onko oikeesti jokaiselle ihmiselle tarkotettu just se YKSI oikee? ku rakastan mun jätkää yli kaiken ja haluun olla sen kans aina ja suunnitellaa aina kaikkee et monta lasta tehää ja kaikkee.. toi on mun ensimmäinen kunnon suhde. ja me tavattiin ekan kerran kännissä ja sekoiltiin sen kaa.. en olis koskaan uskonu et ollaan viel yhessäki.. eli en yhtään ettiny poikaystävää, kun päätin et haluun olla viel sinkku.. mut se vaan tuli, melkee huomaamatta.
ihmettelen vaa et on ihan outoo jos joskus asutaa yhes ja meil on lapsii! ku ajattelee et miten ollaa tavattu.. onko toi just se joka on tarkotettu mulle, vai jos joku muu on tarkotettu mulle, ni voiko olla et ei löydetä koskaa toisiimme?
kun jos tää on just tarkotettu mulle, ni aika outoo et löydettii näin helposti, et ei tarvinu edes ettii yhtää ku kohdattii vaa kännis ja yhtäkkii oltii toisissamme ihan kii.... ja seuraavan päivän soitettii....
ihmettelen vaa et on ihan outoo jos joskus asutaa yhes ja meil on lapsii! ku ajattelee et miten ollaa tavattu.. onko toi just se joka on tarkotettu mulle, vai jos joku muu on tarkotettu mulle, ni voiko olla et ei löydetä koskaa toisiimme?
kun jos tää on just tarkotettu mulle, ni aika outoo et löydettii näin helposti, et ei tarvinu edes ettii yhtää ku kohdattii vaa kännis ja yhtäkkii oltii toisissamme ihan kii.... ja seuraavan päivän soitettii....
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos sää koko ajan ajattelet, että onkohan tää mulle se just oikea, niin ei liene hyvä lähtökohta yhtään mihinkään.
Kyllä ihmiselle voi olla useampikin oikea, eikä yhtä ainoaa oikeaa ole olemassakaan.
Jospa keskittyisit ajattelemaan ihan satasella, että miten sinä olisit hänelle SE OIKEA ja lopettaisit ajattelemasta, että onko hän minulle se oikea.
Eiköhän jokaiselle ihmiselle olisi montakin oikeaa kumppanivaihtoehtoa. Sattumaa on sitten se, keneen elämänsä aikana törmää. Voi myös käydä niin, että joku on "se oikea" tietyssä elämänvaiheessa, mutta myöhemmin ei enää olekaan. Hyvä esimerkki tästä on teinisuhteet: nuorena sovitaan hyvin yhteen, mutta sitten aikuisuuden kynnyksellä huomataan, että on kasvettu eri suuntiin. Toki nuorena aloitettu suhdekin voi kestää läpi koko elämän.
En usko mihinkään "yksi ainoa oikea" -hömppään. Älä sinäkään pohdi liikaa sellaista, vaan nauti elämästä sinulle sopivan kumppanisi kanssa.
baarissa niin kännissä oltiin molemmat ja sänkyyn päädyttiin samana yönä...mutta nyt vaan tuosta tapaamisesta on yli 7 vuotta aikaa, naimissa ollaan ja 2 ihanaa lasta saatettu maailmaan ja ollaan ihan älyttömän onnelisia :)
mä uskon, että meille kaikille on monta "oikeaa" olemassa, joidenkin kanssa sitten vaan kohdataan oikeaan aikaan.
Mun mielestä ihmisellä voi olla useampikin oikea. En usko mihinkään mystiseen "Oikeaan". Oikea on vain mahdollisimman sopiva kumppani.
Tekstistäsi päätellen olet nuori. Mielesi voi vielä muuttua ja vaikka poikaystäväsi tuntuu nyt oikealta hän ei tunnu myöhemmin. Ehkä myöhemmällä iällä kaipaat kumppanilta muita ominaisuuksia kuin nyt. Tai muututte tai toinen muuttuu. Tietysti voi käydä niinkin, että tulevaisuudessakin olette yhdessä. Usein ensirakkaudet ei kestä. Vaikka silloin tuntuisikin siltä.
Kun on ensimmäinen kunnon suhde ei ehkä välttämättä tiedä mitä etsii. Kun ei ole mihin vertailla.
En tiedä onko mun nykyinen avomieheni se oikea. Mutta en ainakaan osaisi kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa.
Älä kiirehdi. Vaikka ainahan sitä voi haaveilla.
Elokuvaa...
verrattuna siihen et joku luulee netistä treffipalstalta löytäneensä "sen oikean"...:D
Et ihan ku just se yksi tietty ihminen sieltä joka viestiin vastaa olisi se, kaikista maailman ihmisistä.
Mistäs sitä tietää vaikka monien "ne oikeat" olisivat jo kuolleeet tai iältään vaikka kahdeksankympin paikkeilla...tai voivat olla vaikka toisella puolella maapalloa, ettekä tule koskaan tapaamaan.Vaikea yhdestä ihmisestä on mitään sanoa, kun ei ole paljoa ollut mahdollisuuksia verrata sitä muihin.
mun eka vakava suhde alkoi tavallaan puolivahingossa, mutta vuosia myöhemminkin mietin joskus, että onko tämä nyt muka sitä tosirakkautta ku en ollut aluksi rakastunut jnejne...vaikka oltiinkin tosi onnellisia. Vertasin johonkin 15-vuotiaana koettuun rakastumiseen, ja sen miehen kanssa en kuitenkaan koskaan ollut.
Nykyinen mieheni on melkein kaikkea mitä voi ihanalta mieheltä odottaa..me tavattiin netissä (uuh, romanttista :D), ja eka tapaaminen oli aika tavallinen, ei nyt rakkaus roihahtanut mutta ei jäänyt huonokaan fiilis. Ja kuitenkin hääkellot kilkattavat pian, olen onnellinen, rakastan häntä enemmän kuin mitään...Rakkaus on tärkeintä, ei kannata vaivata päätään jollain ensivaikutelmalla tms.
Olet kyllä nuori vielä, elämässä voi tapahtua vaikka mitä. Jos kuitenkin tahtoa ja rakkautta riittää, ties vaikka olisitte yhdessä loppuelämän. Onnea teille!