onko oikein??

Hulluhan tuo on. Karkaa vielä kun voit.

Kannattaisi käynnistää eron lähtölaskenta. Väkivallalla uhkaaminen täyttää jo rikoksenkin tunnusmerkistön. Kunnioituksen ja empatian puute on jo YKSIN riittävää syy nostaa kytkintä. Ansaitsisit parempaa.

Hei!

Missään nimessä miehesi käytös ei ollut oikein!

Hänhän käyttäytyy todella törkeästi ja voi olla jopa vaarallinen sinulle ja lapsille. Ei kenenkään ihmisen pidä kuunnella moisia solvauksia eikä katsella tuollaista käytöstä.

Laita ukko pihalle tai lähde itse! Myös lasten takia! Lasten ei pitäisi saada tuollaista miehenmallia eikä isämallia!

Aika pahalta kuulostaa. Tuollainen käytös miehesi puolelta ei ole oikein sinua - saati sitten lapsianne - kohtaan! Jyrkästi kehoittaisin lähtemään lasten kanssa pois, ja ehkä miettimään jotain lähestymiskiellon tms. hankkimista, mikäli mies tuntuu olevan vaaraksi sinulle ja lapsillesi. Mieti mitä elämältäsi halusit, tuskin tuota. Samalla mieti millaista perhe-elämää lapsesi haluaisivat elää - edelleenkin sanon että ei tuollaista. Helppohan tällä tavalla ulkopuolisena on alkaa ihmistä neuvomaan, mutta se hyvä puoli tässä ainakin on että toinen näkee tilanteesi sillä tavalla miten ehkä itse et kykene sitä näkemään, etkä voikaan nähdä. Sen takia kai kyseletkin että "onko oikein?" Ei se ole oikein!!! Voisithan kokeilla saada miestäsi hakeutumaan kanssasi johonkin parisuhdeterapiaan tai perheterapiaan kerta lapsiakin teillä on. Perheneuvolasta ainakin taatusti saisi apua. Saisit varmaan neuvoja miten laittaa ero vireille jo lastenkin takia. Jos siis kerta ero tuntuu sinusta ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta tilanteessanne, ettei muita mahdollisuuksia ole käytettävissä. Ensin kysy kuitenkin mieheltäsi että mikä hänen mieltänsä painaa; ehkä on jokin asia mistä et ole tietoinen, toisin sanoen hän ei ole puhunut sinulle siitä. Sellainen mikä osaltaan selittäisi hänen käytöksensä. Vaikkei mikään kyllä, siltikään (vaikka kuinka vihainen jostain asiasta olisi) oikeuta kohtelemaan perhettä tuolla lailla, ja etenkin haukkua sinua noin alentavaan sävyyn. Lapsetkin alkavat pian ymmärtää, ja millaisen mallin saavatkaan. Jos ei miehesi osaa - eikä haluakaan - olla lapsillenne hyvänä esimerkkinä, niin kuin ei näytä olevan, niin ehkä lasten olisi parempi asua sinun kanssasi erillään isästään. Voivathan he kuitenkin tavata ja olla yhteydessä. Yhteishuoltajuuskin on yksi vaihtoehto, mikäli nyt voit ajatella miehesi kykenevän pitämään huolta lapsista ollenkaan. Harkitse vaihtoehtoja. Tuo kuulostaa kyllä jo niin vakavalta että hän on suoraan uhannut henkeäsi, että sillä perusteella moni nainen taatusti tekisi lähtöpäätöksen! Miehesi on vihainen - todella vihainen - mutta tuskinpa vain se sinun syytäsi on. Älä jää siis kärsimään, äläkä varsinkaan aseta lapsia vaaraan. Hakekaa apua jostain koko perhe, ja jos sittenkään ei hommat ala luistamaan eikä tilanne paranemaan, niin ero on ehkä oikea ratkaisu. Voimia harkinnoillesi!

antaa kohdella itseäsi noin. Se minkä tekee sinulle tekee myös lapsillenne, he joutuvat myös kärsimään.
Miehelläsi on ongelmia ja sitä kautta se on vaimona myös sinunkin ongelma. Joten tilanne kuulostaa siltä apua tarvitaan ja paljon. Kylmästi mies seinää vasten, onhan sinulla oikeus tietää missä mennään.
Mies voi olla siinä tilanteessa ettei tiedä itsekkään ja purkaa pahaa oloaan sinuun. Ehkä hän itse ei halua yhteistä elämäänne ja ei saa sanotuksi sitä. Joten apua hakemaan ettei tilanne pahene entuudestaan.

Miksi et kirjoittasi kirjaa?
Mielikuvitusta ainakin löytyy.

Olen kyllä sitä mieltä että jos tilanne on mennyt tuohon pisteeseen että mitään hyvää ajateltavaa ei toisesta löydy, pidetään pienten lasten äitiä juoppokuskina ja kerrotaan välittämisestä noilla sanoilla niin vaikea on uskoa että minkäänlainen parisuhdeterapia ei saa suhdetta kuntoon.

Joskus se eroaminen taitaa olla se parempi vaihtoehto. En voi kuvitella että tuollaisen huorittelun takana olisi enää todellista rakkautta tai välittämistä, korkeintaan menettämisen pelkoa ja mustasukkaisuutta, jotka eivät sairaalloisen voimakkaina kuulu normaaliin suhteeseen. Ehkä miehesi on vieraantunut arkipäivän todellisuudesta ja haaveilee ihan jostain muusta, joka ei ole balanssissa nykyhetken kanssa. Asioista puhuminen on todella vaikeaa joskus, miehille varsinkin, mutta se kyllä kannattaa aina, jos ei muuten niin asioiden todellinen laita kyllä paljastuu jos on voimaa olla avoin ja paljastaa kumppanilleen piilotetutkin haaveet ja ajatukset elämästä. Joskus elämä vain vie ihmiset niin kauas toisistaan että on parempi erota kuin odottaa vakavampia seurauksia. Onnea ja menestystä Sinulle uudessa elämässäsi, sillä se Sinun on aloitettava tavalla tai toisella, lapsiesi ja itsesi suojelemiseksi. Mieti onko mitään enää tehtävissä ja jos muuta todellista vaihtoehtoa ei ole, eroa mieluummin muin kärsisitte vielä enemmän.

Sitä tulee ihan oma "entinen elämä" mieleen.
Aika karseeta sinulla varmaan.
Tee asiat selviksi, ennenkuin rikot itsesi huonossa parisuhteessa..
Jos miehesi kunnioittaa ja kuuntelee sinua, hän
varmasti muuttaa käytöstään ja opettelee elämään ihmisiksi !
Jos asiat eivät korjaannu, suosittelen rohkeasti ottamaan välimatkaa suhteeseen hankkimalla etäisyyttä mieheesi. Se vaatii tosi pitkän pinnan ja rohkeutta.

Kokemuksella voin sanoa, että aikansa kutakin!!!
Tsempit!

Ps. Ei kannata suvaita lasten aikana haukkumista/ riitelyjä.. iästä riippuen jättää syvät arvet, ja pahinta antaa huonon käytös-mallin :(

ainakin noilla perusteilla mitä kerroit,
miten joku edes voi olla tollanen lapsensa äidille,
voipi olla että tuo mies olettaa että et lähde mihinkään, koska teillä on yhteinen lapsi, ja sen turvin aukoo päätään. ehkä jonkinlainen kotoa poistumis sydeemi vois auttaa asiaa.

ootkos ajatellut mistä johtuu miehesi käytös itse olin samanlainen kunnes puhuin vaimoni kanssa asiasta huomasimme että olin kaivannut naista joka oli tulinen sänkyssä ja hertainen lasten syntymän jälkeen hän oli väsynyt haluton ja minä hölmö painostinkäytökselläni lisää