Sukulaiset eivät syö

Kysymykseesi en ikävä kyllä osaa vastata, mutta jos joku osaa, niin minäkin tahtoisin tietää...
Itselläni on nimittäin sillälailla samankaltainen ongelma, että avomieheni veli ja tämän tyttöystävä asuvat eri kaupungissa, mutta esim. molempien perheet asuvat täällä meidän kaupungissamme, useat kaverit jne., joten he käyvät aika usein täällä. Yleensä he tulevat viikonloppuisin ja silloin vietämme aikaa yhdessä, useimmiten meillä, tai sitten käymme esim. illalla jossain...tosin tämä tyttöystävä ei ilmeisesti oikein viihdy meillä, eikä myöskään ikinä suostu syömään mitään tarjoamisiani....saatikka sitten että vaivautuisi itse tekemään mitään jos kyläilemme heillä...hyvä jos aamulla ennen kotiin lähtöä edes kahvit saa pöytään...
Olen miettinyt usein että mikä siihen on syynä...eikö hän pidä minusta, vai mikä on homman nimi?!?!
Toisaalta kyllä ymmärrän sen että he täällä ollessan voivat syödä ym. muuallakin, sillä harvoin ovat esim. yötä meillä tms., mutta mielestäni on kyllä aivan kohtealiasta tarjota edes jotain jos olemme heillä kylässä...ei ole kiva mennä aina johonkin pizzalle, mäkkiin tms.

Mielestäni tämä tyttöystävä kyllä osoitti hieman moukkamaisuutensa kun olimme eräänä viikonloppuna isommalla porukalla meillä, ja tein nopeaa ruokaa jota kaikki saivat syödä juuri niin paljon kuin halusivat, ja ylikin vielä jäi...niin hän oli ainoa joka ei syönyt yhtään mitään...tuli sellainen tunne vähän ettei taida meikäläisen ruoat olla tarpeeksi hyviä hänenlaiselleen...
oli kyllä vaan kieltämättä hieman surkuhupaisaa kun muut mässyttivät sen minkä napaansa saivat ja tämä vain istuu pöydässä tyhjä lautanen nenän edessä...en jaksa sitten taas aikuiselle ihmiselle ruveta tyrkkyttämäänkään...vaikkakin avomieheni veli kyllä muutamaan otteeseen sanoi että "ota nyt", mutta jos ei kelpaa, niin ei...
Että sellaista täällä päin...ei nyt tullut oikein mitään järkevää taas sanottua, mutta sainpahan vuodattaa, kun ei tuolle ukollekkaan jaksa aina valittaa...Ja olenpahan ottanut opikseni...enpähän rupia enää mitään tarjoamaan...nyt on muiden vuoro välillä....

Etenkin sukulaiset. Ok, nämä eivät siis koske tarjoamaasi ruokaan. Teepä niin että ilmoitat heille ennen seuraavaa vierailua sääntöjen muuttuneen. Et tarjoa heille kahviakaan etkä mitään muutakaan syötävää tai juotavaa. Jos haluavat syödä tai juoda niin tuovat syömisensä ja juomisensa itse. Astiat samoin, eihän sun nyt tarvi vaivautua heidän sotkujaan siivoamaan. Huonekalujen tarjoaminen näiden sukulaisten käytettäväksi on ihan yhtä turhaa puuhaa, nehän voisivat vaikka kulua käytössä. Oikeastaan kämppäsikin kuluu, niinpä koko sukulaisköörin vastaanotto voidaan toimittaa läheisessä metsässä tai ehkäpä suolla. Katsotaan sitten moniko nirppanokka tuosta porukasta karsiutuu todella sellaiseksi sukulaiseksi, johon voit luoda terveet, tasapuoliset ja ystävälliset välit.

Kaikenlaisia paskoja sitä onkin maailma pullollaan. Ne pitäis abortoida jo kohtuunsa. Jokaikinen.

Niinkuin itsekin ajattelit, luultavasti he eivät halua rokottaa köyhän opiskelijan taloutta ja eivät siksi suostu syömään. Kyllä he varmasti sitten, kun valmistut ja pääset töihin, muuttavat tapansa.

Eräs aiempi vastaaja haukkui sukulaisensa tyttöystävää, joka on niin moukkamainen, ettei koske tarjottuun ruokaan, vaikka muut mättävät sitä hyvällä ruokahalulla. Lisäksi hän vielä ihmetteli, mahtaako kyseinen tyttö ollenkaan pitää hänestä. Sinulle sanoisin, että niitä syitä ei ehkä kannata heti lähteä etsinmään itsestäsi (maailmahan ei pyöri sinun navan ympärillä) tai tekemäsi ruoan laadusta, vaan luultavasti kyseinen tyttö ei vaan viihdy/jännittää ruokailu - ja kyläilytilanteita, jolloin hänelle on helpompaa jättää syöminen väliin.

Onko kyse joistain yksittäisistä sukulaisista? Ehkä ne noudattavat jotain ruokavaliota, esim vähähiilarista/kasvispitoista tms, mutta eivät halua siitä sanoa?

Minä olen sellainen "moukka", joka ei mielellään syö ruokaa toisten luona, ellei sitten olla menty yökylään. Toki syön kohteliaasti, jos tarjotaan, mutta tunnen itseni vaivautuneeksi. Toivoisin, ettei minun takia kukaan laittaisi ruokaa. Ehkä se johtuu kotikasvatuksesta; meillä ei vieraille ole ollut tapana tarjota ruokaa, pelkkää kahvia ja kahvileipää vaan ja ehkä jotain suolaista purtavaa. Ehkä se johtuu siitä, että toisten seurassa syöminen on aina jännittänyt minua. Mieheni mielestä kuitenkin kuuluu asiaan syödä toisten luona ja tarjota vieraille ruokaa, joten olen yrittänyt opetella tätä tapaa. Tahdon vaan sanoa, että kaikki, jotka eivät halua syödä kylässä, eivät välttämättä tarkoita sitä pahalla. Se voi olla jollekkin outoa/vaikeaa. Antakaa jokaisen päättää, syökö vai eikö syö.

Anoppi on niiiiiiiiin nuorekas ja kaveriäiti, mutta poikaystävänsä valitulle(minulle) ei voi suoda edes sitä kohteliaisuutta, että kerrankin SÖISI JOTAIN KUN TARJOAN!! Ei kelpaa tuoreet marjat/hedelmät torilta, ei lempikarkit pussista. Tekemääni ruokaan ei kosketa, vaikka olen sen juuri hänen mieleisekseen valmistanut. Kyse ei ole vaatimattomuudesta; monesti on läsnäollessani mässännyt ja aina tarjoaa syötävää minulle. Ihmetyttää vaan, että olenko minä noin suuri uhka, että pitää salaa "vihata", loukata asiassa jossa minulla on varmat taidot/tiedot?

Joitakin vuosia sitten olimme poikaystäväni kanssa anoppini mökillä käymässä. Anoppini ostaa tietynlaista leikkelettä ja juustoa joka kerta, jotka söimme loppuun toisena päivänä. Kolmantena päivänä ajoimme läheiselle kaupalle ja ostimme tarjouksesta "parempia" leikkeleitä yms. tilalle. No, kuinkas kävikään: anoppi ei kuulemma ollut koskenutkaan niihin, syötti vaan lapsilleen ja kaiken huipuksi osti niitä seuraavalle visiittikerralle, ihankuin näyttääkseen jotain?? Tällä kertaa juustot ja makkarat olivat sen verran kalliita, ettemme uskaltaneet koskea niihin koko viikonloppuna...

Minkä hemmetin takia sitä ruokaa pitää kauheella vaivalla vähistä rahoista laittaa jos tietää valmiiksi, etteivät syö?

Ei vieraasi ole itsekkäitä vaan sinä.
He ajattelevat ehkä juuri rahatilannettanne.

Jos sinut on kasvatettu siihen, että ruokaa pitää tarjota, ehkä heidät on kasvatettu siihen, ettei muutaman tunnin vierailulla syömään mennä vaan tapaamaan sukulaisia.

Kaikesta sitä pitää vaivaa nähdäkin...

Ja jos porukassa on joku joka ei syö vaikka muut syövät, ei kannata tuomita ylpeäksi. Tiedän parikin ihmistä jotka eivät kertakaikkiaan voi toisten seurassa syödä esim. juuri paniikkikohtauksen pelosta.
Sitä ei voi ymmärtää sellainen jolla ei tätä häiriötä ole.
Siitä ei kannata missään nimessä tehdä numeroa, se vain pahentaa tämän ihmisen tilannetta, joten antakaa hänen olla rauhassa.

Äitini on samanlainen ruuan kanssa hössöttäjä vaikka käymme usein, asuu lähellä.
Hän sairaana kantaa selkä vääränä tarjottavaa mitä ei kukaan halua. Meillä on paljon allergioita eikä edes voida syödä kaikkea, mutta hän ei sitä ota huomioon, vaan valittaa päiväkaupalla puhelimessa kuinka hän näki niin paljon vaivaa, eikä kellekkään kelvannut.
Todella äsryttävää.

ottaa päähän se hössötys kyläilyn yhteydessä. Vanhaan aikaan oli tarjottava ruokaa y.m. kauempaa tulleille, koska ravintoloita ja baareja oli harvassa ja niissä tavalliset ihmiset ruokailivat harvoin. Nyt on autot ja pääsee liikkumaan nopeasti. Minusta kahvi ja kahvileipä yleensä riittää. Jotakin suolapalaa voi myös tarjota, mutta täydellistä ruoka setiiä ei tarvitse laittaa. Ystävyys ja seurustelu on mielestäni pääasia.

Meille anoppi AINA tulee ilmoittamatta. Mieluummin laittaisin niin paljon valmiiksi kuin mahdollista etukäteen, että ehtii siinä seurustellakin eikä vain häärätä keittiössä paniikissa ja yrittää saada jotakin tarjottavaa niistä mitä on.

Aloitusviestissä jo totesinkin, etten aio enää ruokaa noille sukulaisille laittaa, vain kahvia ja pullaa.
Toki tiedän myös näiden sukulaisteni allergiat ja mieltymykset, joiden mukaan ruoat tein. Olen myös vuosien varrella havainnut, ettei heille ole mitenkään vaikeaa syödä toisten seurassa. Hehän syövät toistensa luona vieraillessaankin.

Joten ehkä vastaus on sitten se, että he vain haluavat säästää rahojani. Kaippa sitten on vaan kahvitettava vieraita, kunnes taloudellinen tilanne paranee.

Kiitoksia vastauksistanne ja pohdinnoistanne.

Sukulaisesi pitävät sinua pikku reppanana, jonka ruokia ei vain kehtaa syödä, se on melkein kuin seksuaalista hyväksikäyttöä. Olet pikkutyttömäinen nainen, et sellainen matami jonka sapuskoja voisi syödä hyvällä omallatunnolla. Ehkä he tosiaan pitävät sinua liian köyhänä ja heppoisena, sellaisena jota pitää ruokkia ja jonka ei ole syytä muita ruokkia.
Älä stressaa. Kyllä se muuttuu kun olet aikuinen ja sulla on oma perhe, silloin sukulaistesi holhoava asenne sinuun muuttuu.

Käymme anoppilassa pari kertaa vuodessa, yleensä ollaan samalla talonvahteina kun käyvät reissussa. Aina kun ovat palaamassa reissusta, leivon jotain, teen ruokaa (joka EI ole helppoa anopin keittiössä, josta puuttuu mausteet, paistinpannu on 33 v vanha...). Aina petyn, kun leipomukseni eivät sitten kelpaakaan kun palaavat. Luulevatko he, että leivoin itselleni?