Olen asumuserossa miehestäni ollut jo pari kuukautta ja hyvältä tuntuu. Pääsin niin sanotusti pois nyrkin ja hellan välistä vaikka ei meillä käytettykään nyrkkejä eikä riideltykkään. Kaikki oli vaan aina hyvin??!!
Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin. Sain elämäni takaisin 20 vuoden jälkeen. Voin käydä kaupassa ja viipyä siellä niin kauan kuin haluan tuntematta että joku on kotona ja miettii missä olen. Pääsen harrastuksiini, nythän isä ottaa lapset 2Xkk. Minulla on kaunis koti ja se on minun omani, vaikka vuokraa maksankin. Voin tehdä ihan mitä haluan, mielikuvitus on vain rajana kukaan ei sano minulle ettei noin voi tehdä tai että se ei ole mahdollista. Kertokaa onko kukaan muu kokenut eroa näin vapauttavana?
Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin. Sain elämäni takaisin 20 vuoden jälkeen. Voin käydä kaupassa ja viipyä siellä niin kauan kuin haluan tuntematta että joku on kotona ja miettii missä olen. Pääsen harrastuksiini, nythän isä ottaa lapset 2Xkk. Minulla on kaunis koti ja se on minun omani, vaikka vuokraa maksankin. Voin tehdä ihan mitä haluan, mielikuvitus on vain rajana kukaan ei sano minulle ettei noin voi tehdä tai että se ei ole mahdollista. Kertokaa onko kukaan muu kokenut eroa näin vapauttavana?
Vastaukset 16
Vanhimmat
paljon onnellisempi yksin eläessä kun parisuhteessa sillä löysin itseni!
että ihana tunteesi kantaa jatkossakin. Itsekin nautin asumuseron alkuvaiheessa ns. vapaudestani, kunnes sitten huomasin, että kaipasinkin puolisoani ja lapsiani (lapset nykyään joka toinen viikko minulla). Avioero astui voimaan tammikuussa ja jotenkin tuntuu, että ero oli turha. Olisimmepa osanneet kommunikoida kunnolla ja kertoa oikeesti mitä tarkoitimme ja hakea ulkopuolista apua. Mutta harkinta-ajalla, toinen oli jo sitä mieltä, että avioero on ainoa vaihtoehto, oli ollut sitä mieltä vuosia. Näin jälkeenpäin ymmärsin senkin.
Toivon sulle kaikkea hyvää tulevaisuuteen.
menit yleensä naimisiin ja perustit perheen, oliko se joku haave, ja kun arki ajoi ylitse kahdenkymmenen vuoden jälkeen, lähdit häntäkoipien välissä elämään omaa elämää.
Särkynyt perhe on teille tietyille naistyypeille aivan sama, oma napa tärkeintä maailmassa, kaikki muu poltetaan mikä on yhdessä saatu aikaan.
sairasta on elämä todellakin, ei pitäisi koskaan mennä naimisiin ja perustaa perhettä, elämän arvot jos on tuollaiset...
En tunne huonoa omatuntoa avioerosta, sillä en sitä hakenut.
Pitkän suruvaiheen jälkeen tunnen taas eläväni.
Vietin eilen päivän lomaa ja nautin suunnattomasti päivästä.
Yo-kirjoituksiin valmistautuva tytär vietti vapaapäivän kanssani. Hän teki täytekakun muuten vain.
Sanoin ääneen, että nautin suunnattomasti tästä meidän elämäntyylistä.
Muistan ajat avioliittoajoilta, kun kaupassakäynti oli henkireikä elämässäni. Silloinkin sain miettiä pysyykö mies kotona lasten kanssa vai lähteekö kaljareissulle.
Jokainen avioliitto on erilainen. Jos liitossa on jatkuvasti paha olla, niin miksi elää sellaisessa suhteessa.
Kuulin pari päivää sitten selkäni takaa kahden naisen keskustelun. He puhuivat jotain masennuksesta. Toinen tuumasi, että kerranhan täällä vain eletään ja elämässä pitää antaa palaa.
Yksinkertaisia ja selkeitä ohjeita.
Jos saman katon alla on paha olla, niin laitetaan kannat vastakkain.
Yksinhuoltajana pärjäsin ihan hyvin ja nyt lapset ovat jo isoja.
Isosisko kävi Ruotsin risteilyllä. Taidanpa kysyä häneltä, toitko minulle laivakarkkeja.
Hajuvettä hän ei suostunut minulle tuomaan.
Vain kallis kelpaa ja halpaa hän ei osta. Minulle olisi kelvannut halpakin.
Nyt siirryn Soneraplazan Elleihin. Olen täysin koukussa tuohon www-sivuun. Yrittäkää häätää minut sieltä pois inhottavilla kommenteilla.
Ihmiset muuttuu kahdessa vuosikymmenessä.Kyllä silloin varmaankin kaksi rakastunutta halusivat perustaa perheen ja luoda yhteisen tulevaisuuden.Kenellä on kristallipallo?
minut et voisi noin sanoa. Minua kiltimpää ihmistä voit etsiä. Se ehkä olikin minun vikani...
Tai sitten kirjoittaja on täysin löylynlyömä.
>>Pääsin niin sanotusti pois nyrkin ja hellan välistä vaikka ei meillä käytettykään nyrkkejä eikä riideltykkään.>>
Siis mitä?! Eli siis et todellisuudessa missään "nyrkin ja hellan välissä" ollutkaan. Aivan sama kuin sanoisi olleensa puolisonsa nyrkkeilysäkkinä, vaikka ei meillä koskaan tapeltu - nyrkeillä tai muuten. Siis että mitä? Olimme niin köyhiä - vaikka ei meillä koskaan ollut rahasta puutetta. Pääsin pois siitä lapsettomasta liitosta - vaikka olihan meillä 5 lasta.
Voi pyhä yksinkertaisuus..
>>Voin käydä kaupassa ja viipyä siellä niin kauan kuin haluan tuntematta että joku on kotona ja miettii missä olen.>>
Aina vaan pimeämmäksi menee..
Siis tämäkö on ongelmasi? Todella sietämätöntä, ajatella, että kotona voisi olla joku joka ajatelee, että missä olen. Oliko kaupassa viipymisesi sitten joku ongelma? Kauanko yleensä viivyit ostosreissuilla? Maitoa ostamassa kaksi tuntia, kaupungilla iltayhdeksään? Miten exäsi tähän sitten reagoi? Ei ainakaan riitelemällä, senhän jo itse sanoit.
Kaheliksi on mennyt tämä touhu tätä nykyä..
yksityiskohtiin mennä ne ei kuulu kenellekkään väkivaltaa on muunlaistakin kuin nyrkein tapahtuva. Minusta on pääasia että nyt menee hyvin ja olen Onnellinen!!
vähän tarkemmin kuvailla.
Nyt tuosta saa sen kuvan, että olet eronnut ilman kummempia syitä tai ongelmia. Ja jos et yksityiskohtiin viitsi/halua mennä tai muuten uudelleenmuotoilla asiaasi niin sellainen kuva tuosta myös jää.
>>Minusta on pääasia että nyt menee hyvin ja olen Onnellinen!!>>
Niin. Tällä laillahan voi oikeuttaa mitä tahansa. Paskat muista, kunhan MINÄ olen onnellinen. Toki omakin onni on tärkeää, mutta joskus se onni ei ole kiinni niistä asioista mistä sen luuli kiikastavan.
yhdelle kuulu mitä kirjoitat. Kiva, kun sulla menee nyt hyvin se on tosiaan pääasia.
eli ei mimmun tarvitse kuvailla sulle mitään tarkemmin, jos et ymmärtänyt lukea rivien välistä se ei ole muiden vika..
tulla tänne rutisemaan ja kritisoimaan. Jos et parempaa keksi ole hiljaa!
Onnea valitsemallesi tielle, Mimmu!
Kateelllisille, että kell' onni on, se onnen kätkeköö.
nauttikaa vapaudestanne, jos todella on ollut ongelmia parisuhteessanne, mutta muuten olis kirveellä töitä....
En ihmettele jos Suomi on täynnä sekopäisiä eronneita kolme-nelikymppisiä, pitäs varmaan keksiä joku haittavero esim 30.000€/ ero/ lapsi/ puoliso...ja raippoja päälle...
on todella kauheaa, itsekin kaipaan sitä vapautta, ettei minun tarvitse tehdä selontekoa joka asskeleestani, joten ymmärrä aiheen aloittajaa enemmänkuin hyvin.
Nyt kun olen itse jo päälle kolmenkymmenen, tunnen ettei minun tarvitse aikuisessa iässä olla raporointivelvollinen kenellekään, en halua olla kenenkään aikuinen lapsi, jota pitää "vahtia" tekemästä pahojaan.
Joten nauti vapauestasi, me vielä hellan ja nyrkin välissä olevat kadehdimme sinua. Ja mitä kenellekään muille toisten erot kuuluu. Pitäkää itse huoli omistanne ja nauttikaa jos asiat ovat hyvin. Minusta on jokaisen oma asia mitä elämällään tekee, pääsääntöisesti aikuisena ei tarvitse olla vastuussa kuin lapsistaan, eikä kantaa vastuuta toisen aikuisen ihmisen elämästä. Lapsillekin on aina parempi vanhempi, joka elää onnellista elämää.
Minä ainakin ymmärrän täydellisesti mitä tarkoitat! Juuri noista asioista minä itsekin haaveilen, mutta vielä en ole aivan päässyt toteuttamaan haaveitani...
Kyllä nyrkin ja hellan välissä voi olla myös henkisesti! Ei meilläkään ole koskaan nyrkit heiluneet taikka astiat lennelleet, mutta silti olen vuosikausia oppinut tarkkailemaan miehen ilmettä kun tulee töistä kotiin (kuten myös lapset) - joskus kun näkee jo kaukaa, että on parasta ettei sano mitään...
Onnea uudelle elämällesi! Ehkä minäkin vielä joskus saan ratkaisun aikaan...