Sanotaan aina että jokaiselle on joku jossakin mutta se ei ihan pidä paikkansa. Kaikille ei kerta kaikkiaan ole ketään ja yksin jääminen on kohtalo. Itsekin kuulun näihin epäonnisiin ja harmittaa kun sukulaisetkin aina kyselevät että missäs se tyttöystävä on.
Pitäisi vain mukisematta hyväksyä asiat että jotkut on tuomittuja elämään yksinään mutta on se kuitenkin epäoikeudenmukaista. Ei raha, työpaikka, koulutus, osaaminen tai ulkonäkö mitään onnea takaa. Yhtä onneton olisin vaikka asuisin kadulla pulloja keräämässä.
Pitäisi vain mukisematta hyväksyä asiat että jotkut on tuomittuja elämään yksinään mutta on se kuitenkin epäoikeudenmukaista. Ei raha, työpaikka, koulutus, osaaminen tai ulkonäkö mitään onnea takaa. Yhtä onneton olisin vaikka asuisin kadulla pulloja keräämässä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Maailma on epäoikeudenmukainen. Mitä nopeammin tuon tosiasian hyväksyy, sitä vapautuneemmaksi itsensä tuntee. Hyväksyminen vain on niin pirun vaikeaa...
älä nyt viitti!
lopettakaa tollanen valittaminen ja kyynisyys!
Säkin oot komee kundi! ihanat silmät ja tummat piirteet. Sun hiusmalli vaan on ihan perseestä suoraan sanottuna ja noi silmälasit on kaukaa viime vuosituhannelta.
leikkaa hiukset lyhyeksi ja silmälasien mallin voisit kans vaihtaa :)
Muuten näytät komeelta! Toivottavasti en loukannut sanoin vain suorran oman mielipiteeni..ja tä vaan mun mielipide eli pidä kiinni tyylistäs jos se on sun juttus.
Hiukset ei muuten lähe....kuitenki 90% saanu positiivista palautetta niistä. :)
Odota vielä 10 vuotta niin sitten ei kukaan enää edes viitsi kysyä siitä tyttöystävästä kun pitävät jo täysin toivottomana tapauksena sinua. Ei se omaa fiilistä yhtään kyllä paranna mutta eipä ainakaan kukaan enää painosta ;)
Tuo pitää kyllä tismalleen paikkansa. Tai jos joku sattuu jotain vihjailemaankin, ei siihen voi mitenkään vakavasti suhtautua, vaan tässä iässä menee moiset hölynpölyt toisesta korvasta ulos.
oon ollu sinkkuna 36 vuotta nyt parisuhteessa 1 vuoden.ei oo helppoo ku mä oon aina ajatellu et mä meen teen sitä sun tätä ei oo tarvinnu ajatella ku omaa itteä näitä ajatuksia tulee vieläkin ja tekojakin en mä tahallaan ei aina osaa ottaa toista aina huomioon onhan täs vielä paljon elämää viel edes ja ymmärrystä mä saan
terv.parempi tossun alla ku taivasalla ehkä,vitsi
feminiinistä sukupuolta olevaa, joka kiinnostaisi nyt vuosien jälkeen?
Suurin osa valitettavasti jo lisääntyneitä tai muuten parisuhteessa.
:(
Kyllähän sitä tietenkin haluaisi elää niin kuin valtavirta mutta aina on ihmisen historiassa ollut niitä jotka ovat karsiutuneet pois. Näitä on ollut, niitä on ja tulee aina olemaan.
:(
Kannattais nyt kuitenkin tapailla ihmisiä, on tainnut kyllä nyt pessimismi vallata mielen.
Jokainen on arvokas, ei kukaan "karsiudu".
Väkisin ei löydy, mutta rennosti hengaamalla voi tavata mukavia ihmisiä ja sen yhdenkin.
Piristystä nyt ja metsästysonnea, kun kukaan ei hae kotoa, vaan itse pitää itsensä tunkea. Esille. Että kukaan tietää edes että olet olemassa ja saatavilla. On joku kotoakin haettu, mutta se on aika ihme se.
Kaikki hyvät keinot käyttöön. Kysy muilta (siis viisaammilta) mitä he tekevät.
Lähesty rohkeasti naisia, mitä sitten jos moka sattuu, niin käy muillekin.
Positiivisuus, asenne kuntoon ja taktiikkaa.
T. nainen -joka ihmettelee miten ne yksinäiset naiset löytää miehen jos miehet piilottelee jossain sohvan ja piirongin välissä.
Taas jos tunnepuolella ongelma, aikaa tutustumiseen -vaikka ystävänä eka.
Kieltämättä notkun aika paljon kotona. Mutta silloin, kun olen käynyt esim. baareissa, niin ei mitään tapahdu?
Käyn tosin arkena myös lenkillä jne.., että mahkuja pitäisi olla! Mutta kun ei niin ei. Väkisinkin puskee mieleen, että karsiutujia on ja saatan olla yksi niistä.
:(
"Piristystä nyt ja metsästysonnea, kun kukaan ei hae kotoa, vaan itse pitää itsensä tunkea. Esille. Että kukaan tietää edes että olet olemassa ja saatavilla. On joku kotoakin haettu, mutta se on aika ihme se."
Neuvoisitko ketjun aloittajaa noin, jos hän olisi nainen? Et varmaankaan.
"Lähesty rohkeasti naisia, mitä sitten jos moka sattuu, niin käy muillekin."
Neuvoisitko naista noin? Tuskin.
"T. nainen -joka ihmettelee miten ne yksinäiset naiset löytää miehen jos miehet piilottelee jossain sohvan ja piirongin välissä."
Eiväthän naiset näitä "sohvan ja piirongin välissä" piileskeleviä miehiä löydäkään, koska paikalle saapuu aina aloitteellinen mies, joka menee juttelemaan täysin vieraallekin naiselle vaikka keskellä ruokakauppaa. Naisilta ei tällaista rohkeutta löydy.
On väärin sanoa, että naiset löytävät miehiä. Todella harva nainen löytää miestä, koska he eivät tee mitään asian eteen. Naiset eivät löydä, vaan heidät löydetään. Esim. baarissa naiset vain hiplaavat hiuksiaan ja räpsyttelevät silmiään odottaen, että miehet tulevat vuoronumeron kanssa iskemään.
Mika kirjoitti:
"Naiset eivät löydä, vaan heidät löydetään. Esim. baarissa naiset vain hiplaavat hiuksiaan ja räpsyttelevät silmiään odottaen, että miehet tulevat vuoronumeron kanssa iskemään."
Onpa mukavaa, että tämä homma menee ihan täydestä, ainkin joihinkin miehiin. Mies saa kuin saakin olla se saalistaja, joka nappaa, vaikka ohjat ovat koko ajan olleet sillä silmiään räpsyttelevällä neitokaisella. Niin ne vaan on nämä luolamiesaikaiset vietit vielä voimissaan.
Tästä lukaisin ihan jonkin "tutkimuksen", jonka mukaan suurin osa miehistä todellakin haluaa olla se metsästäjä ja jos nainen oli ollut suhteen alussa aloitteellinen, niin tällaiset suhteet kariutuivat useammin...
Olen kyllä Mikan kanssa samaa mieltä, useimmat naiset eivät tee mitään asian eteen. Sama passiivisuus ilmenee nettideittailussa, jossa niitä silmiä ei voi räpsytellä. Naisenhan on helppo selittää, että mies haluaa saalistaa, vaikka tosiasiassa monikaan mies ei haluaisi aina olla se aloittellinen osapuoli, mutta jos jää odottamaan vastavuoroisesti naisilta aloitetta, saa odottaa vaikka maailmanloppuun. Sille on oltava syynsä, että niin paljon tasa-arvoa vaatineet naiset katsovat tässä asiassa oikeudekseen ja melkeinpä velvollisuudekseen pitää passiivisuudestaan kiinni ja vedota ikivanhaan käyttäytymismalliin, vaikka muissa asioissa aina korostetaan sitä, että nykyajan mies ja nainen ovat tasaveroisia toimijoita. Naiselle on (mielestään) oltava etua siitä, että hän on passiivinen. Mies on se, joka laittaa itsensä peliin, nainen haluaa olla se makutuomari, joka arvostelee miehen olemuksen/jutut antamatta itse mitään. Ilmeisesti tuo edustaa naiselle valtaa, mutta minulle tasa-arvoa kannattavana miehenä tuo edustaa pelkkää mielivaltaa, josta toivoisin naisten pikku hiljaa sanoutuvan irti.
siis kertakaikkisesti. Joko me tosiaan olemme näin pitkällä. Tiedätkö, että kuulostat ihan... feministiltä.
Ja on vielä sanottava, että olen 110 prosenttisesti samaa mieltä kanssasi. Ja olen ihan tosissani.
Kyllä tämä tästä, kokeillaan vaan rohkeemmin ottaa kontaktia puolin ja toisin.
Tiedän kuulostavani feministiltä. :)
Molemminpuolinen kontakti tosiaan on asian ydin, se että heti tutustumisen alussa molemmat pyrkivät olemaan aktiivisia toimijoita. Ujous voi tietenkin vaikeuttaa kontaktin ottamista, mutta ujoja on miehissä ja naisissakin, siksi meidän pitäisikin aina tulla toisiamme vastaan ja huomioida toisemme yksilöinä, ei kaavamaisesti miehinä ja naisina, joille määrätty rooli on aina se sama.
Itse olen "metsästänyt" miehiä.... en jäänyt odottamaan että joku tulee mun luo. Aktiivisuutta siis, joka toimii. Kyllä naisetkin asian eteen tekee töitä. Vuoronumeromiehiä en ole harrastanut.
ei tapahdu juuri siksi, koska et ota rennosti ja mene itse aktiiviseti juttusille, jos joku torjuu -seuraava kehiin. Netin kautta treffeille, baari, muu ilmo, tai ihan jonkun paikan keskustassa tai kaupassa tai missä vaan kysyt vaikka "anteeksi, mutta mun oli ihan pakko tulla vaihtamaan muutama sana ,koska..." keksi itse loput. Ja muista kysyä kahville ja numero tai jotain.... ?
En uskalla :(
Jos nainen tekisi aloitteen, ja eikä vain pelkästään aloitteen vaan veisi vielä siitäkin vähän eteenpäin. Ihan kädestä pitäen, kun tuntuu että en osaa jatkaa, vaikka aloite olisi tullut naiselta ja niitä nyt ei usein tule.
Yksilöinä, ihmisinä, todellakin.
Mutta käytäntö oli sinullekin jotain muuta osoittanut. Omalla esimerkillään sitä kai täytyy asioita yrittää muuttaa...
Oletko huomannut, että kaltaisiasi yksin jääviä ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin, on todella paljon. Niitä on paljon! Kannattaisi katsoa ympärilleen, ja aistia, mikä on tämän ajan kuva. Sitten voi tarkistaa sitä "kaikille ei kertakaikkiaan ole ketään ja yksin jääminen on kohtalo" -ajatusta. Itse kuulut niihin epäonnisiin, mutta et niihin epäonnisiin, joiden kohtalo on jäädä naimattomaksi. Kuulut niihin epäonnisiin, jotka ovat tämän ajan uhreja. Taistele ajan kuvan mukaisia ilmiöitä vastaan! Aivan kuten 60-luvun ajan kuva oli nuorison politisoituminen, tämän ajan kuva on nuorten henkinen pahoinvointi, ja parisuhteeseen liittyvät vaikeudet. Jos ylipäätään saadaan aikaiseksi parisuhde, sitä on vaikea saada kestämään.
Ihmiset eivät osaa aidosti kohdata toisiaan.
"Sä löydät jonkun muun joku jossain siellä vie sut seikkailuun"
Onko onni sitä että löytää kumppanin? Kyllä moni on löytäny kumppanin yli 26-vuotiaana ja elää silti onnettomana. Vastaavasti on ihmisiä jotka elää onnellisena sinkkuna vaikka miten pitkään.
Mä olen onnellinen. Musta se onni on perusluottamusta elämään ja itseen. Mä olen hyvin kiitollinen siitä että olen saanu tutustua hyviin tyyppeihin. Elämässäni on ollut ja on kaikin puolin upeita naisia. Mä olen oppinut paljon. Miksen olisi tyytyväinen? Mutta siltikään en ole naimisissa enkä kahden lapsen isä. Ja kyllä varmasti mun elämässä on jotain pielessä jonkun ulkopuolisen mielestä. No, jokaisella saa olla mielipiteensä mutta minun elämää elän minä itse.
Se onko yksin vai kaksin ei määritä onnellisuutta. Onnellisuus on siitä jännä juttu, että sitä ei voi jahdata. Ei ole poppakonsteja sen saamiseksi. Mutta kiitollista asennetta voi opetella, jokaisella on jotain kiitoksen aihetta. Siinä saattaa olla yksi askel edes hiukan onnellisempaan oloon.
Jos kuulostaa liian imelältä, niin pahoittelen. Osaan kyllä synkistelynkin... kokemusta on!
keneen rakastuu, niin minä haluaisin rakastua sinunkaltaiseesi ihmiseen.
Kuvasit täysin mun fiilareita. Onni on todellakin itsestä kiinni. Olen naureskellut Yön biisiä, jossa kovasti etsitään pelastajaa. Hohhoijaa. Onnea on turha etsiä rahasta tai toisesta ihmisestä. Loppujen lopuksi onni asuu omassa sydämessä ja siinä, että voi tehdä niitä asioita joista todella nauttii. Toinen ihminen saattaa tosin täydentää onnellisuuden tunnetta :)
Onnea mikään mylly valmiiksi ei jauha...
Olen kanssa ollut aina aika yksin, välillä tuntuu pahalle oikein kunnolla. Tai jos odottaa että joku kiinnostuisi enemmän josta välittää. Voi vuosikausia vaan odottaa, jos ei pääse irti. Ei tosiaan ulkonäkö eikä mikään auta asiaa. Kiinnostus voi mennä kaikkeen muuhunkin, jos ei oikein mitään ole. No onnea, ja yritystä kaikille. Oli tilanne mikä vaan. Tuntuu kun olis tyhjäsäilötyssä pullossa.
..on naisille tärkeintä.. onhan se tiedetty..harmittavaa varsinkin kun tietää että kauneus on katoavaista.
Se on kuulkaas yksinkertaisuudessaan niin että karsiutuu joka sukupolvella mooonta pois. Se on genetiikkaa että rotu jalostuu senperusteella ketkä pääsevät pariutumaan ja kuinkahyvin jälkeläisten piirteet takaavat ruuan ja pariutumisen. Ja koska tämä yhteiskuntamalli joka lähti myöhäiskeskiajalla tukee psykopaattista käytösmallia (henrik VIII hyvä esimerkki. Telotti 5 naista peräkkäin mutta eikös sieltä se 6 vielä tullu) Ja sama toisinpäin. Miehet aina iskevät silmänsä siihen naiseen joka on aina niin ilkeä ämmä kun vaan voi olla sentakia että se on genetiikkaa. Siitä tulee vaan iloiseksi kun kattoo maailman tilannetta ja ketkä pariutuu (tsingis khan esim) kun tajuaa että omat geenit on niin kaukana tsingis sedän geeneistä että ei saa edes pariutua. Sen kun ymmärtää niin huhhei että tulee iloiseksi :D