Mitä odotettavissa?

oikeasti täysin rehellinen sivusuhteensa tapahtumista?

Itsellä hälytyskellot kyllä huusivat, kun luin tekstiäsi, 2 päivän mökkireissu, ei yhdyntää? Enpä oikein taida uskoa, siellä on varmasti saunottu, köllitty ym.

Kyllä te voitte selvitä ja jatkaa yhdessä. Minua vaimo petti työkaverin kanssa puolen vuoden suhteella, jossa oli niin henkinen kuin fyysinenkin pettäminen. Nyt on reilu vuosi koitettu laittaa suhdetta kuntoon, välillä on vitutus korkealla ja katkeruuskin meinaa iskeä, välillä taas näyttää, että on elämässä paljon valoakin.

Tuntemukset heittelee edelleen laidasta laitaan. Toisaalta tuntuu, että olisi helpompi elää erillään, toisaalta ei halua elää erillään. Myös meillä on lapsia (11 ja 12 vuotiaat). Minusta paras ratkaisu meille oli, että remontoimme suhteen kuntoon, sillä se on aina ollut hyvä ja antoisa, eikä vaimokaan ymmärrä, että miksi sortui seikkailemaan. No oppia ikä kaikki. Olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta, eikä todellakaan halua aloittaa kaikkea alusta. Suhteen uudelleenrakentaminen on raskasta, eikä aina helppoa, melkein sanoisin, että vaikea tie, mutta uskon sen työn kannattavan ja kantavan tulevaisuudessa.

Tsemppiä sulle ja kannustava hali, olipa ratkaisusi mikä hyvänsä.

Terapiasta on mahdollisuus saada apu, mutta vain jos molemmilla on todellinen TAHTO saada asiat kuntoon. On sitouduttava toiseen, uskollisuuteen, yhteisesti sovittuihin "pelisääntöihin".

Vaikea tilanne. Täytyy kyllä sanoa, että kunnioitan sinua aivan kybällä, että jaksat tuossakin tilanteessa ajatella lapsiasi ja ehjän kodin säilyttämisen mahdollisuutta.

Toivotaan, että miehesi oppisi virheistään. Sanoit miehesi olevan avioerolapsi. On se kumma, että miten tuommoinen huono avioliittokäytös etenee usein suoraan alenevassa polvessa. Missäpä miesparkasikaan olisi saanut mallia normaalista perhe-elämästä.

Jos rakastat häntä, yritä. Jos molemmat rakastavat toisiaan, ja oikeasti haluavat onnistua, silloin se onnistuu.
Minä en kyllä kans usko tuohon "yhtymättömyyteen", mutta niin tai näin, se ei muuttane asiaa.
Lapset ovat minusta aina aika huono syy jatkaa avioliittoa. Kyllä vanhempien pitää olla onnellisia keskenään. Ei ole lapsen etu, jos vanhemmat väkisin ja tapellen pysyvät yhdessä. Mikään ei ole lapselle kamalampaa, kuin riitelevät vanhemmat, kokemusta on.
Jatkon yrittämisestä vielä; ei sitä oikeastaan voi sanoa kukaan muu, vain sinä tiedät oikeat tunteesi miestä kohtaan. (Ne jotka yleensä ovat vallalla, nykyistä suuttumusta ei lasketa). Eli, jos rakastat, niin hampaat irvessä eteenpäin, kovalla työllä saatte tuon asian kyllä jätettyä taaksenne.

No jopas jotakin....ukko valehtelee suun täydeltä ja sä uskot. Näkyy miehesi tuntevan sut todella hyvin. Se on varma että sängyssä ovat olleet, ainut syy miksi muuta väittää on se että tietää että olet helposti häynäytettävä...vai haluaa muka olla "rehellinen". JA sitten saa vileä sinua syytettyä että meni vieraisiin ja taas sä uskot ja otat syyt omille niskoillesi. Onhan nuo kultu nuo "mulla on niin vaikeaa"-selitykset....joo vieraissakäyntuhän niihin vaikuksiin auttaa. Jos on toisella vaikeaa haetaan tuki puolisolta eikä muualta. Enpä usko että sun kannattaa otta tuosta syyt niskoillesi ja "ajatella perheen parasta" yskiksesi kun hän ei sitä näköjään ole tehnyt ja ei tule tekemäänkään kun kerran ei ala katumaan tekojaan. Kellään ei ole oikeutta pettää toista vaikka olisi kuinka vaikeaa. Hanki itsellesi todellinen, vastuunsa tunteva ja kantava mies tommosen kakaran sijaan.

Mieheni kaksoiselämä työparinsa kanssa paljastui syyskuun alussa. Hänellä oli ollut melkein vuoden seksisuhde. Olemme olleet yhdessä 21 vuotta, lapset 13,9 ja 1,7 vuotta.
Tällä hetkellä olen paininut tämän kriisin kanssa reilut 5 kk. Kaiken piti olla selvää mieheni tunnustamisen jälkeen:
- Hän on pistänyt suhteen poikki ja hän ymmärtää ettei näin voi enää jatkua. Aloitimme pariterapian ja olemme tällä hetkellä Solmu-kurssilla perheasian neuvottelukeskuksessa. Mutta mutta henkinen uskottomuus on jatkunut koko ajan:
- soitellaan/lähetetään tekstiviestejä viikonloppuisin. Pahintahan tässä on että mieheni joutuu työskentelemään tämän naisen kanssa joka päivä.
-työpaikan ilmaisella kuntosalilla pari kertaa viikossa.
-mieheni ei halunnut pitää vihkisormustaan
selitys; ettei työpari nää)
- kertonut asioista naiselle,jotka on luvannut mulle olla kertomatta
-ostanut naiselle imurin (nainen antanut rahat)ja vienyt sen hänen vuokra-asuntoonsa.
Tämä työkaveri on myös naimisissa (yli 20 vuotta olleet ja heillä myös 3 lasta), nyt hän muutti pois kotoa ja heille tod.näk. tulee ero.
- kaikki nämä asiat olen saanut selville jälkikäteen, mitään mieheni ei olisi kertonut minulle reilusti jos en olisi jotakin kautta saanut vihiä asiasta.

Koitapa tässä sitten yksin parantaa parisuhdetta. Mieheni mielestä meillä pitäisi lämmentä, jotta hän pääsisi paremmin eroon työparistaan. Se on niin uskomatonta että ihminen johon on luottanut yli 20 vuotta onkin yht'äkkiä valehtelija. Tässä koitetaan selvitä arjesta ja edelleen tunnekuohuista vaikka ovat jo vähän tasaantuneet.
Ps. Mieheni oli tosi ovela, hän oli varmistanut rakastelun onnistumisen työparinsa kanssa hankkimalla Viagroja. Ettei ainakaan jännitys pilaa nautintoa...

..on..MUTTA.. Molemmilla täytyy olla kova halu onnistua ja rakkaus toista kohtaan pystyäkseen rakentamaan perustat uudelleen. Oman kokemukseni kautta, joka hyvin pitkälle vastaavanlainen kuin sinun.. Yritimme, kävimme terapiassa, puimme asiat "halki" niin, että olimme molemmat "tyhjiä". Jonkin aikaa aurinko paistoikin risukasaan, mutta "alamäessä" alkoi epäilykseni kalvamaan... josta en päässyt irti... vahdin mieheni kännykkää, utelin tarkkaan missä on työreissuillaan ollut yms. En jaksanut siinä ...helpompi oli erota.

Kuinkas ollakkaan ...puoli vuotta eron jälkeen selvisi, että miehelläni oli ollut jo avioliittomme aikana toinen uusi suhde... Jotenkin naisenvaisto tietää koska toinen pettää.

Nyt olen omaa elämääni rakentanut uudelleen. En ole "löytänyt" uutta kumppania, en edes hakenut. Tällä hetkellä iloa elämääni tuovat lapseni ja työ. Olen opetellut itseäni, onnistuneesti. Pilvisinäkin päivinä aurinko paistaa!

En tarkoita, että ero on ratkaisu. Mutta niinkuin tälläkin palstalla on kerrottu... "kerran pettäjä, aina pettäjä". Oma mielipiteeni on, että henkinen pettäminen on pahemapaa kuin fyysinen.

Tuttua tuo. Tuntuu todella ihmeelliseltä että pettäjä asettelee ehtoja malliin, sitten kun tulen takaisin sinun pitää sitä ja tätä. Luulis olevan hiukan nöyrempi? Paksua, sanon minä. Ps. odotan edelleen että nöyrtyisi enemmän, ennen en ota takaisin. Elelee uuden rakkautensa kanssa, joka ei sitten kuitenkaan ollut kuulemma minua parempi. Otan ehkä joskus takaisin että voimme sitten yhdessä hoidella lapsen lapsia ja mieskin ehkä rauhottuu iän myötä muita naisia katselemasta.

Aivan vain mainitsen;

Kukaan ei voi koskaan luottaa satavarmasti siihen, ettei toinen petä. Siitä on lähdettävä. Siitäkin sanoisin, ettei toista voi komentaa irtisanomaan kakkossuhde heti silmänräpäyksessä eikä oikeastaan ollenkaan. Pikemminkin pitää kysyä, koska toinen on ajatellut lopetella sitä. Omiin tunteisiin ei voi vaikuttaa, ei voi kumppanikaan. Omiin tekemisiin pystyy vaikuttamaan, muttei kumppanin. Paitsi välillisesti, muttei aina silloinkaan. Näissä tunneasioissa se vaan on niin, että kumppanin pitäisi itse tajuta tekevänsä väärin ja lopettaa. Jos toinen käskee lopettamaan ja kyttää, niin se vain yleensä pahentaa asiaa.

toivottavasti voisin toivottaa sitä teille molemmille..? Kyllähän se kolmannen mahtuminen teidän väliinne viestii siitä, että kaikki ei nyt ole ihan hyvin. Miehesi on kuitenkin tehnyt mielestäni mahdollisimman munattoman tempun (salaa olin jopa puolestasi iloinen ettei hällä seissyt, mutta että kehtasi sitä oikein ääneen harmitella?!!?)

Kyllähän se tango kaksi vaatii, nyt et ala kyllä itseäsi surkuttelemaan saati sitten jossittelemaan. Hän se oli, jolla ei ollut pokkaa tulla asioista puhumaan. Olisi ehkä nuo "vaatimukset tulevasta" menneet hieman ymmärtäväisemmille korville, niitä nyttemmin on turha huudella ja tekoaan niillä puolustella!

olipa tuttua tarinaa.Kaksi vuotta sitten olin saman edessä kuin sinä nyt.Takana silloin 19 yhteistä vuotta,aviota 13 vuotta ja lapsia neljä,joista nuorin silloin alle 2-vuotias.
Ja tässä sitä ollaan vieläkin,yhdessä.Mutta samoja asioita ilmeni meilläkin silloin,mahtaako olla pettäjien yleisiä reaktiotapoja vai mitä...mutta meilläkin mies kielsi seksin,syynä sama eli ei seisonut..uskoo ken tahtoo:)
Syyt alkoi myös kasaantua minun niskaan.Minä olin ollut niin veemäinen vaimo ym ym ettei hänellä raukalla ollut muuta mahdollisuutta kuin pettää...uskoo ken tahtoo senkin...ja kamalat paineet mua kohtaan,ehtoja sateli,miten jatketaan ja miten MINUN tulee muuttua jotta mies jää.Oli se kamalaa aikaa,ihmettelen vieläkin,että suht järjissäni siitä ajasta selvisin.
Sitten tultiin siihen pisteeseen,että mä hermostuin miehen käytökseen ja lähdöllä uhkailuun.Panin eron vireille ja aloin kylmästi järjestämään miehelle asuntoa jne..Kaikki oli hoidettu mutta sitten mies sanoi,ettei hän halua lähteä vaan jäädä.Ja siitä alkoi padot murtua.
Siitä alkoi meidän pitkä ja kivinen tie aviomme säilyttämiseksi.Tärkeintä oli se,ettei mies enää ollut se,joka saneli ehtoja vaan olimme tasavertaisina ensimmäistä kertaa..kipeitä asioita on puhuttu,on itketty,tapeltu,tunteet on vienyt välillä meitä epätoivoon mutta parempaan ollaan menossa.Pikkuhiljaa alkaa elämä yhdessä maistua paremmalta ja hyvät jaksot kestävät aina vaan pidempään.
Itseni kanssa olen joutunut kovasti töitä tekemään.Tämä on synnyttänyt myös henkilökohtaisen kriisin,aiemmin olin aika ehdoton ja mustavalkoinen ihminen...nyt sitä on karissut paljon pois.Toisaalta omia arvoja joutui puntaroimaan paljonkin kun uskollisuus,joka on aina ollut itselle ihan ehdoton vaatimus(puheissa myös miehellni ollut sitä),ei voinutkaan liitossamme toteutua...olen miettinyt sitä,onko se niin ehdoton,että en voi jatkaa liittoa vai mitä.Edelleenkään en uskottomuutta hyväksy mutta asian ratkaiseminen ei ole niin yksioikoista kun se pitää kohdata omassa elämässä.
Anteeksianto...mitä se oikein on...jos se on sitä,että unohtaa asian,en siihen pysty.Mutta ajattelen anteeksiannon olevan sitä,että kaikesta huolimatta haluan jatkaa ja tehdä parhaani liittomme eteen.Ja samaa odotan toiselta.En minä näitä kokemuksia koskaan unohda mutta en halua niitä aktiivisesti muistella tai käytää aseina riidan tullessa.Luottamus viedään niin totaaalisesti uskottomuudessa,että sen korjaantuminen vie aikaa.Uskottomuus loukkaa myös niin syvältä,ettei sekään haava hetkessä parannu.
Tänään voin sanoa,että olen onnellinen.Jotain uskottomuudessa rikkoontui eikä liitto koskaan enää ole samanlainene kuin ennen uskottomuutta.
Mutta muutokset voivat olla myös parempaan päin.Suhde voi saada uutta syvyyttä.
Sinisilmäisyys on mennyttä iäksi.Kukaan ei ole täydellinen ja kuka tahansa voi kompastua,tavalla tai toisella.Mutta aika auttaa siihenkin,ettei koko ajan odota uutta iskua vaan alkaa pikkuhiljaa luottamaan siihen,että asiat voivat olla myös hyvin.
Toivon sinulle voimia! Pidä kaiken keskellä itsesi arvossa äläkä suostu olemaan mikään lattiamatto.Syitä tapahtumiin on varmasti monia mutta avion ongelmat eivät anna oikeutta pettämiselle.Aviosta olette yhdessä vastuussa,totta kai mutta pettäminen oli miehesi valinta ja teko.Muista se!!!
Katso peiliin,siellä on upea nainen.Kävi miten kävi.

Olen tosi pahoillani että olet joutunut tuohon tilanteeseen.Itselleni sama tapahtui lähes vuosi sitten.Miehelläni oli lyhyt suhde tuntemani naisen kanssa.Se päättyi heti kun jäivät kiinni.Mies sanoi hakeneensa ties mitä ei osannut sitä kertoa muuta kun että seksi oli päällimmäisena mielessä.Selvitimme kuitenkin asiaa kauan ja vähitellen alkoi helpottaa.Viimein uskoin että kaikki voi tosiaan jäädä yhdeksi erehdykseksi eikä uutta juttua tarvi pelätä.
Kaikki perustuu luottamukseen ja miksi en voisi uskoa hänen kertomiaan asioita kun ei hän ole aikaisemminkaan harrastanut valehtelua eikä salailua ja olemme olleet yhdessä jo 27 vuotta.
Älä kuitenkaan usko etteikö miehesi olisi ollut sängyssä tuon naisen kanssa.Miehen ja naisen himot kun tuppaa olemaan senverran vahvat että jos tilaisuus kahdenkeskiseen yhdessäoloon jossain mökillä JÄRJRSTETÄÄN, ei kai heillä ole mitään muuta tarkoitusta kun mennä sänkyyn.Vaadi miestäsi kertomaan totuus sillä ei se enää asiaa pahenna ja on ainoa keino asian purkamiseen ja sitä kautta "hyväksymiseen"/ unohtamiseen !
Jos hän ei siihen suostu niin älä sinäkään suostu olemaan huijattava / luottava vaimo ,hän ei ole sen arvoinen.
Jaksamista sinulle ,edessä on pitkä raskas aika josta on mahdollista totuuden myötä selvitä!

Useamman kerran asiaa kysyneenä sain tänään vihdoin kuulla totuuden, olihan se yhdyntäkin onnistunut. Reilun 2 viikkoa on mies jaksanut tässäkin asiassa valehdella. Mitähän vielä selviää?

Viha on tällä hetkellä niin voimakas, että ajatus yhteisestä tulevaisuudesta tuntuu vieraalta. Kiitos niille jotka ovat omia kokemuksiaan kanssani jakanut ja kannustusta antanut. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta sen tiedän että ansaitsen rinnalleni rehellisen ja kunnollisen miehen. Oma ei taida sitä pysytyä minulle enää olemaan.

Tehän olette menneet nyt sinne terapiaankin. Ymmärrän, että ahdistus on kova, ja silloin toivoisi nopeasti ratkaisuja, koska ajattelee, että ratkaisut helpottaisivat ahdistusta.
Kuitenkaan ihan oikeasti ei pitäisi olla mikään kiire päättää juuri nyt mitään kun kerran pariterapiakain vasta alkoi. Kyllä siellä herrakin (ja myös sinä) saatte uutta näkökulmaa tapahtumiin. Harkitkaa nyt ihan rauhassa asiaa. Ja jos mieheltäsi täysin kielletään yhteydenpito tähän toiseen naiseen, voi hän jäädä mielikuviin täydellisenä vaihtoehtona. Tietenkään seksiä eikä suutelemista tule sallia, mutta kun pitävät yhteyttä, niin tulos voi olla lopulta se, että mies huomaa, ettei se toinen niin ihmeellinen olekaan. Jos on täysin rakastunut,niin ei sitä tunnetta saa poiskaan. Älä pakota miestäsi vaan anna hänen miettiä, että kumman haluaa. Tee kuitenkin se selväksi, että myös sinä mietit, että haluatko enää miestäsi, jos vain avosylin odotat häntä, hän ei tajua mitä on menettämässä. Ja minä en olisi muuten ikinä uskonut tuota yhdynnän puutetta... on sillä miehelläsi pokkaa vielä valehdella. Luulis, että ymmärtäisi nöytyä silloin kun kiinnijää, kun on itse kerran pettänyt ja valehdellut. Tämä osio on mielestäni oikeastaan vielä pahempi kuin se itse salasuhde ja se selvästi on loukannut sinuakin eniten. Voimia sinulle!!