Yksinäinen viikonloppu

Voi kun tuli oikein todella paha mieli kun luin kirjoituksesi! Voin vaan kuvitella kuinka pahalta sinusta tuntuu, on noita samantyyppisiä pettymyksiä osunut omallekin kohdalle. Ikävintä on esim. odottaa miestä ruoka lämpimänä ja jälkkärit odottamassa, eikä hän ilmesty paikalle. Ja myös nuo selitykset on tuttu juttu.

Valitettavasti täytyy sanoa että kuulostaa kyllä tekosyiltä todellakin nuo miehesi esteet. Kyllä erityisesti suhteen alkuvaiheessa toinen osapuoli asetetaan sinne tärkeysjärjestyksen yläpäähän. Sinne kumppani kuuluu lasten ja muiden tärkeiden ihmisten joukkoon.

Tuntuu taatusti tosi pahalta, mutta kyllä sinä sieltä suosta nouset vielä. Nyt on oikeutettua itkeä ja surra, olethan tullut loukatuksi ja tavallaan petetyksi. Anna tulla vaan kaiken pihalle ja jää vaikka sinne sänkyyn päiväksi. Sure kunnolla ja sitten nokka kohti uusia kivoja asioita!

Jossain on vielä sinulle se ihminen, joka asettaa sinun ykköseksi elämässään ja ei tiedä mitään sen ihanampaa kuin syntymäpäivän viettämisen kahdestaan kanssasi. Kaikesta huolimatta onnitteluja syntymäpäiväsi johdosta ja voimia!

Sulla on uudet kamppeet ja olet laittanut itsesi nätiksi. Ota yhteyttä kavereihisi ja lähde bilettämään. Huomaat, ettei sussusi ole ainoa könsikäs.

...yhdestä viikonlopustako oot jo lopen kypsynyt. Ajattele,kuinka monet muut joutuu elään yksin jopa useita vuosia. Ehkä jopa koko loppuelämänsä pahimmassa mahdollisessa tapauksessa.Lievästi sanottuna hieman egoistiselta haiskahtava tarina.Koeta keksiä jotain mielekästä tekemistä, jotta unohdat koko hikisen viikonlopun ja näät, kuinka nopeasti se on ohi. Mutta hyvää viikonloppua anyway.

Hei!
Kirjoitat pettymyksestä, jota ilmeisesti olet kokenut useasti ennenkin. Kirjoitat, että tämä oli viimeinen niitti suhteellenne. Näin se menee, odotan kerran toisensa jälkken ja petyt yhtä monta kertaa, kunnes lopulta päästät irti, luovutat ja ajattelet, ettei hän ole Sinua varten. Kuullostat ihmiseltä, jolla olisi kykyjä ja haluja sitoutua, mutta nyt kohteena oli ihminen, jolla sitoumukset ovat aivan muualla.
Olen kokenut samna itsekin ja päätynyt luopumaan. Ja kun sen tein, on ex miesystäväni heränyt, tajunut, että nyt hän on menettänyt minut. Hän on nyt se osapuoli, joka mankuu tapaamisia, mutta minä olen päässyt irti.
Miten, lähtemällä mukaan kaikkeen kivaan harrastukseen, tapaamalla sitä kautta mukavia uusia tuttavuuksia, ilman, että oli mielessä mitään syvempää. On kiva vaihteeksi nauraa, olla iloinen ja lähteä sitten omaan kotiin, ilman, että jää ketään kaipaamaan.
Ystäväni, Sinä olet nyt masentunut. Tulee kuitenkin aika, jolloin alat uudelleen elää, niin kuin Sinulla on oikeuskin. Olet aito tunteva ihminen. Siksi tunnet myös tuon surun, vieä on aika ilollekin. Usko pois!!
t. Uimari