Meillä sujuu kaikki tosi hyvin mun poikaystävän kanssa. Mut sen kaverit on aika vallattomia ja elää sellaista riehakasta elämää.
Jätkäni näkee niitä tosi harvoin, kerran kuukaudessa tai jotain, mut sillon ne sekoilee kunnolla.
En pelkää mitään pettämistä, mutta ne vetää jotain yms.. Mä rakastan sitä enemmän ku mitään, enkä vois ton asian takia jättää sitä. Pelkään sen puolesta..
Jätkäni näkee niitä tosi harvoin, kerran kuukaudessa tai jotain, mut sillon ne sekoilee kunnolla.
En pelkää mitään pettämistä, mutta ne vetää jotain yms.. Mä rakastan sitä enemmän ku mitään, enkä vois ton asian takia jättää sitä. Pelkään sen puolesta..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikka poikaystäväsi kaverit ovat "vallattomia", ei se tarkoita välttämättä että poikaystäväsi käyttää mitään. Vai oletko kysynyt poikaystävältäsi asiasta? Keskustele poikaystäväsi kanssa asiasta, ja jos poikaystäväsi lupaa pysytellä erossa aineista, sinun tulee pystyä luottamaan hänen lupaukseensa. Jos pystyt keskustelemaan myös poikaystäväsi aineita käyttävän kaverin kanssa, niin tee se.
"Vedän" itse silloin tällöin kaikenlaista, mutta ymmärrän hyvin ystäviäni (etenkin varattuja), jotka eivät halua sotkeutua aineisiin. Siitä huolimatta voimme pitää yhdessä hauskaa, enkä ole tarjoamassa kavereilleni mitään. Jos jonkun ystäväni tyttöystävä keskustelisi kanssani asiasta, niin pystyisin lupaamaan tytölle että puhuisin hyvälle ystävälleni tarpeen tullen järkeä ja kertoisin suoraan, ettei hänen poikakaverinsa ole sotkeutunut mihinkään...
Ku tiiän et sekin vetää. Ja harrasti sitä enemmänkin ennen ku tavattiin, nyt on rauhottunut hirveesti, mut pelkään et joskus palaa siihen, ja innostu siitä taas enemmänkin..
kannattaakohan sun tyttönen käyttää aikaasi ja nuoruuttasi tuollaisen murheen kantamiseen. Mä olen aika vakuuttunut, että kundisi on vielä sangen kakara, ja että siltä menee kauan vielä oppia kantamaan vastuuta muustakin kuin itestään, jos oppii sittenkään. Tokihan se on veikeetä olla jonkun kanssa, ja jos kyseessä on vielä kundi, jolla on meriittiä ja statusta, ainahan se paremmalta tuntuu. Mutta! Jos jollain on tarvetta täyttää elämäänsä aineilla vakituisemminkin, niin ei sen elämään oikeesti mahdu muuta kuin omaa itsekästä nautintoa, tuli se sitten mistä tahansa. Mä tiedän mistä puhun, mun lasteni isä on entinen aineitten/kamankäyttäjä, eikä se ole kasvanut aikuiseksi muuten kuin kropaltaan.
Mä toivoisin sun miettivän haluatko kantaa sellaista taakkaa, joka ei oikeestaan kuulu sun kannettavaksesi. Sun ei tarvi kantaa kenenkään toisenkuin omaa reppua niin kauan kun kyse ei ole sun omista tenavista.. Siihen saakka, ja senkin jälkeen sulla on oikeus kysyä iteltäsi, että hei likka, oletko sinä onnellinen ?
Mä oon miettinyt sangen paljon tätä asiaa.. Kun kumpikaan vaihtoehto ei vaan tunnu oikealta: Että eläisin ilman poikaystävääni eikä se että alkaa ahdistaa aina kun sanoo näkevänsä kaverinsa..
Sillä on vaikee elämä ollut, välinpitämätön äiti(sun ikäinen)ja silti siitä on tullut muuten kunnon ihminen. Rakastava, kannustava. Kihloihin menostakin ollaan puhuttu usein.
Se osaa antaa rakkautta, vaikka ei oo sitä ikinä tätä ennen aidosti saanut, ja nyt tuntee myös saavansa sitä. Se on tuntenut kaverinsa pienestä pitäen, sattuu vaan olemaan tollasia..=(, tottakai ne on sille tärkeitä.. Eikä mulle oikeutta vaatia "jättämään" niitä..
Vaikeeta tää on..
Kuten sanoin, poikaystäväsi pitäisi pystyä lupaamaan sinulle, olemaan käyttämättä aineita. Mielestäni parisuhteen toisella osapuolla on oikeus vaatia huumeiden käytön lopettamista, sillä aineet saattavat vaikuttaa molempien elämään ja etenkin parisuhteeseen. Jos poikaystäväsi ei halua tätä lupausta tehdä ja aineiden käyttö on sinulle ylitsepääsemätöntä, suosittelen hänen jättämistään.
Jos poikaystäväsi ei pysty jättämään aineita, tarvitsee hän jo kenties vieroitushoitoa ja sinun tukeasi vieroituksessa. Jos poikaystäväsi ei pysty jättämään aineita, mutta ei suostu myöskään vieroitukseen, voit yrittää olla hänen tukenaan, mutta kannattaa varautua että huumeet ovat osa poikaystäväsi elämää vielä pitkään.
Ajatellaanpa asiaa hieman kevyemmästä näkökulmasta. Entäpä jos poikaystäväsi tupakoisi, ja haluaisit hänen lopettavan sen. Jättäisitkö poikaystäväsi, jos hän ei pystyisi luopumaan tupakasta? Entäpä jos hän olisi jonkin aikaa lakossa, ja aloittaisi uudelleen tupakoinnin. Vaikka skenaario on huomattavasti kevyempi, asiaa voi käsitellä samalta kannalta. Myös osa huumeista aiheuttaa samanlaista riippuvuutta, ja samaan tapaan huumeiden käyttäjä voi olla välinpitämätön varoituksille "eihän tästä mitään tule, mä käytän kohtuudella". Harva loppujen lopuksi jättäisi tupakoivaa poikaystäväänsä, vaikka hän ei koskaan pystyisi lopettamaan. Toisille tämäkin voi olla jo ylitsepääsemätön asia.
Keskustele poikaystäväsi kanssa, ja punnitse asioita. Jos poikaystäväsi ei pysty lopettamaan aineiden käyttöä, mieti onko se ylitsepääsemätön ristiriita suhteessanne...
homma on niin, et tiesin siitä, kun alettiin seurustelemaan, ja hyväksyin asian. Ja itsekin otin välillä. Nyt mua ahdistaa ne, mut en voi vaatia mitään, koska itsekin olen niihin koskenut..
on menoa sitten, ellet jarruta. Ja kovaa.
Ihmiset tekevät virheitä, ja kenties sinä teit suhteenne alussa virheen koskiessasi aineisiin. Kun olet huomannut tehneesi virheen, voit yrittää saada myös poikaystävääsi huomaamaan hänen virheensä aineiden käytön suhteen. Tilanne olisi erilainen, jos sinä käyttäisit edelleen aineita. Mutta koska sinä pääsit aineista eroon, sinulla on oikeus vaatia myös poikaystävältäsi vastaavaa. Kenties alkuihastuksessa poikaystäväsi huumeiden käyttö ei haitannut, mutta nyt kun olet päässyt yli tästä vaiheesta, olet huomannut asian todellisen vakavuuden.
Edelleen, kehottaisin sinua keskustelemaan poikaystäväsi kanssa. Kysy häneltä, pystyykö hän lopettamaan aineiden käytön. Kerro hänelle tuntojasi aineiden käytöstä, ja syitä miksi olet huolissasi hänestä. Koska olet itsekin käyttänyt aineita, poikaystäväsi ei välttämättä kovin helposti ymmärrä, mistä moinen mielen muutos, joten älä keskustele asiasta syyttävään tai käskevään sävyyn.
Jokainen tekee valinnan, millaisen ihmisen kanssa seurustelee. Esimerkiksi entinen juoppo, ei välttämättä halua edelleen päihdeongelmista kärsivää ihmistä kumppanikseen. Jo pelkän oman hyvinvointinsa vuoksi, hänellä on oikeus vaatia myös kumppaniltaan raittiutta. Sinäkin olet ilmeisesti päässyt yli aineista, etkä varmaankaan halua niihin enää ratketa, joten jo oman hyvinvointisi takia, sinulla ON oikeus vaatia myös kumppaniltasi samaa.
Seurustelin tota ennen yhden jätkän kanssa, joka veti joka viikko usein, sillon vedin itsekin jo.. harvoin kylläkin.
Sillon ku menin poikaystävääni pokaamaan kysyin siltä, et vedätkö joskus jotain, ja se sano et joo.Mä olin silleen no hyvä...
Ei oo ihme et ihmettelee nyt mieleni muutosta
Mutta sinulla on oikeus muuttaa mielesi, ja poikaystäväsikin pitäisi saada ymmärtämään asia. Ainoa tapa tehdä se, on keskustella asiasta. Jos poikaystäväsi huumeiden käyttö on ylitsepääsemätön asia, lähde kävelemään.
Taas typeriä vertauksia: Kaksi tupakoitsijaa tapaavat toisensa, ja päättävät aloittaa seurustelun. Jos toinen osapuoli ymmärtää suhteen aikana tupakoinnin vaarat ja päättää lopettaa tupakoinnin, on hänellä oikeus vaatia tupakoinnin lopettamista (jo pelkän oman terveytensä takia) myös kumppaniltaan. Jos toinen ei pysty tupakointia lopettamaan, ja tupakoinnin lopettaneelle toisen tupakoiminen muodostuu ylitsepääsemättömäksi esteeksi, suhde kariutuu. Tupakointia jatkava, ei välttämättä ymmärrä toisen "kiihkoilua", mutta jos suhde on tärkeä, hän ainakin yrittää tupakoinnin lopettamista.
niin yksiselitteistä.. Mä rakastan sitä enemmän ku elämää, mut pelkään sen puolesta...
Ilmeisesti sinulla on sitten aika kaponen käsitys elämästä. Otan osaa (tilanteesi on fittimäinen, ihan oikeasti), mutta kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.