Vaimon nimi

jäi näköjään vähän kesken tuo viestini... siis outoa on se, että minun nimeni ei kelpaa, toisin kuin sen entisen miehen.

ehkäpä tuleva vaimosi on kasvanut tässä välissä henkisesti ja haluaa olla oma itsensä eikä kukaan muu. Eli tyttö xxx:nä tänne on tultu ja sillä nimellä lähsetäänkin.

Tätini teki saman tempun. Miehen nimi säilyi leskenä, koska heti kuoleman jälkeen nimestä luopuminen olisi tuntunut julmalta ja myöhemmin tarpeettomalta. Sitten uuden avioliiton myötä entisen miehen nimi ei jotenkin sopinut kuvioon, mutta aikuisen naisen identiteettiin oli jo ujutettu kaksi nimeä... täti sanoi, että uuden sukunimen ottaminen olisi tuntunut hölmöltä ja vieraalta. Lisäksi ongelmana oli ihan käytännön jutut, hänet kun tunnettiin alallaan aika hyvin sekä tyttönimellä että entisen miehen nimellä, kolmas olisi vain sekoittanut soppaa.

valita minkä nimen ottaa. Jospa vaimosi on kaukaa viisas, kun ei tiedä kestääkö liitto, tai kuoletko sinäkin, niin miksi niitä monia nimiä vaihtelemaan...
Ottaahan ne miehetkin joskus vaimon tyttönimen, kun haluavat omastaan eroon.
Ei se nimi "miestä tee", vaan mies tekee itse oman nimensä (eli vapaa käännös: "ei nimi miestä pahenna, vaan mies nimensä")

Kyllä se on niin, että mun vaimolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun ottaa mun sukunimi ja niin se kuuluu ollakin.

Onko sillä jotain väliä?

Kun on vanha voi olla miten tykkää.

Ehkä hänen mielensä on vain muuttunut. Silloin hän ehkä ajatteli toisin tuosta sukunimiasiasta. Jos siitä on jo kauankin. Ja oliko se siihen aikaan mahdollista pitää oma nimi? Tai ehkä hän ei halua enää kolmatta sukunimeä. Ei siinä välttämättä ole mitään henkilökohtaista, ehkä hän ei ottaisi entisenkään miehen nimeä, jos nyt menisi hänen kanssaan naimisiin.

Jos asia vaivaa niin kysy häneltä.

Onneks mun kohdalle ei oo sattunut noin vanhanaikaisesti ajattelevaa miestä. Oletko mustasukkainen kuolleelle ? Mikset itse ota naisen sukunimeä, siis sitä tyttönimeä ??

ei ole välttämättä niin hauskaa edes naiselle, usko tai älä. Nimi on tärkeä osa identiteettiä. Mikset sinäkin ota hänen tyttönimeään, jos kerran haluat olla samanniminen?

Itse olen eronnut. Liitto oli penteleen pitkä ja liitosta on lapsia. Elelen edelleen exäni sukunimellä; tunnen sen omaksi nimekseni koska lapsemme ovat sennimisiä ja oman uranikin olen tällä nimellä luonut. Olen nykyään uudessa parisuhteessa, elämme yhdessä ja käytämme kihlasormuksia. Tuskin avioliittoa viitsimme koskaan solmia - vaikka mistäpä sen sitten tietää. Jos menemme joskus naimisiin, otan sitten ehkä tyttönimeni takaisin. Tai sitten pysyttelen nykyisen nimisenä, enkä lähde mihinkään nimirumbaan kaikkinen paperisöhellyksineen. Ainakaan yhtään uutta sukunimeä en enää halua. Tulee niin kalliiksi hakata sitten aikanaan hautakiveenkin kaikki ne entiset ja nykyiset nimet...

Itselläni on harvinainen sukunimi ja ihan nättikin sellainen. Sukumme on pieni ja olen sukuni nuorin, joten ilmeisesti myös viimeinen. En voi ottaa mieheni nimeä tästä syystä. Olen lähes 30-vuotta totellut nimeäni enkä enää halua vaihtaa sitä mihinkään.

Jos mieheni haluaa, voin ottaa kaksoisnimen, mutta pelkästään hänen sukunimeään en voi ottaa. En tiedä ymmärtääkö mieheni tätä. On se vaan niin, että kun suku on pieni ja vähissä, tuntuisi todella kurjalta luopua omasta sukunimestä. Kyllä nimi voi olla joillekin tärkeä. Ystäväni ovat sanoneet myös ettei minun kannata luopua nimestäni. Voi olla että tämä loukkaa miestäni, mutta siitäkin huolimatta aion pitää pääni asiassa.