enää olla samoja ihmisiä kuin parikymmentä vuotta sitten. Olemme ihan klassisesti kasvaneet joissain asioissa erilleen, mutta oudolta tietysti tuntuisi elää ilman toista.
Luulenpa, että nelikymppinen kaipaa elämältään ja parisuhteeltaan eri asioita kuin parikymppinen. Enää en tarvitse lapsilleni isäehdokasta eikä muutenkaan symbioosissa eläminen tunnu tärkeältä. Voisin kuvitella eläväni yksin ja meidän parisuhteemme on siinä pisteessä, ettemme tunnu löytävän yhteistä tapaa elää itsenäisinä yhdessä. - Pettynyt
Itsekkyyttä ja omaan napaan tuijotteluahan se on. Kyvyttömyyttä kohdata omat ja parisuhteen mahdolliset ongelmat rakentavalla tavalla. Sitten kun salarakkaasta kiinni jäädään niin se jätetään ja kadutaan. Ehkä vasta sitten ymmärretään mitä ollaan menettämässä, jos tajutaan tai välitetään. Oma mieheni (36-v) selitti pettämisensä sillä että omaa perhettään ja vaimoaan hän rakastaa, mutta uusi suhde toi sellaisen 20-kymppisen ihastumisen ja rakkauden huuman joka kohotti itsetuntoa. Vielä kiinnijäätyään hän olisi halunnut sen kaiken, perheen ja uuden rakkauden. Ei siinä järki ole mukana eikä seurauksia ajatella, valitettavasti. Tässä on nyt sitten 3-lapsisen perheen tulevaisuus vaakalaudalla miehen itsekkyyden vuoksi eikä hyvältä näytä...
- !!!!!
Kerran tässä vaan eletään. Jos saman naudan/sonnin kanssa koko loppuikänsä nysvää, niin päähän siinä hajoo.
- Donna -65
Me ihmiset olemme kyllä aika mielenkiintoisia ja
itse elämä on uskomatonta kaikkine käänteineen.
Itsekkin vielä pari vuotta sitten kauhistelin pettäjiä...Sitten ystäväni mies osoitti kiinnostuksensa, mukava ja ihastuttava mies, se oli sitten menoa. En todellakaan olisi toivonut, että olisin häneen niin rakastunut, mutta minkäs tunteilleen voi. Meillä oli/on ihania hetkiä yhdessä, mutta koko ajan on ollut selvää, että puolisoitamme emme jätä, perheet on nro 1 ja tämä
salasuhde antaa mitä antaa. Tosin tällä miehellä näitä juttuja taitaa olla enemmänkin, se loukkaa ja satuttaa, mutta mitäs ne minulle kuuluu...
Kannattaa ehdottomasti vaalia sitä laillista suhdetta, salailu rikkoo, satuttaa, vaikka välillä niin ihanaa onkin.
Rakastukaa puolisoihinne ja olkaa uskollisia, se
kantaa pitkälle!- aamu
Missä se kirkas kruunu on, jos on koko ikänsä ollut uskollinen? Jos ei usko jumalaan tms, niin mistä se uskollisuus saa palkinnon? Omantunnon puhtaudessa? Mutta kumpi on tärkeämpää kuolinvuoteella, puhdas omatunto vai eletyn makuinen elämä?
Oma uskollisuuteni on päättymässä. En ehkä ole valmis eroamaan juuri nyt, mutta en usko järkyttyväni, jos jäisin kiinni ja mieheni haluaisi erota. Se voisi olla pelastukseni, sillä avioliitossamme ei ole mitään "virallista ongelmaa", johon perustuen voisin vaatia eroa. Minun uskottomuudestani saisin sellaisen... aika kieroa!?
- Ihmettelenpä vaan
Luepas tuo oma tekstisi uudelleen, ehkä siitä löytyy jopa vastauskin omaan kysymykseeni, loppupuolelta.
Olet kyllä tavallisen tollo mieheksi, kun et ymmärrä, mitä se 40:n kriisi tuo tullessaan ja mitä ihmettä sille voisi tehdä?? Ei taida enää riittää autot ja perhematkat. Kyse taitaa ollakin jostain SUUREMMASTA, mikä on niin pirun vaikeaa miehen ymmärtää.
Kun se sama sattuu omalle kohdallesi, niin viimeistään silloin ymmärrät.
t.nainen 38v.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383829Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362964Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81865Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51598Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41079- 71934
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38864- 44774
- 65741
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22708