vaikeaa...

ainahan se ruoho vihreää tuolla puolen aitaa… jotenki oon vain niin vanhanaikainen että aattelen, että se on naiselle eri juttu lähteä pettämään kuin miehelle, että naisella on vähän enempi tunteet mukana.
Ja että pitäisi ajatella pitemmälle kuin siihen hetkeen että saa kaverin punkkaan, tai siis että pääsette yhteiseen sänkyyn. Se on se ihastuminen, hetken hurmio, funtsi kannattaako rikkoa oma elämä sellaisen takia, koska vähän luulen että niin kävisi, pystyisitkö pitämään tunteet ulkopuolella, vai haluaisitko edes.. tämmöisiä juttuja tuli mieleen, vähän ristiriitaisia siihen nähden mitä tonne alemmas kirjoittelin. Mutta mun mielestä naisen kohdalla pettäminen ON eri juttu.

Ihmiset ihastuvat, sehän on selvää, läpi koko elämänsä. Aikuinen ja kypsä ihminen pitää kuitenkin kiinni niistä lupauksista, joita on tehnyt, ja sitoutuu niihin. Todella!!! Tuollaista ihastumista ei kannata lähteä millään tavalla lisää ruokkimaan. Yritä unohtaa se toinen ja kohdista kaikki ne "ihanat" ajatukset nyt omaan kumppaniisi. Vaikea sitä "ihanuutta" on unohtaa, se vie jonkin aikaa, mutta tee se. Ensimmäinen juttu: pois silmistä ,pois mielestä. Ja hyppää oman kultasi syliin.

Käyttäydyt nyt todella itsekkäästi eli mikään ei riitä sulle. Sen osoittaa se mitä kerrot miehestäsi. Hän on ihana. IHANA!!! Sulle ei taida koskaan riittää mikään...Avioliittolupaus ei paljoa monellekaan paina, häät ovat pelkät kissanristiäiset monelle naiselle, pienestä tytöstä lähtien on haaveiltu tuosta "prinsessapäivästä"...Muuta se ei sinullekaan näytä olevan, kun olet kaikesta valmis luopumaan.Lapsellista...

Ja ajattele lapsiasikin...Oletko valmis särkemään heidän perheensä? Koska niin siinä joka tapauksessa käy, jos nyt hairahdut väärälle polulle...

Kunpa ihmiset sitoutuessaan ja lupauksia antaessaan kävisivät mielessään läpi tällaisia asioita...Ei sitten ihmeteltäs, että mitä tämä on kun ihastuu toiseen ja mitä pitäis tehdä...Tuntuu niin toivottomalta kun ihmiset käyttäytyvät kuin jotkut 15-kesäiset teinit...

Tässä vähän ajateltavaa:
"Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit..."

Tunteet kulkevat aina omia polkujaan, mutta älä heittäydy pelkästään niiden varaan. Tekonsa ja sanansa voi harkita.

Ymmärrän ihan täysin miltä susta tuntuu, koska olen itsekkin vastaavassa tilanteessa. Tavallan mä ymmärrän, ettei tässä todella ole mitään järkeä mutta kun ne tunteet ja järki ei aina valitettavsti kohtaa... ;o)

Olen ajatellut että kuinkahan moni mies -ennenkaikkea sellainen, jolla ei ole lapsia ja on nuorempi, kestäisi lapsiperheen todellista arkea? Huutoa ja meteliä, kiukuttelua ja sellaista. Kun tuntuu että omankin puolison kanssa se kestäminen on aika lujilla välillä. Siitä kait nää ihastumiset johtuukin, että ei ole aikaa omalle parisuhteelle ja sen hoitamiselle. Sitten vasta huomataan ongelmat, kun toinen on jo päätä pahkaa ihastunut!?

Ja kun tilanne menee tarpeeksi pitkälle, entistä voi olla vaikeaa korjata. Kun mielessä ei ole kuin se uusi ihastus...

Mä kerroin mun miehelle mun tänhetkisestä tilanteesta, ja nyt hieman mietityttää olisko sittenkään pitänyt. Voin vain kuvitella mitä kyttäämistä homma on tästä eteenpäin, vaikka mitään konkreettista ei ole edes tapahtunut. Toisaalta se että kerroin, katkas pahimmat siivet mun omilta mielikuvilta ja pahimmalta huumalta. Koska aloin oikeasti ajatella mistä tässä on kyse! Ehkäpä kannattas pitää tunteita kuitenkin siinä määrin aisoissa ettei ainakaan ota askelta eteen ainakaan sen miehen suuntaan, vaan nauttii vaikkapa salaa tosta ihastumisen tunteesta...

Ei Todellakaan!Miten kehtaa edes ajatella noin?3:men lapsen äiti...Tiedän todella tutun henkilön jonka mies petti ja heillä on yksi pieni lapsi...Inhottavaa katsoa sivusta kun lapsi juoksee ovella ja sanoo "isi"(pari siis erosi). Se tekee todella kipeää koko perheelle...

Sanoit, että oma mies on ihana. Työskentele nyt sen asian kanssa ja unohda se toinen mies. 3 lasta on todellakin syy olla epäitsekäs ja satsata kaikki perheen eteen. Lähde yhdessä miehesi kanssa jonnekin ja unohtakaa raskas arki hetkeksi. Toivottavasti ihastut mieheesi uudelleen ja huomaat että et missään nimessä halua menettää häntä ja rikkoa perhettäsi. Tsemppiä!

Ja sama taas täällä. Ohjeita en soi antaa, mutta ehkä lohduttaa vertaistuki. Kaikkien neuvot ovat kai tässäkin viestiketjussa oikeita, kun on ihana mies joka välittää ja lapset (sinänsä olen sitä mieltä että vain lasten takia ei jatketa, jos ei toimi)on ehdoton tsemppi jatkoon kannattavaa, vaikka niin odottaisi sitä rohkaisevaa " tee niin kuin tunnet juuri nyt ja juokse rakkautesi syliin".. vai mitä.

Auttaisko yhtään miettiä, että älä hötkyile. Jos edelleen olette rakastuneet ihastuksenne kanssa piiiitkän ajan päästä ja haluatte edelleen Tällä ajatuksella koitan itse selviytyä.
Hypäten yhtäkkiä uuteen niin harvoin (joskus kylläkin....) onnistuu..saa itse vaan sormille.

Tsemppiä sulle!
t.kahden pikkuisen ihastunut naimisissa oleva äiti

on todeta itselleen, ettei loukkaamatta ketään voi edetä pidemmälle.

28 ja kolme lasta? Saako kysyä, miten vanhoja lapsesi ovat?

Oletko sitoutunut liian nuorena? Onko nuoruus jäänyt elämättä?

Oli miten tahansa, nyt on myöhäistä katua. Sinulla on kolme lasta, jotka tulevat ennen sekä nykyistä miestäsi, että ihastuksesi kohdetta.

Olet kohta 30. Käyttäydy sen mukaisesti.