omahyväisyys

Siis miten se omahyväisyys ilmenee?
Ite olen itserakas anoppi... en ole alistunut miniän kotkotuksiin.
Olen oma itseni ja elän omaa elämääni. Miniää ärsyttää se.
Eniten häntä ärsyttää, että olen synnyttänyt hänen miehensä, ja olen paha kyllä, elossa.

Narsistinen luonnehäiriö pahenee iän myötä. Sen takia nainen, jolla on ko.häiriö, oireilee juuri anoppi-iässä. Ja mikäs sen mainiompi keino käyttää valtaa, kuin nujertaa arka ja nöyrä miniä.

Minulla on maailman omahyväisin anoppi. Täynnä itseään ja omia kremppojaan. On niin tärkeä, että yli 70-vuotiaanakin on pakko vielä tehdä töitä, kun on niin KORVAAMATON.Hän on maailman narsistisin ja ilkein olento. En käy tässä erittelemään, mutta 25 vuoden kokemus kertoo sen. Minusta ei tarvi tykätä, mutta se että ei välitä omasta pojastaan ja hänen lapsistaan, riepoo. Osa sisaruksista on todella suosiossa, osa on saanut orjan aseman hänen hovissaan.

Mielenkiintoinen aihe.
Minulla oli todella omituinen anoppi,ja onneksi nyt sain sille nimen OMAHYVÄINEN.
Onko tuttua:
On sairauksia,kremppoja,kukaan ei auta,yksin saa tehdä kaikki sairas ihminen,kaikki muut ovat ahneita ja itsekkäitä,kaikilla muilla on niin hyvin kyllä niiden kelpaa(huom.sarkastisesti).
Tälläinen on todella raskasta kuunneltavaa ,etenkin kun kaikki tulee syyllistävässä sävyssä,sitä tuntee olevansa syyllinen jo horinoita kuunnellessaan.
Oikea sana on varmaan KATKERUUS JA KATEUS muita kohtaan,se ilmenee vain tuollaisena.
En usko että se on pelkästään anoppien tauti,varmaan kaikkien sellaisten ihmisten jotka ovat pettyneet osaansa tässä maailmassa,odottaneet kenties nuorena elämässään ihmettä tapahtuvaksi ja syyttävät vanhempana nyt kaikkia muita kohtalostaan.huh huh!

....olevansa paras mahdollinen miniä inhottavalle, luonnevikaiselle anopilleen?

Kuka meistä on lojaalein, kärsivällisin ja ymmärtäväisin miniä, joka rakastaa sydämestään inhottavan anopin poikaa?

Meitä miniöitä on jo liian kauan aliarvioitu. Kyllä anoppien diktatuuriin pitäisi tarttua tiukemmin ottein.

Minulla on niin sairaanomahyväinen anoppi, että en osaa edes kuvailla millainen hän on. Olen tutkinut sairautta nimeltään omahyväisyys ja nyt tavallaan ymmärrän anoppiani.
Hän on lähes 80-vuotias ja hän ja vain hän on aina oikeassa. Muut ihmiset eivät ole hänen mielestään mitään.
Hän on edessäpäin ystävällinen, mutta säälin kaikkia niitä, jotka eivät tiedä, mitä hän puhuu takanapäin.
Kukaan ei saisi käydä syömässä ulkona, kukaan ei saisi matkustaa minnekään ja rahaa ei saisi käyttää mihinkään.
Ensin laitoin kaiken saituuden piikkiin, jota hänellä kyllä myös on, MUTTA HÄN ON OMASTA MIELESTÄÄN KAIKISTA PARAS IHMINEN JA HÄN TEKEE KAIKEN OIKEIN.
Hän ei näe, kuinka ympärillä olevat ihmiset kärsivät. Miehenikin ja koko suku kärsii, mutta vanha anoppi senkun porskuttaa ja ei ymmärrä, mitä haittaa hän aiheuttaa kaikille.
MINÄ EN PIDÄ ENÄÄ MITÄÄN YHTEYTTÄ HÄNEEN, KOSKA HALUAN ELÄÄ AIVAN TOISENLAISTA TERVETTÄ ELÄMÄÄ.