kiukuttelevan pikkupojan tasolle, kun me olemme hänen vanhempiensa seurassa!!!! En ensin tajunnut mistään mitään, kun yhteiset hetkemme appivanhempiemme kanssa aina päättyivät pahaan mieleen. Mieheni on yleensä huomaavainen ja seurallinen. Olen aina mielissäni, kun meille tulee vieraita. Leivon etukäteen, siivoan kaikki paikat, petaan sängytkin valmiiksi - haluan, että vieraamme tuntevat olonsa tervetulleiksi. Katan pöydän, valmistan ruuan ja juttelen vieraiden kanssa heille tärkeistä asioista. Mutta kun mieheni vanhemmat tulevat kylään, mieheni aloittaa kiukuttelun jo ennen oven aukaisua. En ole tehnyt mitään oikein, hän ei itse ollenkaan osallistu isännän tavoin tilanteeseen, vaan useimmiten istuu ruokapöydässä tuppisuuna tai valittaa puutteista ruuassa tai mättäää ruokaa suuhunsa kuin osoittaakseen, kuinka nälkäinen hän aina on! Meillä syödään arkenakin kotiruokaa ja paljon! Hän ei ole kiinnosutnut omien vanhempiensa kuulumisista, vaan lämmittäää saunan ja menee sinne yksin pitkäksi aikaa. Hän oikuttelee kaikesta, vetäytyy tilanteesta, eikä osallistu vastuullisesti tilanteeseen. En tiedä ketä kohtaan tällainen käyttäytymninen suuntautuu? Minua vai hänen äitiään? Eikö miehenikään lopulta pidä minua itselleen riittävän hyvänä? Ja näin osoittaa sen äidilleen? Yhteisissä hetkissä minut nöyryyttämällä? Kukahan olisi parempi?
Anoppi ei avioliittomme alussa tietenkään hyväksynyt minua opiskelijatytön huitukkaa, joka ryösti hänen kultapojunsa (mies on nyt 50 v. mutta silti äiti kutsuu häntä vielä lapsuuden lempinimellä "meidän Momi"), mutta olen mielestäni kolme lasta synnyttämällä, heidät yliopistouralle kasvattamisella, työn ohessa itse kaksi uutta akateemista tutkintoa suorittamalla, oman kodin rakentamisella ja aina perheestä huolta pitämisellä ansainnut tunnustetun miniän aseman. Mahdanko kuolinvuoteellankin ajatella olevani paha kultipojan ryöstäjätär?!!!!
mieheni taantuu
7
1961
Vastaukset
- ei-hyväksytty
Kuinka eri tavalla me ihmiset koemme asioita!
Et ole kovin nuori itsekään ja oletan että appivanhempasi ovat 70-80 ikävuosien välillä.
Miehesi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, hän on aikuinen ja vastatkoon itse suhteestaan vanhempiinsa.
Miksi pitäisi ansaita tunnustetun miniän asema?
Mitä niillä "mitaleilla" loppujen lopuksi tekee?
Olen kanssasi suht samaa ikäluokkaa kuin sinä. Minuakaan ei 35 avioliittovuoden jälkeen ole hyväksytty anoppini ja apen ainoan pojan tunnustetuksi miniäksi.
Avioliiton alussa noin 20 vuoden ajan epäkelpoisuuteni sukuun satutti pahasti. Enää ei.
Se vaan ei TUNNU aktuellilta enää. Voisi sanoa: juna meni jo.
Kun itsellä on ikää. Ja appivanhemmilla.
Jotenkin vaan ei välitä yhtään tuliko tunnustusta eli ei. Silti olen ystävällinen appivanhempia kohtaan.
Sääliä, syvää säälinsekaista rakkautta tunnen. Ovathan he lasteni isovanhemmat.
Yks lysti mitä minusta ajattelevat, miellän appiväen jotenkin hassusti kuin olisivat lapsia.
Älä käsitä minua väärin, että vähättelisin sinun tunteitasi. Uskon, että kokemasi tilanteet ovat kipeitä.
Onneksi aika on armollinen ja haalistaa, kohta huomaat, että tunnustetun miniän tittelillä ei hirveästi ole painoarvoa.
Elämällä on paljon muuta mielenkiintoisempaa ja kivaa annettavana. - emäntä
Aloita sinä vaihteeksi kiukuttelu ennen kuin miehesi ehtii :)
Älä "petaa" ja pureskele kaikkee valmiiksi vaan anna joskus miehesikin pätee. Olet ilmeisesti itsenäinen ja kaikinpuolin erittäin pätevä ihan kaikessa jotenka silloin miehesi taantuu jos et anna hänen joskus ottaa ohjia niin sanotusti omiin käsiinsä.
Tekeydy hieman avuttomaksi joskus anna sijaa miehesi hoitaa kaikki ja omalla tavallaan, äläkä puutu. Ota rennosti ja vaikka "juopottele" se hetki kun miehesi hoitaa asiat. Näin teen itsekkin, enkä ole aina ohjaamassa tai päällepäsmärinä silloin kun mieheni sukulaisia tulee. Olen sanonutkin miehelleni että sinä saat ihan itse passata omat sukulaisesi ja hyvin se on häneltä sujunut.
Oletko ajatellut koskaan olevasi itse syypää miehesi taantumiseen? Oletko ehkä liiankin tehokas ihminen? Koita vaihteeksi vetää vapaalle ja antaa miehesi ottaa ohjat käsiinsä kun hänen sukulaisiaan tulee kylään.
Minä annan mieheni rauhassa hoitaa suhteitaan omaisiinsa kahden kesken ilman että minä olen aina mukana. Tai jos he käyvät kylässä vetäydyn hieman syrjemmälle jotta he saavat keskustella rauhassa. Ei mínun tarvitse olla koko ajan ohjailemassa mieheni ja hänen omaistensa keskusteluja vaan annan heille omaa tilaa ja rauhaa. Mieheni kattaa pöydä itse sukulaisilleen ja seurustelee itse heidän kanssa. Minä harrastelen sillä aikaa jotain muuta enkä puutu heidän keskusteluihinsa.
Voisit kokeilla hieman erilaista tapaa joskus ja muuta asioita jos et ole tyytyväinen. Muutos tapahtuu omaa itseensä muuttamalla eikä toista ihmistä. Elikkä sinun on itse muututtava ensin jotta voit vaatia muuttumista toisilta.- syyllistätkö vaimon?
Miksi hänen tulisi toimia vastoin luonnettaan? Hän haluaa olla vieraanvarainen kutsumilleen sukulaisille. Miten vaimon epäkohteliaisuus muuttaisi miehen suhtautumista omiin vanhempiinsa?
Jos mies taantuu vuosikymmenien avioliiton aikana lapseksi jälleen, kun tapaa omat vanhempansa, niin ei kai se ole vaimon vika!
Miten asiat voisivat miksikään muuttua, jos vaimo heittäytyisi suosittelemallesi linjalle? Kuka siitä hyötyisi.
Jos olet perheestä, jossa ei seurustella vierailulla olevien sukulaisten kanssa, vaan emäntä "juopottelee" vierailun ajan, niin mielestäni se ei ainakaan lähennä sukulaisia toisiinsa. - sanoit
syyllistätkö vaimon? kirjoitti:
Miksi hänen tulisi toimia vastoin luonnettaan? Hän haluaa olla vieraanvarainen kutsumilleen sukulaisille. Miten vaimon epäkohteliaisuus muuttaisi miehen suhtautumista omiin vanhempiinsa?
Jos mies taantuu vuosikymmenien avioliiton aikana lapseksi jälleen, kun tapaa omat vanhempansa, niin ei kai se ole vaimon vika!
Miten asiat voisivat miksikään muuttua, jos vaimo heittäytyisi suosittelemallesi linjalle? Kuka siitä hyötyisi.
Jos olet perheestä, jossa ei seurustella vierailulla olevien sukulaisten kanssa, vaan emäntä "juopottelee" vierailun ajan, niin mielestäni se ei ainakaan lähennä sukulaisia toisiinsa.Vanhukset voisivat todella kuvitella vaimon olevan niin paska kuin mies vanhemmilleen on aina esittänyt.
Turha vaimon on koittaa mielistellä paskaa äijäänsä, ei tule pärjäämään. Persoonallisuushäiriöitä on oikeasti olemassa ja siltä se miehen touhu kuulostaa. Olisi hyvä kuulla mitä miehen vanhemmat mahtavat ajatella niistä tilanteista. - kohta anoppi itsekin
näiden vuosien varrella. Itse asiassa kaikenlaisia "toimintamalleja" olen kokeillut. Koskaan asiat eivät kuitenkaan mieheni mielestä oel menneet hyvin. Milloin olen liian seurallinen, milloin liian vetäytyvä. Kaipa tämä on pohjimmiltaan itsetunto-kysymys, siis itselleni. Mutta omalle kasvatuksellemmehan emme itse voi juuri mitään. Minut on kasvatettu olemana kohtelias ja ystävällinen ja välttämään ristiriitatilanteita.
No appivanhempani ovat todella jo iäkkäitä ihmisiä, enkä missään tapauksessa halua loukata heitä omassa kodissani, joten nuorempana henkilönä kunnioitan hietä ja kyllä kestän tilanteen tämmöisenäkin.
Ajattelin vaan, että toivottavasti en siirrä typeriä käyttäytymismallejamme omille lapsillemmekin - kohta anoppi itsekin
syyllistätkö vaimon? kirjoitti:
Miksi hänen tulisi toimia vastoin luonnettaan? Hän haluaa olla vieraanvarainen kutsumilleen sukulaisille. Miten vaimon epäkohteliaisuus muuttaisi miehen suhtautumista omiin vanhempiinsa?
Jos mies taantuu vuosikymmenien avioliiton aikana lapseksi jälleen, kun tapaa omat vanhempansa, niin ei kai se ole vaimon vika!
Miten asiat voisivat miksikään muuttua, jos vaimo heittäytyisi suosittelemallesi linjalle? Kuka siitä hyötyisi.
Jos olet perheestä, jossa ei seurustella vierailulla olevien sukulaisten kanssa, vaan emäntä "juopottelee" vierailun ajan, niin mielestäni se ei ainakaan lähennä sukulaisia toisiinsa.mieheni käytöksen muutoksen niin monta kertaa avioliittomme aikana, että olen todellakin menettänyt toivoni sen suhteen, että hän "kasvaisi aikuiseksi" näiden vierailuiden aikana. Muuten hän on kyllä kelpo mies, huomioi minuakin usein, vaikka olemme olleet naimisissa jo 25 vuotta.
Olenkin ajatellut, että mieheni ja hänen vanhempiensa välisissä suhteissa on jotain jo ammoisilta ajoilta, joka laukaisee tämän käyttäytymismallin, sillä useimmiten he eivät ole edes huomaavinaan mieheni lapsellista oikuttelua tai näytä yllättyneiltä. Minua kohtaan he ovat tietenkin korrekteja, vaikka mistään sydänlämpimistä väleistä ei voi puhuakaan.
Olisiko syynä tunnetilojen ailahteluun tuo venäläinen temperamentti? Anoppini on Suomen inkeriläisiä ja sodan jälkeen Suomeen muuttaneita. Ajat olivat silloin tietysti vaikeat, eivätkä voineet olla jättämättä jälkiä myös anopin kolmee poikaan. En oikein muuta syytä keksi.
- MiracleMike
Dorka, perkele, koko ukko. Kerro terveisiä, tuo tietskalle lukemaan tämä kommentti. Sehän olisi ok heittäytyä vaikka kiukuttelevaksi pikkupojaksi mutta tuommoinen on kyllä jo jotakin muuta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383662Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal273219- 652855
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak822677- 351748
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801680- 281507
- 151485
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231474- 281468