Onko kellään kerrottavana omakohtaisia kokemuksia esim. joistakin historiallisista tapauksista, joissa on itse ollut läsnä?
Minulla on omakohtaista kokemusta vuodelta 1983; olin silloin varusmiehenä Kaartin Kunniakomppaniassa. Silloin oli vielä tapana, että joka kerta presidentin lähtiessä ulkomaille, häntä oli lentokentällä saattamassa kunniakomppania. Silloin olin siis komppaniamme mukana saattamassa aina Mauno Koivistoa valtiovierailuille.
Myös silloin, kun ulkomaiden päämiehiä tuli Suomeen, heidät vastaanotettiin lentokentällä kunniakomppanian kanssa. Yksi poikkeus oli: Ruotsin kuningaspari tuli vierailulle laivalla, jolloin hänet otimme vastaan kauppatorilla. Muista vastaanottamistamme valtiovieraista muistan ainakin Indira Gandhin, sekä Janos Kadarin.
Nämä eivät kovin kummoisia "historiallisia" tapauksia ole, mutta jonkinlaisia kuitenkin. Onko muilla jotakin omakohtaisia historiallisia kokemuksia kerrottavanaan?
Minulla on omakohtaista kokemusta vuodelta 1983; olin silloin varusmiehenä Kaartin Kunniakomppaniassa. Silloin oli vielä tapana, että joka kerta presidentin lähtiessä ulkomaille, häntä oli lentokentällä saattamassa kunniakomppania. Silloin olin siis komppaniamme mukana saattamassa aina Mauno Koivistoa valtiovierailuille.
Myös silloin, kun ulkomaiden päämiehiä tuli Suomeen, heidät vastaanotettiin lentokentällä kunniakomppanian kanssa. Yksi poikkeus oli: Ruotsin kuningaspari tuli vierailulle laivalla, jolloin hänet otimme vastaan kauppatorilla. Muista vastaanottamistamme valtiovieraista muistan ainakin Indira Gandhin, sekä Janos Kadarin.
Nämä eivät kovin kummoisia "historiallisia" tapauksia ole, mutta jonkinlaisia kuitenkin. Onko muilla jotakin omakohtaisia historiallisia kokemuksia kerrottavanaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mikähän oli vuosi kun Gorba kävi Suomessa? Ajelin töistä kotiin päin kun poliisit pysäyttivät liikenteen lentokentäntien risteyksessä. Siinä kymmenen minuuttia odoteltiin kun ohitse ajoi helvetinmoista kyytiä poliisiautoja ja mustia mersuja ja mitä ne olis olleet siihen aikaan. Jossain niistä istui Mihail Gorbatsov. Meni ohi 10 metrin päästä. Sen lähemmäksi en ole maailmanhistoriaa päässyt.
-71 olin Presidentinlinnan itsenäisyysjuhlissa.
Töissä, mutta siis ihan vieraiden joukossa.
Kekkonen oli pressana.
Tuli puhuttua pitempäänkin monen
isokenkäisen kanssa aamuyöhön saakka.
Ja nähtyä kaikenlaista.
Mutta kun on tuossa piironginlaatikossa vieläkin
muistona itse allekirjoitettu
vaitiolosopimus niin ei siitä sen enempää.
Poikani ojensi syntymäpäiväkukat ja minä olin "siivellä" mukana kun Suuriruhtinas Vladimir täytti 70v.
Synnyin vuonna 1957, joten kouluaikani osui 60- ja 70-lukujen radikaalivuosiin. Kuuluttiin Teiniliittoon, käytiin armottomia poliittisia keskusteluja, pidettiin kouluneuvostovaaleja.
Muistan Neuvostoliitto-viikonkin, jota koulussamme vietettiin. Lähes kaikkien aineiden tunneilla käsiteltiin jollain lailla Neuvostoliittoa ja salissa esitettiin propagandafilmi, joka kertoi siitä, miten sopusointuisesti luonnonsuojelu oli järjestetty N-liiton kaltaisessa teollisuusmaassa...
Yliopistoaikoina radikalismi ja itänaapurin ihannointi sitten alkoi hiipua.
Ja onhan sekin melkoinen historiakokemus, kun on lapsuutensa viettänyt pienessä mökissä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei sähköä, puhelinta, vesijohtoa tai sisävessaa. Maaltamuutto, kaupunkimaiseen elämänmuotoon siirtyminen ja tietotekninen vallankumous on omakohtaisesti koettu asia. Edes taskulaskinta ei käytetty vielä minun kouluaikoinani.
Valitettavasti täytyy suoralta kädeltä todeta, että jännittävin historiallinen hetki, jota olen ollut henkilökohtaisesti todistamassa on ollut Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen piipun kaataminen. En ole nähnyt Sputnikia, en Gagarinin lentoa, enkä Kennedyn murhaa. Reaganin ampuminen sentään tuli nähtyä, mutta valitettavasti ukolle ei käynyt sen kummemmin.
reagania ammuttiin? Vai televisiostako näit? Vai lehtikuvasta?
Näin sen kiikaritähtäimestä. Perkele, kun lipsahti alavasemmalle!
Mikä sinua Reaganissa harmitti? Sekö, että hänen politiikkansa ansiosta kommunismi luhistui, ja Itä-Euroopan sadat miljoonat ihmiset saivat vihdoinkin yksilönvapauden?
oli eka jätkä kun pussas elokuvassa Shirley Templeä. Shirley oli tosin jo 20, mutta silti!
No eipäs nyt liioitella. Reagan oli kovan linjan äijiä Bush Jr:n tapaan, joka kannatti sotavarustelua ja tähtien sodan kaltaisia futuristisia muun maailman kurituskeinoja. Reaganin ansioksi luetaan usein kommunismin kaatuminen, mutta se on vähintäänkin kyseenalaista. Se taas on täysin selvää, että Reaganin kaudella tuettiin avokätisesti Afganistanissa taistelevia fundamentalisteja sekä Bin Ladenia tunnetuin seurauksin.
Enpä kommentoi tuohon muuta kuin että Reaganille myönnettiin aikanaan rauhan Nobel-palkinto yhdessä Gorbyn kanssa.
Ja nyt myös jälkikäteen Reagan on useimpien asiantuntijoiden mukaan yksi kaikkien aikojen suurimmista Yhdysvaltain presidenteistä, ja on vaikuttanut positiivisimmin maailmanhistoriaan kaikista lähiajan valtiomiehistä.
Aina roiskuu kun rapataan, ja tuollaiset bin Laden ym. heitot eivät ole muuta kuin typerää jälkiviisautta.
Rauhannobelien jako ei ole mikään objektiivisuuden huipentuma. Ne kuvustavat jakajien omia tunnelmia. Reagan aloitti presidenttiytensä julistamalla NL:n pahan valtakunnaksi ja varustautumalla kunnolla sotimaan. Gorba taas oli rauhan mies, eikä vastannut tuleen tulella, vaan julisti yksipuolisen ydinkoe-kiellon ja aseistuksen vähentämiskampanjan. Se politiikka kantoi hyvin hedelmää lännen kanssa. Itä-Euroopan vapautumisessa Gorballa on myös jättirooli, vaikka hän ei sitä suoraan ajanutkaan. Perestroika ja Glasnost käynnistivät tosiasiassa demokratisoitumisen prosessin, ei amerikkalaisten typerä uhoaminen.
Reagan oli kovanaama, mutta Bushin klaanista poiketen ei mitenkään tyhmä. USA:n kannalta Reagan ajoi maan asioita varsin hyvin. Muun maailman kannalta Reagan kärjisti vaarallisesti maailmanpoliittista tilannetta, kunnes NL:n politiikan pakottamana joutui pehmentämään linjaansa.
Gorba on sen sijaan varmasti yksi kaikkien aikojen positiivisimmin maailmanhistoriaan vaikuttaneista valtiomiehistä. USA:lla on niin pitkä lista huonoja johtajia, että kovin ihmeellinen ei tarvitse olla lunastaakseen parhaan paikan. Clintonin kaudella USA:n talous kukoisti ja suhteet muuhun maailmaan olivat poikkeuksellisen hyvät. Äijä on ihan hyvin kiinni siinä tittelissä, vaikka USA:ssa tämmöiset asiat ei paljoa painakaan ja kikkeli-jutut kiinnostavat huomattavasti enemmän.
Tekiköhän Gorba palveluksen venäläisille,kyselkää rivi venäläisiltä elkää Jeltsinin valtuuksin rosvonneilta,venäjälle demokratia ei tule koskaan eikä saa tulla.
Gorba käynnisti maan uudistamisen. Romahdus olisi tullut vanhan menon jatkuessa enemmin tai myöhemmin. Gorba syrjäytettiin myöhemmin ja hallitun muutoksen tilalle tuli Jeltsinin ajan anarkia, jolloin kansalta ryövättiin koko omaisuus. Gorba sai pelin aloittajana huonon maineen Venäjällä, mutta on täysin epärealistista kuvitella Brezneviläisen menon jatkuneen ikuisuuksiin. Gorban maine puhdistetaan varmasti myöhemmin, koska todellisuudessa Gorballa ei ollut osuutta yksityistämisessä, joka ajoi maan kaaokseen.
Onpa niin vasemmistolaista höpinää, ettei viitsi edes kommentoida enää mitenkään.
Tätini asuivat Pietarissa ennen vallankumousta. Heidän ystävättärensä asui aivan Suomen aseman lähettyvillä, ja kertoi joskus muistojaan vuodelta 1917: kaduilla oli kansaa ja kasakat ratsastelivat edestakaisin, mutta siihen tottui. Yhtenä päivänä aseman portailla seisoskeli miehiä, ja joku näytti pitävän puhetta kaiken hälinän keskellä. Seuraavana aamuna oli sanomalehdessä, että mm. Lenin oli palannut kaupunkiin.
Kun näen mahtipontisia kuvia Leninistä pitämässä palopuhettaan, muistan aina tämän silminnäkijän kertomuksen. "Kohtalottomuus" sanoi unkarilainen nobel-kirjailija. Eivät paikalla ollet tiedä, millaisessa historiallisessa vaiheessa he elävät. Historia kirjoitetaan vasta jälkeenpäin.
On tullut oltua ehdokkaana eri vaaleissa ja puolueitteni tulokset ovat painetut esimerkiksi Mitä Missä Milloin-kirjoihin :)
Liittyminen 100 vuotta täyttävään Maalaisliitto-Keskustaan ja reissu puoluekokoukseen olisi osallistumista historialliseen tapahtumaan.
Kerran Lontoossa (4.8.1990) sattui merkillinen tapaus.
Käytävää, jonka varrella tepastelin tuli
ensin jumalaton sotilassoittokunta torviaan töristellen.
Sitten ajoi Elisabet II yksin vaunuissaan tietä
pitkin ja nakkeli kultarahoja kirstuistaan ohikulkijoille.
Ja kohta tuotiin taas vaunua, joista
erotin ensin Lady Elizabeth Angela Marguerite
Bowes-Lyonin (viimeinen Irlannin kuningatar ja
Intian keisarinna, kuningataräiti). Samassa
vaunuissa istui Walesin prinsessa Diana poikineen.
Kuin tulevaa ennakoiden erillään jälkijoukoissa
köpöttelihe omalla papurikollaan Etelä-Walesin 13.
paras hevospoolonpelaaja, Yrjö VI:n tyttärenpoika, Charles.
Ihan mukavasti tallentui videolle se muisto,
taisi olla kuningataräitin 90-vuotispäivä.
Puristin kerran pikkupoikana ( noin 7 vuotias ) lapin puku päällä Ruotsin kuninas kaarle XVII kättä, kun se vieraili täällä Lapissa.
Tapahtuma oli osa tervetulo ohjelmaa yhden hotellin pihalla ...
Siitä jäi elinikäinen trauma.
Tuollaiset idealistit ei koskaan pärjää venäjällä,Gorban olisi pitänyt pitää tiukempi linja.