Avoliitto on ajautunut umpikujaan ja pitäisi päättää yhteisen omistusasuntomme kohtalosta. Tilanteemme on niin tulehtunut, ettemme ole pystyneet keskustelemaan asioista järkevästi, riitelemättä. Nyt mies ilmoitti, ettei aio muuttaa yhteisestä asunnostamme mihinkään. Ratkaisu on kuulemma minun: hän ei aja minua pois, mutta ymmärtää, jos haluan lähteä. Miehelläni ei todennäköisesti ole varaa lunastaa minun osuuttani asunnosta itselleen.
Olen siis umpikujassa. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta??? Miten toimia, onko minulla mahdollisuus pistää asunto myyntiin, vaikka mieheni ei sitä haluakaan? Osuuteni on 50 % osakkeista.
Rivien välistä luen, ettei mieheni haluaisi meidän eroavan, mutta ongelmat ovat sitä luokkaa, että vaikea on jatkaakaan...
Olen siis umpikujassa. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta??? Miten toimia, onko minulla mahdollisuus pistää asunto myyntiin, vaikka mieheni ei sitä haluakaan? Osuuteni on 50 % osakkeista.
Rivien välistä luen, ettei mieheni haluaisi meidän eroavan, mutta ongelmat ovat sitä luokkaa, että vaikea on jatkaakaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
www.laki24.fi
Avoliitossa kun olette, niin eron sattuessa kumpikin ottaa sen, mitä omistaa ja lähtee tahoilleen. Mitään jakoja ja tasinkoja ei ole.
Eli sinulla on mahdollisuus lähteä ja vaatia miestä lunastamaan osuutesi asunnosta. Jos hän ei siihen kykene, asunto voidaan pistää myyntiin vapaille markkinoille ja silloin miehenkin on lähdettävä.
Avoliitossa ei ole sitouduttu vielä virallisesti mihinkään eli ei sen purkautuessakaan joudu jäämään omistusloukkuun. Kannattaisi ehkä kysyä jostain (kunnallinen lakineuvonta, parisuhdeterapia tms.) neuvoa, miten asiassa edetä joko ihan "kylmästi" faktojen tasolla tai sitten, miten pyrkiä saamaan keskusteluyhteyttä sen verran, että pystytte asioista sopimaan.