taas minut on raiskattu henkisesti. hyväksikäytetty. mies ensin valloittaa, saa minut avautumaan, ottaa sieluni, sydämeni ja ruumiini, ja kun rakastun, heittää minut pois kuin käytetyn esineen. etsii uuden naisen. en enää jaksa tätä samaa, aina vain samaa, vuodesta toiseen, kerrasta toiseen. olen jo keski-iässä eikä kukaan ole minua rakastanut, hyväksikäyttävät vain. olen aina pitänyt itsestäni terveellä tavalla, ymmärtänyt arvoni, rakastanut itseäni. nyt on toivo mennyt enkä enää rakasta itseäni koska kerta toisensa jälkeen käy niin että mies ei minuun rakastu. on ole kenenkään arvoinen. en ole kenellekään Se Oikea. Haluan kuolla pois. sieluni itkee, sydämeni on rikki, ja kehoni huutaa kosketusta niin paljon että haluaisin iskeä itseeni satoja veitsiä että tämä kaipaus loppuisi. kaipuu toisen ihmisen lähelle. mikään ei auta, ei edes lääkitys vie pois tätä fyysistä tuskaa. olen henkisesti turta, mutta silti huudan jotakin, joka minua lohduttaisi. eikä kukaan kosketa.
haluan kuolla
21
4035
Vastaukset
- Nimetön
Täällä on toinen saman kokenut. Mutta eiköhän tästä selvitä! Keskity nyt vain ystäviisi ja sukulaisiisi, unohda miehet vähäksi aikaa. Auttaa jos menet jonkin ammattiauttajan juttusille, minä tein niin ja se auttoi. OLet vain sotkeutunut vääriin miehiin - miksi? Eikö ne "oikeat" ja paremmat kiinnosta? MIksi aina rakastutaan renttuihin....
- voi löytyä
Kapakoista harvoin osuu kunnon rakastava mies eteen.
Ala käynään jossakin harrastuspaikoissa esim. keväisin lintu bongaus paikoissa tai muissa luonto tapahtumissa.
Erälehdissä on esim retkiseuraa vailla monikin fiksu mies. Ja yksi tärkeä pointti; yhdenkään miehen takia ei kannata kuolla. Mielikuvitus liikkeelle ja uusia paikkoja etsimään.- minä
kun melkein kaikki mahdolliset paikat on tullut koluttua? kotiin se Oikea ei tule, baarista sitä ei löydy eikä täältä netistäkään, harrastusten parissakaan ei ole onnistanut...
MISSÄ SE PIILOTTELEE ???
- primus motor
Et sinä halua kuolla, sinä haluat päästä tuntemasta kipua ja tuskaa. Hermoromahdus ei ole mikään pikkujuttu, vaikka sille on naureskeltu maailman sivuun. Se on pieni maailmanloppu. Maanantaina ammattiapua pyytämään, jos omat voimat ei riitä, jookos.
- minä
samat fiilikset täällä.
tunnen itseni tosi hyödyttömäksi.
mikä tarkoitus tällä elämällä on?
mikä mun osa on tässä elämässä,kun mitään tarkoitusta ei tunnu löytyvän?
elämä potkii päähän joka suunnalta teki niin tai näin.
missä on se mun toinenpuolisko vai onko sitä olemassakaan?
välillä mielessä tosi itsetuhoiset ajatukset.
saa nähdä miten käy - kasdölakd
Eli eli haet kerta toisensa jälkeen mahdotonta rakkautta. Ihastut ihmisiin jotka joko pelaavat tai eivät ihastu sinuun. Masokismia.. Itsesääli, se on helpoin olotila!
- bella78
on kurjaa kun joutuu kärsimään vain sen tähden että tahtoi rakastaa.
olen ns.kohtalotoverisi.ja oli aika kun en saanut henkeä kun sydäntä viilsi niin kamala tuska.uni ei tullut kun odotti vain että se ihana mies tulisi ja ottaisi syliin veisi tuskan pois.tosin niin ei koskaan tapahtunut.vaan mitä enemmän otin yhteyttä sitä enemmän itseäni satutin.kun torjutuksi jokaisen kerran tulin.miehet eivät varmaankaan tajua sitä naisen sydämen tuskaa ja taakkaa jota he kantaa kun toisen on menettänyt.ja haluisi vielä edes kerran nähdä tuon kauniin täyteläisen ihmisen joka kerran sai rakastamaan.
mutta niinkuin sanottua ja niin kurjalta kun se kuulostaakin niin aika parantaa.se auttaa.en ollut itsekään uskoa moiseen.mutta jokainen päivä.on uusi alku.tuoden mukanaan ehkä sitä tuskaa jota tuntee mutta hyvin mukaviakin asioita se mukanansa tuo,ja kun niistä oppii ottamaan kiinni niin elämä on päivä päivältä parempaa.usko pois.vaik et nyt tällä hetkellä ehkä uskokaan.olet arvokas ihminen me jokainen olemme.ja olen ainakin henkilökohtaisest huomannut ettei toista pysty rakkauteen pakottamaan vaikkakin.hän rakasti sinun mielestäsi sinua.itse ainakin haluan uskoa että rakastamani mies minua rakasti vaikka yhessä vaiheessa en tuohon uskonutkaan.
toivon sinulle ja kaikille muillekin sydänsuruja kärsiville paljon voimia.
te ette ole yksin- yksi yksinäinen
..kiitos edellisestä, itkin. Viime kesästä asti ollut ailahtelevaista miehen suhteen, hän on pelittänyt niin pahasti ja vei sydämeni tähän leikkiin mukaan. Nyt pitäisi kerätä palasia takaisin, että voisi tulla kokonaiseksi ja valmiiksi vastaanottamaan (kenties) jonkun toisen. Kuinka helppo onkaan kirjoittaa, että aika parantaa ja jokainen päivä tuo lisähelpotusta..käytännössä kuitenkin silittelen itse itseni uneen, sillä kukaan muu ei sitä ole tekemässä. Puolet päivästä tuhlaantuu niihin ajatuksiin, kuinka olisi mukavaa olla jonkun toisen oma ja himoitsema - ja vieläpä itse rakastaa! Voin siis minäkin yhtyä niihin sanoihin, että ette ole yksin ajatuksinenne. Harmi vaan, että nämä asiat ovat niin henkilökohtaisia ettei toista täysin pysty auttamaan muuta kuin myötätunnolla.. Huokaus. Ja rakkauteen ei voi pakottaa, kuinka tajuaisin sen??
- bella78
yksi yksinäinen kirjoitti:
..kiitos edellisestä, itkin. Viime kesästä asti ollut ailahtelevaista miehen suhteen, hän on pelittänyt niin pahasti ja vei sydämeni tähän leikkiin mukaan. Nyt pitäisi kerätä palasia takaisin, että voisi tulla kokonaiseksi ja valmiiksi vastaanottamaan (kenties) jonkun toisen. Kuinka helppo onkaan kirjoittaa, että aika parantaa ja jokainen päivä tuo lisähelpotusta..käytännössä kuitenkin silittelen itse itseni uneen, sillä kukaan muu ei sitä ole tekemässä. Puolet päivästä tuhlaantuu niihin ajatuksiin, kuinka olisi mukavaa olla jonkun toisen oma ja himoitsema - ja vieläpä itse rakastaa! Voin siis minäkin yhtyä niihin sanoihin, että ette ole yksin ajatuksinenne. Harmi vaan, että nämä asiat ovat niin henkilökohtaisia ettei toista täysin pysty auttamaan muuta kuin myötätunnolla.. Huokaus. Ja rakkauteen ei voi pakottaa, kuinka tajuaisin sen??
hmmm...helppoa se on kirjoittaa että aika parantaa haavat.mutta rakas kohtalotoverini.ei siihen muu auta.sinun täytyy koittaa tulla vahvemmaksi.yrittäen unohtaa.niin kipeätä kuin se tekeekin.ja itsekin itkukurkussa koitan tähän jotain järkevää vääntää.jokaisen tarina on eri.jokaisen tuska ja tunteet ovat niin erilaisia.ja kuinka minäkin toivoisin et ei tarvitsisi itseään uneen silitellä.yksin vaeltaa elämäni polkuja, rikkinäisenä.ilman sitä rakastettuaan joka minusta niin ehjän ja kauniin loi.ei ole enään tuota kaunista naista.ei tuota ehjää ihmistä.jäljelle jäi vain repaleinen ihminen joka koittaa selvitä päivän tuomista haasteista.toisinaan unissa minut vuoroin tuomitaan vuoroin armahdetaan ja niiden perusteella on päiväni joko huonoja tai hieman helpompia.mitä enemmän sitä toista ajattelee.ja kun tuntee hänen tuoksunsa.eleensä lämpönsä vierellään sitä tuskaisempia ovat päiväni.mutta olen miettinyt.meneeköhän tuo jo itsesäälin puolelle?en tiedä mutta ne ovat minun tunteeni.osa minua niinkun oli tuo mies silloin vielä hetki sitten.vaikeaa on päästää irti.sekä lohduttautua siihen että jokainen päivä olisi askel kauemmaksi tuota ihmistä.mutta toisinaan ottaakin huomaamattaan ison harppauksen taaksepäin.ja se ihminen seisoo.edessä.niin pelottavan lähellä mutta kuitenkin niin kipeän kaukana.olen niin kovin tunne herkkä persoona niin jo sekin tekee kovin kipeää.kovin tuskaiseksi ja heikoksi oloni.KUKA VOISIKAAN AUTTAA JA vastata avoimiksi jääneisiin kysymyksiin joita olisin tuolta elämäni prinssiltä halunnut kuulla!!!!!miten epäreilu on elämä.kun sen oikean löytää niin pam.sen hetkessä menettää.eli mitä jääkään jäljelle....niin ei sitä toista ihmistä voi pakottaa rakastamaan itseään...se on hankala ja hyvin kipeä asia tajuta.
haluaisitko kenties rakas #KOHTALOTOVERINI#kirjoitella ajatuksia mun s.postiin?saat vapaasti kirjoitella luen mielelläni.vaihdetaan ajatuksia ja kenties siinä huomaamattamme toisiamme autamme :)
[email protected] - Marre
Semmoinen kysymys että onko teillä kyseessä ihan pidempikin suhde ennenkuin tunteet menneet tuolle tasolle vai ihan hetken tuttavuus jonka loppumisesta moinen kipu? Niinja hyvin joku kirjoitti, ketään ei rakastamaan voi pakottaa. Jos sinä ihastut ja rakastut ja toinen ei koe samaa sinun suhteesi niin ei sille vain voi mitään! Niinja ihastunut mieli tulkitsee kaiken omaksi edukseen:'minä tunsin että hänkin rakasti..'. Se ei ole tyhmää vaan perin inhimillistä. Jos jollakin on näitä kokemuksia uudelleen ja uudelleen niin voi ehkä kysyä itseltään miksi ihastuu/rakastuu aina samanlaisiin ihmisiin, ihmisiin jotka eivät tunne sinua kohtaan samaa..
- bella78
Marre kirjoitti:
Semmoinen kysymys että onko teillä kyseessä ihan pidempikin suhde ennenkuin tunteet menneet tuolle tasolle vai ihan hetken tuttavuus jonka loppumisesta moinen kipu? Niinja hyvin joku kirjoitti, ketään ei rakastamaan voi pakottaa. Jos sinä ihastut ja rakastut ja toinen ei koe samaa sinun suhteesi niin ei sille vain voi mitään! Niinja ihastunut mieli tulkitsee kaiken omaksi edukseen:'minä tunsin että hänkin rakasti..'. Se ei ole tyhmää vaan perin inhimillistä. Jos jollakin on näitä kokemuksia uudelleen ja uudelleen niin voi ehkä kysyä itseltään miksi ihastuu/rakastuu aina samanlaisiin ihmisiin, ihmisiin jotka eivät tunne sinua kohtaan samaa..
se olin minä joka kirjoitin et ei toista voi itseään rakastamaan pistää...eikä myöskään ihminen voi valita keneen rakastuu.se oliskin jo aivan liian helppoa...
ja tämä mun rakkaus oli ensirakkauteni.siis vahva sellainen ja niin todellinen.enkä ole koskaan muistaakseni väittänyt etteikö hän olisi rakastanut minua.mutta niinkuin myös kirjoitin,että niin monta kysymystä ja vastausta jäi ilmaan....
suhteet ovat aina vaikeita lopettaa.oli kyseessä lyhyt tai pitkä suhde.jos niissä vain on tunteet pelissä.
hmm..mitäpä muuta kertoisin.eikai muuta tällä erää.
kiva kun kirjoitit :)
- Kariutunut pitkä suhde takana
on koetellut uskoani aika rajusti. Siitä erosta muutama kuukausi. Luulin itseäni heikommaksi, niin kuin kaikki tuttavaninikin luulivat. Mutta yllättäen olen selvinnyt varsin hyvin. Joskus tulee niitä vilttikäärö päiviä, mutta voittonevassa määrin olen pirteämpi ja kiinnostunut ympäristöstäni. Hyvä työ on edesauttanut. En ole mikään suomalaisen miehen stereotyyppi... tämmönen muusikko-runoilija. Olen kuitenkin pitänyt huolta myös ulkonäöstäni. Vaikka eipä se taida kehuttava olla:)
Yritän kehittää itseäni siinä missä olen hyvä. Kannattaa uskua hyvään vaikkei sitä olisi edes olemassa. Luulen että jotain jännittävää odottaa vielä minua, ja haluan tarkastaa...
Uskon että jotain hyvää on sinullekkin vielä luvassa, usko sinäkin. Pian huomaat että oletkin vahva, kun olet tyhjentänyt surun ja tuskan astiasi... kyllä se pohja tulee vastaan.- bella78
juuri tuota minäkin olen koittanut tehdä.tyhjentää itkusaavini.joka oli aika osuvasti sanottu :)minullakin työ uusi ja erilainen on auttanut jatkamaan.uudet ihmiset.ja palveluammatissa kun olen tiskin takana,niin hymysuin on jokapäivä tullut kaikesta huolimatta oltua.hymy, nauru ystävät sekä uudet ihanat tuttavuudet ovat saaneet, sydämeni jälleen nauramaan.kyllä se tuska sieltä huuhtoutuu pikkuhiljaa pois.uskon sen tiiän sen.pakkohan se on jaloilleen päästä.
eräs kuuluisuus kylläkin lausui näin "oletteko aivan varmoja että olette tehneet kaiken eronne eteen?"
- Olavi2
Hei elä menetä toivoasi, sillä minä olen naittanut monta, minulla on sellainen lahja,
että kun rukoilen Jumalalta jollekin puolison,
niin olen saanut monta naista kunnolliseen avioliittoon.
Kirjoita minulle, ja anna nimesi, tämä on vain sinun ja minun välinen asia. Ja kukaan muu ei tätä saa tietää.
E-mail osoite:
[email protected] - kärsimys
Haluan sanoa että olen nimenomaan pyrkinyt siihen että en tapaisi samantyyppisiä ihmisiä, koska vielä parikymppisenä ajauduin helposti renttujen seuraan. Otin opikseni ja keskityin ns. kunnon miehiin. Niin tai näin, rakkautta en ole koskaan saanut. Rentut käyttivät hyväkseen, ja kunnon miehet halusivat vain järkisuhteen, ja minä tyhmä luulin että kyse olisi rakkaudesta : ( Vuosien kipeän itsetutkiskelun, oman isä/äitisuhteen, naiseuden pohtimisen, ja aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukemisen jälkeen luulin että tunnistaisin kunnollisen miehen, ja aitouden. Näin ei vaan käynyt, ja pelurimies, joka salaili ja valehteli, sai minut rakastumaan itseensä ennen kuin tajusin hänen valheensa. Nyt, sielu raiskattuna, kun olen vuosien kärsimyksen jälkeen avautunut täysin miehelle, antanut sieluni, sydämeni ja ruumiini hänelle, koska hän oli avoin ja herkkä, en voi ymmärtää miten niin avoin ja herkkä ihminen voi olla niin paha toiselle, joka vilpittömästi häntä rakastaa. Ilmeisestikin mies voi olla julma peluri, vaikka olisikin päällepäin herkkä ja vilpitön.
Minä olen kuitenkin lopussa. Olen menettänyt uskoni, toivon ja rakkauden. Tunnen jo vihan siemenen sisälläni, vihan, joka kasvaa, kun ihmistä syyttä suotta satutetaan kerta toisensa jälkeen. Viha ja katkeruus siitä, että oma vilpittömyyteni käännetään minua vastaan, puukkona selässäni. En enää usko rakkauteen, en ainakaan siihen että minä sitä saisin. Vuosikymmenet etsin sydän avoimena, vilpittömänä rakkautta, ja sain vain valtavan suurta tuskaa. Nyt olen niin katkera ja rikkinäinen etten enää kykene itse rakastamaan, vaikka joku ihme soisi minulle tilaisuuden, puhumattakaan että kykenisin enää vastaanottamaan rakkautta. Pelkoni ja katkeruuteni tuhoavat kaiken.- sjdlkfjs
Lukemani perusteella on tuo itsetutkiskelu varmaankin sitten vielä kesken. Ajattelin vaan kun ihastuit/rakastuit(?) taas kerran samanlaiseen mahdottomaan..
- bella78
sjdlkfjs kirjoitti:
Lukemani perusteella on tuo itsetutkiskelu varmaankin sitten vielä kesken. Ajattelin vaan kun ihastuit/rakastuit(?) taas kerran samanlaiseen mahdottomaan..
hetkinen.
en tiiä kenelle tuo vastaus oli että rakastuit kerta toisensa jälkeen mahdottomaan?
minä en ole rakastunut kuin kerran elämäin aikana ja se oli tuo.josta keskustelin sekä jaoin omat henkilökohtaiset tuntemukseni.
pahoittelen jos annoin vahingossa väärän vaikutelman kirjoittaessani ok :)
- Bit.
Etköhän sä olet saanut niitä kosketuksia elämäsi aikana enemmän kuin tarpeeksi. Jos miehet kerran ovat olleet niin paskoja, niin nauti sinkkuelämästä. Olet oman itsesi herra. Ei tarvitse antaa sydäntää kenellekään. Hanki vaikka koira, matkustele, tapaile kavereita, kesäkin tulossa kovaa vauhtia... Ei elämä tähän lopu. Ei kai miehet ole sun koko elämäsi? Että aina kun on mies kuvioissa, niin silloin sulla on hyvä olla? Herätys nyt nainen!
- kärsimys
ei minua ole kukaan koskaan koskettanut, ja siksi kaipaankin sitä että saisin EDES KERRAN ELÄMÄSSÄNI kokea sen että joku rakastaa minua. Olen ollut lähes koko elämäni yksin, koska olen repinyt itseni irti noista suhteistani kun olen ymmärtänyt ettei vastapuoli OIKEASTI RAKASTA minua. En ole halunnut olla suhteessa vain siksi että ei tavitsisi olla yksin. Olen siis ollut yksin. En ole epätoivoinen takertuja tai/ja läheisriippuvainen, vaan hyvin hyvin epäonninen ihminen, mitä parisuhteeseen tulee. Tarve/halu olla toisen ihmisen lähellä, sekä henkisesti että fyysisesti on aivan normaali, eikä ole kohtuullista syyttää yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä siitä että eivät halua ENÄÄ OLLA YKSIN _ KOKO AJAN Tässä iässä ystävillä on jo perheet ja omat menonsa, eikä ikuinen sinkku mahdu heidän viikonloppusuunnitelmiinsa. En todellakaan nauti sellaisesta illanvietosta, että istun vuorotellen kaikkien perheellisten tuttavieni sohvannurkassa, kun he työviikosta väsyneenä haluavat levätä perheen kesken. Enkä enää kestä katsoa kuinka hellästi nainen käpertyy miehensä kainaloon silitettäväksi. Ei - en ole kateellinen sanan varsinaisessa merkityksessä, olen vain syvästi surullinen, ja itku tulee silmään kun en saa itse koskaan kokea moista ylellisyyttä. Ja mitä matkusteluun tulee, on tullut matkusteltua yksin, eikä sekään niin kovin hääviä ole kun ei voi jakaa kokemuksiaan toisen kanssa. Kotieläimiä eivät kaikki myöskään pysty syystä tai toisesta hankkimaan. Ja entäs sitten tuo fyysinen puoli, kun ei oma apu enää laisinkaan huvita : (
- Bit.
kärsimys kirjoitti:
ei minua ole kukaan koskaan koskettanut, ja siksi kaipaankin sitä että saisin EDES KERRAN ELÄMÄSSÄNI kokea sen että joku rakastaa minua. Olen ollut lähes koko elämäni yksin, koska olen repinyt itseni irti noista suhteistani kun olen ymmärtänyt ettei vastapuoli OIKEASTI RAKASTA minua. En ole halunnut olla suhteessa vain siksi että ei tavitsisi olla yksin. Olen siis ollut yksin. En ole epätoivoinen takertuja tai/ja läheisriippuvainen, vaan hyvin hyvin epäonninen ihminen, mitä parisuhteeseen tulee. Tarve/halu olla toisen ihmisen lähellä, sekä henkisesti että fyysisesti on aivan normaali, eikä ole kohtuullista syyttää yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä siitä että eivät halua ENÄÄ OLLA YKSIN _ KOKO AJAN Tässä iässä ystävillä on jo perheet ja omat menonsa, eikä ikuinen sinkku mahdu heidän viikonloppusuunnitelmiinsa. En todellakaan nauti sellaisesta illanvietosta, että istun vuorotellen kaikkien perheellisten tuttavieni sohvannurkassa, kun he työviikosta väsyneenä haluavat levätä perheen kesken. Enkä enää kestä katsoa kuinka hellästi nainen käpertyy miehensä kainaloon silitettäväksi. Ei - en ole kateellinen sanan varsinaisessa merkityksessä, olen vain syvästi surullinen, ja itku tulee silmään kun en saa itse koskaan kokea moista ylellisyyttä. Ja mitä matkusteluun tulee, on tullut matkusteltua yksin, eikä sekään niin kovin hääviä ole kun ei voi jakaa kokemuksiaan toisen kanssa. Kotieläimiä eivät kaikki myöskään pysty syystä tai toisesta hankkimaan. Ja entäs sitten tuo fyysinen puoli, kun ei oma apu enää laisinkaan huvita : (
Ethän sä ole ainoa yksinäinen tässä maassa. Kyllä sitä pikkuhiljaa erakoituu, eikä edes kaipaa mitään ihmisiä lähettyville. Mutta mitä? Sä olet jo 50 vuotias, ja nyt vasta heräilet, että sulla ei ole ketään? Oletko miettinyt miksi olet ollut lähes koko elämäsi yksin? Liittyykö se ulkonäköön, sosiaalisuuteen, luonteeseen, yleiseen käyttäytymiseen, liian pieneen paikkakuntaan, oletko itserakas, onko liian suuret kriteerit? Kyllä vaihtoehtoja riittää.
- Tyler
Elämä on paskaa ja siihen pitää vaan tottua. Ehkä kannattais ensin sen toisen osapuolen antaa avautua ja sitten vasta itse.
Mutta älä nyt sentään itteäs lahtaa. Elämä on elämisen arvoinen, vaikka se välillä koetteleekin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383662Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal273219- 652855
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak822677- 351748
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801680- 281507
- 151485
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231474- 281468