Niin..erosin päälle kk sitten, koska tunteeni olivat epäselvät ja kärsin samanaikaisesti burn outista ja masennuksesta. Nyt olen saanut päätäni selviämään niin paljon, että huomaan yhä rakastavani exsääni. Meillä tilanne on se että osa omaisuudestani on yhä hänen luonaan ja olemme pitäneet yhteyttä koko tämän ajan.
Nyt kuitenkin tunnen syvää surua, koska tuntuu että tein päätöksen en "ihan omana itsenäni" ja kadun etten tajunnut tilaani niin olisimme voineet käydä yhdessä tämän läpi.
Hänellä on kuitenkin nyt ollut 2 vkoa uusi nainen. Kuitenkin hän puhuu kanssani melkein päivittäin ja haluaa yhä olla tukenani.
Toivonko liikoja, että joskus vielä saisimme uuden mahdollisuuden? Kuinka moni ns "aikuinen" on eron jälkeen palannut yhteen vaikka kuvioissa olisikin ollut joitain uusia ihmisiä? Oletteko pystyneet antamaan anteeksi toisillenne ja onko suhteenne parantunut/kestänyt?
Minulla on nyt hyvä olla, mutta paha olla kun ajattelen miten paljon parempi olisi juuri nyt hänen kanssaan. Osaisin tämän vastoinkäymisen jälkeen arvostaa häntä ja meitä niin paljon enemmän...
Nyt kuitenkin tunnen syvää surua, koska tuntuu että tein päätöksen en "ihan omana itsenäni" ja kadun etten tajunnut tilaani niin olisimme voineet käydä yhdessä tämän läpi.
Hänellä on kuitenkin nyt ollut 2 vkoa uusi nainen. Kuitenkin hän puhuu kanssani melkein päivittäin ja haluaa yhä olla tukenani.
Toivonko liikoja, että joskus vielä saisimme uuden mahdollisuuden? Kuinka moni ns "aikuinen" on eron jälkeen palannut yhteen vaikka kuvioissa olisikin ollut joitain uusia ihmisiä? Oletteko pystyneet antamaan anteeksi toisillenne ja onko suhteenne parantunut/kestänyt?
Minulla on nyt hyvä olla, mutta paha olla kun ajattelen miten paljon parempi olisi juuri nyt hänen kanssaan. Osaisin tämän vastoinkäymisen jälkeen arvostaa häntä ja meitä niin paljon enemmän...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi tsiisus. Elä sitä omaa elämääsi, äläkä haikaile moista luuseria. Itsetuntoa nainen!
"".... ns "aikuinen" on eron jälkeen palannut yhteen vaikka kuvioissa olisikin ollut joitain uusia ihmisiä? Oletteko pystyneet antamaan anteeksi toisillenne ja onko suhteenne parantunut/kestänyt?
....ajattelen miten paljon parempi olisi juuri nyt hänen kanssaan. Osaisin tämän vastoinkäymisen jälkeen arvostaa häntä ja meitä niin paljon enemmän... ""
Voihan sentään, ai uusia ihmisiä, siis hänellä ja Sinulla, ja nyt huomaat että sun uusi ei ookkaan yhtä hyvä kuin exä. Turha haikailla entisen perään, kun kerran itse olet päätöksesi tehnyt.
Hae helvettiin kamasi ja pysy poissa. Etkä viittis änkee seuraan. Kiitos ja piste.
Erosimme aikanaan uskottomuuden takia ja kovien riitojen...eli siinä vaiheessa miehellä oli uusi nainen ja hän halusi ottaa etäisyyttä minuun. Sitten hän tapasi toisenkin, joka jopa jätti oman kihlattunsa miehen takia.
Minä (siis nainen) pidin yhteyttä tämän miehen kanssa, puhuttiin paljon menneestä epäonnistumisesta, uskottomuudesta ihan kaikesta. Sain tietää miksi hän ei jaksanut minua enää jne.
Välit lämpesivät ja palasimme ½ vuotta eromme jälkeen takaisin yhteen. Sen jälkeen on kaikki ollut hyvin. Kolmansia pyöriä ei ole suhteessa näkynyt ja menimme viime kesänä kihloihin. Olemme siis pysyneet eromme jälkeen onnellisesti yhdessä, sillä se osoitti meille paljon siitä, kuinka paljon toisiamme kuitenkin kaipasimme. Työtä se kuitenkin vaatii. Olemme tunteneen nyt nelisen vuotta, tapahtumasta on yli kolme vuotta aikaa.