apua

Sano anopillesi suoraan että haluat sisustuksen olevan vain oman maun makuisesi, ettei mikä tahansa kelpaa. Minullakin koitti äitini sisustaa oman makunsa mukaan koska hänellä oli vapaat kädet sisustaa sisarellanikin mutta sanoin että älä mene ominpäin hankkimaan mitä tahansa meille, tai muuten saat viedä takaisin ne kauppaan.

Ehkä miehesi sukulaiset ovat himan ronskimpia kuin omasi. Oman sukunhan sitä tuntee kun on siellä kasvanut mutta olisihan se kummallista jos miehesi sukulaiset olisivatkin ihan samanlaisia kuin omasi. Koita ottaa ihan vaan huumorilla miehen sukulaiset vaan, ja ajattele että on rikkaus kun ihmiset ovat erilaisia. Anna heidän riidellä rauhassa, sillä voit käsittää väärin heidän kommikaatio tapansa ja myöhemmin tuntiessa he paremmin ajatella että heillä on suorempi tapa tuoda ajatuksensa julki kuin mihin olet tottunut omassa suvussasi. Ehkä nyt hieman ylireagoit alussa. Ota itsekkin ronskit otteet silleen huumori suupielessä:)

raadollisuudellaan ennen pitkää....
itsellä meni miehen suvun kanssakin ihan hyvin ja vaikka omassa suvussa oli juoruajia, niin ne olivat siellä aina olleet ja niihin oli jotenkin tottunut. Mutta sitten kun olimme naimisíssa ja lapsia alkoi siunaantua,vanhempaa polvea kuoli ja perintöjä alkoi jotakin kautta tulla sukujen jakoon puolin tai toisin, niin jo alkoi olla selkään puukottajaa ja paskan puhujaa kummankin suvun puolella.Ennen niin mukvat ihmiset muuttivat muotoaan, eikä meille edes perintöjä sadellut. Jopa meitin lapsista oltiin kedemielisiä,vaikka omamme olemme hoitaneet itse. Järkyttävää ja surullista...nyt on ihmisiä,että ei edes tervehditä...Ensi alkuun paha mieli sai itkemään,nyt on jo karaistunut ja osaa suhtatua tai seisoa sanojensa takana,osaa varoa puheitaan tietyssä seurassa ja välttää kontakteja,ihan lähisukuunsa. Mieluiten olenkin ystävien seurassa tai kotona ja katson ketä kotiini kutsun ja koska. kurjat ystävätkin jätän sivuun,minua ei kiinnosta saada p... niskaan.

"Huomaan, että he eivät ole hyväksyneet minua sukuunsa."

Eivät tietenkään koska sinulla on kyyristelijän luonto, annat anopin puuttua omiin asioihisi. Valitettava tosiasia on että pääosa ihmisistä potkaisee kun kumartaa ja kumartaa kun potkaisee. He hyppivät toisen silmille täsmälleen niin paljon ja kauan kuin toiset sallivat. He kunnioittavat vain vahvemman lakia, sinä ystävyys ystävyydestä - lakia. Onneksi on myös reiluja ihmisiä jotka eivät tee noin, he ymmärtävät että jokainen meistä on joskus pulu ja joskus patsas. Onko miehesi reilu?

"Pitääkö suku vain hylätä?"

Sanot vain miehellesi että valitsee joko sinut tai sukunsa, luultavasti hän valitsee sukunsa koska on luultavasti samaa maata tai sitten omena on vain pudonnut kauas puusta.