Tapasin miehen, johon aikaa myöten ihastuin. En tosin ollut varma hänen tunteistaan. Hänen käytöksensä oli aika kummallista. Hän lähetteli minulle hempeitä postikortteja, oli kerran tuonut ruusuja ovelle, tämä oli hämmentävää, niin uutta minulle. Mutta häntä ei saanut kiinni koskaan puhelimella ja hän oli kadoksissa aika ajoin. Ja kun taas ilmaantui oli rakastettava.
Hänen vierailunsa kestivät tasan 2 tuntia, enintään halailua, pussailua. Hän vetosi myöskin vanhaan äitiinsä, äiti tarvitsi apua. Hän lupasi tulla takaisin, mutta ei tullut. Tuntui, että hän pakeni luotani, keksi syyn lähteä. Sai minut syyttämään itseäni.
Sitten hän katosi vuodeksi, ilmoittamatta mitään itsestään, hän ei vastannut puhelimeen, viesteihin, löi kerran puhelimen korvaani. Minä romahdin ja itsin viikkotolkulla. Lopulta minä unohdin hänet. Oli pakko jatkaa elämää.
Kunnes n. vuoden päästä sain hempeän kortin, toi postiluukkuuni, hän oli kaivannut minua, hän halusi uuden mahdollisuuden, hän halusi näytönpaikan. Olin onnessani, jatkoimme siitä mihin vuosi sitten jäimme, tai minä jatkoin, en tiedä mitä hän halusi.
Meni muutama viikko, olin onnellinen, en kysellyt
turhia. Kunnes hän katosi taas useaksi vuodeksi.
Viime vuonna sain taas hempeän kortin, joka oli pudotettu postiluukustani, hän oli kaivannut minua, kyseli mitä kuului, oli nähnyt minut kaupungilla ja oli muistanut, että minä pidin hänestä.
Revin kortin!!!!!
Hänen vierailunsa kestivät tasan 2 tuntia, enintään halailua, pussailua. Hän vetosi myöskin vanhaan äitiinsä, äiti tarvitsi apua. Hän lupasi tulla takaisin, mutta ei tullut. Tuntui, että hän pakeni luotani, keksi syyn lähteä. Sai minut syyttämään itseäni.
Sitten hän katosi vuodeksi, ilmoittamatta mitään itsestään, hän ei vastannut puhelimeen, viesteihin, löi kerran puhelimen korvaani. Minä romahdin ja itsin viikkotolkulla. Lopulta minä unohdin hänet. Oli pakko jatkaa elämää.
Kunnes n. vuoden päästä sain hempeän kortin, toi postiluukkuuni, hän oli kaivannut minua, hän halusi uuden mahdollisuuden, hän halusi näytönpaikan. Olin onnessani, jatkoimme siitä mihin vuosi sitten jäimme, tai minä jatkoin, en tiedä mitä hän halusi.
Meni muutama viikko, olin onnellinen, en kysellyt
turhia. Kunnes hän katosi taas useaksi vuodeksi.
Viime vuonna sain taas hempeän kortin, joka oli pudotettu postiluukustani, hän oli kaivannut minua, kyseli mitä kuului, oli nähnyt minut kaupungilla ja oli muistanut, että minä pidin hänestä.
Revin kortin!!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varttihulluja on yllättävän paljon, etenkin keski-ikäisissä sinkuissa. Niin miehissä kuin naisissakin.
Onneksi ne on helppo tunnistaa, jos joku käyttäytyy kuin hullu niin se hyvin luultavasti on hullu. *LOL*
Se on ongelma tuossa.
Mikä kumma saa naiset aina samaan retkuun?Nämä häviämistemput on miehen pelittämistä,todennäköisesti tekee sitä useammalle samaanaikaan.Mies ei osaa päättää kuka niistä monista olisi se oikea,eikä halua olla "ilkeä" kenellekkään.Eli väärin opittu tapa.Ei normaalissa suhteessa "hävitä" minnekkään,se on enemmänkin yhteinen sopimusjuttu.
Olisko kuitenkin ollu ihan naimisissa. Ukkomies, joka ihastu, mutta yritti kuitenki pysyä vaimolleen uskollisena.
nyt kun revit kortin niin lähetä äkkiä sen kännykkään viestin muuten se alkaa taas kiusaa sua aina uudelleen,kirjoita viestiin
FUCK YOU SELF!
Ei kannata tuollasta viestiä lähettää... vähän noloa =)
Olishan siinä sellasta "jännää" teiniangstia mukana, että varmasti aikusen ihmisen mielenkiinto lopahtais.. ;) Ainakin jos kieliopin jättää ehdotettuun muotoon.. Se on ihan "up yours" :):)
yhden miehen perään vinkuakin... ei toi mitään välittämistä oo, naimisissa ehkä ja silleen.. kävi panemassa sua muiden lisäks, silloin kuin huvittaa, mikä teitä naisia oikein vaivaa kun tyydytte noin vähään...