Oon ravannut baareissa. Niin pintaliito seduloissa kuin pienemmissäkin. Käynyt laivalla, osallistunut bileisiin. Oon istunu tuntikausia chatissa, vastaillut sinkkuilmoituksiin, jättänyt ilmoituksia, sähköpostitellut datakaupalla, käynyt polvet tutisten sokkotreffeillä. Oon ollu festareilla, konserteissa, taidanäyttelyissä. Oon saatana lukenu sitä hesariakin illat pitkin siellä kuuluisassa kirjastossa ! Oon käyny työpaikkalaisen kanssa treffeillä kaiken järjen kustannuksella.
Oon seisoskellu bussipysäkillä, kaupan kassajonossa. Oon käyny kielikurssilla, seuramatkalla. Oon myöskin avannut suuni tarpeen tullen!
Mutta ei löydy niin ei löydy prkl. Jotkut löytää heti eron jälkeen uuden. Prkl jopa saman viikon aikana tekemättä paljoo mitään. Ite oon uhrannu hommaan perkeleesti aikaa eikä vieläkään mitään. Ja turha sanoa, että liikaa yritystä. Semmoista ei olekaan kuin liikaa yritystä.
Enkä nyt tarkota, että kellekään en ois kelvannu. Jopa minä oon kelvannu. Kyse vaan siitä, että ei vaan löydy sitä oikeenlaista. Siis sitä, että molemmat ihastuu ja ollaan tarpeeksi samankaltaisia. Siis luonne, tyyli, juttelut, tekemiset osuu aika paljon yhteen. Ja, että ulkonäkökin miellyttäis molempia!
Ei tämmönen maailman luonnollisin juttu kun pariutuminen voi prkl oikeesti olla näin vaikeeta!! Onhan ihmiset pariutunut jo vuodesta aatami ja eeva. Ja silloin ei ollu ees mobiilideiteistä ja chättiwebeistä kuultukaan! Nyt on kaikki pelit ja vehkeet ja silti täysin tyhjän tarpomista! Prkl! Jeesatkaa ny masentunutta prkl ees kohtalotarinoilla!.
prkl
Ei löydy niin ei löydy !! :((((
40
4907
Vastaukset
- SamaNainen
Veit sanat suustani! Juuri näin minullekin on päässyt käymään. Yritetty on kaikki mahdollinen ja mahdoton, vaan eipä natsaa. Samoista syistä kuin sullakin. Pari tyyppiä olisi kolahtaneet, vaan kun eivät olleet meikäläisestä kiinnostuneita. Useimmin toisinpäin.
Kaikki keinot on käytetty. Pitänee seuraavaksi kokeilla, että ei enää koskaan yritä tehdä mitään sen asian eteen. Ei enää minkäänlaista panostusta mihinkään suuntaan. Sitä olen kyllä jo alkanut toteuttaa - ei tätä touhua jaksa erkkikään. Menee rahat, aika ja terveys tällä menolla.
Täytyy vaan hyväksyä se tosiasia, että kaikki eiävät vaan koskaan löydä ketään. Suuri osa löytää, mutta aina on väestössä niitä joita se onni ei satu kohtaamaan. Toisaalta - on paljon huonoja parisuhteitakin joissa vaan roikutaan syystä tai toisesta. Yksinäisyys kyllä sen voittaa.- Olavi2
Sinä joka käytät nimimerkkiä PRKL ole huoletta,
ei perkeleeltä mitään hyvää saakaan.
Minä löysin vaimon Jeesukselta, ja meillä on onnellinen avioliitto.
Kun sinä etsit puolisoa perkeleeltä, niin saat kaverin joka johdattaa sinut helvettiin, sillä se on loppujen lopuksi perkeleen asuinpaikka.
Olavi2
- Rakkikoira
katsoa tosiasioita silmiin. On olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan löydä ketään. Lopulta kun heidän tyhjä, turha ja merkityksetön elämänsä päättyy, ei ole ketään joka löytäisi ruumiin. Siellä se maatuu monta viikkoa jossain kerrostaloyksiössä. Läheisyydenkaipuuta tyydyttämään hankitut lemmikkieläimet menehtyvät nälkään ja janoon. Lopulta naapurin mummo soittaa oudon hajun takia poliisit ja kuollut sinkku on kuuluisampi, kuin koskaan eläessään.
- myrtti
Huh, huh. Toi viesti ei ainakaan lohduttanu yhtään.
Sellaisen neuvon voisin antaa, että kannattaa unohtaa tuo hakeminen hetkeks. Vähän niin kun joku tavara, joka on kateissa, löytyy sitten kun et sitä hae.
Että olenko itse kokeillut?
Olen kyllä. Tekniikka toimi, mutta mies, jonka löysin on nyt jo historiaa. Kilometrit tulivat esteeksi..
Tai sitten..
Kannattaa kattoo Rakkautta vain -leffa. Sen mukaan rakkautta on kaikkialla. Oikea nyyhkyleffa, mutta sopii just hyvin yksinäisille sinkuille. - feuermann
Ehkä sitä nyt voisi vähän miettiä mitä sanoo.
Tällainen asia voi olla jollekin henkilölle todella suuri ongelma ja viestisi ei varmaankaan kasvattanut kirjoittajan itsetuntoa.
Tunnen itse henkilöitä joilla on sama ongelma kuin mitä kirjoittaja kuvaili ja voin kokemuksesta sanoa ettei se ole enää tietyssä vaiheessa leikin asia. Saattaa sinusta kuulostaa kaukaa haetulta mutta ei ole harvinaista että tarpeeksi masentunut henkilö menee oikeasti tekemään jotain itselleen tai muille.
Pahimmassa tapauksessa usealle muulle.
Yksinäisyys ja siitä aiheutuva masennus saattavat olla vakavia asioita.
- Sinkkutyttö74
...tulee sellainen olo, että eipä varmaan kannata edes vaivautua yrittämään. *huokaus* Mun mielenterveyteni tuskin kestäisi sitä, että yrittäisin ja yrittäisin, mutta en silti löytäisi ketään.
Oikeastaan mä en ole kunnolla vielä edes aloittanut aktiivista kumppaninhakua, kun tuntuu, että en varmaan jaksaisi panostaa siihen läheskään noin paljoa.
Baareissa en viihdy, paitsi ehkä keikoilla Tavastialla tai vastaavassa mestassa ja joskus kavereiden kanssa jossain iltaa istumassa. Chattailuun, mailailuun ja ilmoitusten selailuunkaan tuskin voisin tuntikausia päivittäin uhrata, tunti siihen kaikkeen per päivä lienee about maksimi. Kirjastossa voisin alkaa käydä, keikoilla käynkin, aina jos kiinnostavia keikkoja osuu eteen, mutta taidenäyttelyissä tuskin jaksaisin roikkua. Kuljen toki kaupungilla silmät auki ja antennit valppaina, mutta harvoinpa suomalaiset tosta vaan noin vaan kassajonossa tai metroasemalla alkaa toisilleen jutella, varsinkaan iskumielessä.
Reilut viisi vuotta oon taapertanut yksinäni, ja mieluusti löytäisin jo jonkun, jonka kainaloon käpertyä. Mutta kun itse en oikein uskalla ottaa kontaktia miehiin, enpä tiedä, mitä muutakaan voin tehdä kuin toivoa, että joku huomaisi ja löytäisi minut. Deittailu on mulle täysin vieras käsite, siksi emmin edelleen oman ilmoituksen laittamista vaikkapa tänne Suomi24.fi:n Treffit-osioon.
Alkuperäiselle kirjoittajalle, ei tainnut mun vastaukseni jeesata sua yhtään... Sorry. =/ Tsemppiä ja muuta semmosta kuitenkin, oikeesti. Toivottavasti löydät vielä jonain päivänä elämäsi rakkauden. - Farfiale
Tarvitsetko muka tosissasi sitä kumppania? On meitä elämäänsä tyytyväisiäkin sinkkuja. Oikeastaan helpompaa olla elämäänsä tyytyväinen sinkku kuin elämäänsä tyytyväinen parisuhteessa oleva. Jälkimmäisessä kun on niin kamala määrä muitakin muuttujia.
- tyttö
Huoh... Oisin voinu ite kirjottaa tuon. Vaikka lähinnä oon ravannut baareissa toteamassa, että kaikissa miehissä on jotain vikaa. Jos ei vikaa meinaa löytyä, ni sit ne on ihan saletisti varattuja. Tervetuloa mun elämään, mun elämäni mies, voit jo lakata piileskelemästä...
- ..............................
ihan mielenkiinnolla kysyn vaan.
- tyttö
.............................. kirjoitti:
ihan mielenkiinnolla kysyn vaan.
paljonkin.
- masentaa
Se tilanne on sama itselläkin. Ei edes jaksa luetella näitä nykykeinoja ja entisiäkin mitä tuohon etsimiseen on käyttänyt. Kuitenkin paljon ja ajanmittaa se haittaa jo normaalia elorytmiä ja rutiinia.
Tottahan pärjään itsekin yksin miehenä hyvinkin, en kuole ainakaan nälkään jääkaapin ääressä mutta henkinen ja sosiaalinen yksinäisyys syö sisältä ihmistä.
Kyllä tässä maailmassa jotain on pielessä ja pahasti.
Vaarana on sellaienn että vaikka ei edes etsi jatkuvasti niin tuo silti näkyy ihmisestä alitajuisesti ulos ja muutenkin näytät ulospäin masentuneelta ja kiukkuiselta vaikka olisitkin oikeasti suht tyytyväinen. Nuo piirteet karttaa sitten loputkin kiinnostukset muissa ihmisissä.
Niin, tiedän mikä vaivaa mutta itseäni en osaa auttaa kuten ei teitäkään muita, keskustella voimme vain..vai olisiko jollain jotain neuvoa? - rengastettu mies
Ennen vanhaan ei oltu niin kronkeleita eikä kulutusyhteiskunta painanut päälle.
Matti otti sen naapurikylän Maijan kun pidemmälle ei jaksanut fillarilla polkea ja olihan se tuttu jo kansakoulusta.
Joskus 70-luvulla alkoi maallekin tulla Anttilan postimyyntikataloogi ja telkkari ja ihmiset alko tapittaa julkkiksia ja mainoksia. Tuli salaiset toiveet että jospa omallakin akalla ois tommoset rintsikat ( rinnat) tai että onpa se Danny ihana ja Kirkalla komee tukka.
Ja kun vauhtiin oli päästy niin ei kun rakentamaan uutta uljasta ihmisen prototyyppiä.
Nykyään jokainen finninaamanörtti tahtoo eukokseen vähintään maailmanluokan silikonitähden ja jokainen Boutique -ostoksiin ihastunut "maailmannainen" just sen oman Kenin, ikään kuin niitä valmistettaisiin räätälintyönä jossain salaisessa tehtaassa ja päästettäisiin jatkuvana virtana vapauteen.
Vaikka silti me kaikki olla edelleen just samanlaisia pönäköitä ukkoja ja akkoja kuin Hölmöläiskylän tarinoissa.
Osataanhan me nykyään jo paremmin lukea, surffata verkossa ja joskus jopa maistella viinejä (kun ollaan katottu mallia telkkarista). Mutta perusta on edelleen sama (eli vähän apinaa fiksumpia ollaan).
Vaatimukset ovat kasvaneet. Joka paikassa: töissä, koulussa, ruokakaupassa, kunnianhimossa, seksissä, parisuhteessa ja omissa unelmissa.
Samalla ihmiset ovat erilaistuneet. Ennen kaikki olivat enemmän tai vähemmän samanlaisia - nyt jokainen haluaa olla erilainen.
Molempien sukupuolten pitäisi sulkea TV ja mediavyöry ja laskea rimaa. "muka täydellisten" miesten pitäisi hyväksyä kumppanikseen mökin Miina ja "täydellisten naisten" se naapurin jöröjukkatukka.
Sen sijaan että etsitään ihmisistä vikoja joiden vuoksi he eivät kelpaa kumppaniksi, niin pitäisi etsiä hyviä puolia joiden vuoksi he olisivat hyviä kumppaneiksi.
Itse en ole unelmien Ken-nukke, eikä ole eukkokaan mikään Barbie. Minulla on vikani ja eukosssa omansa. Yhdessä kuitenkin teemme pieniä "ei niin täydellisiä" kopioita itsestämme, jotka sitten perivät maan. Jos ne tiukoilla vaatimuksilla itsensä ympäröineet sinkut nyt jäävät pariutumatta niin ehkä seuraava sukupolvi on vähemmän nirso.
Ehkä kyseessä on jonkinmoinen sosioekonominen evoluutio? Itsensä umpikujaan ajanut laji kuolee sukupuuttoon, ellei osaa sopeutua ympäristöönsä. Sitä on tapahtunut ennenkin maailmanhistoriassa.- ei-niin-sinkku
Tuo on niiiiin totta!
- tilanne...
Minäkin olen etsinyt monin eri tavoin mutta tuloksetta. Keväällä rupesin käymään ahkerasti diskoissa ja tapain siellä ihmisiä, mutta en löytänyt ketään sopivaa. Yhden kanssa meilailin, mutta hän lopetti aika pian ja toisen kanssa kävin treffeillä mutta sekään ei johtanut mihinkään. Yhden miespuolisen kaverin tosin löysin ja häneen pidän edelleen yhteyttä (mutta hän asuu ulkomailla). Kesällä kävin rannalla ja tutustuin myös yhteen poikaan, mutta ei hän minua kauheasti kiinnostanut (ulkomaalainen). Syksyllä kävin sitten sinkkubileissä ja tapasin yhden pojan, mutta hän ei koskaan soittanut minulle. Löysin tosin yhden tyttökaverin, jonka kanssa pidän edelleen yhteyttä. Kävin myös kristillisessä sinkkutapahtumassa, mutta en löytänyt sieltä ketään kiinnostavaa. Sitten minulla oli profiili netissä ja kävin yksillä treffeillä, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Toisen kanssa piti mennä treffeille, mutta myöhästyin 7 min ja näin kun hän lähti paikasta. Sen jälkeen hän kirjoitti minulle noin kuukauden jälkeen uudestaan ikään kuin uudelle ihmiselle, ei kait muistanut että oli kirjoitellut minun kanssani aiemmin. Sitten kävin toisilla nettitreffeillä, mutta hän ei ollut kiinnostava. Minun piti mennä treffeille yhden toisenkin pojan kaa, mutta hän vaikutti niin törpöltä (tekstiviestitse) että peruin treffit. Aikaisemmin kaksi vuotta sitten kävin kuusilla nettitreffeillä tuloksetta ja yksillä kavereitten järjestämillä treffeillä, mutta tyyppi ei kiinnostanut minua tippakaan. Joten sinkku olen edelleen (25v). Mutta: uutena vuotena kun olin jo lopen kyllästynyt tähän touhuun enkä enää jaksanut etsiä ketään, niin tapasin yhden pojan (ulkomaalaisen) jonka kanssa minulla oli viikon pituinen ja elämäni ensimmäinen lomaromanssi. Hänen kanssaan vaihdoin ensimmäiset suudelmani ja kirjoittelemme toisillemme edelleen. Ihmettelen vain sitä miksi tapaan aina ulkomaalaisia! Ja milloin tapaan jonkun uuden, sillä tämä poika on jo palannut kotimaahansa ja tulen tapamaan häntä korkeintaan muutaman kerran vuodessa jos sitäkään.
- hone-y
varmaan kaikille. Kukapa ei olisi etsinyt, etsinyt ja etsinyt epätoivoon asti. Jossain vaiheessa jotain kuitenkin löytyy, etukäteen ei vaan tiedä milloin. Kysy vaikka heiltä, jotka jo seurustelevat: tulevan kumppanin tapaaminen tapahtuu yleensä aivan yllättäen. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa siihen, että jossain vaiheessa onnistaa.
Hellitä vähän. Ihan jo parin viikon tauko täystyöllisyydestä kumppanin löytämiseksi auttaa. Maailmassa on paljon muitakin asioita ja elämä on elämistä varten. Liian päämäärätietoinen toiminta imee elämästä mehut. Tauon jälkeen voit taas palata kentälle. Tauko on muuten hyväksi psyykelle, koska jatkuva yrittäminen ja epäonnistuminen ei ole hyväksi ja saa kenet tahansa onnettomaksi. Eli vapaaehtoinen paussi etsinnästä ja takaisin omaan elämääsi, siinä minun neuvoni tilanteen parantamiseksi.
Omasta kokemuksesta sanon, että ihan kivaa miestä/naista ei kannata jättää yhden treffin tapaukseksi. Jos deitti ei ole ihan vastenmielinen, niin tapaa hänet uudestaan. Kun tutustuu paremmin, niin siitä ihan kivasta saattaa kuoriutua potentiaalinen kumppaniehdokas. Täytyy vaan antaa mahdollisuus ja tutustua häneen sellaisena kuin hän on.
Vielä sellainen pikkujuttu, että elämässä ei aina voi olla saajapuolella. Oikeastaan kannattaa antaa enemmän kuin saa. Epäitsekkyys on aina viehättävää. Lisäksi epäitsekkyys saa ihmisen hyvälle tuulelle ja palauttaa suuren egon normaalille tasolleen. Kumppanin etsinnässä hyöty on selvä: epäitsekäs ihminen on mieleltään tasapainoisempi, iloisempi, toisiin ihmisiin suuntautunut ja antavaisella mielellä (hmm, siinä laajemmassa mielessä!). Erittäin viehättävää. Tee siis (vähintään) palvelus päivässä ja ole kiinnostunut muista ihmisistä. Liika itseensä käpertyminen ei ole hyväksi. Ihmiset ovat aina kiinnostuneita kanssaihmisistä, joilla on positiivinen mielentila. - dayum
Mitäpä tuohon voi sanoa, ehkä olet vain etsinyt liian kovasti. Kenties jopa pakkomielteenomaisesti. Aina vaan kasvaa ne paineet kun huomaat, että eihän tästäkään tule mitään :/
- Piti vaan kommentoida
Tulipahan iloinen nauruntirskahdus kun luin juttusi.
Onnea kuitenkin edelleen etsinnälle. Ehkä se vielä jostain sattumalta löytyykin.
Hih hih! :)- empatia?
En ole alkuperäinen kirjoittaja ja siksi mietin, pitäisikö minun kommentoida sanomaasi, mutta ajattelin kuitenkin. Jos luit ajatuksella ketjun ensimmäisen viestin ja nauroit, sinulla on kyllä vakavia ongelmia. En pidä itseäni huumorintajuttomana, mutta on tilanteita, joissa sopii nauraa ja tilanteita, joissa ei. Jos kuvittelet, että jatkuva etsintä on jollakin tapaa romanttista tai suloista, olet katsonut yhden romanttisen hömppäkomedian liikaa, tosielämässä jatkuva omien yritysten kaatuminen johtaa turhautumiseen ja on erittäin raastava kokemus.
- Sama edelleen
empatia? kirjoitti:
En ole alkuperäinen kirjoittaja ja siksi mietin, pitäisikö minun kommentoida sanomaasi, mutta ajattelin kuitenkin. Jos luit ajatuksella ketjun ensimmäisen viestin ja nauroit, sinulla on kyllä vakavia ongelmia. En pidä itseäni huumorintajuttomana, mutta on tilanteita, joissa sopii nauraa ja tilanteita, joissa ei. Jos kuvittelet, että jatkuva etsintä on jollakin tapaa romanttista tai suloista, olet katsonut yhden romanttisen hömppäkomedian liikaa, tosielämässä jatkuva omien yritysten kaatuminen johtaa turhautumiseen ja on erittäin raastava kokemus.
Siis musta vaan oli niin suloista, että joku on tehnyt noin paljon töitä löytääkseen elämänkumppanin. Ihan oikeesti.
Itse olen sinkku edelleen, mutta en ole lähtenyt vielä etsimään tuolla lailla. Ehkä olisi minullekin sitteen tarpeen tuollainen, jotta olisin armosta oikeutettu kertomaan omat kommenttini. Voi surku. Anteeksi vaan, että tuo juttu hihitytti. Mutta ehkä minulla on vielä huumoria jäljellä, joka sinulta on ehkä kadonnut.
Juttu oli niin hyvin kirjoitettu, että sen takia sitä kommentoin. Ja todellakin näkyy jo päälle päin, että sinä et ole alkuperäinen henkilö. Hänellä sentään oli pilkettä ja huumoria tuossa jutussa.
Hyvää syksyä - anteeksi kevättä sinullekin. - hanki apua
Sama edelleen kirjoitti:
Siis musta vaan oli niin suloista, että joku on tehnyt noin paljon töitä löytääkseen elämänkumppanin. Ihan oikeesti.
Itse olen sinkku edelleen, mutta en ole lähtenyt vielä etsimään tuolla lailla. Ehkä olisi minullekin sitteen tarpeen tuollainen, jotta olisin armosta oikeutettu kertomaan omat kommenttini. Voi surku. Anteeksi vaan, että tuo juttu hihitytti. Mutta ehkä minulla on vielä huumoria jäljellä, joka sinulta on ehkä kadonnut.
Juttu oli niin hyvin kirjoitettu, että sen takia sitä kommentoin. Ja todellakin näkyy jo päälle päin, että sinä et ole alkuperäinen henkilö. Hänellä sentään oli pilkettä ja huumoria tuossa jutussa.
Hyvää syksyä - anteeksi kevättä sinullekin.On se tosiaan suloista, kun joku tekee kaikkensa löytääkseen jotain, mutta ei löydä ja meinaa pakahtua. On se suloista, kun katselee autiomaassa hoippuvaa ihmistä, joka kävelee odottaen keidasta, mutta sellaista ei näy missään. On se niin hiton suloista, kun repii perhoselta siivet ja katsoo, kuinka se kituu kuoliaaksi, vaikka olisi voinut lentää koko elämänsä puhtaana ja kauniina.
Viestisi vahvisti sen, että sinulla on tosi pahoja ongelmia. Huumorilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, ainoastaan joku sadisti voi nauraa toisen tuskalle. Etsi apua itsellesi, mahdollisimman nopeasti. - Kumpikohan apua tarvitsee
hanki apua kirjoitti:
On se tosiaan suloista, kun joku tekee kaikkensa löytääkseen jotain, mutta ei löydä ja meinaa pakahtua. On se suloista, kun katselee autiomaassa hoippuvaa ihmistä, joka kävelee odottaen keidasta, mutta sellaista ei näy missään. On se niin hiton suloista, kun repii perhoselta siivet ja katsoo, kuinka se kituu kuoliaaksi, vaikka olisi voinut lentää koko elämänsä puhtaana ja kauniina.
Viestisi vahvisti sen, että sinulla on tosi pahoja ongelmia. Huumorilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, ainoastaan joku sadisti voi nauraa toisen tuskalle. Etsi apua itsellesi, mahdollisimman nopeasti.Joskus kannattaa vilkaista peiliin, ennen kuin alat arvostelemaan muita. Totuus voi tehdä kipeää, mutta koita kestää ;)
Tuskin kuule ko. henkilö tota niin tosissaan kirjoitti kun sinä kuvittelet. Ehkä apua tarvitset sinä - ainakin kirjoituksiesi perusteella. Mutta elämä on. Kaikilla ei kaikki ole kotona. - piste keskustelulle
Kumpikohan apua tarvitsee kirjoitti:
Joskus kannattaa vilkaista peiliin, ennen kuin alat arvostelemaan muita. Totuus voi tehdä kipeää, mutta koita kestää ;)
Tuskin kuule ko. henkilö tota niin tosissaan kirjoitti kun sinä kuvittelet. Ehkä apua tarvitset sinä - ainakin kirjoituksiesi perusteella. Mutta elämä on. Kaikilla ei kaikki ole kotona.Sinä todella tarvitset apua mielenterveydellisiin ongelmiisi. Piste tälle keskustelulle.
- Lapsellista
piste keskustelulle kirjoitti:
Sinä todella tarvitset apua mielenterveydellisiin ongelmiisi. Piste tälle keskustelulle.
Niinpä niin.
Minä ihmettelinkin kuinka kauan viitsit ja jaksat olla lapsellinen, koska ikinä en edes kommentoinut asiaa sinulle vaan ko. alkuperäiselle tekstinkirjoittajalle.
Mutta elämä on. Ja onneksi minun ei tarvitse edes miettiä mielenterveydellisiä ongelmia. Me elämme jo sivityksessämme ja korrekteissa käytöstavoissa aivan eri planeetoilla. - on kauneutta
hanki apua kirjoitti:
On se tosiaan suloista, kun joku tekee kaikkensa löytääkseen jotain, mutta ei löydä ja meinaa pakahtua. On se suloista, kun katselee autiomaassa hoippuvaa ihmistä, joka kävelee odottaen keidasta, mutta sellaista ei näy missään. On se niin hiton suloista, kun repii perhoselta siivet ja katsoo, kuinka se kituu kuoliaaksi, vaikka olisi voinut lentää koko elämänsä puhtaana ja kauniina.
Viestisi vahvisti sen, että sinulla on tosi pahoja ongelmia. Huumorilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, ainoastaan joku sadisti voi nauraa toisen tuskalle. Etsi apua itsellesi, mahdollisimman nopeasti.Eri asia on, että kykenevätkö kaikki sen näkemään. Me ihmiset näemme asiat eri tavoin, sinä näytät kulkevan siellä yöpuolella.
Minäkin nauroin lukiessani alkuperäisen kirjoitusta, silti en naura toisen yksinäisyydelle. Se, että pystyy nauramaan omille(kin) ongelmille, auttaa jaksamaan tätä elämää päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jollei siihen kykene, väsyy, näivettyy ja lakkaa elämästä. Fyysinen olemassaolo saattaa jatkua, mutta elämä kaikkoaa.
Tuskakin voi olla suloista, jos se muistuttaa siitä, että on elossa tai saa havahtumaan hereille kuolemasta.
Tällä hetkellä koen tuskaa, iloa, riemua, väsymystä, olen apaattinen ja innostunut. Monenlaiset tunteet asuvat sisälläni sulassa sovussa. Elämä on kirjavaa ja värisokeakin näkee harmaan eri sävyjä. Toiset meistä suodattavat pois kaiken muun paitsi mustan ja valkoisen, siitä syntyy tuollainen ajattelutapa kuin sinulla. Se lisää surun määrää, sinun elämässäsi ja ympäristössäsi.
Opettele nauramaan itsellesi, niin huomaat, että vielä on toivoa ja ilon aiheita. Elämä on kaunis. - johdonmukaisuus
on kauneutta kirjoitti:
Eri asia on, että kykenevätkö kaikki sen näkemään. Me ihmiset näemme asiat eri tavoin, sinä näytät kulkevan siellä yöpuolella.
Minäkin nauroin lukiessani alkuperäisen kirjoitusta, silti en naura toisen yksinäisyydelle. Se, että pystyy nauramaan omille(kin) ongelmille, auttaa jaksamaan tätä elämää päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jollei siihen kykene, väsyy, näivettyy ja lakkaa elämästä. Fyysinen olemassaolo saattaa jatkua, mutta elämä kaikkoaa.
Tuskakin voi olla suloista, jos se muistuttaa siitä, että on elossa tai saa havahtumaan hereille kuolemasta.
Tällä hetkellä koen tuskaa, iloa, riemua, väsymystä, olen apaattinen ja innostunut. Monenlaiset tunteet asuvat sisälläni sulassa sovussa. Elämä on kirjavaa ja värisokeakin näkee harmaan eri sävyjä. Toiset meistä suodattavat pois kaiken muun paitsi mustan ja valkoisen, siitä syntyy tuollainen ajattelutapa kuin sinulla. Se lisää surun määrää, sinun elämässäsi ja ympäristössäsi.
Opettele nauramaan itsellesi, niin huomaat, että vielä on toivoa ja ilon aiheita. Elämä on kaunis.Otatko sitten itse huomioon sen, että puhut esim. yöpuolesta. Yleensä ihmiset, jotka korostavat näkevänsä muutakin kuin mustan ja valkoisen, suhtautuvat eri mieltä oleviin kumman mustavalkoisesti. Puhut elämän kirjavuudesta ja samalla oletat muiden olevan samaa mieltä kanssasi. Missä johdonmukaisuus?
- johdonmukaisuus.
johdonmukaisuus kirjoitti:
Otatko sitten itse huomioon sen, että puhut esim. yöpuolesta. Yleensä ihmiset, jotka korostavat näkevänsä muutakin kuin mustan ja valkoisen, suhtautuvat eri mieltä oleviin kumman mustavalkoisesti. Puhut elämän kirjavuudesta ja samalla oletat muiden olevan samaa mieltä kanssasi. Missä johdonmukaisuus?
Tässä näin. Näetkö sen?
Jos luet aloituksen, sekä vuoropuhelun, johon kommenttini kohdistin, ymmärrät, mitä ja miksi sanoin. Enkä oleta kenenkään olevan mitään, sanoin vain oman mielipiteeni ja toin esille oman näkemykseni. Se oikeus meille kaikille tässä maankolkassa on suotu. - Kukkia ja tähtiä
on kauneutta kirjoitti:
Eri asia on, että kykenevätkö kaikki sen näkemään. Me ihmiset näemme asiat eri tavoin, sinä näytät kulkevan siellä yöpuolella.
Minäkin nauroin lukiessani alkuperäisen kirjoitusta, silti en naura toisen yksinäisyydelle. Se, että pystyy nauramaan omille(kin) ongelmille, auttaa jaksamaan tätä elämää päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jollei siihen kykene, väsyy, näivettyy ja lakkaa elämästä. Fyysinen olemassaolo saattaa jatkua, mutta elämä kaikkoaa.
Tuskakin voi olla suloista, jos se muistuttaa siitä, että on elossa tai saa havahtumaan hereille kuolemasta.
Tällä hetkellä koen tuskaa, iloa, riemua, väsymystä, olen apaattinen ja innostunut. Monenlaiset tunteet asuvat sisälläni sulassa sovussa. Elämä on kirjavaa ja värisokeakin näkee harmaan eri sävyjä. Toiset meistä suodattavat pois kaiken muun paitsi mustan ja valkoisen, siitä syntyy tuollainen ajattelutapa kuin sinulla. Se lisää surun määrää, sinun elämässäsi ja ympäristössäsi.
Opettele nauramaan itsellesi, niin huomaat, että vielä on toivoa ja ilon aiheita. Elämä on kaunis.Mukava huomata, että joku muukin on oikeasti kokenut nauruherätyksen ko. alkuperäisestä kirjoituksesta. Minusta henkilö kertoin ko. etsimistä niin hauskasta. :)
En minäkään missään vaiheessa ole nauranut yksinäisyydelle. Jotkut haluavat vain haastaa täällä palstalla riitaa ja luoda väärinkäsityksiä, vaikka tälläisellakin palstalla olisi kiva keskustella asiallisesti ilman, että ollaan marttyyrina kiskomassa toisia mestauslavalle tai syyttelemääss tunnemaailman vammoista. Heh.
Toisaalta näkeepähän senkin, että onneksi kaikkien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä :) Minäkin edelleen aion nauttia tunne-elämän laajoista kirjoista - olal näivettymättä turhuuden roviolle katkerana ja harmaana. ;)
Värikästä kevättä! :)
Nautitaan edelleen elämästä täysin siemauksin - yksin tai kaksin tai ryhmässä. :-D - ennallaan
johdonmukaisuus. kirjoitti:
Tässä näin. Näetkö sen?
Jos luet aloituksen, sekä vuoropuhelun, johon kommenttini kohdistin, ymmärrät, mitä ja miksi sanoin. Enkä oleta kenenkään olevan mitään, sanoin vain oman mielipiteeni ja toin esille oman näkemykseni. Se oikeus meille kaikille tässä maankolkassa on suotu.Minäkin olen esittänyt oman mielipiteeni ja en ole muuttanut lainkaan käsitystäni asiasta, en näe siihen mitään syytä.
- jossain muualla
Kukkia ja tähtiä kirjoitti:
Mukava huomata, että joku muukin on oikeasti kokenut nauruherätyksen ko. alkuperäisestä kirjoituksesta. Minusta henkilö kertoin ko. etsimistä niin hauskasta. :)
En minäkään missään vaiheessa ole nauranut yksinäisyydelle. Jotkut haluavat vain haastaa täällä palstalla riitaa ja luoda väärinkäsityksiä, vaikka tälläisellakin palstalla olisi kiva keskustella asiallisesti ilman, että ollaan marttyyrina kiskomassa toisia mestauslavalle tai syyttelemääss tunnemaailman vammoista. Heh.
Toisaalta näkeepähän senkin, että onneksi kaikkien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä :) Minäkin edelleen aion nauttia tunne-elämän laajoista kirjoista - olal näivettymättä turhuuden roviolle katkerana ja harmaana. ;)
Värikästä kevättä! :)
Nautitaan edelleen elämästä täysin siemauksin - yksin tai kaksin tai ryhmässä. :-DKukahan täällä on haastanut riitaa? Minä olen esittänyt käsitykseni siitä, että sinulla ei ole kaikki kohdallaan, että mainitsemasi "tunne-elämän laaja kirjo" on kyllä normaalin ihmisen näkökulmasta pahasti vääristynyt. Pidät toimintaani lapsellisena ja naurettavana, muuta ei henkisesti sairaalta ihmiseltä voi odottaakaan. Kukkia ja tähtiä on, mutta ei siellä, missä sinä niitä näet, ennen kuin pääset harhaisuudestasi.
- tuossa..
jossain muualla kirjoitti:
Kukahan täällä on haastanut riitaa? Minä olen esittänyt käsitykseni siitä, että sinulla ei ole kaikki kohdallaan, että mainitsemasi "tunne-elämän laaja kirjo" on kyllä normaalin ihmisen näkökulmasta pahasti vääristynyt. Pidät toimintaani lapsellisena ja naurettavana, muuta ei henkisesti sairaalta ihmiseltä voi odottaakaan. Kukkia ja tähtiä on, mutta ei siellä, missä sinä niitä näet, ennen kuin pääset harhaisuudestasi.
nytkin haastat riitaa.
Oikeassa elämässä tilanne näyttäisi siltä, että sinä kuljet perässä ja suusi käy kuin räksyttävällä rakilla, kun toinen hiljaisena yrittää saada sinut ymmärtämään, että haukut väärää puuta.
Vedä pipo korville ja ota iloinen pikku happihyppely tuolla raikkaassa pikkupakkasessa, niin alkaa veri kiertää yläpäässäkin.. Saattaisi mukavasti tuulettua korvienvälikin kun ottaisit annoksen terveellistä - ja mikä parasta, ilmaista - ulkoilmaa :) - rakki?
tuossa.. kirjoitti:
nytkin haastat riitaa.
Oikeassa elämässä tilanne näyttäisi siltä, että sinä kuljet perässä ja suusi käy kuin räksyttävällä rakilla, kun toinen hiljaisena yrittää saada sinut ymmärtämään, että haukut väärää puuta.
Vedä pipo korville ja ota iloinen pikku happihyppely tuolla raikkaassa pikkupakkasessa, niin alkaa veri kiertää yläpäässäkin.. Saattaisi mukavasti tuulettua korvienvälikin kun ottaisit annoksen terveellistä - ja mikä parasta, ilmaista - ulkoilmaa :)Ihmeellinen tulkinta asiasta, en voi muuta sanoa, tuosta hiljaisuudesta olen kyllä aivan eri mieltä. En ole haukkunut ketään. Keskustelen täällä aivan samalla lailla kuin sinäkin, en ole lähdössä mihinkään.
- Sama edelleen
rakki? kirjoitti:
Ihmeellinen tulkinta asiasta, en voi muuta sanoa, tuosta hiljaisuudesta olen kyllä aivan eri mieltä. En ole haukkunut ketään. Keskustelen täällä aivan samalla lailla kuin sinäkin, en ole lähdössä mihinkään.
Täällä nähtävästi enemmänkin kommentteja, mutta onneksi epäasiallisuudet voi jättää omaan nojaansa, sillä kirjoitustyylikin kertoo jo ihmisen käytöstavoista ja psykofyysisestä kokonaisuudesta.
Tasan eivät käy onnenlahjat käytöstavoissa. ;) - parempaa tulevaisuutta
Sama edelleen kirjoitti:
Täällä nähtävästi enemmänkin kommentteja, mutta onneksi epäasiallisuudet voi jättää omaan nojaansa, sillä kirjoitustyylikin kertoo jo ihmisen käytöstavoista ja psykofyysisestä kokonaisuudesta.
Tasan eivät käy onnenlahjat käytöstavoissa. ;)Kirjoituksista voi tosiaan tehdä päätelmiä ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta, kuten olen koko ajan tehnytkin. Onnenlahjat eivät todellakaan jakaudu tasan, on erittäin ikävää, että sinulla on henkisiä ongelmia. Olen aidosti pahoillani puolestasi.
Terapia tai lääkkeet voisivat auttaa sinua, ota neuvoni vakavasti. Parempaa tulevaisuutta sinulle.
- Ria75
En osaa auttaa ongelmassasi, mutta tuli vaan mieleen muutamasta kaveristani, jotka ovat sinkkuja. Heille parin etsintä on sitä, että siirrytään aina seuraavaan netti-ilmoitukseen, jos edellinen ei miellyttänyt. Netti on tehnyt ihmisistä tiukkapiponirsoja, jotka tulevat kuin karkkikauppaan ja valitsevat parhaimmat karkit päältä. Ja jos ei maistunutkaan hyvälle, voi aina uudestaan mennä karkkikauppaan ja ostaa lisää nameja. Aina tietää, että löytyy lisää karkkeja, joita kokeilla.
Tämä aiheuttaa sen ongelman, että kukaan ei koskaan keskity oikeasti kohtaamaan ihmistä ihmisenä. Olet vain 'nettitreffit'. Ei muuta. Ja huomenna on taas uudet treffit jonkun kanssa, jolla on myöskin uudet treffit jonkun muun kanssa.
Yksikin kaverini sanoi, ettei aina muista, mitä on kertonut millekin nettitreffikumppanilleen. Kysyin, että eikö kannattaisi kertoa rehellisesti kuka on eikä keksiä tarinoita. Hän sanoi, että yrittää tehdä itsestään mielenkiintoisen. Monesti myös sekä hän että treffikumppani ovat sekoittaneet nettitreffeillä nimet. Eli eivät ole muistaneet, että minkäs nimininen ihminen tämä nyt taas olikaan. Treffeillä kun käydään niin usein.
Itse mennessäni treffeille olen aina panostanut täysillä siihen ihmiseen. Juuri siihen nimenomaiseen ihmiseen, kuunnellut ja keskustellut. En edes ole mikään ihmeellisen näköinen, vaan ihan tavallinen. Mutta potentiaalisia seurustelukumppaneita on tullut monia. Ehkä olen se tyypillinen 'hyvä vaimo ja äiti' -tyyppinen kiltti tyttö.
Oma mieheni sanoi minusta, kun ekan kerran tapasimme, että kiinnitti huomiota minun hauskoihin ja naseviin juttuihini ja siihen, että vaikutin tasapainoiselta ja järkevältä.
En osaa sanoa, että miksi esimerkiksi minä olen löytänyt pitkäaikaisia poikaystäviä suht helposti. Edellisen kanssa seukkailtiin viitisen vuotta. Nykyiseni kanssa olemme menossa nyt naimisiin ja vauvaa yritetään tehdä. Ja he ovat molemmat vain tulleet minua vastaan: toinen työpaikan käytävällä ja toinen puistossa. Aikaisemmin oli muutamia lyhyitä juttuja, jotka eivät kantaneet sen pidemmälle. - prophet
siitä, että elämme ns. Lopun aikoja. Silloin mies ja nainen eivät löydä toisiaan. Ne jotka ovat joskus löytäneet ja rakastaneet, eroavat. Kaikki on sekaisin. Odottakaas vaan muuttolintujen tuloa..
- Käpytikka
Jälkikasvua tulollan ?
- ätshii!
Käpytikka kirjoitti:
Jälkikasvua tulollan ?
Tulkoot. Ehkä asuntojen hinnat laskis...
- jassu__
heh, yrittänyttä ei laiteta, mutta liika on liikaa..kaikki neitokaiset/miekkoset eivät esim. istu kirjastossa seuranhaun vuoksi, joten aika utopisia keinoja olet kokeillut. Ihan nauratti (ei mitenkään pahalla, olen vain huvittunut).
Seuranhaku esim. netin kanssa on kuin onkimista- joko tärppää tai sitten ei. Tai meibi kriteerisi ovat liian rajoitetut tai et edes oikein tiedä mitä etsit? Itse olen kumppanini löytänyt mm.netistä, kavereiden kautta ja keikoilta. Ja kieltämättä heti vanhan suhteen jälkeen olen onnistunut saman tien löytämään uuden..ehkä mulla vaan on hyvä tsäkä. Nytkin olisi tarjontaa,vaikka seurustelu ei enää kiinnosta.Enkä ole kovin sosiaalinen tai kaunis tyttö, korkeintaan söpö ja rauhallinen.
Noh, onnea kuitenkin etsintöihisi,mutta älä anna seuranhaun valloittaa koko elämääsi.- uoyd
Olet epäsosiaalinen ja loukkaava.
- ;-)
Etsimällä ei löydä! Muuta asennettasi ja ala nauttia elämästä!;):) Kun menet esim. baariin mene sinne ensisijaisesti pitämään hauskaa.. Kavereilta saa usein parhaita vinkkejä, kun juuri he tuntevat sinut parhaiten ja osaavat sanoa, jos jokin on pahasti vialla.. Ota rento elämänasenne ja opettele flirttailemaan naisten kanssa, pelaa silmäpeliä ja opettele small talkia.. Jos tapaat mukavan naisen, älä odota heti liikoja suhteelta, äläkä yritä heti tiedustella haluaako nainen vakavaa suhdetta vai ei.. Hymyile, ole avoin ja rohkea oma itsesi!:))
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383799Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362944Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81845Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51588Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41069- 71914
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38854- 44754
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22698- 56697