Mies vankilassa

Mulle ei oo kyl tollee käyny...ku en oo iha viel niin vanha mut empä tiiä on toi sun juttus kyl aika vaikee tapaus=)

täällä kans. tosin voiton puolella jo ollaan, lomakausi alkanut ja alle puoli vuotta jäljellä. oon jaksanu odottaa, en edes koskaan epäillyt etten jaksaisi, se oli jotenkin selvä päätös alusta asti, mut enpä tiiä oliko niinkään viisas päätös. niinkun kaikki, munkin heppu vannoo ettei koskaan enää palaa sinne kiven sisään, mut siihen en tosiaan tule luottamaan.

ennen kävin usein kattomassa, mut nyt sekin on jäänyt. luottamus on aikalailla mennyt koska jos ei herra mun sanaa usko niin ei siinä oikeen mitään voi tehdä. eikai muu auta odottamis tilanteessa kun keksii mahollisimman paljon tekemistä niinkun sanoitkin että sulla aika menee vauvan kanssa. ite oon paiskinut töitä, opiskellut ym. tunnetta löytyy niin paljon että haluan nyt kattoa miten tässä käy, toivon et tilanne vielä paranee. ei se helppoa koskaan ole, jaksamista sulle.

Itse miettisin asiaa sitä kautta, että jos minä naisena joutuisin linnaan pariksi vuodeksi, odottaisiko mies.

Aivan.

Ei varmasti.

Oma mies ollu reilut puol vuotta vankilassa. Aluks päätin, että todellakin oon uskollinen ja ootan.. No mut sittenpä mies kirjottikin, että tietää mun olevan horo ja pettävän sitä minkä kerkeen, niin eipä se tuntunut kovin hyvälle.. Päätin unohtaa koko tyypin, ei oo kovin onnistunut. Oon eläny elämääni kun ennenkin, opiskellu ja ollu kavereitten kans, että ois muuta ajateltavaa. Mut mies ei luota, niin minkäs teet.. Vannonut ettei hommaile enää uusia tuomioita, mut tiiän et niitähän tulee, ellei aio raitistua täysin kaikista päiheistä.
Pelkään sitä tosi tosi paljon kun vapautuu.. Siitä etten oo oottanu, mut miks pitäs oottaa kun luottamus on molemmilla ihan nollassa. Enkä aio kuunnella mitään perättömiä syytöksiä.
Ja niiku aikasemmin tuolla joku kirjotti, että jos nainen joutus vankilaan, niin oottasko mies..EI!
Mut eiköhän tästä selvitä. Hope so.
Voimia kaikille ketkä on päättäny oottaa ja hyvää kevättä!

Taitaahan se asia niin olla, että pojilla on liikaa aikaa miettiä siellä kivensisällä...näin kävi ainakin minun kohdalle!
Uskollinen olin, mutta turpaan tuli kun äijä pääs siviiliin.
Sitä etsittiin kimpassa miespuolisia ystäviänikin, että olisivat saaneet loimeensa (minut pakotettiin mukaan)...onneks eivät löytyneet!!!
Ja mitä siihen tulee, että takaisin eivät mene, niin heh!!!Enpä tiedä montakaan, jotka eivät olis meneet.
Lopuksi kuitenkin lohdutus: ONNEKS KAIKKI MIEHET EIVÄT OLE SAMANLAISIA!

Miksi odottaa? Eikö tuollaisesta miehestä kannattaisi vaan mahdollisimman nopeasti hankkiutua eroon? Ei paria vuotta ihan pikkujutuista saa.. Mietipä vielä sitä vauvasikin tulevaisuutta... Pelasta itsesi vielä, kun voit - OIKEASTI!!!

juu minun mies ystäväni istuu elinkautista vaasan vankilasssa,ja ikävä on kova,,,saas nähdä että kestääkö rakkaus kaiken tämän ja kaikki ne vuodet jotka joudun odottamaan...

moikka!!!mulla on sama tilanne mun mies lähtee lusii ekaa kertaa ja on 2v ja ollaan oltu yhdes 16v ja meil 11v tyttö,asun nokialla,jos kiinnostaa nii krjottele [email protected]

Toi on tosi perseestä... Mullakin on sama tilanne, ukko istumassa puol vuotta, tuntuu et tää ikävä ei hellitä missään muotoo...

Eikö kunnollisia ja fiksuja miehiäkin löytyisi Suomesta? Sellaisia, joilla on elämä kunnossa? Mikä teitä naiset pitää kiinni näissä linnakundeissa? Eivät taatusti ole sitä sopivinta isämateriaalia, mutta yleensä lapsia riittää ja naisia ikävöimässä...ja tuomiosta toiseen istutaan, eikä elämä muutu. HALOO NAISET!

Terve...

minun mielestä yrittäisit löytää jonkun toisen miehen...
Vaikka varmasti rakastat häntä...niin lopussa olet varmaan onnellisempi jonkun muun kanssa.

Minulle kävi nyt näin, kihlattuni lähti lusimaan, joutuu olemaan monta vuotta ja olen päättänyt häntä odottaa. Haluaisin löytää kohtalotovereita. Ja miten saa perhetapaamiset yms? Ja kiitos en halua negatiivisia kommentteja!

Kaikki ihmiset, jotka vankilaan joutuu eivät välttämättä ole tehneet mitään kovin vakavaa, tai ainakaan tarkoittaneet tehdä. Esimerkiksi vaikka törkeä pahoinpitely voi mennä tappoyritykseksi vai miten se nyt on vaikkei ketään tappaa ole aikonut. Väkivaltaa ei pitäis olla, mutta kyllä kenellä vaan voi mennä hermot ja kun kerran lyö on helpompi lyödä uudestaan. Joskus pelkästä lyömisestä voi aiheuttaa toiselle vakavan vamman, mistä tuskin pienessä ajassa vankilasta selviää.

Raiskaamisesta ja lapsiinsekaantumisesta ainakin pitäis loppuelämä istua vankilassa tai nämä sarjamurhaajat, mutta en tuomitsisi pelkän vankilaan menon perusteella koko ihmistä, jos ei tiedä mitä kyseinen ihminen on tehnyt.

Voin sanoa omasta kokemuksestani, että ihminen voi muuttua toisen ihmisen takia. Älkää yleistäkö sitä väitettä koskemaan kaikki ihmisiä.

Ja edelliselle, että mies anoo perhetapaamisia. Todennäköisesti pitää olla joku todistus, että on virallisesti kyseisen henkilön kanssa yhdessä, eikä mennyt kihloihin, naimisiin ainoastaan, että saisi perhetapaamisia. Esimerkiksi, jos olisit mennyt kihloihin kesken vankilassaoloajan et saisi perhetapaamisia. Avoliitto riittää myös tai että on yhteinen lapsi. Perhetapaamisten kesto, kuinka usein, ja miten ne järjestetään riippuu ihan vankilasta (enimmäkseen siitä onko kyseessä suljettu vai avolaitos). Todennäköisesti miehesi istuu suljetussa, jos monta vuotta siellä istuu. Siellä siis ollaan noin 4-5 tuntia? (en tiedä, en ole ollut ja riippuu paikasta) ja saatat joutua riisuutumaan melkein alasti (naisvartijan edessä kuitenkin) ja miehes järjestää ruuat yms. meette huoneeseen, jossa on kaikenlaista. Avolaitoksessa on mukavempaa ja siellä ollaan yleensä vuorokausi eikä pahemmin mitään tarkastuksia ole. Mulla oli ainakin oma puhelinkin mukana (unohtu taskuun, en tiedä olisiko saanut ottaa).

Riippuu varmaan ihan siitä, että millaista tuomiota mies on istumassa... Jos kyse on talousrikoksesta niin tilanne on varmaan aika eri kun niille jotka istuu pedofiliasta.

Osaatte tekin miehenne valita.

Eikö sitä nyt kunnollista miestä löydy, kun täytyy yleensä tuollaisiin veijareihin seota. Tuppaavat vielä olemaan yleensä taparikollisia joten ei se yhdestä istumisesta parane (ihme jos paranee). Erityisesti nuoria naisia ihmettelen, elämä edessä, mutta millaisessa seurassa. Ihmisellä on kuitenkin vain yksi elämä.

Siellä se sellissä panee toista karjua perseeseen.

Mieheni istuu pitkää tuomiota, ja minä odotan. Tuomio ei muuta sitä, mitä meillä on ollut aiemmin. Tiedän varmuudella, että tämän jälkeen ei toista kertaa istu, muuten mä lähden aviosta salaman nopeasti. Ja sitä hän ei todellakaan kestäisi, pitkä liitto takana, en yhden ison virheen takia kuitenkaan sitä pura. Hän tukisi minua jos minä olisin kiinni. Kunnollinen mies joutu väärään tilanteeseen väärien ihmisten takia. Siinäpä teille epäilijät realismia. Emme ole nuoria, mutta tekee vanhemmatkin huonoja ratkaisuja, varsinkin jos ovat humalassa tms.

Suomen oikeusjärjestelmä ei muuta sitä kehen rakastuit. Kaikki tekee virheitä. Raskasta se odottaminen on ja omasta kokemuksesta vuoden odottamisen jälkeen tuntuu pahimmalta. Alkaa kaipaamaan läheisyyttä ja sitä, että joku pitää kädestä kiinni, Perhetapaamiset on ihana asia mutta ne kestää 4h ja on kerran kuukaudessa vankilasta riippuen. Tottakai sitä miettii muuttuuko ne tunteet näiden vuosien aikana, mutta sitä ei tiedä vastako toinen on ulkona.

Onko ketju enään pystyssä? Meillä mies lähti vankilaan reilu vuodeksi. Nyt on ollut 4kk pois. Jäin yksin kaksosten kanssa ja eskari ikäisen kanssa. Mieheni on raitis ja nämä tuomiot on tullut silloin kun käytti vielä päihteitä. Aion odottaa häntä vaikka tämä raskasta välillä onkin.

Onko tästä videosta lohtua myös puolison lapsien kannalta?

Youtube: pidä musta kii arjen sankari

Aika vastuutonta toimia niin että joutuu lusimaan. Tuntuis että sillon on muu tärkeempää kuin perhe. Entä taloudellinen puoli? Ja työpaikka?

Mun mies on meidän yhdessä olon aikana istunut nyt noin kaks ja puol vuotta vankilassa, osan ajasta suljetussa ja osan avovankilassa. Edessä on vielä muutama vuosi, huonolla tuurilla neljäkin vuotta, mutta uskon kahteen vuoteen, menis aika lähelle veikkaus. Mieheni on istunut jo 8 vuotta, mutta en ole odottanut niin kauaa! Onhan se rankkaa odottaa toista, mutta ne on valintoja, nii kuin kaikki elämässä. Mun mielestä toisen tekoja ei tarvitse hyväksyä mutta ihmisen voi hyväksyä. Kaikki tekee virheitä, toiset tekee isompia ja toiset pienempiä. Tärkeintä on se onko valmis muuttamaan tulevaa vai jääkö entiseen elämään tuomion jälkeen. Vaikka kaikki ajatteleekin että ihminen ei voi vankilan jälkeen muuttua, se ei pidä paikkaansa. Ihminen voi muuttua ja se on totta! Ei se mistä sa tuut, vaan mihin oot menos! :)

Minun miehelle on tuloillaan varmaan pari vuotta, tässä juuri hovin tuomiota odotellaan ja kiinni oloa on nyt ollut n 10kk.
Alusta asti on ollu itselle aivan selvä asia että odotan häntä ja mikään muu vaihtoehto ei ole käynyt mielessä edes. Pyrin vähintään joka toinen vklp käymään pleksitapaamisissa vaikka välimatkaa on. Jatkan elämääni kuten tähänkin asti, eli ystävien kanssa vietän aikaa ja käyn töissä. Ei ne tuomiot kestä ikuisesti kuitenkaan.

Miksi jotkut eroaa miehestään jos mies joutuu vankilaan

Voin kertoa pidemmän aikavälin kokemusta. Nuorena hupakkona lankesin vankilakundiin, hänkin nuori, töissä kävi ja oli kiva tyyppi. Siis selvin päin. Sitten kun joi n kerran kuukaudessa niin sekoilu alkoi välittömästi, tappeluja, petoksia, omaisuuden rikkomista ym. Tuomioita tuli jatkuvasti ja sakkoja joita itsekin makselin hänen puolestaan, typerys!
Eka kerrat oli nuorisovankilassa, sitten muualla. Kävin aina katsomassa joka vkl ja kirjoitin kirjeitä. Elin kuin nunna luostarissa ja odotin että elämä alkaisi lopultakin. Kun sitä menoa oli jatkunut 5 vuotta, in-and- out tajusin että sitä muutosta ei tulisi tapahtumaan ikinä. Suhde alkoi aina alusta eikä mikään muuttunut, joka kerta väännettiin samoista asioista kuin suhteen alussa.
Irtautuminen oli mulle kuitenkin raskas prosessi, olinhan tavallaan kasvanut kiinni tuohon elämään. Noin vuosi siinä meni kärvistellessä mutta todellakin kannatti!
Löysin sitten ihan kunnon miehen, uskomatonta miten elämä lähti kulkemaan sen jälkeen.
Onneksi meillä ei ollut lapsia tuon exän kanssa, ei oltu naimissa eikä ollut omaisuutta että sikäli helppo ero. Ja hän löysi uuden höykytettävän pian ettei tarvinnut sääliä häntäkään.