Miksi mä olen sinkku

Toi kyllä kuulosti ihan siltä kuin olisin itse kirjoittanut sen, paitsi että kirjoitus oli äidinkielellisesti oikeampaa ja olen pikkaisen nuorempi ja vastakkaista sukupuolta.

Mutta tosiaan olen miettinyt noita samoja asioita, että miksi kaverini kelpaavat paremmin naisille kuin minä itse??? Mikä ero?

Ensin ajattelin että kaverini ovat urheilullisempia ja ehkä kroppa paremmassa/laihemmassa kunnossa kuin minulla. No se ei enää pidä paikkaansa ja kokoajan sitä tulee vielä treenattua kroppaa parempaan kuntoon.. eli toteamus minullakin on ilmeisesti ruma naama ;)

Sitten seuraava mitä tulee mieleen.. olisivatkohan kaverit vähän parempia heittämään mielenkiintoista juttua ja onko heidän huumorinsa parempi kuin minulla? eli toteamus: tälle en mahda mitään eli pitää vissiin odottaa et löytää sen samanlaisella huumorilla varustetun tapauksen tai elellä yksin.

Seuraava mitä tulee mieleen. Onko vika siinä että olen jämähtänyt tälle paikkakunnalle.. johtopäätös: pitäisi vaihtaa kaupunkia, koska olen todennut että muissa kaupungeissa jopa naiset tulevat iskemään minua.. Mutta minkäs teet kun asuntolaina otettua ja tänään loppuu koeaika työpaikalla ja vakityöpaikka löytyy niin ei oikein haluaisi heti vaihtaa paikkaa..

että sellanen tapaus..

se hyvä vartalo auttaa jo todella paljon. Täytyy sanoa, itse katson naisessa aina ensimmäiseksi vartaloa.

Mielestäni yksi lause paljasti kaiken. Sanot, että 'naiset viihtyvät poikkeuksetta seurassasi'. Valitettavasti näin äkkiseltään voisi yhtäkkiä sanoa, että olet mukavaa seuraa, koska muut naiset eivät pidä sinua uhkana (ts. vie heidän miehiään). Tämä taas viittaisi ulkonäköösi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ns. rumia ihmisiä ei ole olemassa ja tosiaan kauneus on katsojan silmässä. Olenhan itsekin aivan tavallisen näköinen.

Ehkä sinunkin pitäisi katsella miehiä, jotka eivät ole niitä, jotka ensimmäisenä kiinnittävät baareissa kaikkien naisten huomiota. Kuppiloissakin kun notkuu myös niitä hiljaisia ja syrjään vetäytyviä miehiä, jotka eivät ole ehkä niitä joka naisen unelmia, mutta varmasti mukavia ja asiallisia miehiä, jotka eivät ensimmäisenä katso pärstäkerrointa. En sano, etteikö vaatimattomamman näköinen saisi tai voisi katsella jumalaisen näköisiä komistuksia. Elämä nyt vain sattuu olemaan raadollista ja olen itse niin realisti, joten en haihattele prinssien perään.

Mulla on 2 naisystävää, jotka on tosi rumia. Anteeksi ilmaisu, mutta se on totta. Molemmat ovat silti löytäneet mukavat miehet itselleen ja ovat onnellisia. Tuo todistaa sen, ettei ulkonäöllä ole väliä. Kyllä siis ongelma on jossain muussa kuin ulkonäössä.

Toinen näistä ystävistäni oli seurustelun alussa jo hyvin lihava yli 40 kg ylipainoa ja kasvot oli aika roikkuvat, koska se oli laihduttanut ja lihonut takas ja taas laihduttanut, joten naama kuin pulldogilla. Silti hän alkoi seurustella ihan kivan miehen kanssa, jopa ihan kohtuullisen näköisen urheilullisen miehen kanssa. Urheiluinnostus onneksi tarttui tähän naiseenkin ja hänen kroppansa on siitä syystä alkanut jo muokkautua positiivisempaan suuntaan.

Toinen ystäväni oli naamaltaan kuin noita-akka, pitkä nenä ja luomia naamassa, ei todellakaan kaunis, mutta kiva kuin mikä! Tosi hyvä ystäväni suri usein rumuuttaan, mutta minä aina lohdutin, että se ei ole maailman tärkein asia, miltä näyttää. Hän löysi ihanan miehen ja he menivät naimisiin. Se mies on aika komea kaikenlisäksi. Niitä yhdistää yhteinen, aika erikoinen harrastus, aika harvinainen. En kerro sitä, ettei heitä tunnistettaisi. Kai heillä kemiat vaan kohtasi. Ei siinä ollut ulkonäöllä mitään tekemistä.

niin teen sinulle ilmaisen analyysin.

Kylläpä kuulosti kirjoituksesi tutulta, paitsi että olen kuulemma ihan ok näköinen myös pärstästä (joku joskus sanonut jopa kauniiksi). Ei tunnu kenellekään kelpaavan, vaikka olisi kaikin puolin ok mitoissa ja ok näköinen, mukava, hyvää seuraa (ainakin tutut ovat sitä mieltä) jne. Itsekin olen tullut siihen tulokseen, että kerta kaikkiaan minussa on oltava joku vika kun en kenellekään kelpaa. Tai tietenkin (ehkä) kelpaisi jollekin, mutta kai toivotonkin tapaus voi pitää mahdollisissa mies ehdokkaissa jotain rajaa? Sillä jotkut ihmiset, puol tutut pitävät minua liian ronkelina, jota EN todellakaan ole (siitä todisteena muutamat todella epäonnistuneet treffit). En tavoittele kuuta taivaalta, vaan tavallista miestä, joka arvostaa perusjuttuja, harrastaa, on kiinnostunut erilaisista asioista sekä itsessään, että muissa ja ympäröivässä maailmassa.

Yhtään lohduttaa, niin et varmaankaan ole yksin "painimassa" tämän asian kanssa.
Nimittäin kirjoitus osuu vähän liiankin hyvin myös minun kohdalle. ;)

Ainoa poikkeus on se, että olen mies.
Eteenkin kohdat 2,3,4,6 ja 7 on aivan kuin omasta elämästä.

Niin tuttua! Mut luovuttaa ei saa, ei ennenkuin haudassa!! Harmittaahan tää tietysti pirusti kun ihminen on parhaassa iässään ja elämä lipuu ohitse! Olen sinua pari vuotta nuorempi, mutta samat ovat fiilikset täälläkin. Joka päivä pöyrii mielessä että MIKÄ MUSSA ON VIKANA???? Miksen löydä rakkautta.. Älkää sanoko epätoivoiseksi, sitä mä en tunnusta.