Mietin vain tassa huvikseni, itsekkin au-pairina, etta kuinka moni on rakastunut au-pair vuoden aikana paikallisiin tai muihin maahan tulleisiin? Ja miten loppujen lopuski kavi? Missa tapasitta jne? Itsella ei viela mitaan vipinaa, mutta en tieda mita tulevaisuus tuo tullessaan...
rakastuminen au-pair-vuoden aikana
kyseleva
144126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
joo no mä taisin rakastua saksassa ollessani..puoli vuotta sitä kesti samassa maassa, ja vielä kaukosuhteena melkein vuoden. kesällä erottiin lopulta, ku ei ollut oikein enää järkeä (välimatka, ikäero, eri arvot). mutta kyllä mulla hauskaa oli, enkä kadu. ainut tietenkin se että vähän nysväämiseksi se meni, sellaista kuhertelua seinien sisällä, kulttuuri ja kieli (oli puolisuomalainen tämä poika) jäi hieman vähemmälle. minkäs teet, jos vastaan kuitenkin tulee joku ihana mies! en silti suosittele etsimällä etsimään - pidä hauskaa! ;) lähtö ja ero onkin sitten taas niin kamalaa, että vieläkin kirpaisee ajatella sitä hetkeä nyt jo kaksi vuotta sitten..
mähän rakastuin oikein monet kerrat mun au pair-ajan aikana.varmaan aika monella on ennen lähtöö sellasii pieniä toiveita että jospa tuolta ulkomailta joku mies löytyis ja sinne sit jäis,mutta niin se vaan valitettavasti on että varsinkin suurissa kaupungeissa ihmiset haluu vaan pitää suurimmaks osaks hauskaa tai lähtee pian sieltä pois. riippuu tietty vähän tytön luonteestakin että millasiin poikiin ihastuu,onhan sitä moni varmaan miehen löytänykin...anyway.
En usko etta rakastun au pair-vuoden aikana. itse asiassa kavereiden kans vitsailtu miten ihanaa olla ilman poikia. :D Ei nimittain harrasteta baareissa pyorimista miehia etsimassa.. Niin aika miehetonta elama oikeesti on taalla.
Ei kannata valttamatta kuvitella, et unelmien mies loytyy taalta. paikallisiin tutustuminen on kaytannossa hyvin vaikeaa. Luultavasti olet suomalaisten muiden au pair-tyttojen kanssa. Mut toki voi olla sun kohdalla toisinkin! Hauskaa on joka tapauksessa ilman jatkiakin! :D
kuka siellä baareissa nyt pelkästään miesten takia on? tykkään juhlia, mut se ei tarkota että aina olisin jotain miestä etsimässä. sitä voi aina tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita, miespuolisiakin. tuntuu musta aika säälittävältä lähteä ulkomaille ja hengailla muiden suomalaistem au pairien kanssa. jos suomalaista seuraa halusit, niin miksi vaivautua ulkomaille asti? ja paikallisiin ei tod. ole vaikea tutustua, kyse on vaan siitä haluaako niihin oikeasti tutustua.
olin viime vuoden saksassa aupairina ja kyllä vaan tämäkin tyttö meni rakastumaan... tai no, jälkikäteen ajateltuna en ole ihan varma, uskaltaako tuosta nyt ihan rakastumisena puhua, mutta kovasti ihastuin ainaskin :)
lähtiessäni reissuun, vannoin suomalaisystävilleni etten "saksalaisen nahkahousu-güntherin" kanssa kotia palaa ;), mutta eipä tuo tainnut kovin kaukana olla, etten tuolle aupairvuoden tielle jäänyt...
viimeisen kuukauden aikana yhdestä ystäväpojasta tuli sitten jotakin muutakin kuin vain ystävä. talven aikana olin kyllä huomannut tuon pojan olevan ehkä hieman kiinnostunut minusta, mutta ajattelin ensinnäkin vain kuvittelevani ja toiseksi laitoin nuo "vihjailut" pojan vitsailun piikkiin. ajatus kaukosuhteesta ei minua houkuttanut... no mutta kuinkas kävikään....
no, ero oli haikea ja päätimme palata vain ystäviksi.. en ollut valmis kaukosuhteeseen, vaikka tunteita poikaa kovasti olikin. kotona suomessa olo oli kovin tyhjä. usein havahduin miettimästä: mitä jos olisin viipynyt saksassa vielä kuukaudenkin pitempään, olisinko ollut myytyä naista ja jäänyt sille tielle saksaan hausfrauksi...?!
nykyään osaan miettiä tuota asiaa jo toisesta näkökulmasta... eiköhän tämä ollut ihan kohtalon johdattelema juttu. onnenpotku, että "aikamme loppui kesken" emmekä ennättäneet toisiimme täysin rakastua.
juu. tulipa kirjotettua yhenlaista potaskaa pitkät pätkät :) ihme, jos joku saa sanoista selvää, on sen verran hakusassa tää meikäläisen suomen kieli... ja ihan saksalaispoika oli tuo minun vuoteni heikko lenkki :D
pakko vielä kommentoida tuota "paikallisiin ihmisiin on vaikea tutustua"-juttua. minun kaveripiiri koostui oikeastaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paikallisista nuorista. -asuinkin sellasessa kylöäpahasessa, että toiset aupairit oli aika hakusassa :) en koe jääneeni mistään paitsi, päinvastoin! sain vuodestani todennäköisesti paljon enemmän irti, kun kaverit aina osas paikallisten näkökulmasta kaikkialle mua mukaan raahata! mulla nuo kontaktit syntyi perheen kautta, osittain myös minua edeltäneitten aupairien... onnekas siis olin, mutta en sanoisi mahdottomaksi tehtäväksi luoda noita kontakteja ihan itsekään. aktiivisuutta vain neitokaiset! :D
oli vaan ihan pakko kommentoida et mä luin ekaks et saksalais poika oli sun vuotees heikoin lenkki, muutti vähän kaiken merkityksen mut joo.. näin tänään. ehkä ens kerralla luen ekalla kerralla oikein.
Minä olin jenkeissä au pairina ja 3 kuukauden jälkeen aloin seurustelemaan amerikkalaisen miehen kanssa. vuosi meni ja mies tuli mun mukana suomeen ja nyt ollaan oltu reilut 3 vuotta onnellisesti naimisissa :)
Onneksi olkoon,toi kuullostaa tosi ihanalta.On niitä harvoja tapauksia jotka päättyy onnellisesti :)
Tapasin kanssa Saksassa ollessani nykyisen poikaystäväni, yhdessä ollaan oltu vuosi. Vaikka ite palasinki Suomeen puolisen vuotta sitten niin suhde on silti jatkunut ja Saksassa olen käynyt joka toinen kuukausi. Viikon päästä taas lähden! Rankkaahan tää on välillä mutta sen arvosta.. Kesällä taas Saksaan au pairiks ja syksyllä alkaa opiskelut siellä :)
Jep, kamuni oli Briteissä aupparina, tapasi miehensä ja naimisissa ovat nyt ja pieni vaavi.
Ihanaa
Kerkesin olla pari kuukautta au pairina Briteissa ennenkuin loysin mieheni baarista, au pair vuoden jalkeen paatin jaada maahan toiseksi vuodeksi.. taalla sita vielakin ollaan (melkein 3 vuotta taynna). Mentiin joulukuussa naimisiin, ja onnellisia ollaan. =)
Serkku lähti jokunen vuosi sitten Saksaan au pairiksi ja löysi sieltä brittiläisen miehen. He rakastuivat, menivät syksyllä naimisiin ja nyt näinä päivinä saavat lapsen.
Makin olen pikkuhiljaa rakastumassa yhteen ihanaan brittipoikaan jonka tapasin Halloweenina. :) En millaan haluaisi lahtea takaisin Suomeen, voi olla etta jaankin tanne...