Hei!
Olen lähdössä au pairiksi, ja askaruttaakin se, että miten vieraassa perheessä eletään? Kertokaa kokemuksista! Jännittää..
Miten perheessä eletään?
13
2926
Vastaukset
- vahan riippuu
Mina taalla perheessani olen omassa huoneessa vapaa aikana... ja kayn syomassa... itse kokkaan.. ja tuolla alakerrassakin voisi olla mutta eipa siella vapaa-ajalla mitaan tekemista.. Sitten yleisesti olen kuin kotona, mutts silti vaha hieno varaisemmin... mutta kuin kotona kuuluu oikeasti olla, koska au-pair on perheen jasen. Luulen, etta se luonnistuu sitten kun menet..
- grapewine
Meillä on nimittäin ollut kaksi au pairia, jotka makasivat kaikki illat ja viikonloput meidän olohuoneessa tv:n ääressä. Yritin nätisti sanoa, että omassa huoneessa voi joskus lueskella tai katsoa tv:tä (no, siellä oli vain pikkuTV).
Kyllä me välillä voidaan seurustellakin, mutta perhe kyllä kaipaa omaa aikaa. Ruokaa toinen näistä ei itselleen 'osannut' laittaa. Viikonloppuisin vain nousi sohvalta syömään, kun kutsuttiin. Suututti vähän.
No, vastauksena sinulle. Tunnustele vähän tilannetta. Anna perheelle myös omaa aikaa, kyllä sen huomaa kun haluavat. Esim, jos olet paikalla kun puhuvat rahasta tai muista henk.koht. asioista liukene nätisti paikalta tai poistu, jos puhuvat puhelimessa.
Ole myös oma-aloitteinen. Jos tulet perheeseen avuksi, se auttaa että syöt ja laitat aamiaiset ja ruokasi itse. Muista myös siivota jälkesi. Perhe maksaa sinulle, että joudut joskus heidän jälkiään korjaamaan, mutta sinä et siitä heille maksa. Se nimittäin ärsyttää, kun jätetään lehdet, jogurttipurkit etc. olohuoneen pöydälle.
Se ei ole helppoa mennä vieraaseen perheeseen asumaan 'perheenjäseneksi', mutta se ei ole myöskään helppoa ottaa täysin vierasta ihmistä kotiinsa asumaankaan. Onnea sinulle matkaan. - sofi
grapewine kirjoitti:
Meillä on nimittäin ollut kaksi au pairia, jotka makasivat kaikki illat ja viikonloput meidän olohuoneessa tv:n ääressä. Yritin nätisti sanoa, että omassa huoneessa voi joskus lueskella tai katsoa tv:tä (no, siellä oli vain pikkuTV).
Kyllä me välillä voidaan seurustellakin, mutta perhe kyllä kaipaa omaa aikaa. Ruokaa toinen näistä ei itselleen 'osannut' laittaa. Viikonloppuisin vain nousi sohvalta syömään, kun kutsuttiin. Suututti vähän.
No, vastauksena sinulle. Tunnustele vähän tilannetta. Anna perheelle myös omaa aikaa, kyllä sen huomaa kun haluavat. Esim, jos olet paikalla kun puhuvat rahasta tai muista henk.koht. asioista liukene nätisti paikalta tai poistu, jos puhuvat puhelimessa.
Ole myös oma-aloitteinen. Jos tulet perheeseen avuksi, se auttaa että syöt ja laitat aamiaiset ja ruokasi itse. Muista myös siivota jälkesi. Perhe maksaa sinulle, että joudut joskus heidän jälkiään korjaamaan, mutta sinä et siitä heille maksa. Se nimittäin ärsyttää, kun jätetään lehdet, jogurttipurkit etc. olohuoneen pöydälle.
Se ei ole helppoa mennä vieraaseen perheeseen asumaan 'perheenjäseneksi', mutta se ei ole myöskään helppoa ottaa täysin vierasta ihmistä kotiinsa asumaankaan. Onnea sinulle matkaan.Kiitti vastauksesta, hyvä oli saada vastaus perheeltä jossa on ollut au pair, niin tietää vähän mitä perhe ajattelee.
Sitä olinkin miettinyt, että olenko omassa huoneessani vai muualla talossa. Voinko mennä jääkaapille ym. tuntuu vähän oudolta vieraassa perheessä. - iita
sofi kirjoitti:
Kiitti vastauksesta, hyvä oli saada vastaus perheeltä jossa on ollut au pair, niin tietää vähän mitä perhe ajattelee.
Sitä olinkin miettinyt, että olenko omassa huoneessani vai muualla talossa. Voinko mennä jääkaapille ym. tuntuu vähän oudolta vieraassa perheessä.Hei!
Itse tulin Suomeen 4 kuukautta sitten. Jätin vuoteni kesken, suurmmaksi osaksi juuri sen takia etten sopeutunut elämään perheessä.
Elelin kyllä kuin perheenjäsen; olin omassa huoneessani, alakerrassa, perheen kanssa, kavereiden, yksin, siivosin jälkeni, autoin ruoanlaitossa, siivouksessa... mutta se ei kuitenkaan ole sama. Välillä vaistosin että perhe halusi olla omassa rauhassaan ( tietenkin, halusinhan itsekin) mutta minun "rauharajani" oli oma huone, perheellä koko muu talo, joten jossakin vaiheessa rupesi seinät kaatumaan niskaan. Toinen vaihtoehto oli sitten lähteä itse ulos.
Omalla kohdallani oli typerää puhua " olet kuin perheenjäsen", koska se ei pidä paikkaansa. Pystyt elämään perheessä kyllä, kunhan elät perheen sääntöjen mukaan ( olet myös poissa silmistä silloin kun perhe niin haluaa). Ei sopinut minulle.
Mutta sinulle tsemppiä! Nauti vuodesta! itse en toista kertaa lähtisi, mutta ihmisethän ovat erilaisia:)
- auppari87
Se riippuu tosi paljon perheesta. Joillakin perheilla on ihan ihmeellisia saantoja - tai no, heista tuntuvat varmasti normaaleilta, sinusta ehka oudoilta tai niihin on vain vaikea tottua. Mut on paljon ihan tavallisia perheita joissa on kiva elaa. :)
- Saksassa
Perheillä on jokaisella omat tapansa ja sääntönsä. Vaikea mitä yleispätevää ohjetta antaa, miten helpoiten perhe-elämään tottuisi.
Itse olin aupairina vajaan vuoden Saksassa, suomalaisessa perheessä. Tunsin oloni aikalailla perheenjäseneksi: minut otettiin lomille mukaan, ravintolaan myös. Tykkäsin kuitenkin elää omaa elämääni aupairina myös. En halunnut olla 24h/7vrk/viikossa perheen "kimpussa", enkä usko, että hekään sitä olisivat halunneet.
Alkuun minun oli vaikea noin vain marssia jääkaapille, loppuajasta jääkaappi tuntu todellakin ihan kun omalta ja kotia palatessa oli hassu huomata, etten kotijääkaapista mitään meinannut enää löytää :) Olin myös muutenkin kuin kotona: jos tulin myöhemmin illalla kotia, tulin toki mahdollisimman vähin äänin ja muutenkin pyrin muut huomioon ottamaan.
Minulla ei ollut huoneessani televisiota, joten katsoin sitä olohuoneessa. MUTTA kaikilla muilla perheenjäsenillä omansa huoneissansa olikin ja perheenäiti sanoi minulle useaan otteeseen, että "tuo on sit sinun telkkaris, sinä määräät, mitä siitä katotaan" :) Usein kävi kuitenkin niin, että minun tv:n kattelut jäi aika vähiin, kun perheenäitin kanssa jotain olkkarissa vaan turistiin. Vuoden aikana meistä tuli kyllä ystävykset: vähän kuin mitä voisin suhteen tädin kanssa esimerkiksi olevan..
Oudoilta tuntuvilta säännöiltä en minäkään välttynyt, mutta nopeasti niihinkin totuin ja enköhän minäkin taloon jotakin omia tapojani juurruttanut ;) Ja eiköhän tuokin vain loppuenlopuksi ihmistä kasvata: näkee asioita vähän eri näkökulmista.
- Lunia
Taytyy ekana sanoa, etten ole perheessa samalla tavalla "taysin vapautunut" kuin kotona. Ensimmaiset kaksi kuukautta oli oikeastaan aika hankalat, olin jotenkin jannittynyt koko ajan. Ajattelin silloin, etta se kestaa koko ajan, koska ma en ole luonteeltani silla tavalla ulospainsuuntautunut ja sosiaalinen, etta olisin helposti luontevasti "vieraiden" ihmisten seurassa. Nyt se on kuitenkin kaynyt sujumaan ja melkein kaikkien perheenjasenten seurassa olen ihan kuin olisin kotona (poikkeukset on ne jotka ei ole ikina kotona, enka tunne niita kaytannossa lahes yhtaan vaikka olen taalla jo monta kuukautta ollut, mutta ei se paljoa hairitse, koska nama henkilot ovat harvoin yhteisissa tiloissa).
Tan taytyy kylla olla tosi paljon luonteesta kiinni, ma arvelin jo lahtiessani, etta mulle saattaa tulla ongelma siina kohtaa kun pitaisi kunnolla kotiutua... Sopeutuminen tapoihin ja mahdollisiin saantoihin kylla menee helposti.
Joop, mua siis lahinna vainoaa varmaan se, etta mietin koko ajan, etta ma olen ainoa, joka voi tulla ulosheitetyksi, joten sen takia varon tekemisiani. Ei siis silla, etta mulla olisi (ainakaan tietaakseni) suuresti hairitsevia tapoja, kuten ryomia kotiin meluisasti keskella yota tai kuunnella musiikkia voluumi taysilla.
Mulla on kuitenkin aika pitkalle koko ajan paalla tietoisuus, etta tama on mun koti vain valiaikaisesti ja yleensakin mua hairitsee, se etta perhe voi vaan rauhassa suunnitella tulevia lomia jne. ja mulla ei tietenkaan ole siina vaiheessa mitaan osaa niiden elamaan, koska en enaa ole taalla siina vaiheessa. Tiedan, etta lahden lopulta kotiin ja oikeasti se vaivaa mua tosi paljon.
Mutta ruokien tekemiset jne. menee ihan sujuvasti, jos mulla on nalka, niin kayn keittiosta jotain etsimassa.
Hmmm... en nyt osaa ajatella, mita tasta perheessa elamisesta erityisesti olisin itse halunnut tietaa ennen lahtoani, joten eipa kait muuta. Mutta siis ennen kaikkea taysin kiinni siita miten aupparin ja perheen luonteet sopii yhteen etta tuleeko ongelmia ja onko sopeutuminen edes mahdollista =)- aupair äiti
Meilläkin ollut muutamia tyttöjä... kaikki aivan erilaisia.
Kotimme on puhdas ja siisti. Tavarat järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Sitä olemme myös lapsilta odottaneet, että huoneet ovat siistissä kunnossa. No, sitten tulee tyttö joka ei ilmeisesti ole koskaan edes joutunut omaa petiään petaamaan. Huone joka hänelle laitettu on parin päivän päästä jo kaaosmaisessa kunnossa saatikka kuukauden jälkeen jolloin roskakasat kävelevät vastaan. Kymmeniä limupulloja siellä täällä, vaikka varta vasten huoneeseen hankittu myös pieni kannellinen roskakori. Huone siis n kk jälkeen kuin sikolätti josta itse todella tarkkana ja siistinä ihmisenä kärsin.
On myös perheille opetus, ottaa tyttö ja koittaa kohdella häntä kuin perheen jäsen vaikka sitten tyttö ja perhe aivan eri lähtökohdista, siis tarkoitan, että tyttö ei tosiaankaan ole oppinut mitä on että paikat ovat siistit. Kun asunut kotona, ei ole tarvinnut mitään tehdä! - englannissa
aupair äiti kirjoitti:
Meilläkin ollut muutamia tyttöjä... kaikki aivan erilaisia.
Kotimme on puhdas ja siisti. Tavarat järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Sitä olemme myös lapsilta odottaneet, että huoneet ovat siistissä kunnossa. No, sitten tulee tyttö joka ei ilmeisesti ole koskaan edes joutunut omaa petiään petaamaan. Huone joka hänelle laitettu on parin päivän päästä jo kaaosmaisessa kunnossa saatikka kuukauden jälkeen jolloin roskakasat kävelevät vastaan. Kymmeniä limupulloja siellä täällä, vaikka varta vasten huoneeseen hankittu myös pieni kannellinen roskakori. Huone siis n kk jälkeen kuin sikolätti josta itse todella tarkkana ja siistinä ihmisenä kärsin.
On myös perheille opetus, ottaa tyttö ja koittaa kohdella häntä kuin perheen jäsen vaikka sitten tyttö ja perhe aivan eri lähtökohdista, siis tarkoitan, että tyttö ei tosiaankaan ole oppinut mitä on että paikat ovat siistit. Kun asunut kotona, ei ole tarvinnut mitään tehdä!"Huone siis n kk jälkeen kuin sikolätti josta itse todella tarkkana ja siistinä ihmisenä kärsin. " Ymmärrän kyllä hyvin, että au apirin odotetaan itse huolehtivan huoneensa siisteydestä, mutta sitä en tajua miksi se sinua niin suuresti häiritsee,kyse on kuitenkin hänen huoneestaan...Eihän sinun ole tarkoitus kyseisessä huoneessa viettää lainkaan aikaa, au pair-ajan aikana huone on aupparin ja itse en ainakaan pitäisi siitä, että isäntäperheen äiti kävisi tonkimassa tai päivittelemässä huoneessani. Ethän varmaan itsekään toivo tyttöä tuijottelemaan ja arvioimaan makuuhuoneesi siisteyttä tai järjestystä. Ei ihme jos tytöt teillä käyvät hermoille jos et voi antaa heille edes sitä vähää yksityisyyttä, että antaisit heidän itse vastata huoneensa siisteydestä. Tollanen syynääminen ja nipottaminen saisi ainakin minut kireälle tuulelle,vaikka muuten kyllä hoidan asiani aina hyvin!!!
- Neeaa
aupair äiti kirjoitti:
Meilläkin ollut muutamia tyttöjä... kaikki aivan erilaisia.
Kotimme on puhdas ja siisti. Tavarat järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Sitä olemme myös lapsilta odottaneet, että huoneet ovat siistissä kunnossa. No, sitten tulee tyttö joka ei ilmeisesti ole koskaan edes joutunut omaa petiään petaamaan. Huone joka hänelle laitettu on parin päivän päästä jo kaaosmaisessa kunnossa saatikka kuukauden jälkeen jolloin roskakasat kävelevät vastaan. Kymmeniä limupulloja siellä täällä, vaikka varta vasten huoneeseen hankittu myös pieni kannellinen roskakori. Huone siis n kk jälkeen kuin sikolätti josta itse todella tarkkana ja siistinä ihmisenä kärsin.
On myös perheille opetus, ottaa tyttö ja koittaa kohdella häntä kuin perheen jäsen vaikka sitten tyttö ja perhe aivan eri lähtökohdista, siis tarkoitan, että tyttö ei tosiaankaan ole oppinut mitä on että paikat ovat siistit. Kun asunut kotona, ei ole tarvinnut mitään tehdä!Aluksi petasin joka aamu sänkyni ja pidin huoneeni siistinä. Kun huomasin, että kukaan muukaan tässä talossa ei petaa sänkyään eikä stressaa siitä ovatko tavarat täydellisesti paikoillaan, minäkin lopetin sen. Minua itseäni kun ei haittaa petaamaton sänky tai pieni epäjärjestys. Eikä kukaan muu tässä huoneessa edes käy, joten miksi vaivautua..
- aupair äiti
englannissa kirjoitti:
"Huone siis n kk jälkeen kuin sikolätti josta itse todella tarkkana ja siistinä ihmisenä kärsin. " Ymmärrän kyllä hyvin, että au apirin odotetaan itse huolehtivan huoneensa siisteydestä, mutta sitä en tajua miksi se sinua niin suuresti häiritsee,kyse on kuitenkin hänen huoneestaan...Eihän sinun ole tarkoitus kyseisessä huoneessa viettää lainkaan aikaa, au pair-ajan aikana huone on aupparin ja itse en ainakaan pitäisi siitä, että isäntäperheen äiti kävisi tonkimassa tai päivittelemässä huoneessani. Ethän varmaan itsekään toivo tyttöä tuijottelemaan ja arvioimaan makuuhuoneesi siisteyttä tai järjestystä. Ei ihme jos tytöt teillä käyvät hermoille jos et voi antaa heille edes sitä vähää yksityisyyttä, että antaisit heidän itse vastata huoneensa siisteydestä. Tollanen syynääminen ja nipottaminen saisi ainakin minut kireälle tuulelle,vaikka muuten kyllä hoidan asiani aina hyvin!!!
no, tuollaista vastausta jotenkin osasinkin joltakin odottaa tai kommenttia....
Kyllä se niin on, että jos tyttö tykkää pitää oveansa auki ja samassa kerroksessa mm lastenleikkihuone sekä toimisto/vierashuone, niin paha mieli kyllä tuli monet kerrat nähdessäni missä kunnossa huone on. Ja kun itse pesen, silitän ja viikkaan pyykin, myös tytön ja kauniisti aina kaikki laitoin söngynpäälle joka ei ollut edes pedattu, niin järkyttävää oli katsoa kuinka nuoret jälkensä jättävät.
No, eivät kaikki ole järjestystä vaativaa kuten minä mutta jokin arvostus kuitenkin. - hip
Neeaa kirjoitti:
Aluksi petasin joka aamu sänkyni ja pidin huoneeni siistinä. Kun huomasin, että kukaan muukaan tässä talossa ei petaa sänkyään eikä stressaa siitä ovatko tavarat täydellisesti paikoillaan, minäkin lopetin sen. Minua itseäni kun ei haittaa petaamaton sänky tai pieni epäjärjestys. Eikä kukaan muu tässä huoneessa edes käy, joten miksi vaivautua..
Hei,
Itsekin otin hyvillä mielin aupairin vastaan, mutta tietenkään kaikki eivät menneet täydellisesti. Meidän aupair on koko ajan täällä talossamme, vaikka asumme euroopassa suurkaupungissa. Hän ei käy kävelyllä, kioskilla, shoppaamassa tai urheile. Hänen työnsä ovat todella vähäisiä max 5h päivä ja sen jälkeen hän istuu sohvalle ja vaihtelee vaan kanavia ilta kymmeneen. ALuksi tämä meni, mutta nyt tämä perhe on tulla hulluksi, ettei hän anna meille yhtään omaa aikaa. Olisin hyvilläni jos hän edes kerran viikossa olisi pois muutaman tunnin, mutta ei.
Toinen asia, mistä varmaan on monta mielipidettä, on alkoholi. Aupair hakee viikonloppuisin olutta omitoimisesti jääkaapista ja juo sita katselleessaan televisiota. Itse koen sen vaikeaksi, että minun kodissani joku juo kysymättä ensin mitään.
Itse yritän kestää loppuun, koska lapsemme hän hoitaa oikein hyvin. Olisi kiva kuulla teiltä muilta nuorilta kommentteja. - saksassa ollut...
hip kirjoitti:
Hei,
Itsekin otin hyvillä mielin aupairin vastaan, mutta tietenkään kaikki eivät menneet täydellisesti. Meidän aupair on koko ajan täällä talossamme, vaikka asumme euroopassa suurkaupungissa. Hän ei käy kävelyllä, kioskilla, shoppaamassa tai urheile. Hänen työnsä ovat todella vähäisiä max 5h päivä ja sen jälkeen hän istuu sohvalle ja vaihtelee vaan kanavia ilta kymmeneen. ALuksi tämä meni, mutta nyt tämä perhe on tulla hulluksi, ettei hän anna meille yhtään omaa aikaa. Olisin hyvilläni jos hän edes kerran viikossa olisi pois muutaman tunnin, mutta ei.
Toinen asia, mistä varmaan on monta mielipidettä, on alkoholi. Aupair hakee viikonloppuisin olutta omitoimisesti jääkaapista ja juo sita katselleessaan televisiota. Itse koen sen vaikeaksi, että minun kodissani joku juo kysymättä ensin mitään.
Itse yritän kestää loppuun, koska lapsemme hän hoitaa oikein hyvin. Olisi kiva kuulla teiltä muilta nuorilta kommentteja.tuo ei ole aupairille sopivaa käytöstä, sillä perheessä perheen tavoilla. Näin minä ainakin olin aupairvuoteni ajan. Usein kyllä mainitsin, miten jotkut asiat meillä kotipuolessa hoidettiin, mutta en alkanut perhe-elämää vallan uusiksi muovaamaan :)
Mielestäni aupairiksi lähdetään kokemuksia keräämään, eikä neljän seinän sisään nököttämään... Ymmärrän kyllä, jos ei aina jaksa olla menossa jonnekin, mutta itse ainakin tykkäsin viikonloppusin ja vapaa-ajalla muutenkin mennä ja tulla ja tutustua ympäristöön ja kokea kaikenlaista. Enkä ollut missään suurkaupungissa, joten sain tehdä hiukan töitä, että pienestä kotikaupungistamme "pois" pääsin :) Oletko yrittänyt ehdottaa aupairille paikkoja, jotka olisivat ehkä käymisen arvoisia siinä teidän lähistöllänne? Ja voithan vihjata vaikka ajankohtaisista alennusmyynneistä tms... Entä käykö aupairinne kielikurssilla?
Tuosta oluen juonnista vielä... Minulla ei kyllä pokka olisi tuollaiseen olohuoneessa juopotteluun riittänyt... Mikäli perhe minulle olutta tai viiniä illanvieton lomassa tarjosi, otin yleensä tarjouksen vastaan, mutta itse en kaapille olutta/viiniä hakemaan marssinut! Kiusallisuuden tunteen ymmärrän vallan hyvin, etenkin jos lapset joutuvat tuon aupairin alkoholin nauttimisen näkemään... Ymmärsin ainakin kirjoituksestasi, että tuo alkoholin nauttiminen on usein toistuvaa. Toisaalta, ehkä hän voisi nauttia vapaa-ajan oluensa omassa huoneessaan. Aupairin vapaa-aika kun kuitenkin on aupairin "omaa aikaa" ja etenkin, kun tuo alkoholi ei työntekoa häiritse, niin vaikea sitä kokonaan pannankaan on panna...
Voi... Juttua riittäisi vaikka kuinka, mutta pitänee hiukan rajoittaa tätä sanantulvaa. Toivottavasti perheenne ja aupairinne yhteiselo alkaa siitä vielä sujua!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi403771Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal333364- 692968
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak912820- 351828
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no831816- 241659
- 281597
- 291579
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231564