Poikakaveri/-ystävä. Miesystävä. Avomies. Mies. Aviomies. Kumppani. Kaveri. Sulhanen. Kihlattu.
Seurustelu. Tapailu. Deittailu. Suhde. Parisuhde. Avoliitto. Kihlausaika.
Avomies on aika hölmö sana. Jotenkin se ei vielä mahdu suuhun riittävän luontevasti, kuulostaa väkisinkin sellaiselta painottamiselta että "hähää, asumme yhdessä". Eikä siis kyse ole meidän avoliittomme uutuudesta, vaan ehkä pikemminkin sanan uutuudesta. "Poikakaveri" taas jäi käyttökelvottomasi kun huomasin, että 11-vuotiaalla sukulaistytölläni on kuulemma poikakaveri =) Miesystävä kuulostaa tapailemiselta ja vanhalta, pelkkä "mies" sekoitetaan aviomieheksi, kumppani taas voidaan sekoittaa platoniseen tai homosuhteeseen.
Eihän tämä mikään ongelmaksi asti ryhtynyt asia ole, mutta on tätä kavereiden kanssa kerran jos toisenkin mietitty... itseltäni usein lipsahtaa "miun ukko", mutta joidenkin kielenkäytössä ukko tarkoittaa isää. On tämä elämä vaikeaa =)
Miksi sinä kutsut avopuolisoasi? Siis silloin kun et voi käyttää pelkkää nimeä.
Seurustelu. Tapailu. Deittailu. Suhde. Parisuhde. Avoliitto. Kihlausaika.
Avomies on aika hölmö sana. Jotenkin se ei vielä mahdu suuhun riittävän luontevasti, kuulostaa väkisinkin sellaiselta painottamiselta että "hähää, asumme yhdessä". Eikä siis kyse ole meidän avoliittomme uutuudesta, vaan ehkä pikemminkin sanan uutuudesta. "Poikakaveri" taas jäi käyttökelvottomasi kun huomasin, että 11-vuotiaalla sukulaistytölläni on kuulemma poikakaveri =) Miesystävä kuulostaa tapailemiselta ja vanhalta, pelkkä "mies" sekoitetaan aviomieheksi, kumppani taas voidaan sekoittaa platoniseen tai homosuhteeseen.
Eihän tämä mikään ongelmaksi asti ryhtynyt asia ole, mutta on tätä kavereiden kanssa kerran jos toisenkin mietitty... itseltäni usein lipsahtaa "miun ukko", mutta joidenkin kielenkäytössä ukko tarkoittaa isää. On tämä elämä vaikeaa =)
Miksi sinä kutsut avopuolisoasi? Siis silloin kun et voi käyttää pelkkää nimeä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä minä olen ihan miehestäni puhunut. Jos jostain syystä on pitänyt tarkentaa, niin sitten on voinut selittää, että ei olla naimisissa.
Niin ja kohta puhun sitten ex-miehestäni... :)
riittää vallan hyvin.
(Jos ei ole tarvetta erityisesti kiinnittää huomiota siihen,että se on mies)
Vieraille on tullut useimmin sanottua "poikaystävä", mikä kuulostaa niin teiniXX:ltä heti kun moisen vaan lausuu. Tuntuu, ettei yli parikymppiset nyt ainakaan mene moiseen kastiin. Ja jotenkin poikaystävä tuntuu monesti "ei niin vakavalta" Onneksi mennään kohta naimisiin, niin katoaa nyt sekin ongelma ;D
Aiemmin, pitkän avoliiton aikana, käytin enimmäkseen avon etunimeä (jos ei tarvinnut johonkin viralliseen paikkaan määritellä asioita tarkasti). Jos joku sitten halusi tarkennuksen asiaan, että "onkos se avo- vai avio-", niin silloin kerroin, mutta asiasta murehtimisvastuun jätin kuulijalle.
Myöhemmässä vaiheessa aloin uusille tuttavuuksille käyttää mallia "mies" ja avokki puolestaan minusta "vaimo", ja enimmäkseen jätimme sen "avon" siitä pois (ei sitä mitenkään erikseen päätetty, "suussa vaan taipui" jotenkin molemmilla samalla tavalla). Kaipa se jotenkin enteili, että menimme sitten jossain välissä naimisiinkin. Käytämme edelleen tuota "mies" tai "vaimo" määritettä, jos emme pelkkiä etunimiä. Ja taas kuulijat saavat rauhassa pohtia, että kumpikohan on kyseessä.
Miksi antautua määrittelyn ansaan? Lokeroidaan ihmisiä ihan tarpeeksi jo muutenkin, että ei itseään tarvitse erikseen ryhtyä lokeroimaan.
Poikaystävä, ehdottomasti ei kiitos tässä iässä. Ja mies-sana todellakin sekoitetaan avioliittoon.
Siispä nykyisin lipsahtaa useimmiten sana isäntä, ainakin vähemmän virallisissa keskusteluissa. Sehän on ainakin totta, meidän taloudessahan tuo on isäntä talossa.
Minä kuulun olevan mieheni suussa usein mamma, enkä tuotakaan niin pahakseni pistä. =)
Vaikeinta oli englanninkielisessä keskustelussa puhua aiheesta. Mies kutsui minua amerikkalaisen tuttavansa kuullen wife-sanalla, eikä selitellyt sen enempää, minä tyydyin sitten työporukassa boyfriendiin. Vaikka siinä viiskymppisten joukossa samalla tuntee auktoriteettinsa valuvan miinuksen (tai lähinnä jonnekin teini-iän) puolelle, parempi se oli kuin alkaa selitellä jotain common-law husband -höpönlöpöä.
Musta on helpompi puhua miehestäni avomiehenä. Tai no usein sanon vain mies... Riippuu tilanteesta, että onko väliä onko se aviomies vai avomies. Poikaystävä ei jotenkin kuulosta sopivalta (ja poikakaveri vielä vähemmän), kun mies on jo 40 ja olemme asuneet yhdessä 7 vuotta... Miesystäväkin vähän tökkii. Jotkut kutsuu miestäni "kaveriksi".
Mies taitaa sanoa yleensä emäntä tai vaimo. Mun mielestä avovaimo on ihan ok. Itse usein puhun jonkun avovaimosta kyllä vaimona. On lyhyempi sana.
Mieheni kyllä luuli aluksi, että kun on kihloissa ollaan avoliitossa, siksi hän ei kutsunut minua avovaimoksi! Kun emme siis ole kihloissa.
Enemmän törmään ongelmaan ulkomailla. Siellä selitellään, että me ei siis olla naimisissa vaan asutaan yhdessä. En tiedä mikä on englanninkielinen sana avoliitolle vai onko sitä?
Samoja ongelmia itselläni, sanasto on seuraavanlainen, mutta ei mielestäni oikein istu suuhun:
avoliitto = cohabitation without marriage, common-law relationship/common-law marriage
avoliitossa asuva = live-in
elää avoliitossa = live together, cohabit
avomies = common-law husband
avovaimo = common-law wife
Joo, olen miettinyt samaa asiaa. Olenpa saanut väärinkäsityksiäkin aikaiseksi kun olen puhunut "miehestäni". Se on jonkun mielestä vain aviomiehille varattu sana. Miesystävä taas kuulostaa viisikymppiseltä aikamiespojalta. Avomies ei tosiaan toimi. Se on liian pitkä ja virallinen. Eihän kukaan käytä "aviomies"-sanaakaan kuin kaikkein virallisimmissa yhteyksissä. Avokki taas kuullostaa avohoitopotilaalta. Vanhemmat ihmiset kutsuvat usein kumppaniani "kaveriksi". Mielestäni ollaan enemmän ku kavereita, ei olla pelkästään kämppiksiä.
Minä kutsun miestäni mieheksi.
niin poikaystäväksi kutsun avopuolisoani ja kihlattuani, olen 19. Ja minä olen tyttöystävä. Ehkä voisimme alkaa kohta käyttämään tuota avopuoliso-nimeä kun minäkin pääsen teiniydestäni eroon tässä tänä vuonna;)
Moi, mäkin olen 19, huhtikuussa 20. Ehkä sitten pitää käyttää jotain muuta tai tätä ei pidä ottaa muutenkaan niin vakavasti. Käytän näitä vaihtelevasti:
*mun poitsu
*mun ukkeli
*mun äijä
*mun jätkä
*mun avomies
*mun kundikaveri
No mut onnee teille, tädit katsokoot vain vierestä menoa ja päivitelkööt. Olikohan niistä tässä iässä mihinkään vastaaviin liittoihin? =)
Kavereille puhun poikaystävästä ja virallisille tahoille tai vanhemmille henkilöille avomiehestä.
Vaimokkeen vastakohta mieheke on paras sana. Joskus käytän "avo" tai "avokki"... Tuo avomies kuulostaa jotenkin niin viralliselta. :/