Olen ollut mielestäni suhteellisen onnelisessa avioliitossa 17 vuotta. Perheessämme on 3 yli 10 vuotiasta lasta. Ikäni on 46 vuotta painan 89 ja pituus on noin 180.
Kaksi vuotta sitten sain kasvohalvauksen jonka lääkärit määrittelivät aiheutuneen stressistä.
Väsyin ja en jaksanut aina tehdä sitä mitä perhe-elämä vatii. Sain lääkityksen joka mielestäni on vienyt asiota eteenpäin. Nyt olen melkein vapaa lääkkeistä ja kasvohalvaus on jo historiaa.
Vaimoni ilmoitti muutama viikko sitten että voisin poistua kuvioista.?
Syyt olivat: Olen lihava läski, haisen pahalta, en uskalla ottaa riskejä elämässä ja olen kateellinen vaimoni liikunta harrastukselle. Ystäväni ja työkaverini eivät allekirjoita tätä väitettä.
Asumme omakotitalossa jota olen remontoinut sitä sen mukaan kun rahat ovat antaneet periksi.
Olen saanut myös selville että vaimollani on suhde työkaverinsa kanssa jota voimoni ei tunnusta.
Mitä olette mieltä pitäisikö minun poistua ja jättää lapseni joita yli kaiken rakastan ja jättää
kaikki taakseni. Aloittaa siis kaikki alusta.
Itse olen ajatellut asiat niin että mitään en ole tehdyt väärin enkä halua jättää lapsiani sen takia että vaimoni on löytänyt uuden rakkauden.
Haluaa rakentaa elämänsä uuden miehen, minun ja vaimoni lapsien varaan.
Itse en ole pettänyt perhettäni koskaan koska avioliitto on mielestäni lupaus olla uskollinen.
Aviorikos
22
6984
Vastaukset
- kotonasi
Jos vaimosi haluaa erota annan hänen itse lähteä.
Ei toista voi kotoaan pois ajaa,ilman riittävän hyvää syytä,älä anna periksi. - rakastat heitä...
Älä jätä lapsia, muuta en voi sanoa!
- ///
Vaimosi haluaa ero. siis han on se joka lahtee kodista. Ala edes haaveile etta jattaisit kotisi ja lapsesi! Sina olet heidat hankkinut ja nyt ansaitset heidat. Vaimosi ei. Han yrittaa hajoittaa perheenne, ala anna hanen onnistua siina. Tai ainakaan erottamaan sinua kodistasi ja lapsistasi.
- on selvä
ettet kodistasi lähde jos et itse tahdo.
Vaimosi käsityksen mukaan on sanonut "poistuvansa kuvioista" joten se kai arkoittanee että hän lähtee vain ilman pyytetitä ja vaatimuksia? Joten jos niin anna ihmeessä mennä, tunteitasi on sitten häntäkohtaan vaan voitava käsitellä ja kohdata ne ja ehkä luopua niistä tai kohdentaa ne toisin.
Lapsien mielipide on kovin tärkeä miten he itse kokevat ja tahtovat jos on jo ikää.
Koti on yleensä se paikka missä lasten on hyvä olla. JA isäkin voi olla yhtä hyvin se lähivanhempi joka on lapsille tärkein turvan antaja. - Tomppa
on selvä kirjoitti:
ettet kodistasi lähde jos et itse tahdo.
Vaimosi käsityksen mukaan on sanonut "poistuvansa kuvioista" joten se kai arkoittanee että hän lähtee vain ilman pyytetitä ja vaatimuksia? Joten jos niin anna ihmeessä mennä, tunteitasi on sitten häntäkohtaan vaan voitava käsitellä ja kohdata ne ja ehkä luopua niistä tai kohdentaa ne toisin.
Lapsien mielipide on kovin tärkeä miten he itse kokevat ja tahtovat jos on jo ikää.
Koti on yleensä se paikka missä lasten on hyvä olla. JA isäkin voi olla yhtä hyvin se lähivanhempi joka on lapsille tärkein turvan antaja.Jostain kumman syystä vaimoni on ymmärtänyt minun lähtevän ja jättävän kaikki taakseni.
Ymmärtääkseni vain sen takia että on kyllästynyt minuun ja on löytänyt uuden miehen.
Ei oikein mene minun tajuntaani.
- hope
Niin avioliitossahan on aina kaksi osapuolta joilla molemmilla saattaa olla eri näkemys asioista / tai siitä mitä on oikein tapahtunut. Ihan ekaks oliko teidän asiat ihan hyvällä tolalla ennen kasvohalvaustasi? Ikävä asia että sellainen on sinua kohdannut. Tarkoititko väsymisellä henkistä väsymystä? Itse tiedän sen miten elämä koettelee koko perhettä, kun joku sairastuu. Ei sen tarvitse mikään iso sairaus olla, mutta jos se jatkuu pitkään ja muuttaa puolison normaalia käytöstä, ei se voi olla vaikuttamatta puolisoon, eikä lapsiin - se on koko perheen sairaus.
Se kuinka sitten toinen osapuoli jaksaa, jos toinen ei pystykkään jakamaan vastuuta perheen arjesta pitemmällä tähtäyksellä on varmaankin kiinni siitä kuinka vakaalla pohjalla liitto on ollut.
Mutta kuitenkin mieti sitä onko sinun sairastumisesi mahdollisesti muuttanut suhdettasi vaimoosi. Yrittäkää keskustella siitä asiasta - ja ylipäätään suhteestanne. Älkää myöskään jättäkö lapsianne epätiedon valtaan, keskustelkaa rohkeasti heidänkin kanssa siitä, että tällä hetkellä teillä ei mene hyvin, mutta suhteenne heihin lapsiin ei ole mitenkään muuttunut. Lapsillakin on oikeus saada tietoa, ei se heitä vahingoita, päinvastoin parempi kertoakkin, kuin elää kireässä ilmapiirissä.
Jos nyt kuitenkin asiat menisivät ihan piippuun, olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että se lähtee joka on jättämässä. Ja toiseksi lapsilla itsellään on oikeus sanoa kenen kanssa he haluavat elää ja olla. Lapsista on turha vanhempien käydä tappelemaan ja käyttämään taisteluvälineinään.
Jaksamisia - ei kukaan ole koskaan väittänyt että elämä olisi helppoa!- Tomppa
Sairastumiseeni asti vietimme mielestäní sut normaalia perhe-elämää.
Työpaineet kävivät minulle raskaaksi ja lääkärin mukaan halvauksen suurin syy oli ns.uupumus. Jäin lomalle ja pari päivää sen jälkeen sain halvauksen ja putosin polvilleni.
Lepäsin pari kuukautta ja sitten revin itseni väkisin liikkelle. Tein kaiken mitä vain jaksoin ja mielestäni aloin nousta jaloilleni.
Vaimoni ei ikävä kyllä paljoa minua auttanut toipumiseni suhteen. Yht'äkkiä vaimoni lopetti puhumisen ja alkoi vältellä minua. Tiedustelin syytä saamatta siihen vastausta.
Tätä jatkui yli vuoden. Välillä yritin lähestyä vaimoani että saisin tietää mistä on kysymys mutta vastausta en saanut.
Sain jossain vaiheessa selville että hän tapailee jotain toista. Otin asian puheeksi mutta vaimoni ei paljon ottanut asiaan kantaa eikä varsinkaan myöntänyt mitään vaikka esitin jopa todisteita asiasta. Kehoitti minua vain lähtemään sen enenpää selittämättä.
Tämän reilun vuoden aikana vaimoni myös on alkanut harrastaa mielestäni pakonomaista liikuntaa. Aiemmin se ei ole kuulunut harrastuksiin. Pari kertaa päivässä lenkillä ja punttisali vielä päälle. Sivusta näyttää hurjalta mutta jos siitä saa hyvän olon niin mikäs minä olen kieltämään.
Ainoa rikos jonka koen tehneeni on väsymisestäni johtunut kyky tarttua kaikkiin velvollisuuksiini joita perhe-elämä vaatii. Tänään on jo toinen tilanne. Voimani ovat lähes entisensä.
Joten koen saaneeni liian kovan rangaistuksen vain siitä että sairastuin.
Mielestäni se kuuluu elämään ja toisen pitäisi olla tukena juuri tälläisillä hetkillä eikä juosta toisen miehen syliin.
Kumma kyllä kaiken kokemani jälkeenkin tunnen vieläkin rakastavani vaimoani.
Elä tässä sitten jotenkin. - kaufi
Tomppa kirjoitti:
Sairastumiseeni asti vietimme mielestäní sut normaalia perhe-elämää.
Työpaineet kävivät minulle raskaaksi ja lääkärin mukaan halvauksen suurin syy oli ns.uupumus. Jäin lomalle ja pari päivää sen jälkeen sain halvauksen ja putosin polvilleni.
Lepäsin pari kuukautta ja sitten revin itseni väkisin liikkelle. Tein kaiken mitä vain jaksoin ja mielestäni aloin nousta jaloilleni.
Vaimoni ei ikävä kyllä paljoa minua auttanut toipumiseni suhteen. Yht'äkkiä vaimoni lopetti puhumisen ja alkoi vältellä minua. Tiedustelin syytä saamatta siihen vastausta.
Tätä jatkui yli vuoden. Välillä yritin lähestyä vaimoani että saisin tietää mistä on kysymys mutta vastausta en saanut.
Sain jossain vaiheessa selville että hän tapailee jotain toista. Otin asian puheeksi mutta vaimoni ei paljon ottanut asiaan kantaa eikä varsinkaan myöntänyt mitään vaikka esitin jopa todisteita asiasta. Kehoitti minua vain lähtemään sen enenpää selittämättä.
Tämän reilun vuoden aikana vaimoni myös on alkanut harrastaa mielestäni pakonomaista liikuntaa. Aiemmin se ei ole kuulunut harrastuksiin. Pari kertaa päivässä lenkillä ja punttisali vielä päälle. Sivusta näyttää hurjalta mutta jos siitä saa hyvän olon niin mikäs minä olen kieltämään.
Ainoa rikos jonka koen tehneeni on väsymisestäni johtunut kyky tarttua kaikkiin velvollisuuksiini joita perhe-elämä vaatii. Tänään on jo toinen tilanne. Voimani ovat lähes entisensä.
Joten koen saaneeni liian kovan rangaistuksen vain siitä että sairastuin.
Mielestäni se kuuluu elämään ja toisen pitäisi olla tukena juuri tälläisillä hetkillä eikä juosta toisen miehen syliin.
Kumma kyllä kaiken kokemani jälkeenkin tunnen vieläkin rakastavani vaimoani.
Elä tässä sitten jotenkin.Tuntuu tosi pahalta puolestasi.Olen samaa mieltä, kuin edellisetkin vastaajat eli jos vaimosi haluaa eron, hän lähtee.
Mielestäni vaimosi on tehnyt todellakin väärin, kun on aloittanut suhteen toisen kanssa.
Kuka tahansa voi ihastua, mutta avioliittohan on sopimus ja sopimukseen kuuluu uskollisuus.Mikäli vaimosi ei koe liittoanne enää jatkamisen arvoiseksi, olisi hän kuitenkin voinut ensin erota ja aloittaa uuden suhteen sen jälkeen.
Yrittäkää puhua asiasta ja punnitkaa liittonne hyvät ja huonot puolet.Toivottavasti löydätte sopuratkaisun.
- samasta kaleerista
Kuulepas mies,
Mitoillasi ja painollasi ei ole väliä.
Minä olen vaimo joka on viime kesänä syyllistynyt samantapaiseen kuin sinun vaimosi.
Olin tosi leipääntynyt. Hän ei ole kuunnellut 1. vihjauksia 2. kehoituksia 3. määräyksiä, muuttaa tiettyjä toimintatapoja perheen (4 jo teini-ikäistä)toimintaa ajatellen edullisempaan suuntaan. (juopottelua - eristäytymistä - juopottelua)
Ja sitten vain sattui niin että vieras mies sai minut 20 avioliittovuoden jälkeen ihastumaan itseensä.
Huomasin romuttavani aktiivisesti avioliittoani, kehotin miestäni lähtemään ym, mistä seuraisi talon myynti, omaisuuden ja lasten jakaminen, muutto pienempään asuntoon jne. Minusta tulisi eronnut nainen, ehkä miesystävän kanssa, ehkä ilman.??
Mieheni sai selville pikku juttuni ja olemme viettäneet aiheesta aivan kammottavia keskustelusessioita, kuitenkin meidän tapauksessa ehkä hyvin seurauksin, korjaavin toimenpitein.
Sinulle sanoisin, että jos vaimosi on kyllin typerä (anteeksi) niin voi olla vaikutusta kasvohalvauksellasi siihen, että fyysisesti et enää kiinnosta häntä. Muista nyt se fakta, että parisuhde on biologiaa ja tähtää lisääntymiseen, Kroppa sanoo vaimosi sokealle liskoaivolle,joka meillä kaikilla on sisällämme, että kumppani on vajavainen eikä riitä tulevaisuudessa hänen suojakseen petoja vastaan.
Vaimosi pakonomainen kuntoiluharrastus osoittaa että hänen päässään jyllää päällinmmäisenä liskoaivo, hän haluaa ensisijaisesti varmistaa oman biologisen haluttavuutensa uuden miehen mielessä.
Vaimosi ajattelukyky ei vain riitä hyväksyämään partneria joka petti hänen odotuksensa (haavoittumaton ja voittamaton). Mietipä tulevaisuutta hänen kanssaan jos joudut vaikka pyörätuoliin. Sama kohtalo tietysti on uudella miesystävällä hänen joutuessaan pyörätuoliin.
Siirrä rakkaus hetkeksi yläkaappin, anna nykyisen kumppanisi mennä minne haluaa, jakakaa lapset sovussa, etsi uusi mittaisesi rakas, arvosi ihmisenä on nimittäin huimasti kohonnut kokemuksiesi myötä! Äläkä missään nimessä lähde talostasi.- Tomppa
Täytyy vielä mainita tässä että tuo kasvohermohalvaus jonka sain on parantunut kokonaan.
En minä eikä kukaan ulkopuolinen voi sanoa että sellaisen olen joskus saanut. - ajattele
Tomppa kirjoitti:
Täytyy vielä mainita tässä että tuo kasvohermohalvaus jonka sain on parantunut kokonaan.
En minä eikä kukaan ulkopuolinen voi sanoa että sellaisen olen joskus saanut.se mies siellä töissä tarjosi sitten heppiä vaimollesi, ei kiva. Miten ihmiset ovat noin heikkoja? Senhän piti olla myötä ja vastamäessä...
- Mona-Henrika
muitten kanssa, että vaimosi on se jonka pitää lähteä, ei sinun. Sinä et ole tehnyt aviorikosta.
Oletko yrittänyt saada vaimoasi lähtemään pariterapiaan ? Haluatko sinä itse jatkaa vaimosi kanssa kaikesta huolimatta ?
Mutta tapahtui mitä tahansa, niin muista, että juuri sinä olet lasten isä, eikä kukaan voi ottaa sinulta sitä pois. Ja lapsesi tietävät sen myös. Kukaan ei voi korvata sinun paikkaasi.
Voimia !- Tomppa
Varovasti olen ehdottanut terapiaa mutta vastaus on jyrkkä ei.
Täytyy tässä vielä katsella mitä aika tuo eteen ja tehdä sitten päätöksiä jatkosta.
Kiitos vaan tuestasi.
- onpa sulla
melkein samanlainen tarina kuin itselläni, ilman tuota halvausta.
Perhe ja lapsiluku täsmää, ikäkin melkein.
Tilanne nyt vaan sellainen, että mies kiinnostui työkaveristaan ja käski yhtäkkiä minun lähteä kodistani. Melkein jo lähdinkin, kun asia jysähti tajuntaani. Etsin jo kuumeisesti asuntoa.
Kunnes yhtenä yönä sen tajusin: mies hakee virasta naista, ja minunko muka pitäisi häipyä kodistani! Hah, etten paremmin sanois. Kylläpä olinkin typerä, kun melkein suostuin siirtymään takavasemmalle.
Aamulla ilmoitin kylmästi miehelle, että voipi itse lähteä lätkimään ja sen toisen luokse nuohoamaan, minä en lähde, koska en ole mitään väärää tehnytkään (myönnetään, että jonkinlaisia vaikeuksia on liitossa ollut, mutta se ei ole eron syy).
Nytpä on mies sormi suussa, miettii vaan, että kuinkas tässä nyt näin kävi, kun hän oli jo muuta suunnitellut.
Mies ei voi kuulemma sietää minua, ei halua olla samassa huoneessa, puhumisesta ei tietoakaan.
Tiedän olevani vetävä pakkaus, ja kelpaan taatusti jollekin toiselle miehelle, vaikka omalle en enää kelpaa. Liikunnankin aloitin ja laihduin huimasti. Nuorruin silmissä, kuten muut sanovat. Nautin elämästäni ja se kismittää miestä, joka ei saa itseään revittyä irti meistä nyt, kun pitäisi kaikki materiaalinen menettää.
Ja kaikkein hassuinta tarinassa on se, että mies on koko avioliiton ajan epäillyt minua aivan turhaan pettämisestä, mutta pettikin sitten itse.
Itse en ole koskaan edes suunnitellut pettämistä, mutta nyt viime aikoina ajatuksissa on kyllä pyörinyt, että mikä olisikaan oikeus ja kohtuus?
Eli, olen samaa mieltä toisten kanssa: sinä Tomppa et lähde kodistasi yhtikäs mihinkään, et ole syyllinen tähän tilanteeseen. Lapsiasi sinun ei tarvitse jättää, olet varmasti kykenevä heistä huolehtimaan. Vaimosi käy läpi varmaan sitä kuuluisaa kriisiä ja etsii itseään, hyväksymistä ja turvallisuutta. On hänen päänsärkynsä, miten tästä eteen päin. Jos hän todella haluaa erota, niin anna mennä, ei taida nainen olla sinun arvoisesi. Siis nainen häipyy, jos tosiaan haluaa sinusta eroon.- Tomppa
Minäkin aluksi säikähdin ja aloin kiivaasti etsiä asuntoa.
Muutaman yön nukuttuani (tosin huonosti) aloin miettiä asiaa ja huomasin että miksi minun olisi lähdettävä. Siksikö että minuun oli kyllästytty.
Tulin siihen tulokseen että jos joku haluaa lähteä niin se en ole ainakaan minä.
Minulla on puhdas omatunto tekemiseni suhteen.
Haluan myös seurata lasteni kasvua vierestä enkä satunnaisesti viikonloppuisin.
Jaksamista sinulle.
Me olemme vahvoja ja jaksamme kyllä ! - Mies 37v.
Tomppa kirjoitti:
Minäkin aluksi säikähdin ja aloin kiivaasti etsiä asuntoa.
Muutaman yön nukuttuani (tosin huonosti) aloin miettiä asiaa ja huomasin että miksi minun olisi lähdettävä. Siksikö että minuun oli kyllästytty.
Tulin siihen tulokseen että jos joku haluaa lähteä niin se en ole ainakaan minä.
Minulla on puhdas omatunto tekemiseni suhteen.
Haluan myös seurata lasteni kasvua vierestä enkä satunnaisesti viikonloppuisin.
Jaksamista sinulle.
Me olemme vahvoja ja jaksamme kyllä !Jos edes yrität lähteä kotoasi, tulen ja vedän pataan. PISTE!
- Canelita
Olen pahoillani puolestasi. Tilanteesi on varmaan kauhean tuntuinen.
Älä anna periksi vaimollesi. Ota yhteyttä johonkin, esim. oikeusapuun, miten tulee ja on järkevintä toimia tässä tilanteessa. Mitkä ovat oikeutesi ja mahdollisuutesi ajatellen sitä että olet itse uskollinen aviomies ja pitänyt huolta perheestä jne.
Toivon sinulle voimaa tässä hankalassa tilanteessa!- Tomppa1
Aikaa on kulunut nyt melkoisesti kun ensimäisen viestin kirjoitin tähän ketjuun.
Paljon on muuttunut elämäkin. En siten lähtenyt yhteisestä kodistani. Vaimo lähti!
Asustelen yhdessä nuorimman lapseni kanssa ja rakentelen elämääni eteenpäin. Vihat ja katkeruudet ovat takana. Yksi suhteen yrityskin jo takana mutta se ei vielä onnistunut. Nyt etsin toiveikkaana itselleni uutta elämänkumppania loppuelämäkseni. Kesää myös odottelen innolla!
Kiitos muuten teille kaikille viesteistänne. Ne auttoivat minua hädän hetkellä ja osin ohjasivat minun päätöksissäni. - Canelita
Tomppa1 kirjoitti:
Aikaa on kulunut nyt melkoisesti kun ensimäisen viestin kirjoitin tähän ketjuun.
Paljon on muuttunut elämäkin. En siten lähtenyt yhteisestä kodistani. Vaimo lähti!
Asustelen yhdessä nuorimman lapseni kanssa ja rakentelen elämääni eteenpäin. Vihat ja katkeruudet ovat takana. Yksi suhteen yrityskin jo takana mutta se ei vielä onnistunut. Nyt etsin toiveikkaana itselleni uutta elämänkumppania loppuelämäkseni. Kesää myös odottelen innolla!
Kiitos muuten teille kaikille viesteistänne. Ne auttoivat minua hädän hetkellä ja osin ohjasivat minun päätöksissäni.Oli kiva kuulla, että sinulla on elämä järjestyksessä. Uskon, että löydät rakkaan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämä vanhuuteen asti.
- Tomppa1
Canelita kirjoitti:
Oli kiva kuulla, että sinulla on elämä järjestyksessä. Uskon, että löydät rakkaan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämä vanhuuteen asti.
Kiitos viestistäsi ja kannustuksesta. Mukavaa yllätys että kirjoittelit vielä näin pitkän ajan jälkeen. Voisin jopa sanoa että olet tosi ystävä vaikka en sinua tunnekaan!!!
- Canelita
Tomppa1 kirjoitti:
Kiitos viestistäsi ja kannustuksesta. Mukavaa yllätys että kirjoittelit vielä näin pitkän ajan jälkeen. Voisin jopa sanoa että olet tosi ystävä vaikka en sinua tunnekaan!!!
Hei!
Kiitos viestistäsi! Minua kosketti nämä asiat kuluneen talven aikana, mutta toisesta näkökulmasta ja hain apua eri paikoista. Olen nyt päässyt tasapainoon.
Kyseessä siis oli yht´äkkinen rakastumisen tunne toiseen - vaikka olen avioliitossa.( Hän oli tuttu jo nuoruudesta, ennen kuin tapasin omankaan mieheni). En mennyt pitemmälle.
Onneksi ihmiselle on annettu tahto ja järki ja halu yrittää hakea apu hankalaan tilanteeseen.
Sanon vain, että rakastuminen, se on ihana tunne, mutta niin se menee myös ohi... niin kuin tähden lento, joka on häikäisevä, mutta hetkellinen...
Rakastan omaa miestäni, joka on minulle hyvä, lämmin sekä uskollinen, en halua vaarantaa ja pilata hyvää avioliittoa. Vaalimme nyt keskinäistä suhdettamme ja seksielämämme on todella hyvää, kun olemme jo saaneet lapset pääpiirteissään maailmalle ja näin saamme taas täysin keskittyä toisiimme ilman häiriötekijöitä.
Sinäkin tulet varmasti löytämään vielä kumppanin, joka rakastaa sinua aidosti ja syvästi, olen varma siitä.
Kaikkea hyvää sinulle! - Tomppa1
Canelita kirjoitti:
Hei!
Kiitos viestistäsi! Minua kosketti nämä asiat kuluneen talven aikana, mutta toisesta näkökulmasta ja hain apua eri paikoista. Olen nyt päässyt tasapainoon.
Kyseessä siis oli yht´äkkinen rakastumisen tunne toiseen - vaikka olen avioliitossa.( Hän oli tuttu jo nuoruudesta, ennen kuin tapasin omankaan mieheni). En mennyt pitemmälle.
Onneksi ihmiselle on annettu tahto ja järki ja halu yrittää hakea apu hankalaan tilanteeseen.
Sanon vain, että rakastuminen, se on ihana tunne, mutta niin se menee myös ohi... niin kuin tähden lento, joka on häikäisevä, mutta hetkellinen...
Rakastan omaa miestäni, joka on minulle hyvä, lämmin sekä uskollinen, en halua vaarantaa ja pilata hyvää avioliittoa. Vaalimme nyt keskinäistä suhdettamme ja seksielämämme on todella hyvää, kun olemme jo saaneet lapset pääpiirteissään maailmalle ja näin saamme taas täysin keskittyä toisiimme ilman häiriötekijöitä.
Sinäkin tulet varmasti löytämään vielä kumppanin, joka rakastaa sinua aidosti ja syvästi, olen varma siitä.
Kaikkea hyvää sinulle!Melkoisessa myllytyksessä olet sinäkin siis ollut. Mukavaa kuitenkin kuulla että olette saaneet asiat kuntoon.
Minunkin elämään on astunut yllättäen rakas johon jo tutustuin viime syksynä.
Nyt tapasimme uudestaan ja tunne on juuri nyt hieno.
Tämä ystäväni on siinä mielessä aivan uskomaton kun ottaa minut vastaan juuri sellaisena kun olen. Se on minulle kaiken kokemani jälkeen tärkeä asia.
En vaan meinannut sitä aluksi oikein uskoa mutta nyt se on todistettu. Hieno tunne tuntea hänenlaisensa ihminen.
Juuri nyt siis tuntuisi siltä että kaikki alkaisi olla kohdallaan. Kun rakastuu niin kyllä se tuntuu oikeasti hienolta.
Onnea siis meille ja teille rakkauden saralla. Pidetään toisistamme hyvä huoli.
Kaunista kesää ja loppuelämää sinne teille molemmille!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.3411291- 609098
- 1375445
- 1443754
- 753680
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373599- 403338
- 602698
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak722420Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal142073