Kuka nykyään määrää perheissä - lapsi vai vanhemmat?

Siina_

Olen nyt vuoden verran ollut päiväkodissa töissä. Juuri ennen töitä valmistuin lähihoitajaksi, eli ikääkin vasta alle 20.v. Omia lapsia ei ole, mutta usein tunnen itseni fiksummaksi kuin monet päiväkodin lasten vanhemmat.

Eniten mua ihmetyttää se kun vanhemmat tulee hakemaan ja...
1. Lapsi joka osaa pukea aivan itse, niin vanhemmat alkavat pukea lastaan - eikö he tosiaan tiedä että heidän lapsensa osaa pukea aivan itse. Ja väitän että lähtö sujuisi nopeammin jos lapsi pukisi itse kun se että äiti koittaa saada lapselle vaatteet päälle.

2. Vanhemmat tulee hakemaan ja jos lapsi ei halua heti lähteä (enkä ihmettele kun vanhemmat sen asian lapselle oudosti esittävät "Lähdetäänkö/haluaisitko lähteä kotiin Emma?")kotiin niin vanhemmat pokkana kysyvät että voiko lapsi vielä hetkeksi jäädä, ja että hän tulee hetken päästä hakemaan uudestaan. Ihan raivostuttaa ottaa siinä vaiheessa hoitajana ohjat käteen ja sanoa lapselle että "nyt lähdetään kotiin kun äiti on sinua tullut hakemaan" - kun äiti ei sitä itse hallitse. Lapselle voi antaa vaihtoehtoja mutta ei siinä kohtaa kun on kyse päiväkodista kotiinlähtemisestä.

3. Vanhemmat kysyvät lapseltaan että tarvitaanko me reppu kotiin viikonlopuksi johon lapsi vastaan vuorotellen "juu/ei". Ja äiti sitten tottelee sitä lapsen viimeistä vaihtoehtoa, jonka hän on sattumalta arponut, ei lapsella ole hajuakaan tarvitaanko reppua kotiin viikonlopuksi. Eikä 3.v:n tarvitse osata päättää moisista asioista, ne on vanhempien päätöksiä.

Mihin tämä on oikeasti menossa? Tapahtuuko tätä muualla? Useasti näkee kun lapsi (jopa jo 3.v) pompottaa sujuvasti vanhempiaan - on sääli kun se sama meno jatkuu 10 vuoden päästäkin. Lapselle voi hyvin sanoa "ei", eikä se lapsi siitä pilalle mene. Rajat on rakkautta! Hemmottelu ja mielistely lapsen kohdalla ei pitkälle kanna - kun vanhemmilta puuttuu ote!

Vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan mielipiteitä olisi mukava kuulla :)

108

8967

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kasvattaja

      tässähän on oiva tilaisuus lähteä kasvatuskeskusteluissa yhdessä vanhempien kanssa pohtimaan mitä lapsi jo osaa ja mitä ei, mihin hänen päätösvaltansa ulottuu ja mihin ei.

      Vanhemmilla ei aina ole tietoa lastenkasvatuksesta ja he haluavat että nuo tilanteet kasvattajien silmien alla menevät ilman kiukutteluja jne. Siksi he vääntyvät vaikka mille mutkalle ettei tulisi väsyneenä riitaa päiväkodissa.

      Sinun tehtäväsi kasvattajan on kertoa ettei se haittaa jos lapsi kiukkuaa tai osoittaa omaa tahtoaan päiväkodissa ja että te ette arvostele vanhempia kasvatustehtävässään vaan kuljette rinnalla KASVATUSKUMMPANINA. Pohditte yhdessä kuinka noista mainitsemistasi tilanteista päästäisiin eteenpäin, pohditte siis teidän molempien näkökulmasta ja sovitte miten toimitte tilanteissa.

      Kannattaa muistaa myös, että vanhemmilla on lapseen erilainen suhde kuin sinulla ammattilaisena, se tunneside on hyvin voimakas ja siihe liittyy monenlaisia tunteita. Tämä juttu vaikuttaa myös sekä lapsen että vanhemman toimintaan ko. tilanteissa.

      Olen itse ollut päiväkodissa lastentarhanopettajana jo kohta 20 vuotta ja silti en tunne itseäni fiksummaksi kuin vanhemmat.

      • lto

        minäkin olen lastentarhanopettaja ja osaan kyllä nuo rimpsut kasvatuskumppanuudesta sun muusta. Hyviä asioita kaikki. Mutta minusta ketjun aloittaja on kyllä oikeassa siinä, että lapset pompottelevat vanhempiaan nykyään ihan liikaa. Vanhemmilta puuttuvat keinot, joilla kasvattaa lapsiaan. Toiset vanhemmat haluavat kaiken mahdollisen ja mahdottoman hyvän lapsilleen ja säntäilevät minne lapsi milloinkin haluaa. Toiset taas eivät välitä kuin omista tarpeistaan. Molemmissa tapauksissa on tuloksena uhmakkaita, epävarmoja ja turvattomia lapsia, jotka etsivät rajoja ja todellista rakkautta. Tietysti on myös ihan tavallisia perheitä, joissa asiat ovat hyvin. Siinä olet oikeassa, että meidän ammattikasvattajien tehtävänä on olla tukemassa vanhemmuutta, mutta jos et suostu näkemään ongelmia, etkä keskustelemaan niistä, et voi myöskään olla aito kasvatuskumppani. Ettei vaan olisi kirjoituksesi sävy johtunut aloittajan nuoresta iästä. Ikä tuo kyllä kokemusta, muttei läheskään aina näkemystä.

      • åiti pohjoisesta
        lto kirjoitti:

        minäkin olen lastentarhanopettaja ja osaan kyllä nuo rimpsut kasvatuskumppanuudesta sun muusta. Hyviä asioita kaikki. Mutta minusta ketjun aloittaja on kyllä oikeassa siinä, että lapset pompottelevat vanhempiaan nykyään ihan liikaa. Vanhemmilta puuttuvat keinot, joilla kasvattaa lapsiaan. Toiset vanhemmat haluavat kaiken mahdollisen ja mahdottoman hyvän lapsilleen ja säntäilevät minne lapsi milloinkin haluaa. Toiset taas eivät välitä kuin omista tarpeistaan. Molemmissa tapauksissa on tuloksena uhmakkaita, epävarmoja ja turvattomia lapsia, jotka etsivät rajoja ja todellista rakkautta. Tietysti on myös ihan tavallisia perheitä, joissa asiat ovat hyvin. Siinä olet oikeassa, että meidän ammattikasvattajien tehtävänä on olla tukemassa vanhemmuutta, mutta jos et suostu näkemään ongelmia, etkä keskustelemaan niistä, et voi myöskään olla aito kasvatuskumppani. Ettei vaan olisi kirjoituksesi sävy johtunut aloittajan nuoresta iästä. Ikä tuo kyllä kokemusta, muttei läheskään aina näkemystä.

        ... ikä vain vahvistaa henkilökohtaisia asenteita , ammatillinen kasvu estyy kun ei suostuta tarkistamaan näkemyksiä jotka on luotu nuorena ja kokemattomana.

      • mahtava foorumi
        lto kirjoitti:

        minäkin olen lastentarhanopettaja ja osaan kyllä nuo rimpsut kasvatuskumppanuudesta sun muusta. Hyviä asioita kaikki. Mutta minusta ketjun aloittaja on kyllä oikeassa siinä, että lapset pompottelevat vanhempiaan nykyään ihan liikaa. Vanhemmilta puuttuvat keinot, joilla kasvattaa lapsiaan. Toiset vanhemmat haluavat kaiken mahdollisen ja mahdottoman hyvän lapsilleen ja säntäilevät minne lapsi milloinkin haluaa. Toiset taas eivät välitä kuin omista tarpeistaan. Molemmissa tapauksissa on tuloksena uhmakkaita, epävarmoja ja turvattomia lapsia, jotka etsivät rajoja ja todellista rakkautta. Tietysti on myös ihan tavallisia perheitä, joissa asiat ovat hyvin. Siinä olet oikeassa, että meidän ammattikasvattajien tehtävänä on olla tukemassa vanhemmuutta, mutta jos et suostu näkemään ongelmia, etkä keskustelemaan niistä, et voi myöskään olla aito kasvatuskumppani. Ettei vaan olisi kirjoituksesi sävy johtunut aloittajan nuoresta iästä. Ikä tuo kyllä kokemusta, muttei läheskään aina näkemystä.

        kun voimme olla kaikki täällä toinen toistamme viisaampia.

      • Anonyymi

        Kyllä vanhempien tehtävänä on olla se ensisijainen kasvattaja ja tiedostaa, että hän päättää perheessä eikä lapsi. Opettajat/hoitajat ovat vasta toissijaisia kasvattajia, jotta vanhemmat voivat olla töissä. On hullunkurista ajatella, että kaikki vastuu sysätään hoitohenkilökunnalle eikä vanhemmat itse ota vastuuta. Päiväkodin kasvattajan tehtävänä ei ole kasvattaa vanhempia, vaan lapsia.

        Aloittaja nosti hyviä pointteja esiin. Moni tekee lapsia, mutta ei ole valmis kuitenkaan ottamaan lapsesta vastuuta. Vastuu sysätään päiväkodeille ja kouluille ja se on järkyttävää.

        Vaikka et tee itseäsi fiksummaksi kuin vanhemmat, niin teet itsesi fiksummaksi kuin aloittaja. Mikä ei ole sen parempi asia.

    • hoitotäti jo 25 vuotta

      Kirjoitit asiaa. Olen kanssasi prikulleen sama mieltä. Minulla on hoidossa poika. Jo ekalla koulussa. Äiti kysyy että saako mennä kauppaan ostamaan leipää. Leipä loppunut kotona.(oltiin ostarin ulkopuolella)Minä sanoin että oho, pitääkö äti kysyä lupaa leivän ostamiseen sinulta. Poika:. joo, kun mä en tykkää käydä kaupassa.Äiti hymyili..ja sanoi, no menen sitten illalla yksin kun poika ei halunnut käydä kaupassa.Meinasin pyörtyä paikan päälle. Tämä yksi esimerkki tuhannesta..

      • Siina_

        Niin aivan, mukavia kommentteja tullut. Ymmärrän hyvin mitä nimim. kasvattaja tarkoittaa. Toisaalta nämä kaikki on ollut ihmetyksen tasolla. Jokainen saa hoitaa ja kasvattaa lapsensa kuten ITSE parhaaksi näkee - on vaan huolestuttavaa katsoa moista toimintaa. Ja tottahan se on että vanhemmilla on aivan erilainen tunneside lapseensa kuin päiväkodin kasvattajalla. Mutta ei kai rajat ja aikuisen rooli ole ennenkään ollut ongelma - ne vain joskus tahtoo puuttua. Ja sekin on totta että ei jokaisella vanhemmalla nykypäivänä ole käsitystä kasvatuksesta.

        Mutta kuitenkin koen että ei päiväkodin tehtävä ole jaella vanhemmille kasvatusohjeita - jokainen tyylillään. Eiköhän se jokaisesta vanhemmasta itsestään lähde.

      • -lh22-
        Siina_ kirjoitti:

        Niin aivan, mukavia kommentteja tullut. Ymmärrän hyvin mitä nimim. kasvattaja tarkoittaa. Toisaalta nämä kaikki on ollut ihmetyksen tasolla. Jokainen saa hoitaa ja kasvattaa lapsensa kuten ITSE parhaaksi näkee - on vaan huolestuttavaa katsoa moista toimintaa. Ja tottahan se on että vanhemmilla on aivan erilainen tunneside lapseensa kuin päiväkodin kasvattajalla. Mutta ei kai rajat ja aikuisen rooli ole ennenkään ollut ongelma - ne vain joskus tahtoo puuttua. Ja sekin on totta että ei jokaisella vanhemmalla nykypäivänä ole käsitystä kasvatuksesta.

        Mutta kuitenkin koen että ei päiväkodin tehtävä ole jaella vanhemmille kasvatusohjeita - jokainen tyylillään. Eiköhän se jokaisesta vanhemmasta itsestään lähde.

        Olen samaa mieltä tuossa että päiväkodin tehtävä ei ole "jaella" vanhemmille kasvatusohjeita-
        vaan tukea heitä heidän kasvatustehtävässään.

        Tavoitteenahan on työskenteleminen kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti :)

      • Täti
        -lh22- kirjoitti:

        Olen samaa mieltä tuossa että päiväkodin tehtävä ei ole "jaella" vanhemmille kasvatusohjeita-
        vaan tukea heitä heidän kasvatustehtävässään.

        Tavoitteenahan on työskenteleminen kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti :)

        puuttuu maalaisjärkeä nykyään.Hankaluuksia tuollaisesta käyttäytymisestä seuraa.

      • kuhilas
        Siina_ kirjoitti:

        Niin aivan, mukavia kommentteja tullut. Ymmärrän hyvin mitä nimim. kasvattaja tarkoittaa. Toisaalta nämä kaikki on ollut ihmetyksen tasolla. Jokainen saa hoitaa ja kasvattaa lapsensa kuten ITSE parhaaksi näkee - on vaan huolestuttavaa katsoa moista toimintaa. Ja tottahan se on että vanhemmilla on aivan erilainen tunneside lapseensa kuin päiväkodin kasvattajalla. Mutta ei kai rajat ja aikuisen rooli ole ennenkään ollut ongelma - ne vain joskus tahtoo puuttua. Ja sekin on totta että ei jokaisella vanhemmalla nykypäivänä ole käsitystä kasvatuksesta.

        Mutta kuitenkin koen että ei päiväkodin tehtävä ole jaella vanhemmille kasvatusohjeita - jokainen tyylillään. Eiköhän se jokaisesta vanhemmasta itsestään lähde.

        että sinä sitten seisot siinä eteisessä ja mielessäsi sadattelet kuinka huonoja kasvattajia vanhemmat ovat? Kutsuitko itseäsi kasvattajaksi? On lukemattomia tapoja lähteä vanhempien kanssa avoimeen dialogiin jos tuntuu siltä, että vanhemmilta puuttuu täysin ote lapseen.
        Luulen, että harvemmin näin on, yleensä kyse on molempien väsymyksestä jne.
        Kannattaisiko nyt hiukan harjoittaa itsetutkiskelua ja miettiä omaa ammatillisuuttaan?

      • kasvattaja
        -lh22- kirjoitti:

        Olen samaa mieltä tuossa että päiväkodin tehtävä ei ole "jaella" vanhemmille kasvatusohjeita-
        vaan tukea heitä heidän kasvatustehtävässään.

        Tavoitteenahan on työskenteleminen kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti :)

        nykyisin on vallalla ajatus nimenomaan jo edellä mainitsemastani kasvatuskumppanuudesta, vanhempien tukemisessa kun on jo se ajatus, etteivät ne vanhemmat mitään tiedä...

        Osa vanhemmista todella tarvitsee tukea ja jokainen vanhempi tarvitsee sitä joskus, mutta kannattaa kaikkien päiväkodin kasvattajien todella sisäistää tuo kumppanuusajattelu sekä yhteinen asiantuntijuus lapsen asioissa. Siinä ei voi kumpikaan asettua toisen yläpuolelle ja viisaammaksi. Vanhemmat todella ovat asiantuntijoita oman lapsensa suhteen sillä tavoin, että he ovat eläneet lapsen kanssa alkuminuuteista lähtien ja päiväkodin kasvattajat ovat sitten kasvatuksen ja hoitotyön asiantuntijoita. Kun nämä näkökulmat yhdistetään ja käydään jonkun kirjoittajan jo edellä mainitsemaa dialogia, syntyy se todellinen toisiaan kunnioittava kasvatuskumppanuus.

        Kyllä nekin vanhemmat jotakin ymmärtävät jotka näyttävät olevan lastensa pompotettavina...
        En tietenkään kiellä sitä, etteikö joillakin vanhemmilla kasvatusasiat olisi vähän hukassa, mutta jokainen tekee lapsensa eteen parhaansa. sinun paras ei välttämättä ole toisen paras.

      • voivat
        kasvattaja kirjoitti:

        nykyisin on vallalla ajatus nimenomaan jo edellä mainitsemastani kasvatuskumppanuudesta, vanhempien tukemisessa kun on jo se ajatus, etteivät ne vanhemmat mitään tiedä...

        Osa vanhemmista todella tarvitsee tukea ja jokainen vanhempi tarvitsee sitä joskus, mutta kannattaa kaikkien päiväkodin kasvattajien todella sisäistää tuo kumppanuusajattelu sekä yhteinen asiantuntijuus lapsen asioissa. Siinä ei voi kumpikaan asettua toisen yläpuolelle ja viisaammaksi. Vanhemmat todella ovat asiantuntijoita oman lapsensa suhteen sillä tavoin, että he ovat eläneet lapsen kanssa alkuminuuteista lähtien ja päiväkodin kasvattajat ovat sitten kasvatuksen ja hoitotyön asiantuntijoita. Kun nämä näkökulmat yhdistetään ja käydään jonkun kirjoittajan jo edellä mainitsemaa dialogia, syntyy se todellinen toisiaan kunnioittava kasvatuskumppanuus.

        Kyllä nekin vanhemmat jotakin ymmärtävät jotka näyttävät olevan lastensa pompotettavina...
        En tietenkään kiellä sitä, etteikö joillakin vanhemmilla kasvatusasiat olisi vähän hukassa, mutta jokainen tekee lapsensa eteen parhaansa. sinun paras ei välttämättä ole toisen paras.

        yrittää tehdä parhaansa, mutta turha olla sinisilmäinen kaikki eivät pysty tai halua lapsen parasta ajatella.

      • ´Nitta`
        Siina_ kirjoitti:

        Niin aivan, mukavia kommentteja tullut. Ymmärrän hyvin mitä nimim. kasvattaja tarkoittaa. Toisaalta nämä kaikki on ollut ihmetyksen tasolla. Jokainen saa hoitaa ja kasvattaa lapsensa kuten ITSE parhaaksi näkee - on vaan huolestuttavaa katsoa moista toimintaa. Ja tottahan se on että vanhemmilla on aivan erilainen tunneside lapseensa kuin päiväkodin kasvattajalla. Mutta ei kai rajat ja aikuisen rooli ole ennenkään ollut ongelma - ne vain joskus tahtoo puuttua. Ja sekin on totta että ei jokaisella vanhemmalla nykypäivänä ole käsitystä kasvatuksesta.

        Mutta kuitenkin koen että ei päiväkodin tehtävä ole jaella vanhemmille kasvatusohjeita - jokainen tyylillään. Eiköhän se jokaisesta vanhemmasta itsestään lähde.

        Siina_ kirjoittaa asiallisesti oman näkemyksensä asiasta ja tuo esille hyviä pointteja.
        Sinun tosiaan kannattaa jutella vanhempien kanssa, jolla kirjoittamasi jutut eivät oikein ole hanskassa.

    • kuhilas

      Päiväkodissa työskentely vaatii ammattitaitoa. Toivon, ettet loukkaannu, mutta sinulla sitä ei tunnu hurjasti olevan. Päiväkotiapulaisen ja vanhemman suhde on todellakin aivan erilainen, ymmärrät sen kenties sitten kun sinulla on lapsia(toivottavasti aiemmin). Toivon todella, ettet sinä sitten joskus ole niitä "ammattilaisia" jotka kohtelevat lapsiaan kuin hoitolasta, ammatillisin ottein.
      Nuo mainitsemasi sananparret ovat vanhoja fraaseja joita jokainen perustason työläinen kuulee opiskeluaikanaan; lapsilta ei kysytä jne.
      JUU JUU -hyviä ohjeita, mutta elävässä elämässä kaikki ei ihan mene oppikirjan mukaan. Kasvatuksen kokonaisuus ratkaisee, eivät pienet episodit päiväkodissa kun vanhempi ja lapsi ovat molemmat väsyneitä.
      Jospa aika karsisi sinusta tuon fiksuuden tunteen; opiskelijat ja vastavalmistuneet kun ovat yleensä kaikkien alojen asiantuntijoita- ammattilaiset tietävät, etteivät tiedä paljoakaan.

      • isi

        Ihmettelenpä todella millaisia "tätejä" päiväkodeissa on töissä. Totuushan on että kaikkea tietoa ja oppeja ei lue kirjoissa.

        Toivon, todella, että tällaiset kylmät "puistotätit" yrittävät opetella myös hieman lapsi-vanhempi suhdetta.
        Mutta jos ei niitä omia lapsosia vielä ole tai ne on jo kasvaneet isoiksi (ja ei muista millaista se vanhemmuus oli) niin ei kai sitä voi vielä ajatella tunteella.

        Aikaisemmin joku sanoi hyvin että vanhempi ei halua alkaa väsyneenä riitelemään siinä julkisella paikalla. Totta, hyvin sanottu.
        Sekin on varmaan totta että kun on ollut lapsesta (ja lapsi ollut erossa vanhemmasta, ehkä jossain vaiheessa ikävöinytkin) erossa koko päivän niin ei sitä halua heti ruveta pakottamaan.

        Huom! Lapsen ja koiran kasvatus on eri asia!

        ps. Enpä haluaisi lapsiani tuollaiseen päiväkotiin edes tunniksi. :-(

    • Lähihoitaja/äiti

      Puhut asiaa, voisin tuosta vaikka luentoja pitää, niin paljon myös nuo asiat on minua vuosia kismittänyt. Olen yli 30v, 3 lapsen pph:a äiti, ja tehnyt työtä 17v asti... joten paljon on tullut matkalla kaikenlaisia pikkutyranneja... En osaa edes mitään lisätä, kuin sen että rajat on rakkautta, ja jos minun lapseni heittäytyy vaikkapa kaupassa hankalaksi, niin siitä vaan, koska mehän jatketaan matkaa vaikka kiljuva lapsi kainalossa.
      Periksi ei anneta, kuin hyvin harvoin... Mitä se muille kuuluu, mitä se lapsi itkee, ei se siitä rikki mene, antaa huutaa, eikä minua ainakaan hävetä se kiljuminen.
      Ja se, että kysytään, "voiko äiti mennä töihin" olen kuullut sellaistakin... Karvat nousee pystyyn, eihän sitä nyt lapsen harteille moista asiaa laiteta, vaan "äiti menee nyt töihin".
      Tosi tärkeää missä muodossa lapselle puhutaan. Illallakin sanotaan, "nyt te lapset menette nukkumaan" ei siinä mitään kysellä...
      Mutta hienoa, jatka hyvää työtä, eikä anneta lasten hyppiä silmille!!!!
      Kohtahan ne muuten päättää minkälaisen auton, tai talon vanhemmat hankkivat, siihenkö tässä mennään? E-hei...

      • Titi

        vai on kyse siitä,miten lapselle puhutaan.Minä puhun lapselleni ihan ystävällisesti,komentelematta.Lapsi tietää kuitenkin,että se on määräys eikä pyyntö,jos totean,että "mitäpä luulet,onkohan hampaanpesuaika?"
        Ei se puhetyyli mitään auta,mikäli vanhemman auktoriteetti on kateissa.Saa karjua kuin vääpeli,mikäli sitä ei tarkoita.

      • Siina_
        Titi kirjoitti:

        vai on kyse siitä,miten lapselle puhutaan.Minä puhun lapselleni ihan ystävällisesti,komentelematta.Lapsi tietää kuitenkin,että se on määräys eikä pyyntö,jos totean,että "mitäpä luulet,onkohan hampaanpesuaika?"
        Ei se puhetyyli mitään auta,mikäli vanhemman auktoriteetti on kateissa.Saa karjua kuin vääpeli,mikäli sitä ei tarkoita.

        Halusin vain korjata että nuo ajatukset (jonkun mielestä kuluneet fraasit?) joita alkutekstissä oli, niin ne olivat kaikki ihan omalla maalaisjärjellä mietittyjä. Ei mitään kirjasta opittuja juttuja. Enpä ole kuule pahemmin mitään kasvatusoppaita lukenut - omalla järjellä on vielä pärjätty. Ja sitäkin löytyy vaikka vastavalmistunut olisikin. Vastavalmistuneella voi olla vaikka millaista kokemusta, jota ei edes koulussa opi! Asennetta vanhemmilta ammatti-ihmisiltä, kiitos!

        Enkä moiti vanhempien kasvatusta lyttyyn (ehkä se kuva syntyi), siitä otteen puuttumisesta nyt puhuttiin. Ihan lastakin tässä nyt ajattelen.

        Ja jollekin isälle totean, joka sanoi ettei toisi lastaan tunniksikaan hoitoon tälläiseen paikkaan. Etpä taida löytää paikkaa jossa ne kamalat hoitotädit eivät keskenään keskustelisi vanhemmista yms.

      • äiti täältä pohjoisesta
        Siina_ kirjoitti:

        Halusin vain korjata että nuo ajatukset (jonkun mielestä kuluneet fraasit?) joita alkutekstissä oli, niin ne olivat kaikki ihan omalla maalaisjärjellä mietittyjä. Ei mitään kirjasta opittuja juttuja. Enpä ole kuule pahemmin mitään kasvatusoppaita lukenut - omalla järjellä on vielä pärjätty. Ja sitäkin löytyy vaikka vastavalmistunut olisikin. Vastavalmistuneella voi olla vaikka millaista kokemusta, jota ei edes koulussa opi! Asennetta vanhemmilta ammatti-ihmisiltä, kiitos!

        Enkä moiti vanhempien kasvatusta lyttyyn (ehkä se kuva syntyi), siitä otteen puuttumisesta nyt puhuttiin. Ihan lastakin tässä nyt ajattelen.

        Ja jollekin isälle totean, joka sanoi ettei toisi lastaan tunniksikaan hoitoon tälläiseen paikkaan. Etpä taida löytää paikkaa jossa ne kamalat hoitotädit eivät keskenään keskustelisi vanhemmista yms.

        Tätäkö se lähihoitajien koulutus on? Et ole lukenut yhtään oppikirjaa/kasvatukseen liittyvää? Pärjäilet vain maalaisjärjellä?
        Hyvästi siis ammatillisuus jos se on vain maalaisjärkeä ja omia asenteita (ja vielä kakskymppisen)
        JA MITÄKÖHÄN SINULLA ON SITTEN LAPSILLE JA VANHEMMILLE TARJOTA?

      • kapula

        onneksipäiväkodissa kasvatusvastuussa ovat lastentarhanopettajat eivätkä lähihoitajat, senverran huon kuva tulee heidän osaamisestaan!

      • Lähihoitaja/äiti
        kapula kirjoitti:

        onneksipäiväkodissa kasvatusvastuussa ovat lastentarhanopettajat eivätkä lähihoitajat, senverran huon kuva tulee heidän osaamisestaan!

        Itse olen tosiaankin tehnyt työtä perhepäivähoitajana, päiväkodeissa ym. ja valmistuin vasta yli 30v lähihoitajaksi, ja voin sanoa, että tuli luettua PALJON kasvatus- ym. oppaita, vaikka oli niitä luettu ennenkin, ja siihen päälle se maalaisjärki...
        Nykyajan vanhemmat mieluusti laittavat vastuun ammatti-ihmisille, ja ovat äärettömän epävarmoja omasta kasvatuksesta... Kyllä se vielä on aikuinen joka päättää, että otetaanko se reppu mukaan vaiko ei... Miettikää millaisia ihmisiä niistä lapsista tulee kun nyt jo saavat päättää aika isojakin asioita... Ja sanonpa sen verran, että nuori valmistunut lähihoitaja osaa katsoa kaikkea aivan eri silmin kuin moni vanhempi... Oikeesti...
        Toki, itsekin nuorena hoitajana sorruin usein ajattelemaan, että noin en omieni kanssa ainakaan tee, enkä anna periksi, ja teen kyllä aivan erilailla. Äidin näkökulma kun tuli mukaan, asioita näki eri tavalla, mutta periksi en anna... nyt äitinäkään.
        Ja miettiikö kukaan lapsen näkökulmasta asiaa... Kuinka suuren vastuun antaa lapselle, kun sanoo "Voiko äiti mennä töihin?" Eihän pienen ihmisen pidä saada noin suurta kuormaa niskaansa, eri asia on jos kysyy " Otatko siniset vai punaiset hanskat tänään?" Niin se on... Annetaan lasten olla lapsia, ja annetaan niille lasten mukaiset taakat kannettavaksi. Ja yritetään me vanhemmat olla vanhempia, ei mitään kavereita ja kannetaan lapsistamme vastuu. Jos niitä tähän maailmaan ollaan tehty. Päivähoidon henkilökunta sitten tukee sitä, mutta vanhemmat kasvattavat!!!

      • äiti pohjoisesta
        Lähihoitaja/äiti kirjoitti:

        Itse olen tosiaankin tehnyt työtä perhepäivähoitajana, päiväkodeissa ym. ja valmistuin vasta yli 30v lähihoitajaksi, ja voin sanoa, että tuli luettua PALJON kasvatus- ym. oppaita, vaikka oli niitä luettu ennenkin, ja siihen päälle se maalaisjärki...
        Nykyajan vanhemmat mieluusti laittavat vastuun ammatti-ihmisille, ja ovat äärettömän epävarmoja omasta kasvatuksesta... Kyllä se vielä on aikuinen joka päättää, että otetaanko se reppu mukaan vaiko ei... Miettikää millaisia ihmisiä niistä lapsista tulee kun nyt jo saavat päättää aika isojakin asioita... Ja sanonpa sen verran, että nuori valmistunut lähihoitaja osaa katsoa kaikkea aivan eri silmin kuin moni vanhempi... Oikeesti...
        Toki, itsekin nuorena hoitajana sorruin usein ajattelemaan, että noin en omieni kanssa ainakaan tee, enkä anna periksi, ja teen kyllä aivan erilailla. Äidin näkökulma kun tuli mukaan, asioita näki eri tavalla, mutta periksi en anna... nyt äitinäkään.
        Ja miettiikö kukaan lapsen näkökulmasta asiaa... Kuinka suuren vastuun antaa lapselle, kun sanoo "Voiko äiti mennä töihin?" Eihän pienen ihmisen pidä saada noin suurta kuormaa niskaansa, eri asia on jos kysyy " Otatko siniset vai punaiset hanskat tänään?" Niin se on... Annetaan lasten olla lapsia, ja annetaan niille lasten mukaiset taakat kannettavaksi. Ja yritetään me vanhemmat olla vanhempia, ei mitään kavereita ja kannetaan lapsistamme vastuu. Jos niitä tähän maailmaan ollaan tehty. Päivähoidon henkilökunta sitten tukee sitä, mutta vanhemmat kasvattavat!!!

        Minusta on kurja, että lastenhoitajakoulutus lakkautettiin ja tilalle tulivat näsäviisaat lähihoitajat. Heillä on usein(koulutuksesta johtuva?)asenneongelma. Tietoa ei ole yhtä paljon kuin asenteita;"minä teen näin, tämä on oikein".Keittiöpsykologia on ihan eri asia kun ammattilaisuus kasvattajana. Elämä ei ole kovin yksinkertaista ja jos ei ole kykenevä havainnoimaan perheitä ja aikuisten ja lasten välistä vuorovaikutusta, ei sitä kannata tehdä, eikä varsinkaan johtopäätelmiä.
        Tuo fraseologia:"vanhemmilla vastuu hukassa, vastuu sysätään meille kasvattajille" on joissaintapauksissa totta, useammin se on "kasvattajan" ammatti-itsetunnon keinotekoista kohottamista.Nuo lausahdukset ja pikkuepisodit eivät kerro tilanteesta ja "kasvatusotteesta"(uskomaton sana)kotona, ne kertovat tilanteesta kun lasta haetaan päivähoidosta.Ja tuo "periksi en anna"-mentaliteetti- onko sen vastakohta huono kasvatus vai kertooko se kenties jäykkyydestä ja vuorovaikutuksen puutteista?Annetaan todellakin lasten olla lapsia eikä "kasvatusotteen" kohteita.
        Maalaisjärki on hyvä asia kunhan se ei ole asenteellisuutta. Lähihoitajakoulutuksessakin olet varmasti kuullut sanan "reflektio"

    • tuuli-juulia

      mutta pukemisjuttu jäi vaivaamaan: mielestäni on hyvä, jos vanhempi joskus pukee lapsensa, vaikka lapsi osaisikin itse. Pienet joutuvat varsinkin päiväkodissa toimimaan paljon itsenäisesti, ja hetki vanhemman sylissä ja lähellä puettavana rankan hoitopäivän päätteeksi tuntuu varmasti mukavalta.

      Itse olen äiti ja lähihoitaja, tällä hetkellä työssä perhepäivähoitajana. Olisi ollut mukava kommentoida juttuasi enemmänkin, mutta flunssaisena en jaksa...ehkä joku toinen päivä :)

      • mieltä

        pukemisjutusta. Olen käynyt myös kasvatustieteen luentoja, joissa kasvatuspsykologian luennoitsija mainitsi juuri tuosta lapsen pukemisesta, nimenomaan sen, ettei ole synti jos vanhemmat pukevat lapsensa esim. päivän päätteeksi. Lapselle pitkä päivä hoitopaikassa vastaa aikuisen työpäivää. Lapsi on usein väsynyt iltapäivällä ja haluaa kenties huomiota äidin/isän "hoivaa" vaikka itse pukea osaakin. Vaikka en muuten näihin titteleihin perusta, niin pakko sanoa alkuperäiselle, että tämä oli sitten kasvatustieteilijän "mielipide", joka on tehnyt tutkimustyötä päiväkotilasten parissa.

        Ei se missään nimessä tarkoita, että lapsi ei kotona pukisi. Itsekkin olen joskus jouduttaakseni lähtöä laittanut pipon lapsen päähän tai vetänyt vetskarin kiinni vaikka tiedän lapsen mainiosti selviytyvän molemmista asioista. Herää vaan kysymys mitä lie hoitajat ajatelleet moisesta??? Täytyy ensi kerralla katsoa vaivihkaa heidän ilmeitään.

        Kuten joku jo mainitsikin aiemmin, niin kyllä minäkin saatan käyttäytyä eri tavalla päiväkotiympäristössä kuin kotona. En välttämättä rupea tiukistelemaan tai komentamaan samoin kun kotona, sillä en halua mitään sen suurempia ristiriitatilanteita tullessa tai lähtiessä.Ja nyt sitten sanotaan, että ei komentamisesta mitään riitatilanteita pitäisi tullakkaan. No, kunhan alkuperäinen kirjoittaja hieman "kasvaa" ja kenties saa omiakin lapsia, niin keskustellaan aiheesta uudemman kerran.

      • hyviä,asiallisia
        mieltä kirjoitti:

        pukemisjutusta. Olen käynyt myös kasvatustieteen luentoja, joissa kasvatuspsykologian luennoitsija mainitsi juuri tuosta lapsen pukemisesta, nimenomaan sen, ettei ole synti jos vanhemmat pukevat lapsensa esim. päivän päätteeksi. Lapselle pitkä päivä hoitopaikassa vastaa aikuisen työpäivää. Lapsi on usein väsynyt iltapäivällä ja haluaa kenties huomiota äidin/isän "hoivaa" vaikka itse pukea osaakin. Vaikka en muuten näihin titteleihin perusta, niin pakko sanoa alkuperäiselle, että tämä oli sitten kasvatustieteilijän "mielipide", joka on tehnyt tutkimustyötä päiväkotilasten parissa.

        Ei se missään nimessä tarkoita, että lapsi ei kotona pukisi. Itsekkin olen joskus jouduttaakseni lähtöä laittanut pipon lapsen päähän tai vetänyt vetskarin kiinni vaikka tiedän lapsen mainiosti selviytyvän molemmista asioista. Herää vaan kysymys mitä lie hoitajat ajatelleet moisesta??? Täytyy ensi kerralla katsoa vaivihkaa heidän ilmeitään.

        Kuten joku jo mainitsikin aiemmin, niin kyllä minäkin saatan käyttäytyä eri tavalla päiväkotiympäristössä kuin kotona. En välttämättä rupea tiukistelemaan tai komentamaan samoin kun kotona, sillä en halua mitään sen suurempia ristiriitatilanteita tullessa tai lähtiessä.Ja nyt sitten sanotaan, että ei komentamisesta mitään riitatilanteita pitäisi tullakkaan. No, kunhan alkuperäinen kirjoittaja hieman "kasvaa" ja kenties saa omiakin lapsia, niin keskustellaan aiheesta uudemman kerran.

        Onpa hyvä että on fiksuja nuo nykyajan nuoret ! Eipä vain sellaista ole vastaan tullut päiväkodeissa, vain nurkassa nuokkuvia nuoria, sitäkö se fiksuus on ?
        Nuo kaksi viimeistä kirjoitusta antoivat toivoa minullekin, en olekaan tehnyt kaikkea "väärin". Vaikka olen lapsen pukenut päiväkodista hakiessani,olen huomannut lapsen olevan väsynyt, ja kun lapsi haluaa että hänet puetaan ja haluaa että saa huomiota, en kai voi kieltäytyä niin yksinkertaisesta asiasta kuin pukea lapseni, kyllä lapsi saa pukea ja riisua aivan tarpeeksi kotona ja kylässä ollessaan,
        en ole yhtään huolissani lapsen kehityksestä, älkööt olko fiksummat opiskelijatkaan.
        Kyllähän lapsi päiväkodissa pukisi kun isi tai äiti kerran näyttäisi hurjan luontonsa päästelemällä isoja kirjaimia jotta maalit seiniltä rapisisivat alas. Olisiko niin parempi. Huutavathan ja karjuvat hoitajatkin lapsille, onko se vain heidän oikeus vai onko se vain todettu parhaaksi tavaksi saada lapset tekemään mitä käsketään.

      • jotain....
        hyviä,asiallisia kirjoitti:

        Onpa hyvä että on fiksuja nuo nykyajan nuoret ! Eipä vain sellaista ole vastaan tullut päiväkodeissa, vain nurkassa nuokkuvia nuoria, sitäkö se fiksuus on ?
        Nuo kaksi viimeistä kirjoitusta antoivat toivoa minullekin, en olekaan tehnyt kaikkea "väärin". Vaikka olen lapsen pukenut päiväkodista hakiessani,olen huomannut lapsen olevan väsynyt, ja kun lapsi haluaa että hänet puetaan ja haluaa että saa huomiota, en kai voi kieltäytyä niin yksinkertaisesta asiasta kuin pukea lapseni, kyllä lapsi saa pukea ja riisua aivan tarpeeksi kotona ja kylässä ollessaan,
        en ole yhtään huolissani lapsen kehityksestä, älkööt olko fiksummat opiskelijatkaan.
        Kyllähän lapsi päiväkodissa pukisi kun isi tai äiti kerran näyttäisi hurjan luontonsa päästelemällä isoja kirjaimia jotta maalit seiniltä rapisisivat alas. Olisiko niin parempi. Huutavathan ja karjuvat hoitajatkin lapsille, onko se vain heidän oikeus vai onko se vain todettu parhaaksi tavaksi saada lapset tekemään mitä käsketään.

        Nimittäin myös ne lastentarhanopet ja hoitajat pukevat joskus omia lapsiaan hakiessaan avuksi. Todennäköisesti ihan samoista syistä kuin me muutkin vanhemmat. Ihan samoja piirteitä löytyy siis heistäkin.

        Itse en usko, että lapsen taidot mihinkään katoavat siitä, että heitä auttaa. Itse myöskin kyselen lapselta, että pitääkö ottaa jotain mukaan, ihan siksi, että hän ottaisi itsekin vastuuta muistamisista. Joskus se unikaveri pitää saada kotiin, joskus taas ei. Tokihan minä muistan itsekin asiat, mutta ei sitä lapselle tartte kertoa. Ensi syksynä on kuitenkin jo edessä se, että pitää pystyä paljon itsenäisempään toimintaan kun kouluun menee. En aio hävetä sitä, että autan lahkeiden laitossa ja hanskojen suoristamisessa.

        On kokemusta myös siitä, että lapset ovat eri paikoissa hoidossa. Silloin on aika kortilla, molemmat kun pitää ehtiä hakemaan. Se ei kyllä merkitse sitä, että lapset meillä määräisivät kotona. Pikkuasioista saavat kyllä päättää, siitä, että haluaako punaiset vai mustat housut, mennäänkö leikkipuistoon vai metsään ulkoillessa jne...

        Mutta ehkä nämä asiat avautuvat omien lasten myötä myös aloittajallekin joskus.

      • .kanssasi

        samaa mieltä, ei lapsen auttaminen toisinaan ole pahaksi. Päinvastoin pelkoni on, että liiallisella itsenäisyyden ja yksin selviytymisen korostamisella kasvatamme lapsista väliinpitämättömiä ja auttamaan kykenemättömiä aikuisia. Se ei ole tarkoitus. Mutta ymmärrän kyllä alkuperäistäkin kirjoittajaa. Itse olen myös päiväkodissa töissä (lto) ja aika uskomattomia pikkutyranneja on osa lapsista: se ei ole mikään klisee, vaan tosiasia. Osalta vanhemmista on vanhemmuus kadoksissa.

    • asiaan

      Luin tuon kirjoituksesi,ehkä hieman ihmetyksellä.
      Teet aika nopeita ja musta valkoisia päätelmiä, hyvin lyhyessä ajassa..

      Itse olen sijaisuuksia tehnyt muutaman vuoden jo samassa päiväkodissa ja olen kyllä huomannut tuon saman lähtötilanteissa.

      Tosin ymmärrän jos vanhemmat pukevat lapsensa. Moni lapsi jää haahuilemaan, eikä keskity, tai pukeminen on muuten vain hidasta. Jos on väsynyt ja haluaa kotiin tai on kiire, niin ymmärrän hyvin että pukemista avitetaan..

      2. näitä kakkoskohdan vanhempiakin näkee. Monesti juuri niitä jotka ovat kotona päivät, tai osan siitä mutta lapsi on silti hoidossa.
      Silloin se ei aina ole niin justiinsa, milloin se lapsi pitää hakea kotiin. Jos lapsi haluaa vielä jäädä tarhan pihaan leikkimään ja asuu ihan naapurissa, niin miksi se olisi sinulle ongelma jos ei se vanhemmille ole?

      Kyllä se lapsen muusta käytöksestä sitten näkyy yleensä jos rajoja tai sääntöjä kotona ei ole..

      Ja tähän kolmoseen sen verran että kyllä meilläkin vanhemmat kysyvät lapsilta pitääkö reppu ottaa? Monet lapset huolehtivat itse repun ulos jos tahtovat sen kotiin viedä.
      Mistäs se äiti voi tietää onko lapsella jotain kotiin vietäviä piirustuksia tais askarteluja jotka hän haluaisi kotiin ottaa, jos ei kysy? Ja parempihan se on kysyä heti, eikä sitten hetken päästä palata hakemaan, kun lapsi muistaakin että ainiin, se reppu...

      Kyllä meillä ainakin sitten tärkeät tiedotteet ja muut jaetaan suoraan vanhemmille tai laitetaan lapsen lokeroon, eli sillä repulla on tärkeys vain sille lapselle..

      Tässä siis minun näkökulmani asiaan...

    • Impromptu

      kyllä niin asiaa että ihan ihmetyttää!! Näitä samoja seikkoja olen itsekin laittanut merkille ja turha on puolustella! Lapset rulaa ja vanhemmat vikisee... Tehkää äidit ja isät parannusta asiaan!

    • muuttaa

      Tulipas ihan mieleen omat ajat valmistumisen jälkeen. Teoriatietoa ja omia ennakkokäsityksiä siitä miten asioiden pitäisi olla,pää pullollaan. Jo muutaman vuoden päästä tämä mustavalkoinen käsitys alkoi saamaan harmaankin sävyjä ja nykyään, viimeistään omien lasten myötä, se sisältää jo ihan kaikki mahdolliset sävyt.

      Itse en kykenisi tai suostuisi vieläkään, 20 vuoden lastentarhanopettajana toimimisen jälkeen, vetämään kovinkaan kauaskantoisia mielipiteitä perheiden sisäisistä valta-asetelmista vain sen perusteella miten tulo- ja lähtötilanteissa käyttäydytään.

      Näihin tilanteisiin liittyy todella paljon muitakin asioita kuin vanhempien auktoriteetti. Osa ei halua kinastella tai osoittaa omaa järkähtämätöntä tyyliään hoitohenkilökunnan silmien alla, osa ei jaksa pitkän työpäivän päätteeksi riidellä vaatteista, osa haluaa pitää lastaan sylissä pitkän päivän jälkeen ja pukea hänet, osa opettaa lapselleen omista tavaroistaan huolehtimisen alkeita kysymällä "pitäisi reppu ottaa kotiin?" tms.

      Vanhemmuudesta näkyy vain pienen pieni osa näissä tilanteissa. Niinkuin joku jo vastasikin, niin se todellinen rajojen pitäminen näkyy kyllä lapsen kokonaisvaltaisessa käyttäytymisessä päiväkodissa eikä siinä miten hän muutaman minuutin ajan toimii vanhempiensa seurassa.

      • yes!

        Naulan kantaan!

        Tulkaa sitten sanomaan kun olette itse vanhempia että miten käyttäydytään...

      • kasvattaja

        mitä pidempään työtä on tehnyt ja äidiksi jo ehtinyt, niin mustavalkoisuus karisee kaikesta.
        Alkuperäisessä kirjoituksessa tuntui pahalta juuri tuo lause että tunnen itseni paljon viisaammaksi kuin vanhemmat. Ja se on mieletäni mahdollisimman huono asenne ammattilaisella.
        Muistan kyllä itsekin, kuinka harjoitteliana päiväkodissa ollessani tunsin itseni viisaammaksi kuin lastentarhanopettajat ja kun opiskelin ensimmäsitä vuotta lastentarhanopettajaksi tiesin kaiken lasten kasvatuksesta. Elämä on opettanut sen, että tiedän hyvin vähän vaikka oikeasti jo jatko opinnotkin suorittaneena ja monessa liemessä keitettynä työntekijänä tiedän absoluutttisesti tietenkin jo enemmän....

      • jkfbbd
        kasvattaja kirjoitti:

        mitä pidempään työtä on tehnyt ja äidiksi jo ehtinyt, niin mustavalkoisuus karisee kaikesta.
        Alkuperäisessä kirjoituksessa tuntui pahalta juuri tuo lause että tunnen itseni paljon viisaammaksi kuin vanhemmat. Ja se on mieletäni mahdollisimman huono asenne ammattilaisella.
        Muistan kyllä itsekin, kuinka harjoitteliana päiväkodissa ollessani tunsin itseni viisaammaksi kuin lastentarhanopettajat ja kun opiskelin ensimmäsitä vuotta lastentarhanopettajaksi tiesin kaiken lasten kasvatuksesta. Elämä on opettanut sen, että tiedän hyvin vähän vaikka oikeasti jo jatko opinnotkin suorittaneena ja monessa liemessä keitettynä työntekijänä tiedän absoluutttisesti tietenkin jo enemmän....

        Älkää unohtako että nää päiväkodin ammattikasvattajat ovat osa myös itse vanhempia. Sen voin sanoa etteivät heidän lapsensa ole sen kummoisempia kuin muidenkaan. Samalla lailla heidänkin lapsensa heitä "pompottaa", ei se kasvatustieteiden luku aina auta kun omalle kohdalle osuu.

      • Siina_
        jkfbbd kirjoitti:

        Älkää unohtako että nää päiväkodin ammattikasvattajat ovat osa myös itse vanhempia. Sen voin sanoa etteivät heidän lapsensa ole sen kummoisempia kuin muidenkaan. Samalla lailla heidänkin lapsensa heitä "pompottaa", ei se kasvatustieteiden luku aina auta kun omalle kohdalle osuu.

        Nyt on selvästi aihe jo karannut. Ja huomaan että ihan muutama on tainnut tajuta mitä olen hakenut takaa. Helposti tästä tämmönen soppa syntyy ;)

        Ja totta kai lasta saa hemmotella ja saa pukea yms. Ei ole tarkoitus olla inhottava aikuinen joka pistää kaiken tekemään itse - ehkä tästä se käsitys syntyi. Näissä tilanteissa ei kuitenkaan ole ollut kyse mistään kiireellä kotiin lähtemisestä (ymmärrän tilanteen jon näin on), vaan ihan joka päivänen rumba kun äiti saapuu paikalle hössöttämään. Ja eikä koske kaikkia vanhempia!

        Joku myös totesi että kaikki lapset pompottaa vanhempiaan - on aivan varmasti totta. On vain eri asia antaako lapsen tehdä sitä vai ei - siis että suostuuko aikuinen lapsen pompotettavaksi.

        Sinulle, joka olit huolissani lauseesta "tunnen itseni paremmaksi kuin vanhemmat" tjsp. Lauseen voi tulkita monella tavalla, ehkä ymmärsit sen väärin ;) On vain tilanteita joissa huomaa että lapsi vetää vanhempiaan 6-0. Silloin mielessään ajattelee että "voi voi".

      • sitäkään
        jkfbbd kirjoitti:

        Älkää unohtako että nää päiväkodin ammattikasvattajat ovat osa myös itse vanhempia. Sen voin sanoa etteivät heidän lapsensa ole sen kummoisempia kuin muidenkaan. Samalla lailla heidänkin lapsensa heitä "pompottaa", ei se kasvatustieteiden luku aina auta kun omalle kohdalle osuu.

        että eivät kaikki p.kodin tädit ole yhtä fiksuja kuin tuo aloittaja. Aivan samanlaisia kuin me vanhemmatkin, on suurin osa tädeistä, eikä jokainen juorua,
        meidän päiväkodissa on hoitajankin lapsia ja samanlaisia todellakin ovat kuin muutkin lapset.
        Ei siis voi yleistää tuon aloittajan "fiksuutta", tunnen montakin sosiaalialalla työskentelevää, vetävät perskänniä ja elävät kuten muutkin ihmiset, uskon aloittajan kaltaisia olevan kuitenkin melko vähän tädeistä, onneksi.

      • äiti pohjoisesta
        Siina_ kirjoitti:

        Nyt on selvästi aihe jo karannut. Ja huomaan että ihan muutama on tainnut tajuta mitä olen hakenut takaa. Helposti tästä tämmönen soppa syntyy ;)

        Ja totta kai lasta saa hemmotella ja saa pukea yms. Ei ole tarkoitus olla inhottava aikuinen joka pistää kaiken tekemään itse - ehkä tästä se käsitys syntyi. Näissä tilanteissa ei kuitenkaan ole ollut kyse mistään kiireellä kotiin lähtemisestä (ymmärrän tilanteen jon näin on), vaan ihan joka päivänen rumba kun äiti saapuu paikalle hössöttämään. Ja eikä koske kaikkia vanhempia!

        Joku myös totesi että kaikki lapset pompottaa vanhempiaan - on aivan varmasti totta. On vain eri asia antaako lapsen tehdä sitä vai ei - siis että suostuuko aikuinen lapsen pompotettavaksi.

        Sinulle, joka olit huolissani lauseesta "tunnen itseni paremmaksi kuin vanhemmat" tjsp. Lauseen voi tulkita monella tavalla, ehkä ymmärsit sen väärin ;) On vain tilanteita joissa huomaa että lapsi vetää vanhempiaan 6-0. Silloin mielessään ajattelee että "voi voi".

        Valitettavasti en ymmärrä niitä moninaisia tapoja mitä lause"tunnen itseni paremmaksi kuin vanhemmat"tjsp voi tarkoittaa . Minusta se on ylimielisyyttä ja epäammatillisuutta.
        Myös vanhemmista ja lapsista juoruilu kertoo jostain ihan muusta kuin hyvästä hoitajasta.
        Meitä on moneen junaan ; niin vanhempia kuin hoitajia. Jotkut vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea lastensa kanssa olemiseen ja vuorovaikutuksen tutkimiseen.Sitäkö tarkoitit? Aika itsestäänselvää. Luulisin kuitenkin , että sinä olet väärä henkilö heitä tukemaan. Toivottavasti löydät alasi muualta kuin lasten parista.

    • Tässä luettavaa

      En ole päiväkodissa töissä, tai muutenkaan ammattini ei liity lapsiin. AIna olen kuitenkin ollut kovin kiinnostunut lasten kasvatuksesta (perheeseemme kuuluu yksi lapsi tällä hetkellä) ja muuten ollut paljon tekemisissä lasten kanssa.

      Itse olen ihmetellyt samoja asioita (kavereilla on tapana myös toimia samaan tyyliin). Kirjoittamasi teksti toi mieleen kirjan, jonka juuri luin. Kirjan nimi on "MYÖNTEINEN AJATTELU LASTEN KASVATUKSESSA: miten sanotaan EI myönteisellä tavalla" (1995), kirjoittaja Keijo Tahkokallio. En nyt ihan tarkalleen muista, mikä hänen varsinainen titteli on, mutta joka tapauksessa toiminut vuosia ns. ammattikasvattajana ja kouluttajana, ja isänä :).

      Tässä kirjassa oli tuotu juuri esille tuo vanhempien tapa kysyä hyvin pieneltäkin lapselta, mitä lapsi haluaa - lapsi kulta, tulisitko nyt sisällä... kaupassa kysytään, mitä lapsi haluaisi jne.
      Kirjassa kirjoittaja kyseenalaistaa monia varsin tavallisia toimintamalleja lastenkasvatuksessa - niitä malleja, joita useimmat todennäköisesti toteuttaa lasten kanssa ollessa. Kirja ei ole teoreettinen vaan kirjoitettu hyvin arkisin esimerkein.
      Mielestäni kirja on lukemisen arvoinen!

      Mikäli kirjaan on uskomista, niin ihmetyksesi ovat varsin aiheellisia eikä ikäsi niitä mitenkään mihinkään muuta. Eihän se ikä ihmisestä fiksua tee tai toisinpäin, vaikka ikään on niin helppo aina vedota. Onhan viime aikoina ollut juttuja siitä, että vanhemmuus olisi hieman kadoksissa. Tekemäsi huomiot taitavat olla yksi ilmentymä tästä.

    • hoitaja

      on selvä että vanhemmat nousevat vastustamaan tuollaisia ajatuksia. Olen itsekin kolmen lapsen äiti,nyt lapset ovat jo isoja tosin, ja kyllähän ne omat lapset pompotti aikoinaan.
      Hoitolasten kanssa osaa olla jämäkämpi kun heihin ei ole samanlaisia tunnesiteitä kuin omiin lapsiin. Joten ymmärrän kyllä vanhempien näkökannan tässa asiassa.
      Mutta valitettavasti olen tavannut yhä useimmin vanhempia joilla éi tunnu olevan minkäänlaista sananvaltaa perheessä. Pelätään lasten kiukunpuuskia ja lapset saavat aina tahtonsa läpi.
      Jossakin asioissa näidenkin vanhempien pitäisi laittaa rajat lapselle, mutta se ei aina onnistu,kasvatuksesta puuttuu jämäkkyys ja johdonmukaisuus.Ja lapset todellakin alkavat pompotella vanhempiaan mielensä mukaan,joskus hirveetä kattoo sitä touhua.Niin että tsemppia Siina,oikeessa oot.

    • joo

      kylhän tätä näkee tällasta päiväkodin tätinä. Mut mun mielest kyllä ei kantsis kirjotella tuntevansa olevan fiksumpi kuin monet vanhemmat, huono lähtökohta yhteistyölle. Ja muutenkin, vaik oot kyl oikeessakin, ni kokemus työssä auttaa sit näkemään, miks vanhemmat joskus toimii meistä kovin kummallisella tavalla. JOku oli sanonu, et kasvatuskeskustelussa voit näist puhuu. Oon samaa mieltä.

    • yh..tyttö 5v..

      tähän on pakko vastata.. kuten tuolla aijemmin oli niin vanhemmat ovat tosiaan väsyneitä..en puolustele..olen huomannut että kaikessa pitäisi päästä mahdollisimman vähällä vaivalla..naapurini laittaa 4 hengen perheelleen 3 eri ruokaa..lol(aikuiset syövät samaa mutta lapset eivät voi syödä kun eivät pidä..toinen syö melkein pelkästään kuivaa perunaa voilla)
      no jaa..eli asiaan..
      eilen illalla kun laitoin tyttäreni nukkumaan ennen 9 niin pestiin hampaat ja sen verran saa valita että:
      1:nukkuu omassa huoneessa jolloin luetaan iltasatu, jos yöllä herää saa hiipiä viereen.
      2:tulee nukkumaan minun sänkyyni,ei iltasatua..(nukun olohuoneessa asumme 2h k)
      no neitini päätti n.15 yli 9 että hän haluaa vaihtaa yöpaidan..ei paita on pällä hyvää yötä sitä ei vaihdeta..
      seuraavaksi joskus vajaa 30 min myöhemmin..äiti mulla on jano.. hain tilkan vettä..hetken päästä..äiti mä haluankin iltasadun.. ei enää iltasatua kaikki lapset nukkuu..jälleen vaan piehtaroi ja huokailee.. seuraavaksi taas ehkä 30 min myöhemmin..kyyneleet silmissä..äiti olisinkin halunnut että luetaan iltasatu..
      Siihen minä vastaan..ei käy, enää lueta yhtään mitään kaikkien lapsien pitäisi jo nukkua joten hyvää yötä ja silmät kiinni..(annoin pusun ja halin jälleen..ja peittelin) vihdoin ja viimein.. 22.45 neiti sulki silmänsä..johtuen siitä että hoitotädit laittavat hänet joka päivä päikkäreille ja antavat nukkua ½-1 tuntia..
      tyttäreni kun ei ole nukkunut 2½vuotiaasta lähtien ollenkaan viikonloppuisin..
      joten tämä kuvio toistuu aina muutamana iltana viikossa ei koskaan samanlaisena..ja eri kellon aikoihin nukahtaa..tänään kello oli vartin yli 10.. jos olisin halunnut päästä helpolla olisin antanut tytön vaihdella vaatteet,hakea iltasadun ym..kaikkea mahdollistamitä halusi.
      Viikonloppuisin ei ole vaihtoehtoja..miesystäväni tulee aina viikonloppuisin ja siloin tyttö yrittää että jos saa tulla nukkumaan suoraan mun sänkyyn mutta aikuiset nukkuu yhdessä ;)..mutta jos herää tietenkin saa tulla kainaloon..
      ja tietenkin kun laitan tytön omaan sänkyyn niin tietenkin se iltasatu..kuten aijemmin kirjoitin..
      välillä oon ohan rikki kun en anna periksi..silloin säilyisi ainakin omat hermot..joas antaisin periksi..
      mutta meitä on moneen junaan..
      eli vielä pähkinän kuoress mitä hain takaa..eli kun olen esim juuri nukkumaan menon kanssa päättänyt niin niin kanssa tehdään haluttiin tai ei..ja tyttö tietää että kun hoidosta haetaan niin silloin mennään..pois puistosta..heti kun olen vaihtanut muutaman sanan hoitajan kanssa.

    • niskavillat

      Minä määrään meidän perheessä. Minä määrään mitä tehdään, mitä ei tehdä ja mistä voidaan neuvotella.

      Eräs lapsistani aloittaa koulun syksyllä ja hänen on opittava kantamaan, edes osittain, jo huolta omista tavaroistaan, siksi kysyn häneltä lähtiessämme eskarista :"pitäisikö jotakin ottaa kotiin mukaan. Tarvitsetko luistimiasi viikonloppuna?" tai jotakin vastaavaa. Tarkoitus on saada hänet itse ajattelemaan mitä hän mahdollisesti tarvitsee mukaansa, jos ollaan vaikkapa menossa luistelemaan viikonloppuna. En kysy sitä, antaakseni lapselleni päätäntävaltaa asiasta vaan antaakseni hänelle mahdollisuuden oppia ajattelemaan.

      Minä tiedän, että lapseni osaa pukea. He ovat osanneet tehdä sitä jo 2,5 vuotiaista asti ja tulevat pukemaan itsensä kuolemaansa asti itse. Se, että autan laittamaan lahkeet saappaiden päälle tai rukkastensuut hihojen päälle ei vähennä heidän taitojaan pukea tai minun auktoriteettiani lasteni silmissä. Teen sen siksi, että huolehdin lapsistani ja autan heitä, ihan niinkuin hekin silloin kun minä tarvitsen apua esimerkiksi auton takaluukun avaamisessa laittaessani sinne ostoskasseja. Perheessä toimitaan yhdessä ja autetaan toisiaan tarvittaessa. Ei apua jätetä antamatta vain siksi, että lapsi alkaisi epäillä kuka talossa määrää.

      Olen kolmen lapsen äiti, opettaja ja käyttäydyn juuri niinkuin parhaaksi lasteni suhteen katson. Joskus lepsuillaan ja pääsääntöisesti ollaan tiukkiksia, mutta se minkä päiväkodintädit minussa kulloinkin näkevät ei ole se absoluuttinen totuus. Minulla ei ole velvollisuuksia todistaa heille omaa rooliani äitinä. Lapsieni käytös puhukoon puolestaan.

      Olen taistellut opettajana tuon mustavalkoisuuden kanssa ja minulla nousee aina niskavillat pystyyn, kun toiset ihmiset arvostelevat toistensa tapoja ja elämää äärimmäisen pienen kokemuksen perusteella. Ihmisen käytös ei koskaan ole vain sitä, mitä se pienen hetken katsottuna näyttää vaan se saattaa muuttua tilanteiden ja ihmisten mukaan. Päiväkodissa lepsut vanhemmat eivät välttämättä ole sitä lainkaan kotona ja päinvastoin.

      En väitä, etteikö perheitä olisi, jossa lapset määräävät ja vanhemmat tottelevat, mutta sen pienen hetken perusteella jonka näkee päiväkodissa ei tällaisia yleistyksiä voi vetää. Kaikki ei ole sitä miltä se saattaa näyttää.

      Jos haluat tehdä yleistyksiä, niin parempi tapa olisi verrata aina kyseisessä tilanteessa lepsuilevan vanhemman ja ei lepsuilevan vanhemman lapsia käytännön päiväkotitilanteissa. Lapsi jolla ei oikeasti ole rajoja kotonaan, ei niitä helposti tunnista muuallakaan ja käytös on sen mukaista.

      Sinun fiksuutesi on myös tulkittavissa kokemattomuudeksi, nimittäin mitä viisaampi ihminen sitä paremmin hän ymmärtää ettei vielä ymmärrä kaikkea eikä siksi myöskään väitä itseään viisaaksi (tai ainakaan muita fiksummaksi).

      • winksu

        Päiväkodin seinällä huomasin ilmoituksen ja siitä katselin kuvaa, ajatellen vain että tulee uusi täti päiväkotiin, kuvasta päättelin tädin olevan n 50 vuotias, sitten kun näin tädin, ajattelin ettei se ihan niin vanha ole,
        luin sitten seinällä olevasta esitteestä naisen olevan pari kymppinen ! Kyllä nainen vanhenee nykyään jo nuorena. En ennen ole noin pahasti erehtynyt.

      • selventää
        winksu kirjoitti:

        Päiväkodin seinällä huomasin ilmoituksen ja siitä katselin kuvaa, ajatellen vain että tulee uusi täti päiväkotiin, kuvasta päättelin tädin olevan n 50 vuotias, sitten kun näin tädin, ajattelin ettei se ihan niin vanha ole,
        luin sitten seinällä olevasta esitteestä naisen olevan pari kymppinen ! Kyllä nainen vanhenee nykyään jo nuorena. En ennen ole noin pahasti erehtynyt.

        siis mitä? Nyt missasin kyllä tämän Winksun viestin pointin kokonaan?

      • äiti
        selventää kirjoitti:

        siis mitä? Nyt missasin kyllä tämän Winksun viestin pointin kokonaan?

        vähän raappimaan päätäni?

      • varmaan
        selventää kirjoitti:

        siis mitä? Nyt missasin kyllä tämän Winksun viestin pointin kokonaan?

        siinä mitään menettänyt:)

    • tarhaan

      Voi kuule nuori neito... odotavaan kun saat oman lapsen... ja on samalla kiire töihin ja muka kaikkee muuta kiirettä...

    • 5*äiti

      Kyllä minäkin muistan hyvin oman nuoruuteni ja sen tunteen vastavalmistuneena, kuinka "tiesin kaiken". Tunsin olevani varmasti parempi kuin muut. Oman kokemukseni, jo monien työvuosien perusteella voin sanoa, että tuollainen ajattelu on varsin normaalia eikä siitä ketään pidä tuomita suoralta kädeltä.
      JOs itsellä halua riittää, niin ihminen voi oppia joka päivä jotain uutta. Viestin aloittaja - toivottavasti myös kommentoijat - on varmasti oppinut monta asiaa jo yksistään kommenttien perusteella.
      Kukaan meistä ei oikeasti voi tietää, miten "Siina" töissään toimii. Hän voi ihan hyvin olla oikein hyvä, lapsille rakas työntekijä. JOs vanhemmuutta ei voi/saa arvostella yksittäisten tilanteiden perusteella, ei käsittääkseni myöskään työntekijän "hyvyyttä/huonoutta".

      Siina on tehnyt havaintoja työssään. Havaintoja, joista oli ehkä jollain tapaa yllättynyt. Kokemus se on vähäkin kokemus. MInusta on ainakin ihan hyvä, että hän halusi kuulla myös muiden mielipiteitä havainnoistaan.

      Lastentarhanopettajana (ikää 46v.) työskentelevä tuttavani on tehnyt ihan samanlaisia havaintoja ja tuonut esille sitä, kuinka lapset ovat nykyään jotenkin niin mahdottomia ja hankalia. Jo tämän viestiketjun perusteella voidan todeta, että Siinan kanssa moni on samaa mieltä.

      Minustakin vanhemmuus on todellakin kadoksissa monilla vanhemmilla. Ei tarvitse edes omia lapsia olla sen havaitakseen.

      • ei...

        Vanhemmuus voi olla kateissa, mutta siitä miten vanhemmat käyttäytyvät lastensa ja päiväkotihenkilökunnan seurassa ei voi vetää objektiivisia päätelmiä. Ainoa jossa se (kasvatuksen hukassaoleminen) näkyy on lasten käytöksessä ja jos se ei siinä taas näy, niin silloinhan kyseessä ei ole todellinen ongelma.

        Eli ongelmahan tässä ei oikeasti ole se miten vanhemmat käyttäytyvät lastensa seurassa vaan se mikä seuraus tällä mahdollisella lepsuilulla on ja siitä ei Siina maininnut sanallakaan, eli onko tästä lepsuilusta edes Siinan omasta mielestä seurauksia kyseisten vanhempien lapsille vai ärsyttääkö häntä vain vanhempien tossuilu noin yleensä.

        Eikä käsittääkseni kukaan ole täällä arvoinut Siinan hyvyyttä tai huonoutta hoitajana, vain hänen kykyään objektiivisesti tehdä havaintoja sekä hänen hieman ylimielistä kommenttiaan olemisesta viisaampi kuin monet vanhemmat. Ja minulla niskavillat nousevat pystyyn yleistyksistä noin yleensä. Tyyliin "kaikki vanhemmat, kaikki lapset, kaikki hoitajat, kaikki opettajat..." ja vaikka kokemusten määrä kyseisistä tapauksista ei riitä tekemään yleistyksiä koko ryhmästä niin kuitenkin kärkkäästi esitetään se koskemaan koko ryhmää. En minäkään vedä tästä Siinan kommentista johtopäätöksiä, että kaikki nuoret tai lapsettomat tai vastavalmistuneet tai lähihoitajat ovat samanlaisia kuin Siina tai omaa samanlaista ajatusmaailmaa.

      • tuuli-juulia

        Mielenkiintoinen keskustelu, joten pakko tähän on ottaa enemmänkin kantaa kuin mitä tuolla aiemmin tein. Asia ei ole yksinkertainen millään lailla, eikä ole olemassa yhtä totuutta. On totta, että vanhemmuus on joissain perheissä hukassa nykyään syystä tai toisesta. Mielestäni kuitenkin monilla ammattikasvattajilla niin koulussa kuin päivähoidossakin on jo se lähtöoletus että "vanhemmuus on nykyään hukassa" ja he toimivat sen mukaan, eli yrittävät holhota vanhempia selvittämättä ensin onko siihen tarvetta. Enemmän pitäisi tuoda esiin sitä, että vanhemmat ovat kuitenkin se päävastuullinen kasvattaja lapsilleen, ja luottaa siihen että enemmistö vanhemmista selviää tehtävästään kunnialla. Lasten käytöksestä näkyy se todellinen tilanne, eli kuten jo joku mainitsikin, lapset pyrkivät määräilemään hoidossakin, jos ovat tottuneet saamaan kotona kaiken periksi.

        Tuosta asiantuntemuksesta: Minä olin maailman paras kasvattaja ennen kuin tulin äidiksi :) Arvostelin kaikkia tuntemiani vanhempia lastensa kasvatuksesta (onneksi vain itsekseni, en heille tai julkisesti), työharjoittelussa päiväkodissa olin tietävinäni asiat paremmin kuin vakihenkilökunta (en tietenkään aina, mutta joissain jutuissa - taas kerran, onneksi vain ajatuksissani, en sanonut ääneen). Nyt reilu 10 vuotta tuosta ajasta, elämänkokemusta äitinä, hoitotätinä ja opesijaisena hankkineena tiedän, että kukaan ei ole täydellinen. Lasten kanssa tulee monia vaikeita tilanteita, eivätkä kaikki lapset sopeudu sääntöihin yhtä vaivattomasti...sanalla sanoen, kaikki ei ole niin mustavalkoista.

        Voimia kaikille kasvattajille, teette sitä työksenne tai vain omassa perheessänne! Arvokasta työtä tulevaisuudelle, sitä se on! Autetaan lapsiamme kasvamaan tasapainoisiksi ja rehellisiksi aikuisiksi, joilla on hyvä itseluottamus ja kyky oppia virheistään; ihmisiksi, jotka ymmärtävät itsensä ja toisten epätäydellisyyttä, ja sietävät sitä.

      • kirjoitus
        tuuli-juulia kirjoitti:

        Mielenkiintoinen keskustelu, joten pakko tähän on ottaa enemmänkin kantaa kuin mitä tuolla aiemmin tein. Asia ei ole yksinkertainen millään lailla, eikä ole olemassa yhtä totuutta. On totta, että vanhemmuus on joissain perheissä hukassa nykyään syystä tai toisesta. Mielestäni kuitenkin monilla ammattikasvattajilla niin koulussa kuin päivähoidossakin on jo se lähtöoletus että "vanhemmuus on nykyään hukassa" ja he toimivat sen mukaan, eli yrittävät holhota vanhempia selvittämättä ensin onko siihen tarvetta. Enemmän pitäisi tuoda esiin sitä, että vanhemmat ovat kuitenkin se päävastuullinen kasvattaja lapsilleen, ja luottaa siihen että enemmistö vanhemmista selviää tehtävästään kunnialla. Lasten käytöksestä näkyy se todellinen tilanne, eli kuten jo joku mainitsikin, lapset pyrkivät määräilemään hoidossakin, jos ovat tottuneet saamaan kotona kaiken periksi.

        Tuosta asiantuntemuksesta: Minä olin maailman paras kasvattaja ennen kuin tulin äidiksi :) Arvostelin kaikkia tuntemiani vanhempia lastensa kasvatuksesta (onneksi vain itsekseni, en heille tai julkisesti), työharjoittelussa päiväkodissa olin tietävinäni asiat paremmin kuin vakihenkilökunta (en tietenkään aina, mutta joissain jutuissa - taas kerran, onneksi vain ajatuksissani, en sanonut ääneen). Nyt reilu 10 vuotta tuosta ajasta, elämänkokemusta äitinä, hoitotätinä ja opesijaisena hankkineena tiedän, että kukaan ei ole täydellinen. Lasten kanssa tulee monia vaikeita tilanteita, eivätkä kaikki lapset sopeudu sääntöihin yhtä vaivattomasti...sanalla sanoen, kaikki ei ole niin mustavalkoista.

        Voimia kaikille kasvattajille, teette sitä työksenne tai vain omassa perheessänne! Arvokasta työtä tulevaisuudelle, sitä se on! Autetaan lapsiamme kasvamaan tasapainoisiksi ja rehellisiksi aikuisiksi, joilla on hyvä itseluottamus ja kyky oppia virheistään; ihmisiksi, jotka ymmärtävät itsensä ja toisten epätäydellisyyttä, ja sietävät sitä.

        tuo epätäydellisyyden sieto pisti silmään. Se kun näyttää puuttuvan niin monilta tälle palstalle kirjoittavilta.

      • pp.h
        kirjoitus kirjoitti:

        tuo epätäydellisyyden sieto pisti silmään. Se kun näyttää puuttuvan niin monilta tälle palstalle kirjoittavilta.

        hän on huomannut sen mitkä kaikki muutkin hoitajat. Keskustellaan siitä paljon päivittäin.
        Lapsille ei aseteta tarpeeksi rajoja nykyään ja ovat myös kovin levottomia.Ollaan mietitty että mistä sellainen johtuu.Onko se tämä nykyinen stressaava yhteiskunta. Työelämästä vaaditaan liika. Vanhemmilla ei ole tarpeeksi jaksamista lasten kanssa.Ei auta puhua vanhemmille, koska usein pahoittavat mielensä mikä nyt täällä palstallakin huomaa.Antavat jopa lapset lyödä itseensa mustelmille ilman että lapselle sanotaan mitään.Tietenkään kaikki vanhemmat eivät ole samanlaisia, mutta kovin kovin yleistä tämä on nykyään.

      • tuuli-juulia
        pp.h kirjoitti:

        hän on huomannut sen mitkä kaikki muutkin hoitajat. Keskustellaan siitä paljon päivittäin.
        Lapsille ei aseteta tarpeeksi rajoja nykyään ja ovat myös kovin levottomia.Ollaan mietitty että mistä sellainen johtuu.Onko se tämä nykyinen stressaava yhteiskunta. Työelämästä vaaditaan liika. Vanhemmilla ei ole tarpeeksi jaksamista lasten kanssa.Ei auta puhua vanhemmille, koska usein pahoittavat mielensä mikä nyt täällä palstallakin huomaa.Antavat jopa lapset lyödä itseensa mustelmille ilman että lapselle sanotaan mitään.Tietenkään kaikki vanhemmat eivät ole samanlaisia, mutta kovin kovin yleistä tämä on nykyään.

        Sen oon kyllä huomannut...oon ajatellut, että syynä siihen on juuri se stressaava työelämä ym. suorituspaineet, joita vanhemmilla on. "Yleinen mielipide" vaatii, että tietyt jutut toteutetaan, kuten lapsille ja vanhemmille riittävästi harrastuksia jne. ja se tarkoittaa, että rauhalliset koti-illat vähenevät. Tv, tietokoneet ja videot/dvd:t vähentävät perheen yhteistä aikaa (jokaiselle omat koneet ja omat jutut), ja se, että kaikki mitä maailmalla tapahtuu, tulee lasten silmiin ja korviin tv:stä, radiosta ja lööpeistä, aiheuttaa levottomuutta. Oma poikani (9v) on ainakin kovin herkkä menettämään yöunet, jos jossain tapahtuu pahaa, joten yritän kovasti välttää ettei hän näe/kuule kaikkia kamalia uutisia. Jopa suden raatelema koira tulee lapsen uniin monta viikkoa :( saati sitten se paha, mitä maailmassa tapahtuu lapsille.

      • tuuli-juulia
        pp.h kirjoitti:

        hän on huomannut sen mitkä kaikki muutkin hoitajat. Keskustellaan siitä paljon päivittäin.
        Lapsille ei aseteta tarpeeksi rajoja nykyään ja ovat myös kovin levottomia.Ollaan mietitty että mistä sellainen johtuu.Onko se tämä nykyinen stressaava yhteiskunta. Työelämästä vaaditaan liika. Vanhemmilla ei ole tarpeeksi jaksamista lasten kanssa.Ei auta puhua vanhemmille, koska usein pahoittavat mielensä mikä nyt täällä palstallakin huomaa.Antavat jopa lapset lyödä itseensa mustelmille ilman että lapselle sanotaan mitään.Tietenkään kaikki vanhemmat eivät ole samanlaisia, mutta kovin kovin yleistä tämä on nykyään.

        ei minullakaan ollut tarkoitus syytellä Siinaa mistään, kunhan vain kirjoitin mielipiteeni. Vaikka tokihan sitä puolustaa saa, vaikkei syytelläkään :)

      • Siina_
        pp.h kirjoitti:

        hän on huomannut sen mitkä kaikki muutkin hoitajat. Keskustellaan siitä paljon päivittäin.
        Lapsille ei aseteta tarpeeksi rajoja nykyään ja ovat myös kovin levottomia.Ollaan mietitty että mistä sellainen johtuu.Onko se tämä nykyinen stressaava yhteiskunta. Työelämästä vaaditaan liika. Vanhemmilla ei ole tarpeeksi jaksamista lasten kanssa.Ei auta puhua vanhemmille, koska usein pahoittavat mielensä mikä nyt täällä palstallakin huomaa.Antavat jopa lapset lyödä itseensa mustelmille ilman että lapselle sanotaan mitään.Tietenkään kaikki vanhemmat eivät ole samanlaisia, mutta kovin kovin yleistä tämä on nykyään.

        On täällä hiukan keskustelun suunta muuttunut. Mukavan asiallisia vastauksia tullut :) Alkukirjoitukseni tarkoitus oli se että olin huolissani miten niissä perheissä käy jossa lapset SELVÄSTI pompottavat vanhempiaan! Ja jos tätä todella tapahtuu, niin sen kyllä huomaa!

        Ja eihän se ikä mitään merkitse, kyllä me nuoretkin osataan. Joskus vaan tuntuu että näillä jo 20.v työssä olleilla on hassuja asenteita nuoria vastaan - onko se sitä ammatillisuutta? ;)

      • Lähihoitaja/äiti
        Siina_ kirjoitti:

        On täällä hiukan keskustelun suunta muuttunut. Mukavan asiallisia vastauksia tullut :) Alkukirjoitukseni tarkoitus oli se että olin huolissani miten niissä perheissä käy jossa lapset SELVÄSTI pompottavat vanhempiaan! Ja jos tätä todella tapahtuu, niin sen kyllä huomaa!

        Ja eihän se ikä mitään merkitse, kyllä me nuoretkin osataan. Joskus vaan tuntuu että näillä jo 20.v työssä olleilla on hassuja asenteita nuoria vastaan - onko se sitä ammatillisuutta? ;)

        Kuten ylempänä tekstissä mainitsinkin... Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä... Kuten täällä puhuttu, että äitys tuo oman vivahteen kasvatukselle, mutta mielestäni sellainen joka ei ole äiti vielä, voi huomata paljon sellaisia asioita joita me äidit ei aina havaitakkaan... Ja kuten Siina mainitsi, että ne selvästi pompottavat lapset huolestuttaa... Eihän se tarkoita toki, että joku äiti joskus pukee lapsensa, pitäähän niin toki tehdä, mutta kyllä sen hoitaja näkee, kuka on lapsista oikeesti se joka pitää vanhemmat liekassaan. Jokainen vanhempi saa olla sellainen kuin on, mutta miksi antaa lapsille yli vallan, kuka siitä hyötyy? Ei kukaan, ei lapsi, vanhemmat, ei yhteiskunta... tsemppiä äideille, kaiken ikäisille, hoitajille, kaikissa hoitotöissä, kaiken ikäisille!!!

      • pp.h
        Lähihoitaja/äiti kirjoitti:

        Kuten ylempänä tekstissä mainitsinkin... Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä... Kuten täällä puhuttu, että äitys tuo oman vivahteen kasvatukselle, mutta mielestäni sellainen joka ei ole äiti vielä, voi huomata paljon sellaisia asioita joita me äidit ei aina havaitakkaan... Ja kuten Siina mainitsi, että ne selvästi pompottavat lapset huolestuttaa... Eihän se tarkoita toki, että joku äiti joskus pukee lapsensa, pitäähän niin toki tehdä, mutta kyllä sen hoitaja näkee, kuka on lapsista oikeesti se joka pitää vanhemmat liekassaan. Jokainen vanhempi saa olla sellainen kuin on, mutta miksi antaa lapsille yli vallan, kuka siitä hyötyy? Ei kukaan, ei lapsi, vanhemmat, ei yhteiskunta... tsemppiä äideille, kaiken ikäisille, hoitajille, kaikissa hoitotöissä, kaiken ikäisille!!!

        missä en ollut Siinan kanssa samaa mieltä on se että vanhemmat pukee lapsen kun hakevat.Lapsethan ovat usein aika kiukkuisia kun vanhemmat hakevat vaikka olisivat olleet kuinka iloisia koko päivän. Silloinhan tuo kotiinlähtö sujuu paremmin eikä pitkity kun vanhemmat pukevat.Kyllä lapset ehtivät harjoitella pukemista muulloin.

      • Lähihoitaja/äiti
        pp.h kirjoitti:

        missä en ollut Siinan kanssa samaa mieltä on se että vanhemmat pukee lapsen kun hakevat.Lapsethan ovat usein aika kiukkuisia kun vanhemmat hakevat vaikka olisivat olleet kuinka iloisia koko päivän. Silloinhan tuo kotiinlähtö sujuu paremmin eikä pitkity kun vanhemmat pukevat.Kyllä lapset ehtivät harjoitella pukemista muulloin.

        Siina varmasti tarkoitti, erilaista pukemistilannetta, jos lapsi on oikein päsmäriluonne ja aina määräilee pukemistilanteessakin, niin asia erikseen.
        Se on totta, että jos lapsi muutoin pukee pk:ssa/hoidossa, niin ei se vahingoita jos äiti vaikka aikasena aamuna riisuu lapsen tai hakiessa pukee. Moni alkaa siinä vaiheessa temppuilemaan tai on todella hidas touhussa, ja aina ei ole aikaa odotella.
        Oma nuorimmainen on just sellainen hidas ja vielä temppuileva noissa tilanteissa, kun on ryhmässä (olen pph) niin pukee täysin kaikki vaatteensa, ja on siinä taitava.
        Samaa sanoi hoitolapseni äiti, kun lapsi oli varahoidossa, tämä varahoitaja sanoi, että ei saa aamuisin riisua, mutta jos lapsi tulee kamalan aikaisin, niin kyllä siinä riisua voi, ja sehän on semmoista kontaktia vaan ennen töihin lähtöä...
        Joten se maalaisjärki pelaa tässäkin aika hyvin, ja tilanteiden huomioon ottaminen.

      • kehäkettu
        Siina_ kirjoitti:

        On täällä hiukan keskustelun suunta muuttunut. Mukavan asiallisia vastauksia tullut :) Alkukirjoitukseni tarkoitus oli se että olin huolissani miten niissä perheissä käy jossa lapset SELVÄSTI pompottavat vanhempiaan! Ja jos tätä todella tapahtuu, niin sen kyllä huomaa!

        Ja eihän se ikä mitään merkitse, kyllä me nuoretkin osataan. Joskus vaan tuntuu että näillä jo 20.v työssä olleilla on hassuja asenteita nuoria vastaan - onko se sitä ammatillisuutta? ;)

        Millaisia asenteita tarkoitat? Täällä on ihmetelty sitä, miten vasta-alkajalla voi olla sellainen käsitys, en hän ymmärtää kasvatusasioita moninverroin vanhempia paremmin.On kummasteltu Siinan ylimielistä asennetta ja sitä, mille hän väitteensä perustaa, varsinkin, kun hän sanoo, ettei ole lukenut mitään kasvatukseen liittyvää, pärjää vain maalaisjärjellä? Tahtoisin, että siina vastaisi, millä perusteella hän jakaa vanhemmat hyviin ja huonoihin kasvattajiin? Mikä on "selvää pompottamista"(paitsi lapsen pukeminen ja hänen kanssaan keskustelu)? Miten Siina huomaa näiden "pompottelijalasten" muut vaikeudet,ts. miten "pompottelu" heijastuu päiväkodissa? Onko kyse siitä, että jos joku lapsi/vanhempi ei Sinaa miellytä, hänessä on jotakin vikaa ("pompottelee" jne)

      • Siina_
        kehäkettu kirjoitti:

        Millaisia asenteita tarkoitat? Täällä on ihmetelty sitä, miten vasta-alkajalla voi olla sellainen käsitys, en hän ymmärtää kasvatusasioita moninverroin vanhempia paremmin.On kummasteltu Siinan ylimielistä asennetta ja sitä, mille hän väitteensä perustaa, varsinkin, kun hän sanoo, ettei ole lukenut mitään kasvatukseen liittyvää, pärjää vain maalaisjärjellä? Tahtoisin, että siina vastaisi, millä perusteella hän jakaa vanhemmat hyviin ja huonoihin kasvattajiin? Mikä on "selvää pompottamista"(paitsi lapsen pukeminen ja hänen kanssaan keskustelu)? Miten Siina huomaa näiden "pompottelijalasten" muut vaikeudet,ts. miten "pompottelu" heijastuu päiväkodissa? Onko kyse siitä, että jos joku lapsi/vanhempi ei Sinaa miellytä, hänessä on jotakin vikaa ("pompottelee" jne)

        Asia ei nyt ole ihan näin kuin kirjoitit.

        Mutta väitän että ihan pelkällä maalaisjärjellä jokainen pystyy näkemään jos tilanne on se ettei vanhemmalla ole vanhemman roolia siinä perheessä - ei siihen tarvitse lukea yhtään ainoaa kasvatusopasta (mikä sanahirviö). Ja kun tuossa juttelin etten ole lukenut kasvatusoppaita, tarkoitin sillä sitä kun joku viittasin että nuoret toimii niinkuin kirjassa on sanottu. Omalla kohdalla kokemus on kuitenkin opettanut eniten. Aikas vähän kuule lähihoitajan koulutuksessa mitään varsinaisia kasvatusoppaita luetaan - ja tuskin siihen tarvis. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta toki luettu yms. Ja mielenkiinnosta myöhemminkin tullu luettua.

        Edelleenkään en vastusta sitä lapsen pukemista päivän päätteeks, se on ok. Mutta jos näissä tilanteissa lapsi täysin pompottelee äitiään, ja äiti tottelee perässä - niin niitä ihmettelen. Joku tässä aikaisemmin ymmärsikin tilanteen oikein .

        Kehäkettu, nämä oli esimerkki tilanteita, sen kyllä vain vaistoaa aika pienestä millainen ote vanhemmalla on lapseen tai paremminkin että millainen ote lapsella vanhempaan, sillä HUOM: on sitten puhuttu vain vanhemmista joille ei sitä otetta ole!!!

        Hyvät ja huonot kasvattajat?

      • kiitos!
        Siina_ kirjoitti:

        Asia ei nyt ole ihan näin kuin kirjoitit.

        Mutta väitän että ihan pelkällä maalaisjärjellä jokainen pystyy näkemään jos tilanne on se ettei vanhemmalla ole vanhemman roolia siinä perheessä - ei siihen tarvitse lukea yhtään ainoaa kasvatusopasta (mikä sanahirviö). Ja kun tuossa juttelin etten ole lukenut kasvatusoppaita, tarkoitin sillä sitä kun joku viittasin että nuoret toimii niinkuin kirjassa on sanottu. Omalla kohdalla kokemus on kuitenkin opettanut eniten. Aikas vähän kuule lähihoitajan koulutuksessa mitään varsinaisia kasvatusoppaita luetaan - ja tuskin siihen tarvis. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta toki luettu yms. Ja mielenkiinnosta myöhemminkin tullu luettua.

        Edelleenkään en vastusta sitä lapsen pukemista päivän päätteeks, se on ok. Mutta jos näissä tilanteissa lapsi täysin pompottelee äitiään, ja äiti tottelee perässä - niin niitä ihmettelen. Joku tässä aikaisemmin ymmärsikin tilanteen oikein .

        Kehäkettu, nämä oli esimerkki tilanteita, sen kyllä vain vaistoaa aika pienestä millainen ote vanhemmalla on lapseen tai paremminkin että millainen ote lapsella vanhempaan, sillä HUOM: on sitten puhuttu vain vanhemmista joille ei sitä otetta ole!!!

        Hyvät ja huonot kasvattajat?

        Kirjoitat: "Omalla kohdalla kokemus on kuitenkin opettanut eniten. Aikas vähän kuule lähihoitajan koulutuksessa mitään varsinaisia kasvatusoppaita luetaan - ja tuskin siihen tarvis."

        Siis olet pienestä iästäsi ja vain vuoden työkokemuksesta huolimatta pätevämpi kasvattaja kuin vanhemmat, kokeneemmat lähi/lastenhoitajat tai siitä huolimatta että olet lukenut promillen luokkaa kasvatustiedettä verrattuna lto.jiin nähden, myös heitä pätevämpi -vain koska käytät maalaisjärkeäsi?

        Minä kysyn nyt sinulta samaa kuin monet ovat täällä penänneet MISTÄ sinä päättelet että tämä lepsuilu on todellista eikä vain päiväkodissa hoitajien silmien alla tapahtuvaa, siis näkyykö tämä niiden lepsujen vanhempien lasten kohdalla jotenkin esimerkiksi huonona käytöksenä päiväkodissa?

        Oletatko sinä ihan tosissasi pystyväsi muutamien minuuttien perusteella tekemään tuollaisia yleistyksiä ihmisten käytöksestä yleisellä tasolla vaikka sadat/tuhannet tutkimukset ovat kautta ihmiskunnan historian todistaneet, että ihmiset käyttäytyvät eritavalla eri tilanteissa ja eri rooleilla esimerkiksi päiväkodeissa, kotona, työpaikoillaan jne?!

      • Sivusta seurannut
        kiitos! kirjoitti:

        Kirjoitat: "Omalla kohdalla kokemus on kuitenkin opettanut eniten. Aikas vähän kuule lähihoitajan koulutuksessa mitään varsinaisia kasvatusoppaita luetaan - ja tuskin siihen tarvis."

        Siis olet pienestä iästäsi ja vain vuoden työkokemuksesta huolimatta pätevämpi kasvattaja kuin vanhemmat, kokeneemmat lähi/lastenhoitajat tai siitä huolimatta että olet lukenut promillen luokkaa kasvatustiedettä verrattuna lto.jiin nähden, myös heitä pätevämpi -vain koska käytät maalaisjärkeäsi?

        Minä kysyn nyt sinulta samaa kuin monet ovat täällä penänneet MISTÄ sinä päättelet että tämä lepsuilu on todellista eikä vain päiväkodissa hoitajien silmien alla tapahtuvaa, siis näkyykö tämä niiden lepsujen vanhempien lasten kohdalla jotenkin esimerkiksi huonona käytöksenä päiväkodissa?

        Oletatko sinä ihan tosissasi pystyväsi muutamien minuuttien perusteella tekemään tuollaisia yleistyksiä ihmisten käytöksestä yleisellä tasolla vaikka sadat/tuhannet tutkimukset ovat kautta ihmiskunnan historian todistaneet, että ihmiset käyttäytyvät eritavalla eri tilanteissa ja eri rooleilla esimerkiksi päiväkodeissa, kotona, työpaikoillaan jne?!

        Siinan tekstin voi näköjään ymmärtään niin mahdottoman monella tavalla...

        Minusta todellinen vanhempi alan ammattilainen osaa suhtautua asiallisesti Siinan kirjoitukseen sen suuremmin nostamatta tietyn koulutuksen tai kokemuksen omaavaa jollekin erityiselle korokkeelle, ja osaa lukea tekstin kokonaisuutena eikä tarrautua yksittäisiin sanoihin tai ilmaisuihin.

        Jos oikeanlainen lasten kasvatus ja kommunikointi ihmisten kanssa voitaisiin oppia vain kirjoja lukemalla, olisi maailma aikamoisessa suossa.

        Minusta on varsinaista hölmöläisten touhua ryhtyä vääntämään kättä siitä, kuka on se "paras kasvattaja".

      • itseäsi
        kiitos! kirjoitti:

        Kirjoitat: "Omalla kohdalla kokemus on kuitenkin opettanut eniten. Aikas vähän kuule lähihoitajan koulutuksessa mitään varsinaisia kasvatusoppaita luetaan - ja tuskin siihen tarvis."

        Siis olet pienestä iästäsi ja vain vuoden työkokemuksesta huolimatta pätevämpi kasvattaja kuin vanhemmat, kokeneemmat lähi/lastenhoitajat tai siitä huolimatta että olet lukenut promillen luokkaa kasvatustiedettä verrattuna lto.jiin nähden, myös heitä pätevämpi -vain koska käytät maalaisjärkeäsi?

        Minä kysyn nyt sinulta samaa kuin monet ovat täällä penänneet MISTÄ sinä päättelet että tämä lepsuilu on todellista eikä vain päiväkodissa hoitajien silmien alla tapahtuvaa, siis näkyykö tämä niiden lepsujen vanhempien lasten kohdalla jotenkin esimerkiksi huonona käytöksenä päiväkodissa?

        Oletatko sinä ihan tosissasi pystyväsi muutamien minuuttien perusteella tekemään tuollaisia yleistyksiä ihmisten käytöksestä yleisellä tasolla vaikka sadat/tuhannet tutkimukset ovat kautta ihmiskunnan historian todistaneet, että ihmiset käyttäytyvät eritavalla eri tilanteissa ja eri rooleilla esimerkiksi päiväkodeissa, kotona, työpaikoillaan jne?!

        Siina on selittänyt jo monta kertaa, että tapaukset ovat kuvaavia esimerkkejä siitä, miten määräysvalta on luisumassa lapsille monessa perheessä. Tuttuja esimerkkejä minullekin. Ko. lasten käytös näkyy titysti myös hoitopäivän aikana:Mikään ei ole hyvin, eikä mikään kelpaa. Lapsi ei itsekään tiedö mitä haluaa, kun yrittää epätoivoisesti ylittää rajojaan, joita ei kotona ole tai ne ovat hyvin epäjohdonmukaiset.

      • Lh myös
        itseäsi kirjoitti:

        Siina on selittänyt jo monta kertaa, että tapaukset ovat kuvaavia esimerkkejä siitä, miten määräysvalta on luisumassa lapsille monessa perheessä. Tuttuja esimerkkejä minullekin. Ko. lasten käytös näkyy titysti myös hoitopäivän aikana:Mikään ei ole hyvin, eikä mikään kelpaa. Lapsi ei itsekään tiedö mitä haluaa, kun yrittää epätoivoisesti ylittää rajojaan, joita ei kotona ole tai ne ovat hyvin epäjohdonmukaiset.

        Olen Stiinan kanssa samaa mieltä,kyllä sen huomaa aika nopeaa kenen perheessä lapsi määrää.Ei siihen tarvitse oppaita lukea,riittää kun seuraa lapsen määräämistä..ja vanhpi tekee kaiken mitä lapsi määrää.Kuulostaa karmealta,mutta valitattavasti se on melko yleistä.En yleistä kaikkia vanhempia tähän,koska löytyy myös onneksi sellaisia vanhepia joilla löytyy rajat!Tuntuu että nykyiset vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia,ei lapsi tarvitse kaveria vaan aikuista joka määrää rajat!RAJAT OVAT RAKKAUTTA!Miten järkyttynyt tällainen "pompotteleva" lapsi onkaan purtuaan kaveriaan,ja jouduttuaan aikuisen tiukkaan puhutteluun ja ehkä penkille istumaan..

      • kaarina kaarinasta
        Lh myös kirjoitti:

        Olen Stiinan kanssa samaa mieltä,kyllä sen huomaa aika nopeaa kenen perheessä lapsi määrää.Ei siihen tarvitse oppaita lukea,riittää kun seuraa lapsen määräämistä..ja vanhpi tekee kaiken mitä lapsi määrää.Kuulostaa karmealta,mutta valitattavasti se on melko yleistä.En yleistä kaikkia vanhempia tähän,koska löytyy myös onneksi sellaisia vanhepia joilla löytyy rajat!Tuntuu että nykyiset vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia,ei lapsi tarvitse kaveria vaan aikuista joka määrää rajat!RAJAT OVAT RAKKAUTTA!Miten järkyttynyt tällainen "pompotteleva" lapsi onkaan purtuaan kaveriaan,ja jouduttuaan aikuisen tiukkaan puhutteluun ja ehkä penkille istumaan..

        jokainen lapsi on järkyttynyt purtuaan ja jouduttuaan jäähylle. Tietyssä ikävaiheessa joltain lapselta "mopo voi karata käsistä" ja lapsi lyö tai puree; ei siihen rajattomia vanhempia tarvitse.eRI asia jos lapsi on väkivaltainen ja rajaton. On se kumma, kun tämä lastenhoitajakin on sitä mieltä, että on YLEISTÄ että vanhemmilta on "vanhemmuus hukassa"(kuten fraasi kuuluu)Joiltain se on hukassa, mutta suurin osa varmasti on ihan tavallisia vanhempia joilla on tavallisia lapsia
        Nämä ovat typeriä esimerkkejä.

      • Lh myös
        kaarina kaarinasta kirjoitti:

        jokainen lapsi on järkyttynyt purtuaan ja jouduttuaan jäähylle. Tietyssä ikävaiheessa joltain lapselta "mopo voi karata käsistä" ja lapsi lyö tai puree; ei siihen rajattomia vanhempia tarvitse.eRI asia jos lapsi on väkivaltainen ja rajaton. On se kumma, kun tämä lastenhoitajakin on sitä mieltä, että on YLEISTÄ että vanhemmilta on "vanhemmuus hukassa"(kuten fraasi kuuluu)Joiltain se on hukassa, mutta suurin osa varmasti on ihan tavallisia vanhempia joilla on tavallisia lapsia
        Nämä ovat typeriä esimerkkejä.

        Sanosinko että se on melkei turha väitellä tästä asiasta,kun niitä vallattomia vanhepia näkee päivittäin!Eikä me alan ihmiset voida antaa täällä suoria esimerkkejä,kai sen ymmärrätte että meilläkin on vaitiolovelvollisuus!(vai olisiko kiva tunnistaa täältä jonkun tuttavansa)mutta nykyajan vanhemmat haluavat vain miellyttää lapsia,ja näin ollen tärkeät rajat unohtuvat ja lapselle annetaan valta talossa.VALITETTAVAA,mutta TOTTA!ei ne lapset siihen kuole,jos joskus sanotaan Ei ja pidetään myös se ei.Eikä pompita lapsen ehdoilla.=)

      • Lh myös
        Lh myös kirjoitti:

        Sanosinko että se on melkei turha väitellä tästä asiasta,kun niitä vallattomia vanhepia näkee päivittäin!Eikä me alan ihmiset voida antaa täällä suoria esimerkkejä,kai sen ymmärrätte että meilläkin on vaitiolovelvollisuus!(vai olisiko kiva tunnistaa täältä jonkun tuttavansa)mutta nykyajan vanhemmat haluavat vain miellyttää lapsia,ja näin ollen tärkeät rajat unohtuvat ja lapselle annetaan valta talossa.VALITETTAVAA,mutta TOTTA!ei ne lapset siihen kuole,jos joskus sanotaan Ei ja pidetään myös se ei.Eikä pompita lapsen ehdoilla.=)

        Ei kukaan ole täällä sanonut että KAIKKI vanhemmat ovat sellaisia,mut niitäkin löytyy jotka ovat juuri sellaisia.Ymmärrän alkuperäisen aloittajan ajatuksen mihin hän pyrkii.=)

      • kokemukseen
        kaarina kaarinasta kirjoitti:

        jokainen lapsi on järkyttynyt purtuaan ja jouduttuaan jäähylle. Tietyssä ikävaiheessa joltain lapselta "mopo voi karata käsistä" ja lapsi lyö tai puree; ei siihen rajattomia vanhempia tarvitse.eRI asia jos lapsi on väkivaltainen ja rajaton. On se kumma, kun tämä lastenhoitajakin on sitä mieltä, että on YLEISTÄ että vanhemmilta on "vanhemmuus hukassa"(kuten fraasi kuuluu)Joiltain se on hukassa, mutta suurin osa varmasti on ihan tavallisia vanhempia joilla on tavallisia lapsia
        Nämä ovat typeriä esimerkkejä.

        perustat näkemyksesi? Tuskin ainakaan lasten kanssa työskentelet? Paitsi ehkä omien hyvin kasvattamiesi kanssa... Kivaa olisi minustakin, jos vanhmmuuden kadoksissaolo olisi fraasi, mutta elämä ei ole elokuvaa (tämä oli fraasi).

      • Lh myös
        kokemukseen kirjoitti:

        perustat näkemyksesi? Tuskin ainakaan lasten kanssa työskentelet? Paitsi ehkä omien hyvin kasvattamiesi kanssa... Kivaa olisi minustakin, jos vanhmmuuden kadoksissaolo olisi fraasi, mutta elämä ei ole elokuvaa (tämä oli fraasi).

        Pelkästään kokemuksiin mitä olen näiden 10v aikana perheitä seurannut.olen alalla töissä.

      • kaarina kaarinasta
        Lh myös kirjoitti:

        Sanosinko että se on melkei turha väitellä tästä asiasta,kun niitä vallattomia vanhepia näkee päivittäin!Eikä me alan ihmiset voida antaa täällä suoria esimerkkejä,kai sen ymmärrätte että meilläkin on vaitiolovelvollisuus!(vai olisiko kiva tunnistaa täältä jonkun tuttavansa)mutta nykyajan vanhemmat haluavat vain miellyttää lapsia,ja näin ollen tärkeät rajat unohtuvat ja lapselle annetaan valta talossa.VALITETTAVAA,mutta TOTTA!ei ne lapset siihen kuole,jos joskus sanotaan Ei ja pidetään myös se ei.Eikä pompita lapsen ehdoilla.=)

        Ihan käsi sydämellä nyt. Kuinka paljon tuo itku "vanhempien pomputtelusta" on kuitenkin sitä, että hoitaja yrittää tehdä työnsä vaativaksi ja on ehkä itse vähän hukassa ammattinsa kanssa. Hoitajat yrittävät ottaa asiantuntija-roolin ja kieltää, että työ on ihan perustason hoitamista, arjen toimintojen ylläpitämistä.Se on sinänsä vaativaa (esim. rutiinien kestäminen).Olisihan se niin paljon mukavampaa leikkiä vaikka psykologia ja arvioida vanhemmuutta, vaikka siihen ei ole minkäänlaisia valmiuksia.

      • olikin
        Lh myös kirjoitti:

        Pelkästään kokemuksiin mitä olen näiden 10v aikana perheitä seurannut.olen alalla töissä.

        kaarinalle kaarinasta! Ei sulle:)

      • ei johdu
        kaarina kaarinasta kirjoitti:

        Ihan käsi sydämellä nyt. Kuinka paljon tuo itku "vanhempien pomputtelusta" on kuitenkin sitä, että hoitaja yrittää tehdä työnsä vaativaksi ja on ehkä itse vähän hukassa ammattinsa kanssa. Hoitajat yrittävät ottaa asiantuntija-roolin ja kieltää, että työ on ihan perustason hoitamista, arjen toimintojen ylläpitämistä.Se on sinänsä vaativaa (esim. rutiinien kestäminen).Olisihan se niin paljon mukavampaa leikkiä vaikka psykologia ja arvioida vanhemmuutta, vaikka siihen ei ole minkäänlaisia valmiuksia.

        mainitsemistasi asioista. Vaan kaltaisistasi kasvattajista ja "tuotoksistanne".

      • Siina_
        kaarina kaarinasta kirjoitti:

        Ihan käsi sydämellä nyt. Kuinka paljon tuo itku "vanhempien pomputtelusta" on kuitenkin sitä, että hoitaja yrittää tehdä työnsä vaativaksi ja on ehkä itse vähän hukassa ammattinsa kanssa. Hoitajat yrittävät ottaa asiantuntija-roolin ja kieltää, että työ on ihan perustason hoitamista, arjen toimintojen ylläpitämistä.Se on sinänsä vaativaa (esim. rutiinien kestäminen).Olisihan se niin paljon mukavampaa leikkiä vaikka psykologia ja arvioida vanhemmuutta, vaikka siihen ei ole minkäänlaisia valmiuksia.

        Meni vähän ohi tää viesti ;)

      • Lähihoitaja/äiti
        Lh myös kirjoitti:

        Olen Stiinan kanssa samaa mieltä,kyllä sen huomaa aika nopeaa kenen perheessä lapsi määrää.Ei siihen tarvitse oppaita lukea,riittää kun seuraa lapsen määräämistä..ja vanhpi tekee kaiken mitä lapsi määrää.Kuulostaa karmealta,mutta valitattavasti se on melko yleistä.En yleistä kaikkia vanhempia tähän,koska löytyy myös onneksi sellaisia vanhepia joilla löytyy rajat!Tuntuu että nykyiset vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia,ei lapsi tarvitse kaveria vaan aikuista joka määrää rajat!RAJAT OVAT RAKKAUTTA!Miten järkyttynyt tällainen "pompotteleva" lapsi onkaan purtuaan kaveriaan,ja jouduttuaan aikuisen tiukkaan puhutteluun ja ehkä penkille istumaan..

        Näin asiat ovat.

      • Lh myös
        kaarina kaarinasta kirjoitti:

        Ihan käsi sydämellä nyt. Kuinka paljon tuo itku "vanhempien pomputtelusta" on kuitenkin sitä, että hoitaja yrittää tehdä työnsä vaativaksi ja on ehkä itse vähän hukassa ammattinsa kanssa. Hoitajat yrittävät ottaa asiantuntija-roolin ja kieltää, että työ on ihan perustason hoitamista, arjen toimintojen ylläpitämistä.Se on sinänsä vaativaa (esim. rutiinien kestäminen).Olisihan se niin paljon mukavampaa leikkiä vaikka psykologia ja arvioida vanhemmuutta, vaikka siihen ei ole minkäänlaisia valmiuksia.

        Kyllä käsi sydämellä voin sanoa että VALITETTAVASTI joillakin vanhemmilla on vanhemmuus hukassa.En tarkoita nyt pelkästään sitä että vanhempi pukee lapsen,lapsi kannetaan vaikka lapsi osaisi kävellä itsekkin,puhun nyt yli 3v.(lapsi kannetaan sen takia koska lapsi ei halua itse kävellä)Lapsi haluaa tietyn lelun joka jäi kotiin,vanhempi hakee sen.Lapsi ei tahdo laittaa villapukua vaikka vaikka ulkona -25ast.Ok,ensin vanhempi sanoo että se laitetaan..ja pitkän väittelyn jälkeen,lapsen EI tarvitse laittaa sitä.Lapsi haluaa vaihtaa vaatteet lähtiessä,Ei niitä ei nyt vaihdeta,ja keskustelun jälkeen lapsi kuitenkin laittaa sen.Voi näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.Jos se ei ole vanhempien pompottelua,niin voisitteko kertoa minulle mitä se on?

      • hoitajalla
        ei johdu kirjoitti:

        mainitsemistasi asioista. Vaan kaltaisistasi kasvattajista ja "tuotoksistanne".

        hermot tiukalla? Vai tuotoksista? Minne se empaattinen lapsen ajattelu nyt katosi?

      • kaarina kaarinasta
        Lh myös kirjoitti:

        Kyllä käsi sydämellä voin sanoa että VALITETTAVASTI joillakin vanhemmilla on vanhemmuus hukassa.En tarkoita nyt pelkästään sitä että vanhempi pukee lapsen,lapsi kannetaan vaikka lapsi osaisi kävellä itsekkin,puhun nyt yli 3v.(lapsi kannetaan sen takia koska lapsi ei halua itse kävellä)Lapsi haluaa tietyn lelun joka jäi kotiin,vanhempi hakee sen.Lapsi ei tahdo laittaa villapukua vaikka vaikka ulkona -25ast.Ok,ensin vanhempi sanoo että se laitetaan..ja pitkän väittelyn jälkeen,lapsen EI tarvitse laittaa sitä.Lapsi haluaa vaihtaa vaatteet lähtiessä,Ei niitä ei nyt vaihdeta,ja keskustelun jälkeen lapsi kuitenkin laittaa sen.Voi näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.Jos se ei ole vanhempien pompottelua,niin voisitteko kertoa minulle mitä se on?

        kyllä, JOILLAKIN vanhemmilla on "vanhemmuus hukassa", JOILLAKIN on päihdeongelma,JOILLAKIN on persoonallisuushäiriö jne jne jne. Täällä nyt kuitenkin ollaan aika lailla pyritty näkemään ongelmia myös siellä, missä niitä ei ole. Hoitajien viesteissähän kerrotaan kuinka pompottelu on YLEISTÄ ja kauhistellaan kuinka HUKASSA se vanhemmuus voikaan olla!!!!
        Ovatko nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi IHAN KAUHEITA? Minusta ne kertovat vanhemmista, jotka joskus lähtevat lapsen arpomiseen mukaan, epäjohdonmukaisesti, mutta sellaistahan se vanhemmuus on, välillä ollan ihan surkeita ja epäjohdonmukaisia, mutta yleensä ihan kelvollisia vanhempia.Lue edes vähän kasvatuspsykologiaa, please. Nuo esimerkit ovat luvalla sanoen lapsellisia ja jos ne sinua hirveästi ärsyttävät, niin vaihda vaikka alaa tai ota hormoonilääkitystä jos vaihdevuodet vaivaavat.

      • kaarina kaarinasta
        Lähihoitaja/äiti kirjoitti:

        Näin asiat ovat.

        nyt niin, että seuraavan kerran kun kohtaat ne vanhemmat joilta "vanhemmuus on hukassa" niin ihan yksiselitteisesti kerrot kuinka toimitaan. Annat määräyksiä niin vanhemmat ymmärtävät kuinka hyvä kasvattaja toimii näissä lyhyissä tilanteissa joissa te heitä näette. Tämä vinkiksi teille kaikille lähihoitajille joiden tietoisuus hyvästä kasvatuksesta on aivan ylimaallinen. Kuinka vanhempi-parat pystyvät ikinä saavuttamaan edes murto-osaa teidän taidoistanne, tunteestanne ja asenteestanne, ellette ihan reilusti kerro, miten tehdään kunnollisia lapsia joilla on RAJAT! Turha se on täällä itkeä miten "HUKASSA SE VANHEMMUUS ON"

      • tiukalla
        hoitajalla kirjoitti:

        hermot tiukalla? Vai tuotoksista? Minne se empaattinen lapsen ajattelu nyt katosi?

        lomaa tässä vietän. En tietenkään tunne perhettäsi (=tuotoksiasi), mikäli sitä edes on, mutta asenteesi hirvittää.

      • teenkin
        kaarina kaarinasta kirjoitti:

        nyt niin, että seuraavan kerran kun kohtaat ne vanhemmat joilta "vanhemmuus on hukassa" niin ihan yksiselitteisesti kerrot kuinka toimitaan. Annat määräyksiä niin vanhemmat ymmärtävät kuinka hyvä kasvattaja toimii näissä lyhyissä tilanteissa joissa te heitä näette. Tämä vinkiksi teille kaikille lähihoitajille joiden tietoisuus hyvästä kasvatuksesta on aivan ylimaallinen. Kuinka vanhempi-parat pystyvät ikinä saavuttamaan edes murto-osaa teidän taidoistanne, tunteestanne ja asenteestanne, ellette ihan reilusti kerro, miten tehdään kunnollisia lapsia joilla on RAJAT! Turha se on täällä itkeä miten "HUKASSA SE VANHEMMUUS ON"

        onneksi vastaanottavuus arjen tilanteissa on vanhemmilla keskimäärin huomattavasti parempi kuin sinulla täällä, teoreettisissa pohdinnoissa. Et ole vieläkään kertonut millaiseen kokemukseen valtaisa tietomääräsi perheiden hyvinvoinnista perustuu?

      • EDELL.
        tiukalla kirjoitti:

        lomaa tässä vietän. En tietenkään tunne perhettäsi (=tuotoksiasi), mikäli sitä edes on, mutta asenteesi hirvittää.

        Olen hyvin pahoillani, että elävässä elämässä on hoitajia, jotka ihan julkisesti kutsuvat lapsia "tuotoksiksi". Siis huonoja ja hyviä tuotoksia?
        Kai se on paras lopettaa meidän välisemme kommunikaatio tähän, olemme liian kaukana toisistamme voidaksemme ymmärtää.

      • kaarina kaarinasta
        teenkin kirjoitti:

        onneksi vastaanottavuus arjen tilanteissa on vanhemmilla keskimäärin huomattavasti parempi kuin sinulla täällä, teoreettisissa pohdinnoissa. Et ole vieläkään kertonut millaiseen kokemukseen valtaisa tietomääräsi perheiden hyvinvoinnista perustuu?

        Olet varmasti huippuhoitaja! Olisiko sinulle mahdollisuus järjestää sellainen virka, jossa ottaisit kaikki alueesi vanhemmat vastaan ja esim. tunnin ajan opettaisit heitä hyvässä vanhemmuudessa. Johan "tuotokset" paranisivat (aiemmin käyttämäsi sana lapsista).
        Olen pahoillani, että sinun kaltaisesi huippuasiantuntijat vain mätänevät tavallisissa päiväkodeissa huonolla palkalla perushoitoa suorittaen, eikä kukaan vielä ole tajunnut kykyjäsi.
        Kumma juttu !
        Hyvät jatkot, ehkä tapaamme joskus täydennyskoulutuksessa!

      • kerrankin
        EDELL. kirjoitti:

        Olen hyvin pahoillani, että elävässä elämässä on hoitajia, jotka ihan julkisesti kutsuvat lapsia "tuotoksiksi". Siis huonoja ja hyviä tuotoksia?
        Kai se on paras lopettaa meidän välisemme kommunikaatio tähän, olemme liian kaukana toisistamme voidaksemme ymmärtää.

        kanssasi samaa mieltä. En jatka keskustelua. Totean vain, että ennen tätä keskustelua en koskaan ole tullut ajatelleeksi lapsia kasvattajien tuotoksina. Vasta luettuani kaarinan kaarinasta omituista ja asenteellista tekstiä tajusin, että kyllä tuollaisen asenteen on pakko heijastua myös lapsiin.

      • yrittää
        kaarina kaarinasta kirjoitti:

        Ihan käsi sydämellä nyt. Kuinka paljon tuo itku "vanhempien pomputtelusta" on kuitenkin sitä, että hoitaja yrittää tehdä työnsä vaativaksi ja on ehkä itse vähän hukassa ammattinsa kanssa. Hoitajat yrittävät ottaa asiantuntija-roolin ja kieltää, että työ on ihan perustason hoitamista, arjen toimintojen ylläpitämistä.Se on sinänsä vaativaa (esim. rutiinien kestäminen).Olisihan se niin paljon mukavampaa leikkiä vaikka psykologia ja arvioida vanhemmuutta, vaikka siihen ei ole minkäänlaisia valmiuksia.

        tehdä työnsä vaativaksi??? Sinusta siis lapsista huolehtiminen ja heidän kasvatuksestaan ja opetuksestaan vastaaminen ei ole vaativaa?

      • keskustelussa
        kaarina kaarinasta kirjoitti:

        Olet varmasti huippuhoitaja! Olisiko sinulle mahdollisuus järjestää sellainen virka, jossa ottaisit kaikki alueesi vanhemmat vastaan ja esim. tunnin ajan opettaisit heitä hyvässä vanhemmuudessa. Johan "tuotokset" paranisivat (aiemmin käyttämäsi sana lapsista).
        Olen pahoillani, että sinun kaltaisesi huippuasiantuntijat vain mätänevät tavallisissa päiväkodeissa huonolla palkalla perushoitoa suorittaen, eikä kukaan vielä ole tajunnut kykyjäsi.
        Kumma juttu !
        Hyvät jatkot, ehkä tapaamme joskus täydennyskoulutuksessa!

        ei ole mitään järkeä, koska takerrut jatkuvasti pikkuseikkoihin ja vääristelet sanomisiani. Vielä kerran: En ole väittänyt olevani vanhempia parempi kasvattaja. Pyrin kyllä tukemaan heitä ja keskustelemaan vaikeista tilanteista heidän kanssaan. Pääsääntöisesti olemme tällä yhteistyöllä päässeet onnistuneisiin tuloksiin.Valitettavasti perheiden tuen tarve on nykyään hyvin suuri. Ehdottamallesi vanhemmuuden ohjaajalle olisi hyvä työkenttä ja paljon asiakkaita. Itse pidän kuitenkin työstäni päiväkodissa se on paitsi perushoitoa, myös laadukasta varhaiskasvatusta. Täydennyskoulutuksessa tuskin tapaamme, koska peruskoulutuksemme on niin erilainen. Hyvät jatkot kuitenkin myös sulle:)

      • joojoo
        keskustelussa kirjoitti:

        ei ole mitään järkeä, koska takerrut jatkuvasti pikkuseikkoihin ja vääristelet sanomisiani. Vielä kerran: En ole väittänyt olevani vanhempia parempi kasvattaja. Pyrin kyllä tukemaan heitä ja keskustelemaan vaikeista tilanteista heidän kanssaan. Pääsääntöisesti olemme tällä yhteistyöllä päässeet onnistuneisiin tuloksiin.Valitettavasti perheiden tuen tarve on nykyään hyvin suuri. Ehdottamallesi vanhemmuuden ohjaajalle olisi hyvä työkenttä ja paljon asiakkaita. Itse pidän kuitenkin työstäni päiväkodissa se on paitsi perushoitoa, myös laadukasta varhaiskasvatusta. Täydennyskoulutuksessa tuskin tapaamme, koska peruskoulutuksemme on niin erilainen. Hyvät jatkot kuitenkin myös sulle:)

        Herra, jos todella olet olemassa, armahda edes senverran ettei tuo ole siellä meidän päiväkodissa. Luottaen Sinuun. Kiitos Herra.

      • teidän
        joojoo kirjoitti:

        Herra, jos todella olet olemassa, armahda edes senverran ettei tuo ole siellä meidän päiväkodissa. Luottaen Sinuun. Kiitos Herra.

        päiväkodissa, koska en koskaan ole tavannut yhtä omituista asennetta omaavaa vanhempaa. Lapsesi ovat siis päiväkodissa, mutta heidän hoitajansa eivät sinusta tee vaativaa työtä, eivätkä kykene kuin perushoitoon? Päivät ovat pelkkiä rutiineja? Yhteistyötä hoitajien kanssa et suostu tekemään, koska heillä ei mielestäsi ole tarpeeksi asiantuntemusta keskustelemiseen? Miksi yleensä käytät varhaiskasvatuspalveluja?

      • kaarina kaarinasta
        joojoo kirjoitti:

        Herra, jos todella olet olemassa, armahda edes senverran ettei tuo ole siellä meidän päiväkodissa. Luottaen Sinuun. Kiitos Herra.

        ..ole minä vaikka rukoukseen voisin yhtyäkin ;)

    • kalikka kalahtaa...

      Hei,
      taisit Siina sohaista osuvasti ampiaispesään. Itse olen neljän lapsen äiti ja yli 10v toiminut perhepäivähoitajana ja yhdyn kyllä siihen näkemykseen, että joitain vanhempia viedään kuin "pässiä narussa". Nykyisten varhaiskasvatuskeskustelujen ansiosta hoitaja ja lasten vanhemmat joutuvat tarkemmin pohtimaan yhteisiä kasvatussuunnitelmia, mikä on mielestäni hyvä asia. (Kunhan vain molemmin puolin keskusteluissa ollaan rehellisiä ja otetaan se siltä yhteistyön kannalta.) Mutta aivan uskomattomia juttuja nousee esille siitä kuinka jo 4v lapsi määrää kotona koko perheen nukkumaanmenoajoista, omista syömisistään, pelien pelaamisesta ja tv:n katselusta yms. Näiden keskustelujen pohjalta on sitten yhdessä hyvä miettiä, mihin suuntaan kehitystä halutaan jatkaa ja olisiko hoitajalla mahdollisuuksia välillä tavallaan asettaa ja opastaa koko perhettä "oikeaa" suuntaan siinä, kenen tehtävä perheessä on isoimmista asioista päättää ja kantaa vastuu. Ikävä kyllä löytyy paljon näitä, jotka tekevät kaiken niin kuin lapsi haluaa ollakseen pahoittamatta lapsen mieltä.
      Luulen Siinan tarkoittaneen jotakuinkin tälläisiä perheitä ja näiden lasten pompottelu kyllä näkyy toisenlaisena hoitoon tultaessa/haettaessa, kuin tavallinen väsymys hoitopäivästä, huono päivä tai ikävä omia vanhempia, jotka heijastuvat myös näissä tilanteissa. (Karkea esimerkki eräästä lapsesta, joka ei suostunut lähtemään hoidosta muuten kuin, että autossa oli tikkari odottamassa joka ikinen päivä. Ei enään kovin terveellinen tapa hoitaa asiaa.) Mutta vaatii hoitajaltakin paljon rohkeutta kyseenalaistaa vanhempien kasvatusperiaatteita ja vanhemmilta oman itsensä tutkiskelua, jotta asioista voidaan järkevästi keskustella ja tehdä sitä kasvatusyhteistyötä lapsen parhaaksi. Ikävä kyllä kaikkien kohdalla sekään ei onnistu, sillä hoitajan halutessa keskustella lapsen käyttäytymisestä lapsen parhaaksi vanhemmat eivät olekaan tähän halukkaita ja koko hoito rupeaa takkuilemaan jopa siihen asti, että hoitopaikkaa vaihdetaan, koska ei olla tyytyväisiä hoitajaan. Ja siitäkin on kokemusta, että sama meno sitten jatkuu seuraavassa hoitopaikassa.
      Eli kyllä näitä perheitä löytyy, joilla on kasvatus enemmän ja vähemmän väärillä teillä, kuten Siinan ymmärsin tarkoittavan.
      Jokainen lapsi kuitenkin koettelee vanhempiaan ja sen "normaalin" kyllä hoitaja ymmärtää, mutta vanhemmat hyvät nyt ei mielestäni ollutkaan kysymys siitä. Aurinkoista kasvatuskevättä kaikille!!

      • asiallisuudesta kiitos

        Aika säälittävää Siinalle, jos hänen kirjallinen ulosantinsa on niin huonoa etteivät ihmiset osaa tulkita hänen omaa kirjoitustaan vaan joutuu lukemaan mitä hän mahdollisesti tarkoitti muiden kirjoituksista.
        Sinun kirjoituksesi sisälsi todennäköisesti (?) saman asian kuin Siinan, mutta huomattavasti sivistyneemmässä ja kypsemmässä muodossa. Kiitos siitä, ja nyt minäkin allekirjoitan tämän täysin.

      • Siina_

        Joku tuossa vaati vastauksia, en kuitenkaan ala enää tätä soppaa enempää sekoittamaan. Ne jotka niitä ihme vastauksia vaativat eivät ole ymmärtäneet kirjoitukseni tarkoitusta oikein. Kaksi edellistä ^^ olivat oikeilla jäljillä :) Kiitos heille asiallista kommenteista ja monille muille myös :)

        Ja voinhan tässä nyt ihan sanoa, että tapani puhua ja kirjoittaa on aika jyrkkää - jotkut lauseet ovat voineet kuulostaa aika rajuilta, ja niihin on ollut helppo tarttua ja antaa pilkkua viilaamalla takaisin. Ihan kaikkea ei kuitenkaan pidä ottaa kirjaimmellisesti, kiitos! Mukava kuitenkin kuulla sellaistakin kantaa :)

        Melkeinpä väitän että monella on kynnys myöntää olevansa edes hieman samaa mieltä (jos on), kun siitä alkaa nuori, juuri valmistunut lähihoitaja kirjoittamaan!? Siltä se meinaan nyt kuulostaa ;) Asenne?

      • Siina_
        asiallisuudesta kiitos kirjoitti:

        Aika säälittävää Siinalle, jos hänen kirjallinen ulosantinsa on niin huonoa etteivät ihmiset osaa tulkita hänen omaa kirjoitustaan vaan joutuu lukemaan mitä hän mahdollisesti tarkoitti muiden kirjoituksista.
        Sinun kirjoituksesi sisälsi todennäköisesti (?) saman asian kuin Siinan, mutta huomattavasti sivistyneemmässä ja kypsemmässä muodossa. Kiitos siitä, ja nyt minäkin allekirjoitan tämän täysin.

        On varmaan aika ymmärrettävää että tälläistä asiaa on aika mahdotonta saada muutamaan riviin selvästi - niin että se kaikille valkenesi kerralla. Vaatii keskustelua. Ja vieläkään kaikki eivät ole tainneet ymmärtää...ei kai sillä ole niin väliä - paitsi siinä tilanteessa kun ihmiset puhuvat täällä täysin eriasiasta :)

      • vaan
        asiallisuudesta kiitos kirjoitti:

        Aika säälittävää Siinalle, jos hänen kirjallinen ulosantinsa on niin huonoa etteivät ihmiset osaa tulkita hänen omaa kirjoitustaan vaan joutuu lukemaan mitä hän mahdollisesti tarkoitti muiden kirjoituksista.
        Sinun kirjoituksesi sisälsi todennäköisesti (?) saman asian kuin Siinan, mutta huomattavasti sivistyneemmässä ja kypsemmässä muodossa. Kiitos siitä, ja nyt minäkin allekirjoitan tämän täysin.

        Eihän täällä sentään mitään tieteellisiä julkaisuja olla kirjoittamassa. Ja toisaalta, ilmeisestikin moni on kuitenkin Siinan kirjoitukset ymmärtänyt ihan hyvin.

        Sinulla tuo kirjallinen ilmaisu onnistuukin jo selvästi paremmin - osasit naamioida oman "minä olen fiksumpi kuin..." -ilmaisun toisiin sanoihin. Ota tästä nyt sitten selvää, kuka on ketäkin sivistyneempi ja kypsempi :)

      • hei!
        vaan kirjoitti:

        Eihän täällä sentään mitään tieteellisiä julkaisuja olla kirjoittamassa. Ja toisaalta, ilmeisestikin moni on kuitenkin Siinan kirjoitukset ymmärtänyt ihan hyvin.

        Sinulla tuo kirjallinen ilmaisu onnistuukin jo selvästi paremmin - osasit naamioida oman "minä olen fiksumpi kuin..." -ilmaisun toisiin sanoihin. Ota tästä nyt sitten selvää, kuka on ketäkin sivistyneempi ja kypsempi :)

        Ei tieteellistä julkaisua ei, mutta kyllä ihan tavalliseen arkipäivän argumentointiinkin pitäisi osata pistää peliin kunnon perustelut ja perusteluille perusteet. Siis miksi väittää, mitä väittää, mikä tukee väittämiä ja ennenkaikkea pitäisi osata vastata muiden vastaväitteisiin, eikä teilata niitä tyyliin "en nyt vastaa kun suurinosa kuitenkin on kanssani samaa mieltä tms."

        Jos osa kysyy, että näkyykö tämä lepsuilu lapsien käytöksessä päiväkodissa (siis silloin kun vanhemmat ei ole paikalla) eikä Siina vastaa siihen, niin koko argumentilta putoaa pohja pois.

        Se on sama kuin jos minä poliisina väittäisin, että puistoissa juopottelu on ärsyttävää ja ihmisten tapakulttuuri on ihan hakusessa nykyään. Mutta kun joku kysyisi "Mitä sitten, onko tästä jotakin käytännön haittaa, vai ärsyttääkö tämä minua vain muuten?" Enkä vastaisi siihen. Silloinhan asia on tulkittavissa niin, että kyse on vain minun mielipiteestäni, jolle ei ole mitään perusteita eikä juopottelusta puistossa oikeasti ole mitään haittaa kunhan vain minua sattuu se ärsyttämään.

        Lepsuilulla on oltava jotkut seuraukset tai sitten kyseessä ei ole todellinen ongelma, eihän. Eikä argumentillakaan ole loogisesti ajateltuna perusteita. Tässä on kyse hyvin alkeellisesta loogisesta argumentoinnista.

      • on olemassa
        hei! kirjoitti:

        Ei tieteellistä julkaisua ei, mutta kyllä ihan tavalliseen arkipäivän argumentointiinkin pitäisi osata pistää peliin kunnon perustelut ja perusteluille perusteet. Siis miksi väittää, mitä väittää, mikä tukee väittämiä ja ennenkaikkea pitäisi osata vastata muiden vastaväitteisiin, eikä teilata niitä tyyliin "en nyt vastaa kun suurinosa kuitenkin on kanssani samaa mieltä tms."

        Jos osa kysyy, että näkyykö tämä lepsuilu lapsien käytöksessä päiväkodissa (siis silloin kun vanhemmat ei ole paikalla) eikä Siina vastaa siihen, niin koko argumentilta putoaa pohja pois.

        Se on sama kuin jos minä poliisina väittäisin, että puistoissa juopottelu on ärsyttävää ja ihmisten tapakulttuuri on ihan hakusessa nykyään. Mutta kun joku kysyisi "Mitä sitten, onko tästä jotakin käytännön haittaa, vai ärsyttääkö tämä minua vain muuten?" Enkä vastaisi siihen. Silloinhan asia on tulkittavissa niin, että kyse on vain minun mielipiteestäni, jolle ei ole mitään perusteita eikä juopottelusta puistossa oikeasti ole mitään haittaa kunhan vain minua sattuu se ärsyttämään.

        Lepsuilulla on oltava jotkut seuraukset tai sitten kyseessä ei ole todellinen ongelma, eihän. Eikä argumentillakaan ole loogisesti ajateltuna perusteita. Tässä on kyse hyvin alkeellisesta loogisesta argumentoinnista.

        Perusteluina olisi voinut käyttää vaikkapa niitä liki kymmentä tutkimusta, jossa tämä asia on ihan tutkimuksen avulla todistettu...mutta silloinhan Siinan olisi pitänyt lukea jotakin todellista ja siitähän ei ole Siinan mukaan mitään hyötyä lähihoitajalle...

      • ......
        hei! kirjoitti:

        Ei tieteellistä julkaisua ei, mutta kyllä ihan tavalliseen arkipäivän argumentointiinkin pitäisi osata pistää peliin kunnon perustelut ja perusteluille perusteet. Siis miksi väittää, mitä väittää, mikä tukee väittämiä ja ennenkaikkea pitäisi osata vastata muiden vastaväitteisiin, eikä teilata niitä tyyliin "en nyt vastaa kun suurinosa kuitenkin on kanssani samaa mieltä tms."

        Jos osa kysyy, että näkyykö tämä lepsuilu lapsien käytöksessä päiväkodissa (siis silloin kun vanhemmat ei ole paikalla) eikä Siina vastaa siihen, niin koko argumentilta putoaa pohja pois.

        Se on sama kuin jos minä poliisina väittäisin, että puistoissa juopottelu on ärsyttävää ja ihmisten tapakulttuuri on ihan hakusessa nykyään. Mutta kun joku kysyisi "Mitä sitten, onko tästä jotakin käytännön haittaa, vai ärsyttääkö tämä minua vain muuten?" Enkä vastaisi siihen. Silloinhan asia on tulkittavissa niin, että kyse on vain minun mielipiteestäni, jolle ei ole mitään perusteita eikä juopottelusta puistossa oikeasti ole mitään haittaa kunhan vain minua sattuu se ärsyttämään.

        Lepsuilulla on oltava jotkut seuraukset tai sitten kyseessä ei ole todellinen ongelma, eihän. Eikä argumentillakaan ole loogisesti ajateltuna perusteita. Tässä on kyse hyvin alkeellisesta loogisesta argumentoinnista.

        Olen kanssasi periaatteessa samaa mieltä. JOllain tapaa omaa väittämää pitäisi perustella. Minusta Siinan "väittämä" oli, että monissa perheissä lapsi on se, joka määrää. Perusteluksi hän esitti muutaman esimerkin päiväkodista. Toki voidaan olla eri mieltä (kuten on oltukin), ovatko nämä riittävät perusteet.

        Itse olen aina pyrkinyt pitämään mielessä, että nämä keskustelut käydään sellaisella keskustelufoormumilla, johon on ensinnäkin helppo päästä sisään (ei vaadi rekisteröitymistä) ja tämä piirre väkisinkin tuo oman leimansa palstalle. Suurin osa kirjoittajista todennäköisesti käy pikaisesti katsomassa onko uusia viestejä tullut ja todennäköisesti ihan yhtä pikaisesti myös kommentoivat. Minusta ainakin on ihan hyvä, ettei ihan joka paikassa tarvitse olla niin kauhean perusteellinen ja tarkka ja täydellinen ja siitä huolimatta voi saada äänensä kuuluviin. Mikäli haluaa osallistua syvällisempiin ja perustelluimpiin keskusteluihin, niin varmasti sitäkin varten löytyy sopiva foorumi (jonne tod.näk. pitää rekisteröityä).

        Se täytyy vielä todeta, että kaikilla ihmisillä kielellinen ilmaisu ei ole samaa tasoa, mutta tästä huolimatta täytyy heilläkin olla oikeus ilmaista itseään. Minusta yhtenä sivistyksen mittarina voidaan pitää sitä miten me suhtaudumme ihmisiin, joilla ei välttämättä ole yhtä hyvää koulutusta tai pitkää kokemusta. Kaikesta huolimatta kaikki me olemme yhtä arvokkaita. Toistemme "vikoihin" ja "puutteisiin" keskittyminen ei mielestäni ole kovinkaan hedelmällistä enkä usko, että näin mitään kovin hyvää voimme aikaiseksi saada.

      • kiinni
        ...... kirjoitti:

        Olen kanssasi periaatteessa samaa mieltä. JOllain tapaa omaa väittämää pitäisi perustella. Minusta Siinan "väittämä" oli, että monissa perheissä lapsi on se, joka määrää. Perusteluksi hän esitti muutaman esimerkin päiväkodista. Toki voidaan olla eri mieltä (kuten on oltukin), ovatko nämä riittävät perusteet.

        Itse olen aina pyrkinyt pitämään mielessä, että nämä keskustelut käydään sellaisella keskustelufoormumilla, johon on ensinnäkin helppo päästä sisään (ei vaadi rekisteröitymistä) ja tämä piirre väkisinkin tuo oman leimansa palstalle. Suurin osa kirjoittajista todennäköisesti käy pikaisesti katsomassa onko uusia viestejä tullut ja todennäköisesti ihan yhtä pikaisesti myös kommentoivat. Minusta ainakin on ihan hyvä, ettei ihan joka paikassa tarvitse olla niin kauhean perusteellinen ja tarkka ja täydellinen ja siitä huolimatta voi saada äänensä kuuluviin. Mikäli haluaa osallistua syvällisempiin ja perustelluimpiin keskusteluihin, niin varmasti sitäkin varten löytyy sopiva foorumi (jonne tod.näk. pitää rekisteröityä).

        Se täytyy vielä todeta, että kaikilla ihmisillä kielellinen ilmaisu ei ole samaa tasoa, mutta tästä huolimatta täytyy heilläkin olla oikeus ilmaista itseään. Minusta yhtenä sivistyksen mittarina voidaan pitää sitä miten me suhtaudumme ihmisiin, joilla ei välttämättä ole yhtä hyvää koulutusta tai pitkää kokemusta. Kaikesta huolimatta kaikki me olemme yhtä arvokkaita. Toistemme "vikoihin" ja "puutteisiin" keskittyminen ei mielestäni ole kovinkaan hedelmällistä enkä usko, että näin mitään kovin hyvää voimme aikaiseksi saada.

        Sivistyksen mittana voidaan myös mainitsemasi,sitä miten me suhtaudumme ihmisiin joilla ei välttämättä ole yhtä hyvää koulutusta tai pitkää kokemusta, lisäksi sitä että ihminen ymmärtää miten tärkeää on olla tekemättä yleistyksiä omien kokemustensa perusteella. Jos näin tehtäisiin, olisi maailma äärimmäisen huono paikka elää.

        Jokaikisen ihmisen voisi lokeroida muutaman kokemuksen perusteella mitä ikävimpiin lokeroihin. "kaikki lähihoitajat ovat sivistymättömiä, kaikki lastentarhanopettajat olisivat oikeasti halunneet opettajiksi, kaikki sairaanhoitajat tappavat vanhuksia, kaikki koirat ovat tappajia, kaikki blondit ovat tyhmiä, kaikki tietyn kansallisuuden omaavat ovat huoria tai varkaita jne. jne." vain muutamien sellaisten tapausten perusteella jossa näin on ollut.

        Sivistynyt (ei välttämättä koulusivistyksestä kiinni oleva asia) ihminen ymmärtää, ettei tällaisia yleistyksiä voi tehdä. Kaksikymmentäkään vastaavanlaista tapausta ei riitä yleistykseksi koko väestöön.

        Se, että perustelee väitteensä ei ole oppineisuudesta, foorumeista, tai korketasoisemmasta keskustelusta kiinni, vaan asia joka kuuluu olennaisesti tähän yhteiskuntaamme. Asioita ei voi vain heittää päin näköä perustelematta.Jokainen voi opetella keskustelua ja miettiä, miksi väitän näin, mitä minulla on väittämäni tueksi, voiko väittämäni yleistää, miksi ei voi jne. Se ei tapa keskustelua vaan itseasiassa tekee siitä hedelmällisemmän, niin aloittajalle kuin muillekin keskustelijoille. Parhaimmassa tapauksessa siitä todella oppii kaikki jotakin, kuten ihanteellista olisi. Jotakin itsestään, jotakin muista, jotakin itse asiasta ja jotakin maailmasta noin yleensä.

    • mutta kun on

      omia lapsia niin ymmärrät:
      1.Anna lapsen ja vanhemman nauttia toistensa läheisyydestä pukemistilanteessa vaikka lapsi osaakin itse. Samainen lapsi on kohta niin iso ettei kyseinen tilanne ole silloin mahdollista ja ovathan olleet erossa koko päivän. Lapsi haluaa sitä ja vanhempi myös. Kotona ei ehkä heti ehditä olemaan niin lähekkäin ja yhdessä.

      2. Lapsella on laillinen oikeus viettää aikaansa päiväkodissa sovitun ajan. Jos vanhemmalle ja lapselle sopii tuo käytäntö niin miksi sitä ei voisi tehdä. Ymmärretävää mielipiteesi jos todella on lähdettävä niin silloin lapselle tosiaan ilmoitetaan että nyt lähdetään.

      3. 3 vuotiaan kanssa voi harjoitella jo valintojen seurauksia. Siis repussa voi olla jotakin tärkeää esim. lelu joka jää koko viikonlopuksi päiväkotiin ja sitä ei haeta erikseen. Voi sitä murhetta kun joutuu odottamaan viikonlopun yli mutta seuraavan kerran reppu ei jää ihan heti uudestaan.

      Esittämissäsi havainnoissa on tosiaan niitä vanhempia jotka eivät kykyne olemaan aikuisia kyseisissä tilanteissa. Perheet ovat käynet nykyään mitä erillaisemmiksi ja tavat ja kasvatus on siten myös erillaista. Totta, rajat on oltava.
      Mutta jos tunnet yhtään lasten vanhempia niin tunnistat varmasti myös ne vanhemmat joilla on rajat vaikka toimvat kuten niissä esittämissäsi esimerkeissäsi.
      Urasi on aluillaan ja toivotan onnea sille.

      • hoitsu nro sejase osallistu...

        ettei lapsi ole syönyt niin, voivoi,eisemitään mennään mäkkiin/heseen/rollssiin/pizzalle...ja tätä tapahtuu sitten jokaikinenpäivä, saman lapsen kohdalla.. Ns.Herkut katoaa kitusiin alta aikayksikön, mutta jos on tavallista ruokaa, yäk, en syö.
        Vanhemmat sanoo vaan, ei ole pakko.
        Ja just tota tikkari-karkki systeemiäkin näkee vaikka kuinka paljon!
        Mitä muuta se on kuin pompotusta. Vanhemmat määrää sapuskat. Itse ovat opettaneet noille ruuille, emme voi pakottaa syömään (meidän hoitajien mielestä) oikeaa ruokaa.

    • tuuli-juulia

      Jos alkaisi oikein todella pohtia syitä siihen vanhemmuuden hukassa olemiseen, niin täytyisi varmaan koko yhteiskunnan katsoa peiliin. Nykyään on pinnalla sellainen ajattelutapa, että maalaisjärki ja ihmisen oma ajattelukyky ei missään tapauksessa riitä, vaan on kuunneltava asiantuntijoita ja luettava oppaita selvitäkseen aivan tavallisista asioista, kuten perhe-elämästä ja parisuhteesta jne. Samalla syytetään, että ennen ihmiset eivät nähneet toimintansa seurauksia kasvattajina, ja kasvattivat lapsista kovalla kurilla huonoitsetuntoisia ihmisiä. Ja aina ja kaikesta syytetään vanhempia, moni aikuinenkin syyttää ongelmistaan omaa lapsuuttaan ja vanhempiaan. Jos kaikkea tätä ajattelee, tulee mieleen, että vanhemmuus on maailman vaikein tehtävä ja vaatii todella suurta rohkeutta alkaa äidiksi tai isäksi. Ongelmat varmasti vähenisivät, kun tulisi vallalle sellainen katsantokanta, että jokainen osaa olla hyvä vanhempi ja tätä toistettaisi mediassa ym. julkisuudessa niin, että vanhemmat uskoisivat sen ja alkaisivat toimia rohkeasti lastensa parhaaksi.

    • Siina_

      Kun nyt näyttää jo siltä että tämä keskustelu alkaa jo mennä siihen, että puhutaan toisten ilmaisutavoista. En oikein jaksa uskoa että se minun alkuperäinen kirjoitus nyt oli oikeasti niin epäselvä että siitä jotkut sai niin väärän kuvan - voihan asia tietysti näin olla.

      tuuli-juulia, kai tuossakin jotain ideaa on. Jotenkin vain on sellainen olo ettei ihan kaikista naisista ole ns. äidiksi, siis ettei ole sen tyyppinen ihminen. Itse ainakin tiedän sellaisia naisia. Jossakin tapauksissa kun ollaan epävarmoja miten lapsen kanssa tulisi toimia, niin ollaan lepsuja ja varovaisia. SIis pitemmän päälle lapsi kärsii siitä - sitä mä tässä ajattelen.

      • uskon asia

        "En oikein jaksa uskoa että se minun alkuperäinen kirjoitus nyt oli oikeasti niin epäselvä että siitä jotkut sai niin väärän kuvan - voihan asia tietysti näin olla."
        Väärän kuvan? Tuskin siitä nyt on kysymys, vaan siitä että itseään muita fiksummaksi väittävä ihminen myös todistaa olevansa muita fiksumpi ja perustelee mielipiteensä. Muutenhan sekään väite tai uskomus ei pidä paikkaansa.

        Lainatakseni erästä kirjailijaa : Kovin helppo muuten heittää huulia ja jättää ne perustelematta. Kuka tahansa pystyy siihen. (Heikki Turunen. Simpauttaja)

        Aika paljastavaa sinänsä, että Siina vastaa vain niihin viesteihin, joissa ei kyseenalaisteta hänen väittelytaitojaan -pelkuriko?

      • tuuli-juulia

        ettei meillä kenelläkään ole oikeutta määrittää sitä, kenellä on oikeus olla äiti tai kuka sopii äidiksi. Jos tälle linjalle lähdetään, onko kukaan meistä kelvollinen vanhemmaksi?

      • Siina_
        tuuli-juulia kirjoitti:

        ettei meillä kenelläkään ole oikeutta määrittää sitä, kenellä on oikeus olla äiti tai kuka sopii äidiksi. Jos tälle linjalle lähdetään, onko kukaan meistä kelvollinen vanhemmaksi?

        Jokainen varmasti sen itse tuntee. En tarkoittanut että muut sitä arvostelevat ja määrittävät.

        Niin ja tuskin meistä kukaan kovin täydellinen on ;)

      • määrittelee
        Siina_ kirjoitti:

        Jokainen varmasti sen itse tuntee. En tarkoittanut että muut sitä arvostelevat ja määrittävät.

        Niin ja tuskin meistä kukaan kovin täydellinen on ;)

        oletko koskaan ajatellut, että sinunkin äitiytesi määrittelee vielä joku neuvolan terveydenhoitaja, päiväkodinhoitaja, koulun opettaja, lapsiesi ystävien vanhemmat, appivanhemmat. Ihan samanlaisilla perusteilla kuin sinä aloituskirjoituksessasi. Voin kertoa sinulle, että näin tulee 100%.lla varmuudella tapahtumaan ja myös 100%.lla varmuudella tulet kokemaan sen epämiellyttävänä ja todennäköisesti myös epäoikeudenmukaisena.

    • asti minäkin

      olen ihmetellyt, miksi vanhemmat ovat niin avuttomia (eivät tietenkään kaikki)lastensa kanssa. Nämä viestit luettuani en ihmettele enää ko. asiaa. Päinvastoin syyt näkyvät, kun ne osaa rivien välistä lukea.

    • Päikkärii

      Asiallinen kirjoitus, valitettavan totta!

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Kyllä lapset määrää aikuiset tottelee😬

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      28
      1828

    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      6
      1772

    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      15
      1261

    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      7
      1174

    5. Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."

      ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w
      Tv-sarjat
      20
      1142

    6. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      9
      1077

    7. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1031

    8. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      6
      1004

    9. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      7
      995

    10. SOSIALI DEMOKRATIA

      AATE , JOKA ETENEE.
      Suomen sosialidemokraattinen puolue
      10
      980
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt