avioerolapsia?

...tuomittiin sellaisten avioliittojen päättyminen,kun lapset ovat murrosiässä! Kaippa suurimpana syynä oli,että lapset sen ikäiset nimeonmaan kärsivät erosta eniten.Kun pitäisi saada normaalin kaavan mukaan eroa vanhemmista,niin joutuukin tavallaan eron mukaan tuomana ottamaan eron,eli..oma erkaantuminen vanhemmista häiriintyyy...
En tiedä oliko tästä sekavasta sepustuksesta sulle mitään iloa...mutta näin vain asia on :)
Kyllä te vielä ainakin isovanhemmuden ilot yhdet yhdessä toivon mukaan jaatte :)

Olin jo aikuinen kun vanhempani erosivat. Pikkuveljeni halusi jäädä isän luokse. Aluksi soittelin äidille velvollisuudentunteesta. Lopuksi mietein mitä muistoja minulla on äidistä. Ainoat lapsuudenmuistot tulivat kun isä on ollut meidän lasten kanssa. Sama oli sisaruksilla.

Aikuisiästä muistan ennen eroansa haukkumiset kuinka olen kuin isänsä ja minusta koskaan ei tule mitään.

Kerran soitin äidille äitienpäivänä ja minulla oli vapaapäivä, olin ottanut olutta. Sain kuulla kuinka pilaan elämäni jne... Latelin muorille pari totuuden sanaa, kysyin, kummalla meistä on lähes velaton iso ok-talo omalla tontilla, vakituinen hyväpalkkainen työ, tytär joka rakastaa isäänsä ja mahdollisuus sanoa ettei muista lapsuudesta päivääkään jolloin äiti olisi leikkinyt kanssani.


Nykyään äiti on minulle kuin kuka tahansa kaukainen serkku. En muistele millään pahalla mutta ei hän merkkaa minulle paljoakaan.

Isäni sen sijaan on ollut aina tukenani vaikka olen joskus törttöillytkin.

on vaikea asia aina. Olisi hyvä, jos miettisit mikä vanhempiesi avioerossa vaikuttaa tulevaisuuteesi.Miksi olet miesvihaaja, mikä seurustelussa on vaikeaa?

Minun oli pakko erota ihanasta miehestä hänen alkoholiongelmansa takia. Lapsille on asia puhuttu suoraan. Ei tehty mitään nais/miesasiaa vaan simppelisti oli ongelma. Lapsilla on eronkin jälkeen molemmat vanhemmat. Ne vanhemmat ei vaan pystyneet elämään yhdessä.

Älä kanna kaikkea mukanasi.Ymmärrä mikä osa on tehnyt tai muovannut sinua milläkin lailla. Mutta älä suotta raahaa kaikea mukanasi omiin suhteisiisi.Muovaa itse oma elämäsi, älä anna jonkun vanhempiesi ratkaisun vaikuttaa siihen, varsinkin näin vuosien takaa.

Kun olin lapsi vanhemmat tekivät eroa ainakin 15 vuotta oli väkivaltaa alkohlia vieraita ym.
lopulta erosivat joka silloin oli hyvä asia,
Olin kummankin kanssa tekemisissä isään oli joitakin vuosia väliä ennen kuin olimme yhteyksissä, ajattelin että ehkä aika on tehnyt tehtävänsä. Emme myöskään niistä asioista keskustelleet. Mielestäni niitä oli riittävästi jo puitu ja on aika kääntää uusi lehti siinä mielessä. Itse olen ollut aviossa yli 30 vuotta.
Ehkä ne asiat omassa suhteessa saa hieman varauksellisemman asenteen. Sen sijaan oma ohjenuorani on avioliitossa että en itse sorru moisiin heikkouksiin ettei tarvitse itse katua
miksi tein väärin puolisoa kohtaan. Koska itselle ei voi valehdella. Olen ajatellut että minä en ole se joka liiton tietoisesti rikkoo.
Lapsille olen halunnut tehdä turvallisen elämän.
ja mielestäni siinä onnistunutkin puolisokin on samaa mieltä. En ole suhtautunut ihmisiin epäilevästi, Rakastaa olen pystynyt saanut kavereita ym. Kaikilla meillä on joskus omat vaikeutemme. Mutta yleensä niistä selvitään.
Joten ei muuta kuin rakkautta ja uskoa sinun elämään.