Täsä yksi romanssi,satuin eräällä duunin risteilyllä hörhöilemään firmaan juuri tulleen typyn kanssa.
Ilta meni ihan kivast,ei menty liian pitkälle makoiltiin loppu yö hytissä vinkkua maistellen ja jutellen.
No piru se homma jäi kaivelee mieltä ,mutta olin avoliitoss silloin,ja se suhde oli kyl aikansa elänyt ja veteli viimeisiään,en vaan halunnu loukata mun puolisoa sanomal että kannattais meitin erota.
Minä toivoin mielessäni että aamust kohtaisin tuon ihastuksen duunissa,hain oikein hakemalla paikkoja jossa olisi pakko törmätä siihen.
Sitten ilta päiväst mä näin kun se ihastus käveli käytävällä mua kohti,mä tunsin punan leviävän mun kasvoille ja polvien tärisevän kauhiast..
Sain hädin tuskin sanottua "hei" sille,kun se meni ohitseni vakavan näköisenä.
Perkule mä kelailin sen ihastuksen takia monia kuukausia,en uskaltanut tehdä silleen aloitetta kun tuntui että se häpeää sitä illan sekoilua siel laivalla.
Tosta naisesta tuli mulle puhe kumppani,sillee mielikuvitus tyyliin..,haaveilin keskusteluista sen kanssa ym..
Se olis ollu mun elämäni nainen,niin ihmeellinen mutta tavallinen..
Sitten meni kolme vuotta ja me erottiin,muija lähti nostelee..,aloitin uuden poikamies elämäni taas ..
Oli kai menny noin viisi vuotta tuosta laiva romanssista kun tapasin aivan sattumalta eräässä yökerhossa sen ihastukseni..,pyysin häntä pöytääni istumaan hyvin toiveikkaana..,tunsin sellaista värinää ilmassa ja tunsin pakahtuvani siihen että tää oli tarkoitettu näin..
Juteltiin sillee kujerrellen kaiken maailma asioista ja hän tuntui myös viihtyvän seurassani..
Loppu illasta muutamien drinksujen jälkeen kerroin viimein tunteistani tälle..
Olin myöhässä hän sanoi,hänet oli pokannut jo samasta firmasta yksi tavallinen tahvo ja he olivat menneet naimisiin ja heillä oli pari lastakin..
Tuo tyttö oli ajatellut silloin aivan kuten minäkin,että mua nolottaa se sekoilu ja haluan unohtaa koko jutun kuten minäkin ajattelin siitä.
Mulla olisi ollut kuulemma hyvät saumat siihen naiseen jos olisin kerännyt vaan rohkeuteni ja menny juttelee sen tapauksen jälkeen.
PERKELE,siinä meni mun elämäni rakkaus.
Olisi kannattanu toimia eikä jänistää.
Mutta kyllähän se elämä jo nyt hymyilee ja naurattaa koko tuo tapaus,niin pienestä se aina on kiinni se amorin kosketus.hhehh..
Ilta meni ihan kivast,ei menty liian pitkälle makoiltiin loppu yö hytissä vinkkua maistellen ja jutellen.
No piru se homma jäi kaivelee mieltä ,mutta olin avoliitoss silloin,ja se suhde oli kyl aikansa elänyt ja veteli viimeisiään,en vaan halunnu loukata mun puolisoa sanomal että kannattais meitin erota.
Minä toivoin mielessäni että aamust kohtaisin tuon ihastuksen duunissa,hain oikein hakemalla paikkoja jossa olisi pakko törmätä siihen.
Sitten ilta päiväst mä näin kun se ihastus käveli käytävällä mua kohti,mä tunsin punan leviävän mun kasvoille ja polvien tärisevän kauhiast..
Sain hädin tuskin sanottua "hei" sille,kun se meni ohitseni vakavan näköisenä.
Perkule mä kelailin sen ihastuksen takia monia kuukausia,en uskaltanut tehdä silleen aloitetta kun tuntui että se häpeää sitä illan sekoilua siel laivalla.
Tosta naisesta tuli mulle puhe kumppani,sillee mielikuvitus tyyliin..,haaveilin keskusteluista sen kanssa ym..
Se olis ollu mun elämäni nainen,niin ihmeellinen mutta tavallinen..
Sitten meni kolme vuotta ja me erottiin,muija lähti nostelee..,aloitin uuden poikamies elämäni taas ..
Oli kai menny noin viisi vuotta tuosta laiva romanssista kun tapasin aivan sattumalta eräässä yökerhossa sen ihastukseni..,pyysin häntä pöytääni istumaan hyvin toiveikkaana..,tunsin sellaista värinää ilmassa ja tunsin pakahtuvani siihen että tää oli tarkoitettu näin..
Juteltiin sillee kujerrellen kaiken maailma asioista ja hän tuntui myös viihtyvän seurassani..
Loppu illasta muutamien drinksujen jälkeen kerroin viimein tunteistani tälle..
Olin myöhässä hän sanoi,hänet oli pokannut jo samasta firmasta yksi tavallinen tahvo ja he olivat menneet naimisiin ja heillä oli pari lastakin..
Tuo tyttö oli ajatellut silloin aivan kuten minäkin,että mua nolottaa se sekoilu ja haluan unohtaa koko jutun kuten minäkin ajattelin siitä.
Mulla olisi ollut kuulemma hyvät saumat siihen naiseen jos olisin kerännyt vaan rohkeuteni ja menny juttelee sen tapauksen jälkeen.
PERKELE,siinä meni mun elämäni rakkaus.
Olisi kannattanu toimia eikä jänistää.
Mutta kyllähän se elämä jo nyt hymyilee ja naurattaa koko tuo tapaus,niin pienestä se aina on kiinni se amorin kosketus.hhehh..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sellasta sattuu...mutta on se varmaan kamala tajuta että jos vaan....! :( Hmyh!
esimerkki miten voi tosiaan käydä,kun ihmiset ei uskalla osoittaa tunteitaan tarpeeksi ajoissa.
Hitto toi on niin hirveää luettavaa, varsinkin kun itse olen ajelehtinut tuossa tilanteessa jo monta kuukautta. Tuntuu että munkin elämän mies menee nyt ohitse. Tunnen kovasti värinää työkaveriini, ja sekin muhun, tämä on jo sanottu. Pari kertaa ollaan sitten vietetty viatonta iltaa, halailtu ja flirttailtu. Työpaikalla viipyillään, just kuten kuvailit sunkin tapausta. Mutta mutta. Kaveri jarruttelee, minä myös. Ikäeroa liikaa. Hänen ex-vaimonsa ja lapsensa. Minun lapseni ja exäni. Mitä jos se epäonnistuu? Ja työpaikkakin kohahtaisi. Helpompi näköjään retuuttaa tilannetta tällaisena avoimena kuukausikaupalla, ja välillä se on niin vakava, että tuntuu että se vihaa mua. Toisinaan olen itse hyvin vakava, kun tuntuu että se pakoilee mua, ja että sillä on muita naisia. Mä sydämessäni tiedän, että se olisi mulle oikea haaste, erilainen kuin kukaan ennen. Se ei oikein tunnu edes uskovan mun tunnustuksia, pitää niitä pikkutytön pelleilynä.