Hohhoijjaa...

Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, suoraan. Tietysti, se miten asiat esittää, on juttu mihin voi itse vaikuttaa mutta kyllähän niistä on vaan pystyttävä keskustelemaan vaikka kuinka kirvelisi, muuten ei voi tulla muutostakaan.

Rohkeasti vaan kissa pöydälle.

riippuu varmaan vähän siitä mikä ärsyttää. Onko kyse luonteenpiirteestä tai jostain mitä poikaystäväs tekee? Olisi helpompi vastata jos tietäisi onko kyse ainasesta konsolilla pelaamisesta, liiallisesta alkoholinkäytöstä tai vaikka mamman pojan sydroomasta. Yhden yleispätevän neuvon voin näillä tiedoilla antaa, eli puhu sille ihan rauhallisesti: älä saarnaa, vaan puhu ehkä jopa vähän kun lapselle (nyt miehet varmaan raivostuu mulle). Siis selitä sille miksi sua häiritsee se mitä se tekee, se ei välttämättä ollenkaan ole ajatellut että se voisi ärsyttää ketään. Annan esimerkin:
Mun mies jätti juurikin aina kotityönsä tekemättä (miehet älkää riehaantuko: sille kuuluu roskien vieminen ja tiskit eikä kaikki kotityöt) jolloin istutin sen alas rauhallisesti ja kysyin ensin onko se huomannut että roskapusseja on eteisessä kolme. Onko se huomannut ettei meillä ole enää puhtaita lautasia jne. Seuraavaksi kysyin että odottaako se todella että mä teen sen kaiken, johon vastaus oli ettei tietenkään. Kyse oli siis miehelleni siitä että se ajattelee että roskat voi viedä huomennakin, mutta mä luulin että se ajatteli mun vaan vievän ne jos se pitkittää asiaa tarpeeksi (ja siitä että ne roskat ja tiskit haisi yäk). Kommunikaatiokatkos siis. Heti kun sain selitettyä asian rauhallisesti homma lähti sujumaan, jos nyt ei ihan yhtä tehokkaasti kun joskus haluaisin mutta ihan tarpeeksi hyvin.

Rakkaan kritiikki on se kaikkein satuttavin.
Ehkä sen sun poikakaverisi itsetunto tykkäs kyttyrää sun kommenteista ja hän puolustautui.

Älä anna periksi vaan pidä yllä kaikenlaista keskustelua, niin positiivisista kuin negatiivisistakin aiheista. Silleen ne ihmissuhdetaidot kehittyy.

teilläkin jo alkanut se koulu että naisen pitää olla hiljaa (eli tyytyväinen ????)tai seuraa pahempaa ja aina vaan pahempaa.Eli niinhän se on että sinä et USKALLA kohta suutasi avata,oli asia mikä tahansa.Onkohan kaverisikin nähnyt lapsuudenkodissaan mallin miten mies pääsee helpolla.lopulta köllötellen sohvaperunana vaimon huolehtiessa kaikesta arkeen kuuluvasta,voimia mittaamatta.Se on kyllä niin,että nyt sinä puhut,myöhemmin tuskin saat suutasi avata jos nyt vaikenet.Minä olen vaiennut jo vuosikausia.

kirjoittaa asia paperille, josta toinen lukee sen yksikseen. Siinä lukemisen hetkellä tulevat tunteenpurkaukset kohdistuu siihen paperiin, sitä voi rutata, heitellä, polkea ja kun jonkun aikaa on kulunut, niin sitten voi ottaa sen keskusteluasteen, kun suurimmat purkaukset on tehty.

Meillä toimii verrattain hyvin keskustelun avaajana tuo kirjeenvaihto.

MIETI TREHELLISESTI suuttuisitko SINÄ vastaavassa tilanteessa.
Muuten toista ärsyttävät asiat kannattaa lista ihan leikin varjolla vaikka paperille ja vaihtaa sitten lappuja ...
Sitten voi hiukan vältellä toista ärsyttämästä.
Tämä on HYVÄ NEUVO, tiedän sen :)