Miten on naiset

En sinuna uskoisi mitä vaimo sanoo.

Upeasti ymmärsit vaimosi kursailusta huolimatta. Onhan se iso merkkipäivä ihmisen elämässä, naisenkin.

taidat viiskymppisenä kuulua siihen sukupolveen, joka uskoo, että nainen tarkoittaa aina päin vastaista kuin sanoo. voi olla että myös vaimosi kuuluu siihen.. silloin olet menetellyt hienosti. jos itse sanoisin noin tarkoittaisin sitä. en tarkoittaisi kuitenkaan, ettei synttäriäni saisi muulla tavalla huomioida: on mukavaa kun mies muistaa sen päivän heti aamusta ja onnittelee.

Tää on sellainen juttu, että vain sun vaimosi tietää mitä hän oikeasti haluaa tai ei halua. Minä olen kans luonteeltani sellainen, että en arvosta kovin hirveästi kalliita koruja, koska niiden hinta käyttömäärään nähden voi olla aivan turhan törkeän korkea. Ja kun maailmassa on niin paljon muutakin kuin koruja.... Mutta en todellakaan harmistu siitä, jos minulle ANNETAAN lahjaksi jokin koru. Lahja on aina lahja!

Mä luulen myöskin, ettei tässä sun asiassasi merkitsevin asia ole se, että halusiko vaimosi lahjaksi korun, vai eikö halunnut: ehkä hän minun laillani vierastaa "lahjojen kerjäämistä"... Jos minulta kysytään, että mitä minä haluan lahjaksi, niin ensimmäisenä minulle tulee halaus mieleen! :) Kahdenkeskinen aika ehkä se kaikkein arvokkain lahja, ja senkin voi toteuttaa joko kalliisti tai sitten vaikka kuinka edullisesti.

Jotain sellaista mä siis halusin sanoa, että ei se sun vaimosi varmaan mitenkään pahoillaan siitä lahjasta ole ollut, vaan hän ehkä arvostaa vaikkapa lähimmäisenrakkauden korkeammalle. Ei koruissa mitään, siis YHTÄÄN mitään vikaa ole, ja niitä on kiva saada, mutta kun lahjan antajana on se oma rakas, niin minulla ainakin vaatimustaso tulee aivan ropinalla alaspäin sillä kohtaa.... Saahan sitä elämässä haalia vaikka kuinka paljon roinaa ympärilleen, mutta rakkaitten ihmisten pitäminen ympärillä onkin jo paljon vaativampi ja tarpeellisempi asia. Ainakin minulle.

mutta sitä yleensä ilahtuu kun jotain saa ja tietää sen sydämestä annetuksi.

Omalla kohdallani olin koruja vastaan, mutta kun mieheni ensimmäisen antoi ja sarjaa jatkoi hääpäivästä lasten syntymiin, tuli noille koruille erityinen tunnearvo, varsinkin kun hän kertoi miksi ja miten oli kunkin lahjan ostanut ja mitä silloin ajatellut.
Myös hemmotteluhetket tai lomat ovat ihania(lahjakortilla henkilökohtaisen lahjan lisäksi), jos niitä on muuten mahdollisuus tehdä harvoin,etteivät ole joka päiväsitä elämää.

Niin minäkin sanon aina miehelleni, että ei tarvitse ostaa lahjaa. Eikä tietenkään tarvitsekaan.
Lahjat annetaan omasta tahdosta eikä velvollisuudesta.
Lahjat ovat silti huomaavaisuutta, eikä lahjan hinta ole se pääasia vaan se, että on ajatellut. Ihan halpakoristakaan sen lahjan ei ainakaan minulle tarvitsisi olla. Menee maku, jos mies sanoo, että sain sen halvalla tai näkee itse alennushintalapun paketin kyljessä.

Hienoa, että ostit lahjan vaimollesi. Muistathan vielä kukat! Ja korosta vaimollesi sitäkin puolta asiasta, että sinä et näe lahjan ostamista haaskauksena, koska haluat, että vaimollasi on jotain sinun antamaasi. Parisuhdetaitoa tämäkin.

Itse olen sanonut miehelleni samoin synttäri ja joululahjoista ja myös tarkoitan sitä. Joskus hän on ostanut jotain pientä ja ihanaa (minkä olen joskus sanonut haluavani, mutten ajatellut että on kuuntelisi niin tarkkaan) mutta en todellakaan ole ollut pettynyt vaikken ole mitään saanutkaan. Jos jotain toinen silti haluaisi antaa on esim. yhteinen aika aika kaunis ajatus, kuten jokin pieni loma jossain tai hemmottelu tai ehkä ihaninta olisi vaikka oma mökki lämmitettynä ja ruuat ostettuna (jos siis mökki olisi) tai retki metsään missä odottais nuotio ja makkarat. Eli mikä tahansa missä toinen on NÄHNYT VAIVAA ja ajatuksella tehnyt jotain on aina paljon arvokkaamapaa kuin joku ostettu tavara/asia tms.

Osoittaa kuitenkin sinusta jo paljon kun mietit tälläisiä =)

vaikka melkein aina sanon, että en tarvitse mitään lahjaa. Niin on kumminkin kiva saada jotakin, vaikka se olisi ihan jotain pientäkin. Se kumminkin osoittaa, että toinen haluaa muistaa ja ilahduttaa.