Lasteni isän kuolemasta kohta 8v.Ei olla käyty missään juttelemassa.Kasvatusneuvola vaatii,että pitää käydä siellä.Nuorimmaiseni oli 1v7kk toiset 7 ja 5,Eli nuorimmainen ei muista mitään.En halua ruveta vanhoja asioita kaivelemaan.Lapset on ihan ok.Meillä on alkanut uusi elämä.Olen kihloissa lapset on saanut uuden isän josta pitävät ja pikkusiskon joka on heille kaikki kaikessa.Mitä mieltä olette.Onko kokemusta.Lapseni sanoivat ,että ei halua lähteä istumaan neuvolaan.Minun äitinä asiat on hyvin.
Lasten isän kuolema
Leski
92203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin että...jonkun asian vuoksihan te siellä joudutte tämän ammatti-ihmisen mielestä käymään. Kannattaa se perimmäinen syy selvittää jos asia vaivaa. "Ongelmalle" on voitu antaa tällainen tekosyy, joka kieltämättä kuulostaa aika kaukaa haetulta. Kyllä kahdeksan vuotta on todella pitkä aika...
Millaisia "oireita" teillä sitten näkyy minkä vuoksi sinne pitäisi mennä? Mielestäni nuo palvelut perustuvat vapaaehtoisuuteen...ellei lapsilla ole sitten lastensuojelu-tarpeita?
Selvitä asiat!
ajattelin vain kokemuksesta sanoa, isäni hyvin pienenä menettäneenä, että minkä taakseen jättää sen eestään löytää.
Olin 3v kun menetin isäni.
Koskaan ei käyty missään juttelemassa, silti kasvaessani isommaksi mietin päivä päivältä enemmän isääni, millainen hän olisi ollut? mitä hän olisi tehnyt minäkin hetkenä? olisi puhunut? minkä näköinen hän olisi juuri tänä pv:nä? millainen ukki hän tulevaisuudessa olisi ollut? Miten paljon muistutan häntä?
Ja lähes päivittäin kysyin itseltäni, miksi juuri minun isäni?
Juuri noiden asioiden selvittämiseksi ja muutenki lasten tulevaisuutta ajatellen olisi hyvä selvittää kaikki ääneen, jutella jonkun vieraan ammatti ihmisen kanssa.
Minua ne asiat rupesivat myöhemmin nuorena vaivaamaan, heijastuivat käytöksessäni, lopulta menin kuraattorin luo puhumaan menneisyydestäni. Hänen ansiostaan kaikki on nyt hyvin.
Äitini kyllä kertoi minkä surultaan pystyi, mutten kehdannut aina häntä asioillani vaivata, sillä se toi kuitenkin aina ajatuksia mieleen jotka teki ihan liian kipeää.
Muistona minulla kulkee vain kuva isästä, minä sylissään. Kaipuu on suuri.
Tämä oli vain minun näkemykseni ja tarinani. En sitten tiedä, jos tunnet pärjääväsi tsemppiä! ja hyvää ystävän päivää!
Miten voi olla mahdollista jos isä on kuollut 8 vuotta sitten ja vanhin lapsi on 7 vuotta niin kuollut mies on ollut lasten isä
Lasten isän kuolemasta on siis "kohta 8 vuotta" ja lapsi on 7v.7 vuotias lapsi voi olla myös kohta kahdeksan.
Ja eihän lapsen ole tarvinnut edes syntyä ennen isän kuolemaa. Näinkin ikävästi silloin tällöin käy ettei isä ehdi lastaan nähdä. Kuolema ei katso aikaa....
mitäs tuota nyt epäilemään.
Kirjoittanut että lapset olivat SILLOIN 7v jne...
" Lasteni isän kuolemasta kohta 8v"
"Nuorimmaiseni oli 1v7kk toiset 7 ja 5,Eli nuorimmainen ei muista mitään."
Toisin sanoen, tuon ikäisiä lapset olivat vajaa kahdeksan vuotta sitten.
***
Jäin muuten itse myös yli sitsemän vuotta sitten leskeksi ja kahden, silloin murkun, yh:ksi.
Nyttemmin avoliitossa ja lapset aikuisia.
Mitään terapioita ei ole tarvittu eikä tarjottu.
Kumma jos ei saa itse päättää. Tai jos jollain on ongelma, kertokoon, miksi sinun pitäisi käydä terapiassa.
Mutta muistelkaa isää, puhumattomuus on huono juttu.
että ennemmin tai myöhemmin tuo asia pitää käsitellä. Itse olen ns. puoliorpo, isäni kuoli kun olin 17 mutta näin hänet viimeisen kerran 14-vuotiaana (pitkä tarina) ja asuin 8-vuotiaaksi isäni kanssa samassa taloudessa, joten ei minullakaan kovin paljon muistikuvia isästäni.
Lapsen ominaisuudessa sanoisin että on hyvä käsitellä tuollaiset asiat, sillä ne ovat edessä vielä joku päivä. Voivat johtaa vakaviin seurauksiin, kuten esim. siskollani paniikkihäiriöön. Lisäksi lapsi voi kokea tulleensa hylätyksi (hyvin yleistä) ja sitä voi jatkua loppuelämän. Tarkoituksenani ei ole pelotella, mutta näin ne asiat vaan menevät kun ihmisellä on tunteet, jotka kasautuvat ja enemmin tai myöhemmin vaikutus alkavat näkyä.
Itsellä auttanut toki kun isäpuoli ollut mukana elämässä (niin kuin teilläkin), mutta se on kuitenkin eri asia lopulta kun asiaa ajattelee aikuisiässä.
Toivon teille kaikkea hyvää!
jos ongelmia ei ole tämän asian kannalta.