Metsästä metsästäjää.

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa; minua kiinnostaa sekä mies, että peli.

Olen sanonut miehelle, etten ole koskaan aiemmin tuollaista tavannut ja näin tuntenut. Mies on sanonut minulle, "Jumalauta nainen, ei tollasta ihmistä voi karkuun päästää."

Tunteet ovat siis aika selvät, vai ovatko?
Tällä ajatuksella on niin mukava kiusata sekä itseään, että miestä.

Miettikääpä; ollaan tunnettu toisemme jo usean kuukauden ajan. Aina kun tapaamme, tuntuu kuin jännite napsahtaisi kerrasta päälle. Muiden läsnäollessa ei toisiimme kosketa kuin 'vahingossa'. Sitten kun pääsemme kahdestaan neljän seinän sisäpuolelle, kaikki illan aikana kerätty jännitys räjähtää. Mieletöntä!

Sitten alkaakin jo taas; "Jäätkö yöksi?" "En voi nyt. Ehkä joskus toiste." ;)

kyllähän hetken asiaa mietittyäsi toki ymmärrät, että fiksut ihmiset erottavat pelurit ja tunneihmiset...

Ymmärrän, että moni on varmasti yhtämieltä kanssasi. Mutta huomatkaa, ihmiset ovat erilaisia.. mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Laitan tähän hieman omia mietteitäni/vastineita alle.

>Oikea mies tai nainen kun tulee kohdalle ei siinä pelata tarvitse.<

- Kun oikea mies tulee kohdalle, hänen kanssaan VOI pelata.

>Oikeiden tunteiden oikea näyttäminen on silloin mahdollista kaikin tavoin.<

- Oikeita tunteita on näytetty ja niistä voidaan ja on keskusteltu avoimesti.

>Hirvittävän raskasta luulisi olevan liiallinen miettiminen mitä toinen milloinkin haluaa ja mitä pitäisi itse tehdä että pitää mielenkiinnon yllä.<

-Ei ole raskasta, on ihanaa kun koskaan ei tiedä mitä saa ja milloinkin. Elämä on yllätyksellistä ja suhde haastava.



-Miksi ei uskaltaisi? Kun teet sen yllättäen ja harvemmin, tuntuu paremmalta. Miksi viedä jännitys ja odotus suhteesta imaisemalla heti alkuun kaikki pois jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä? Kun kuulet kolmen päivän erillään olon jälkeen, että sua kaivataan, se tuntuu oikeammalle, kuin jos soitettaisiin 2 tunnin poissa olon jälkeen perään. Ja tuntuu muuten hyvälle.



-Samaa mieltä.

Huomautan kuitenkin edelleen, että molemmat tästä nauttivat. Tämä sopii meille (pelaajille), kaikille se ei sovi, jokaisen tulisi etsiä itselleen sellainen kumppani joka sopii juuri sinulle, eikä riutua sopimattoman kumppanin kanssa. Jos olet suhteessa palaajan kanssa, etkä pidä siitä, älä turhaan edes yritä. Pelaaja on tyytyväinen vain toisen palaajan kanssa.

Inch of Time kirjoitti:

Ymmärrän, että moni on varmasti yhtämieltä kanssasi. Mutta huomatkaa, ihmiset ovat erilaisia.. mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Laitan tähän hieman omia mietteitäni/vastineita alle.

>Oikea mies tai nainen kun tulee kohdalle ei siinä pelata tarvitse.<

- Kun oikea mies tulee kohdalle, hänen kanssaan VOI pelata.

>Oikeiden tunteiden oikea näyttäminen on silloin mahdollista kaikin tavoin.<

- Oikeita tunteita on näytetty ja niistä voidaan ja on keskusteltu avoimesti.

>Hirvittävän raskasta luulisi olevan liiallinen miettiminen mitä toinen milloinkin haluaa ja mitä pitäisi itse tehdä että pitää mielenkiinnon yllä.<

-Ei ole raskasta, on ihanaa kun koskaan ei tiedä mitä saa ja milloinkin. Elämä on yllätyksellistä ja suhde haastava.



-Miksi ei uskaltaisi? Kun teet sen yllättäen ja harvemmin, tuntuu paremmalta. Miksi viedä jännitys ja odotus suhteesta imaisemalla heti alkuun kaikki pois jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä? Kun kuulet kolmen päivän erillään olon jälkeen, että sua kaivataan, se tuntuu oikeammalle, kuin jos soitettaisiin 2 tunnin poissa olon jälkeen perään. Ja tuntuu muuten hyvälle.



-Samaa mieltä.

Huomautan kuitenkin edelleen, että molemmat tästä nauttivat. Tämä sopii meille (pelaajille), kaikille se ei sovi, jokaisen tulisi etsiä itselleen sellainen kumppani joka sopii juuri sinulle, eikä riutua sopimattoman kumppanin kanssa. Jos olet suhteessa palaajan kanssa, etkä pidä siitä, älä turhaan edes yritä. Pelaaja on tyytyväinen vain toisen palaajan kanssa.

Lue lisää

on hän (merkistä riippumatta) onnen...

Inch of Time kirjoitti:

Ymmärrän, että moni on varmasti yhtämieltä kanssasi. Mutta huomatkaa, ihmiset ovat erilaisia.. mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Laitan tähän hieman omia mietteitäni/vastineita alle.

>Oikea mies tai nainen kun tulee kohdalle ei siinä pelata tarvitse.<

- Kun oikea mies tulee kohdalle, hänen kanssaan VOI pelata.

>Oikeiden tunteiden oikea näyttäminen on silloin mahdollista kaikin tavoin.<

- Oikeita tunteita on näytetty ja niistä voidaan ja on keskusteltu avoimesti.

>Hirvittävän raskasta luulisi olevan liiallinen miettiminen mitä toinen milloinkin haluaa ja mitä pitäisi itse tehdä että pitää mielenkiinnon yllä.<

-Ei ole raskasta, on ihanaa kun koskaan ei tiedä mitä saa ja milloinkin. Elämä on yllätyksellistä ja suhde haastava.



-Miksi ei uskaltaisi? Kun teet sen yllättäen ja harvemmin, tuntuu paremmalta. Miksi viedä jännitys ja odotus suhteesta imaisemalla heti alkuun kaikki pois jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä? Kun kuulet kolmen päivän erillään olon jälkeen, että sua kaivataan, se tuntuu oikeammalle, kuin jos soitettaisiin 2 tunnin poissa olon jälkeen perään. Ja tuntuu muuten hyvälle.



-Samaa mieltä.

Huomautan kuitenkin edelleen, että molemmat tästä nauttivat. Tämä sopii meille (pelaajille), kaikille se ei sovi, jokaisen tulisi etsiä itselleen sellainen kumppani joka sopii juuri sinulle, eikä riutua sopimattoman kumppanin kanssa. Jos olet suhteessa palaajan kanssa, etkä pidä siitä, älä turhaan edes yritä. Pelaaja on tyytyväinen vain toisen palaajan kanssa.

Lue lisää

Sillä todelliset pelimiehet hakevat naisia joista löytävät rauhaa levottomalle mielelleen. Vasta silloin suhde on balanssissa, kun ihmiset rauhoittuu, ei siinä mitään pelejä tarvitse.

Peli-ihmisenä oleminen on outoa levottomuutta, tietämättömyyttä, toivoa, et joku korjaisi levottomuuden pois/ itse ei kykene omaa elämää ohjaamaan vaan odottaa, että joku kyllin vahva ja rauhallinen ihminen korjaisi sielun. Pelinainen taas usein on kykenemätön nauttimaan todellisesti pelistä, sillä jokin hänessä kätkee todelliset tunteensa/ on leikittävää miesmäistä naista ja nautinto jää todellisuudessa vajaavaiseksi. Siksi aitoja miehiä kiinnostaa naiset jotka ovat herkkiä uskaltavat avautua ja näyttää tunteensa.

"Koviksena" voi elää hetkisen, mutta jos mieskin on sellainen, niin ei siinä ole tulevaisuutta pidemmän päälle vaan suhde tulee loppumaan pettymyksiin. Pienen vastoinkäymisen tullessa pelaavat vieraissa ja näin ero on alussa...

aidossa ihmissuhde "pelissä" ei toista hallita näillä säännöillä vaan lämmöllä ja avoimuudella, ei etsitä "täydellisyyttä" vaan ihastutaan siihen, että toinen osaa olla "eitäydellinen" ja nautitaan hyvän kumppanin kainalossa elämästä ja uskalletaan sanoa toiselle tunteistaan pelaamatta.

Peli-ihmiset ovat usein tunteiden kätkijöitä, kun yhden kanssa ei onnistuta, niin siirrytään seuraavaan saamatta edellistä juttua asiallisesti loppuun, ketä sellainen viehättäisi loppumetreillä?

Pelimiehet jahtaavat tunteikkaita naisia jotka osaavat olla avoimia, nauttivat aidosti sek...sistä he etsivät niin pitkään kunnes kohtaavat etsimänsä vähätunteinen nainen jää siltä istumalta entiseksi seuralaiseksi. peli ei ole todellista.

hakoteillä kirjoitti:

Sillä todelliset pelimiehet hakevat naisia joista löytävät rauhaa levottomalle mielelleen. Vasta silloin suhde on balanssissa, kun ihmiset rauhoittuu, ei siinä mitään pelejä tarvitse.

Peli-ihmisenä oleminen on outoa levottomuutta, tietämättömyyttä, toivoa, et joku korjaisi levottomuuden pois/ itse ei kykene omaa elämää ohjaamaan vaan odottaa, että joku kyllin vahva ja rauhallinen ihminen korjaisi sielun. Pelinainen taas usein on kykenemätön nauttimaan todellisesti pelistä, sillä jokin hänessä kätkee todelliset tunteensa/ on leikittävää miesmäistä naista ja nautinto jää todellisuudessa vajaavaiseksi. Siksi aitoja miehiä kiinnostaa naiset jotka ovat herkkiä uskaltavat avautua ja näyttää tunteensa.

"Koviksena" voi elää hetkisen, mutta jos mieskin on sellainen, niin ei siinä ole tulevaisuutta pidemmän päälle vaan suhde tulee loppumaan pettymyksiin. Pienen vastoinkäymisen tullessa pelaavat vieraissa ja näin ero on alussa...

aidossa ihmissuhde "pelissä" ei toista hallita näillä säännöillä vaan lämmöllä ja avoimuudella, ei etsitä "täydellisyyttä" vaan ihastutaan siihen, että toinen osaa olla "eitäydellinen" ja nautitaan hyvän kumppanin kainalossa elämästä ja uskalletaan sanoa toiselle tunteistaan pelaamatta.

Peli-ihmiset ovat usein tunteiden kätkijöitä, kun yhden kanssa ei onnistuta, niin siirrytään seuraavaan saamatta edellistä juttua asiallisesti loppuun, ketä sellainen viehättäisi loppumetreillä?

Pelimiehet jahtaavat tunteikkaita naisia jotka osaavat olla avoimia, nauttivat aidosti sek...sistä he etsivät niin pitkään kunnes kohtaavat etsimänsä vähätunteinen nainen jää siltä istumalta entiseksi seuralaiseksi. peli ei ole todellista.

Lue lisää

..totta että oikein sattuu mutta kun pelimies on pelimies kun annetaan tilaisuus, mutta kun "se oikeampi" tulee vastaan, tippuu pelikaveri kaukalosta kyselemättä. Karu totuus mutta tietääpähän, mihin on ryhtynyt. Sydäntään siinä pelissä ei kannata särkeä, mutta hauskanpidon kannalta voi pelimiehen ottaa hetkiseksi. Sitten kun puhutaan jo pidempiaikaisesta pelaamisesta, on kyse molempien saamattomuudesta, ei haluta oikeaa parisuhdetta muttei voida luopua siitäkään, mitä on. Ja tämänhän tietää vain se, joka on pelannut ja pelannut ehkä jo liiankin kauan.. (syvä rintaääni)

Kalinka kirjoitti:

..totta että oikein sattuu mutta kun pelimies on pelimies kun annetaan tilaisuus, mutta kun "se oikeampi" tulee vastaan, tippuu pelikaveri kaukalosta kyselemättä. Karu totuus mutta tietääpähän, mihin on ryhtynyt. Sydäntään siinä pelissä ei kannata särkeä, mutta hauskanpidon kannalta voi pelimiehen ottaa hetkiseksi. Sitten kun puhutaan jo pidempiaikaisesta pelaamisesta, on kyse molempien saamattomuudesta, ei haluta oikeaa parisuhdetta muttei voida luopua siitäkään, mitä on. Ja tämänhän tietää vain se, joka on pelannut ja pelannut ehkä jo liiankin kauan.. (syvä rintaääni)

Lue lisää

Todellista kokemattomuutta parisuhteen ylläpidon suhteen, pelkuruutta, laiskuutta, välinpitämättömyyttä itseään kohtaan, se, ettei uskalla elää kuten todellinen luonto kuiskaisi.

Kyllähän sitä näitä pelimiehiä aina tupsahtelee meikälikankin elämään heitä kiehtoo, se, että tiedän mitä haluan ja miten, mutta kun on eri pelisäännöt, niin niitä alkaa hävettämään, koska eivät uskalla kokea suuria tunteita, haluja kyllä näyttäis olevan, tuntuu, että minä se vasta oonkin pääpotti, minkä eteen joutuu pelaamaan suurilla panoksilla ja läsnäolevana tai tulee pitkään muistuva häviö, mitkään näytelmät ei kiehdo, pelata se osaan minäkin, mutta vain yhdellä on mahdollisuus palkintoon joka on mahtava ;-)

Vailinaiset pelit ovat haukotuttavia, pitää olla kyky katsoa suoraan silmiin jos jotain haluaa, eikä vilkuilla nurkkiin ;-)

hakoteillä kirjoitti:

Sillä todelliset pelimiehet hakevat naisia joista löytävät rauhaa levottomalle mielelleen. Vasta silloin suhde on balanssissa, kun ihmiset rauhoittuu, ei siinä mitään pelejä tarvitse.

Peli-ihmisenä oleminen on outoa levottomuutta, tietämättömyyttä, toivoa, et joku korjaisi levottomuuden pois/ itse ei kykene omaa elämää ohjaamaan vaan odottaa, että joku kyllin vahva ja rauhallinen ihminen korjaisi sielun. Pelinainen taas usein on kykenemätön nauttimaan todellisesti pelistä, sillä jokin hänessä kätkee todelliset tunteensa/ on leikittävää miesmäistä naista ja nautinto jää todellisuudessa vajaavaiseksi. Siksi aitoja miehiä kiinnostaa naiset jotka ovat herkkiä uskaltavat avautua ja näyttää tunteensa.

"Koviksena" voi elää hetkisen, mutta jos mieskin on sellainen, niin ei siinä ole tulevaisuutta pidemmän päälle vaan suhde tulee loppumaan pettymyksiin. Pienen vastoinkäymisen tullessa pelaavat vieraissa ja näin ero on alussa...

aidossa ihmissuhde "pelissä" ei toista hallita näillä säännöillä vaan lämmöllä ja avoimuudella, ei etsitä "täydellisyyttä" vaan ihastutaan siihen, että toinen osaa olla "eitäydellinen" ja nautitaan hyvän kumppanin kainalossa elämästä ja uskalletaan sanoa toiselle tunteistaan pelaamatta.

Peli-ihmiset ovat usein tunteiden kätkijöitä, kun yhden kanssa ei onnistuta, niin siirrytään seuraavaan saamatta edellistä juttua asiallisesti loppuun, ketä sellainen viehättäisi loppumetreillä?

Pelimiehet jahtaavat tunteikkaita naisia jotka osaavat olla avoimia, nauttivat aidosti sek...sistä he etsivät niin pitkään kunnes kohtaavat etsimänsä vähätunteinen nainen jää siltä istumalta entiseksi seuralaiseksi. peli ei ole todellista.

Lue lisää

Kiitos ajatuksistasi! Hieman taas kommentoin/selvennän omia tuntemuksiani. (ei malta jättää väliin.)

>Sillä todelliset pelimiehet hakevat naisia joista löytävät rauhaa levottomalle mielelleen. Vasta silloin suhde on balanssissa, kun ihmiset rauhoittuu, ei siinä mitään pelejä tarvitse.<

-Voi pitää paikkaansa, en tiedä kun en ole mies. Itse toivon löytäväni itselleni sellaisen kumppanin tulevaisuudessa, jonka kanssa on hyvä olla ja suhde nimenomaan balanssissa. Minä kuitenkin henkilökohtaisesti nautin juuri tällä hetkellä tuosta pelaamisesta, nautin siitä myös 'oikeassa' suhteessa ollessani. Pelin luonne toki muuttuu erilaiseksi. Kun pystyy pelaamaan kumppanin kanssa, ei tarvitse muualla pelata?

>Peli-ihmisenä oleminen on outoa levottomuutta, tietämättömyyttä, toivoa, et joku korjaisi levottomuuden pois/ itse ei kykene omaa elämää ohjaamaan vaan odottaa, että joku kyllin vahva ja rauhallinen ihminen korjaisi sielun.<

-Ei vastaa omia tuntemuksiani, en toivo, että kukaan korjaisi levotanta sieluani yhtään mihinkään. ;) Sitä paitsi en ole koskaan ennen ollut enempää oman elämäni herra, kuin juuri nyt.

>Pelinainen taas usein on kykenemätön nauttimaan todellisesti pelistä, sillä jokin hänessä kätkee todelliset tunteensa/ on leikittävää miesmäistä naista ja nautinto jää todellisuudessa vajaavaiseksi.<

- Voi olla että usein näin on. Minä olen erittäinkin kykenevä nauttimaan tästä pelistä. Miesmäisyys..hmm..palaaminen on siis miesmäistä? No hyvä sitten niin.

>aidossa ihmissuhde "pelissä" ei toista hallita näillä säännöillä vaan lämmöllä ja avoimuudella, ei etsitä "täydellisyyttä" vaan ihastutaan siihen, että toinen osaa olla "eitäydellinen" ja nautitaan hyvän kumppanin kainalossa elämästä ja uskalletaan sanoa toiselle tunteistaan pelaamatta.<

- Aaah, se 'aito' ihmissuhde, omasta kokemuksesta sääntöjä piisaa enemmän sillä puolella. Riippuu varmaan kokijasta. En näe itseäni enkä vastapeluriani täydellisenä.

>Peli-ihmiset ovat usein tunteiden kätkijöitä, kun yhden kanssa ei onnistuta, niin siirrytään seuraavaan saamatta edellistä juttua asiallisesti loppuun, ketä sellainen viehättäisi loppumetreillä?<

- Jos juttu loppuu, ei ketään kai enää tarvitsekaan viehättää? No ei, tuo ei ole varmasti hyvä tapa hoitaa asiaa. Minulla on kyllä tapana hoitaa asiat selväksi.

>Pelimiehet jahtaavat tunteikkaita naisia jotka osaavat olla avoimia, nauttivat aidosti sek...sistä he etsivät niin pitkään kunnes kohtaavat etsimänsä vähätunteinen nainen jää siltä istumalta entiseksi seuralaiseksi.<

- Tällähän ei ole mitään merkitystä, jos molemmat pelaavat samalla mentaliteetillä? Vaara jäädä kakkoseksi on olemassa, mutta niin on myös vaara jäädä ykköseksikin.. ;)Ps. nautin seksistä enemmän pelimieheni kanssa kuin kenenkään muun aiemmin. (tunteiden paloa ja uskomatonta kemiaa)

>peli ei ole todellista. <

- Tämä on todellista peliä.

Inch of Time kirjoitti:

Kiitos ajatuksistasi! Hieman taas kommentoin/selvennän omia tuntemuksiani. (ei malta jättää väliin.)

>Sillä todelliset pelimiehet hakevat naisia joista löytävät rauhaa levottomalle mielelleen. Vasta silloin suhde on balanssissa, kun ihmiset rauhoittuu, ei siinä mitään pelejä tarvitse.<

-Voi pitää paikkaansa, en tiedä kun en ole mies. Itse toivon löytäväni itselleni sellaisen kumppanin tulevaisuudessa, jonka kanssa on hyvä olla ja suhde nimenomaan balanssissa. Minä kuitenkin henkilökohtaisesti nautin juuri tällä hetkellä tuosta pelaamisesta, nautin siitä myös 'oikeassa' suhteessa ollessani. Pelin luonne toki muuttuu erilaiseksi. Kun pystyy pelaamaan kumppanin kanssa, ei tarvitse muualla pelata?

>Peli-ihmisenä oleminen on outoa levottomuutta, tietämättömyyttä, toivoa, et joku korjaisi levottomuuden pois/ itse ei kykene omaa elämää ohjaamaan vaan odottaa, että joku kyllin vahva ja rauhallinen ihminen korjaisi sielun.<

-Ei vastaa omia tuntemuksiani, en toivo, että kukaan korjaisi levotanta sieluani yhtään mihinkään. ;) Sitä paitsi en ole koskaan ennen ollut enempää oman elämäni herra, kuin juuri nyt.

>Pelinainen taas usein on kykenemätön nauttimaan todellisesti pelistä, sillä jokin hänessä kätkee todelliset tunteensa/ on leikittävää miesmäistä naista ja nautinto jää todellisuudessa vajaavaiseksi.<

- Voi olla että usein näin on. Minä olen erittäinkin kykenevä nauttimaan tästä pelistä. Miesmäisyys..hmm..palaaminen on siis miesmäistä? No hyvä sitten niin.

>aidossa ihmissuhde "pelissä" ei toista hallita näillä säännöillä vaan lämmöllä ja avoimuudella, ei etsitä "täydellisyyttä" vaan ihastutaan siihen, että toinen osaa olla "eitäydellinen" ja nautitaan hyvän kumppanin kainalossa elämästä ja uskalletaan sanoa toiselle tunteistaan pelaamatta.<

- Aaah, se 'aito' ihmissuhde, omasta kokemuksesta sääntöjä piisaa enemmän sillä puolella. Riippuu varmaan kokijasta. En näe itseäni enkä vastapeluriani täydellisenä.

>Peli-ihmiset ovat usein tunteiden kätkijöitä, kun yhden kanssa ei onnistuta, niin siirrytään seuraavaan saamatta edellistä juttua asiallisesti loppuun, ketä sellainen viehättäisi loppumetreillä?<

- Jos juttu loppuu, ei ketään kai enää tarvitsekaan viehättää? No ei, tuo ei ole varmasti hyvä tapa hoitaa asiaa. Minulla on kyllä tapana hoitaa asiat selväksi.

>Pelimiehet jahtaavat tunteikkaita naisia jotka osaavat olla avoimia, nauttivat aidosti sek...sistä he etsivät niin pitkään kunnes kohtaavat etsimänsä vähätunteinen nainen jää siltä istumalta entiseksi seuralaiseksi.<

- Tällähän ei ole mitään merkitystä, jos molemmat pelaavat samalla mentaliteetillä? Vaara jäädä kakkoseksi on olemassa, mutta niin on myös vaara jäädä ykköseksikin.. ;)Ps. nautin seksistä enemmän pelimieheni kanssa kuin kenenkään muun aiemmin. (tunteiden paloa ja uskomatonta kemiaa)

>peli ei ole todellista. <

- Tämä on todellista peliä.

Lue lisää

No menipäs pitkäksi jutuksi. Noh mitäs tässä keksin sulle nyt purtavaa.

Noh sanoinko jo, että juuri " asiantuntevat pelimiehet" näyttävät olevan kiinnostuneita juuri minusta, ei se sinäänsä paha juttu ole harmi vain, että yleensä he ovat varattuja ja osaavat kiertää asian niin taidokkaasti, että havaitsen asian aina hiukan liian myöhään. He osaavat siis etsiä naisia jotka tuntevat rauhan sisällään. Pelimiehiksi en laske kuin pienen promillen en niitä jotka eivät jutuista mitään tajua. Vaan aito pelimies osaa vedellä oikeista naruista ja nauttii siitä, että nainen osaa olla vedettävissä, ei liian aktiivinen, että nainen kuuntelee syvällisesti häntä, ei pintapuolisesti, katsoo silmiin, ihailee hänen kohteliaisuuksiaan. Niin nainenhan on aivan aseeton aidon pelimiehen sylissä, mutta valitettavasti siinä aina lopulta käy niin, että aviollinen tausta paljastuu ennenkuin mennään liian pitkälle ja sitten pelimies riutuu ihastuksesta ja saavuttamattomasta onnestaan. Vertailee useissa puhelinsoitoissaan omaa naistaan niin petolliseksi ja kylmäksi ja itseasiassa kohteleekin häntä todella kylmästi, että meikä likkaa hirvittää välinpitämätön ja suppea katsontakanta omaan puolisoon, joka aivan varmasti on pelaamalla hankittu aikoinaan. Jaa mistäkö tiedän, että hän oli aito pelimies? No siitä ei voi erehtyä ja jo yhdessä keskustellessa tulee naisia jotka riipivät miestä toisaalle yrittäjiä riittää, joku kysyy muistatko mua ja pelimies yrittää epätoivoisesti keksiä jonkun etunimen naiselle, ehkä minun takiani tahallaan väärän tai sitten ei vain muista. Onhan pelimiehessä paljon hyviä puolia hänelle tärkeintä on naisen tyytyväisyys, niin kuin muuten jokaisen miehen mielestä olen huomannut. Elikkä osaan kyllä pelata pelimiehen kanssa peliä, mutta pelinsäännöt olisivatkin erinlaiset joihin hän on tottunut. Hän joutuisi katsomaan saadakseen haluamansa hyvin syvälle syvälle sisälleni, joutuisi totaalisen alastomaksi, muuttuisi sitä myötä niin ujoksi (sitä en tiedä miksi vaikutan miehiin niin se viehättää molempia) mutta peli ei olisi yksipuolista sitä pelaisi kaksi ja ilman lopullisia sääntöjä. muodostaen uudenlaiset säännöt yhdessä. Ei se olisi mitään toisen pitämistä erossa jännityksen vuoksi se olisi läsnäoloa yhdessä parhaimmillaan ei yksikseen suhteen manipulointia. Toista ihmistä ei ikinä pysty todellisesti manipuloimaan kepulikonsteilla.

Tiedän miehestä paljon vaikka en ole mies osaan kohtalaisen empatiataidon jolla lukea toisen tunteita, mutta myös vaatia samanlaista arvostusta itselleen, minä en tyydy mihinkään puolinaiseen. Luon omat rajani läheisilleni jotta heidän on turvallista olla, sitä samaa odotan mieheltä, enhän pidä miehestä joka ei tiedä minne haluaa. En aio olla mikään "äitihahmo" miehelle.

Niin voisinhan hakea sitä jännitystä minäkin ja pelailla miesten kanssa, mutta en tee koska samalla polkisin lokaan omia tunteitani ja arvoani. Ja nautin siitä, kun huomaan ihmisten arvostavan valintojani ja sitä minkälainen olen ihmisenä. Saan siitä melkein päivittäin kommentteja monella eri tasolla.

Pelimies on todellisuudessa aivan samanlainen kuin muutkin miehet haluaa samanlaisia asioita kun muutkin. Mutta hän on jostain syystä satuttanut sydämmensä matkalla yrittäessä tehdä naista onnelliseksi, naista joka ei koskaan näytä olevansa tyytyväinen hänen ansioihinsa, hänet on alistettu tavalla tai toisella liikayrittämään yhdellä osiolla kasvamatta toisella osiolla ehjäksi ihmiseksi. Se mikä hänen elämästään puuttuu on aidot tunteet, niitä hän tulee hakemaan muilta naisilta aina vain uudelleen ja uudelleen kunnes löytää. Niiden näkemisestä toisissa naisissa kiinnostaa häntä, aito välittäminen, mitä hän ei tule melko todennäköisesti koskaan löytämään omasta "pelinaisestaan" koska tämäkin on satuttanut itsensä matkalla. Heidän kommunikointinsa alkaa ajan myötä olemaan pelkkää riitelyä ja tylysti toisilleen puhumista, piittaamattomuutta, koska kumpikaan ei enää osaa myöntää olevansa toisenlainen lämmin haluttava ihminen...on vain yksinäiset pelit... molemmilla omansa...

Peli on vasta silloin kunnon peliä, kun uskaltaa katsoa toista todella syvälle silmiin sieluun asti ja sinne ei löydä jos pelaa yksinäistä peliä. Sillä tavalla saa hyvin erityistä jännitystä se on niin erityistä, että sinne uppoaa viihtyen ilman entisiä pelisääntöjään ;-)

Ja tavallinen mieskin osaa pelata tätä peliä siihen ei tarvita erityistaitoja vaan yhteyttä kahden ihmisen välille, neuvottelukykyä, uskallusta kertoa miten toinen tekee sut onnelliseksi, sillä oma onni on sen summa mitä enemmän uskallat avautua toiselle. Jos tuppisuuna odottaa toiselta palvelua ja pelaa itsekseen ei se loputtomasti jaksa kiinnostaa toista ihmistä. Tai jos onnistuukin, niin lopulta elämä on hyvin yksinkertaista ja merkityksetöntä, eikä anna mitään syvällistä.

Mut ei siinä olet siinä iässä, että pelaa vaan pelejäsi, mutta muista, ettei elämä ole pelkkää jännitystä se on niin paljon muutakin, kokonaisuus, ne jotka eivät loppumetreillä olleet pelanneet pelejään hyvin jäävät yksin ja tulevat kärttyisiksi vanhoiksi aikoiksi joita kaikki miehet karttavat, mee vaan katselemaan noita iäkkäämpien juttuja, vaan onhan ne ukotki sitten semmosii kärttyssii papparaissii, sieltä löytyy näyttöä mitä voi olla tulevaisuus jos huonosti pelaa elämänsä ;-)

elämää kannata kirjoitti:

No menipäs pitkäksi jutuksi. Noh mitäs tässä keksin sulle nyt purtavaa.

Noh sanoinko jo, että juuri " asiantuntevat pelimiehet" näyttävät olevan kiinnostuneita juuri minusta, ei se sinäänsä paha juttu ole harmi vain, että yleensä he ovat varattuja ja osaavat kiertää asian niin taidokkaasti, että havaitsen asian aina hiukan liian myöhään. He osaavat siis etsiä naisia jotka tuntevat rauhan sisällään. Pelimiehiksi en laske kuin pienen promillen en niitä jotka eivät jutuista mitään tajua. Vaan aito pelimies osaa vedellä oikeista naruista ja nauttii siitä, että nainen osaa olla vedettävissä, ei liian aktiivinen, että nainen kuuntelee syvällisesti häntä, ei pintapuolisesti, katsoo silmiin, ihailee hänen kohteliaisuuksiaan. Niin nainenhan on aivan aseeton aidon pelimiehen sylissä, mutta valitettavasti siinä aina lopulta käy niin, että aviollinen tausta paljastuu ennenkuin mennään liian pitkälle ja sitten pelimies riutuu ihastuksesta ja saavuttamattomasta onnestaan. Vertailee useissa puhelinsoitoissaan omaa naistaan niin petolliseksi ja kylmäksi ja itseasiassa kohteleekin häntä todella kylmästi, että meikä likkaa hirvittää välinpitämätön ja suppea katsontakanta omaan puolisoon, joka aivan varmasti on pelaamalla hankittu aikoinaan. Jaa mistäkö tiedän, että hän oli aito pelimies? No siitä ei voi erehtyä ja jo yhdessä keskustellessa tulee naisia jotka riipivät miestä toisaalle yrittäjiä riittää, joku kysyy muistatko mua ja pelimies yrittää epätoivoisesti keksiä jonkun etunimen naiselle, ehkä minun takiani tahallaan väärän tai sitten ei vain muista. Onhan pelimiehessä paljon hyviä puolia hänelle tärkeintä on naisen tyytyväisyys, niin kuin muuten jokaisen miehen mielestä olen huomannut. Elikkä osaan kyllä pelata pelimiehen kanssa peliä, mutta pelinsäännöt olisivatkin erinlaiset joihin hän on tottunut. Hän joutuisi katsomaan saadakseen haluamansa hyvin syvälle syvälle sisälleni, joutuisi totaalisen alastomaksi, muuttuisi sitä myötä niin ujoksi (sitä en tiedä miksi vaikutan miehiin niin se viehättää molempia) mutta peli ei olisi yksipuolista sitä pelaisi kaksi ja ilman lopullisia sääntöjä. muodostaen uudenlaiset säännöt yhdessä. Ei se olisi mitään toisen pitämistä erossa jännityksen vuoksi se olisi läsnäoloa yhdessä parhaimmillaan ei yksikseen suhteen manipulointia. Toista ihmistä ei ikinä pysty todellisesti manipuloimaan kepulikonsteilla.

Tiedän miehestä paljon vaikka en ole mies osaan kohtalaisen empatiataidon jolla lukea toisen tunteita, mutta myös vaatia samanlaista arvostusta itselleen, minä en tyydy mihinkään puolinaiseen. Luon omat rajani läheisilleni jotta heidän on turvallista olla, sitä samaa odotan mieheltä, enhän pidä miehestä joka ei tiedä minne haluaa. En aio olla mikään "äitihahmo" miehelle.

Niin voisinhan hakea sitä jännitystä minäkin ja pelailla miesten kanssa, mutta en tee koska samalla polkisin lokaan omia tunteitani ja arvoani. Ja nautin siitä, kun huomaan ihmisten arvostavan valintojani ja sitä minkälainen olen ihmisenä. Saan siitä melkein päivittäin kommentteja monella eri tasolla.

Pelimies on todellisuudessa aivan samanlainen kuin muutkin miehet haluaa samanlaisia asioita kun muutkin. Mutta hän on jostain syystä satuttanut sydämmensä matkalla yrittäessä tehdä naista onnelliseksi, naista joka ei koskaan näytä olevansa tyytyväinen hänen ansioihinsa, hänet on alistettu tavalla tai toisella liikayrittämään yhdellä osiolla kasvamatta toisella osiolla ehjäksi ihmiseksi. Se mikä hänen elämästään puuttuu on aidot tunteet, niitä hän tulee hakemaan muilta naisilta aina vain uudelleen ja uudelleen kunnes löytää. Niiden näkemisestä toisissa naisissa kiinnostaa häntä, aito välittäminen, mitä hän ei tule melko todennäköisesti koskaan löytämään omasta "pelinaisestaan" koska tämäkin on satuttanut itsensä matkalla. Heidän kommunikointinsa alkaa ajan myötä olemaan pelkkää riitelyä ja tylysti toisilleen puhumista, piittaamattomuutta, koska kumpikaan ei enää osaa myöntää olevansa toisenlainen lämmin haluttava ihminen...on vain yksinäiset pelit... molemmilla omansa...

Peli on vasta silloin kunnon peliä, kun uskaltaa katsoa toista todella syvälle silmiin sieluun asti ja sinne ei löydä jos pelaa yksinäistä peliä. Sillä tavalla saa hyvin erityistä jännitystä se on niin erityistä, että sinne uppoaa viihtyen ilman entisiä pelisääntöjään ;-)

Ja tavallinen mieskin osaa pelata tätä peliä siihen ei tarvita erityistaitoja vaan yhteyttä kahden ihmisen välille, neuvottelukykyä, uskallusta kertoa miten toinen tekee sut onnelliseksi, sillä oma onni on sen summa mitä enemmän uskallat avautua toiselle. Jos tuppisuuna odottaa toiselta palvelua ja pelaa itsekseen ei se loputtomasti jaksa kiinnostaa toista ihmistä. Tai jos onnistuukin, niin lopulta elämä on hyvin yksinkertaista ja merkityksetöntä, eikä anna mitään syvällistä.

Mut ei siinä olet siinä iässä, että pelaa vaan pelejäsi, mutta muista, ettei elämä ole pelkkää jännitystä se on niin paljon muutakin, kokonaisuus, ne jotka eivät loppumetreillä olleet pelanneet pelejään hyvin jäävät yksin ja tulevat kärttyisiksi vanhoiksi aikoiksi joita kaikki miehet karttavat, mee vaan katselemaan noita iäkkäämpien juttuja, vaan onhan ne ukotki sitten semmosii kärttyssii papparaissii, sieltä löytyy näyttöä mitä voi olla tulevaisuus jos huonosti pelaa elämänsä ;-)

Lue lisää

Kiitos hienosta kirjoituksestasi. Tunnut löytäneen tasapainon elämässä. Lukaisin tuon kirjoituksesi kahteen kertaan, siinä on niin paljon oikeaa ajatusta.

Tilanteesi ja pelimiehesi on ollut hieman erilainen kuin minun tilanteeni, jo noiden kolmansien osapuolien takia.

Tiedän, että jos jatkan samaan malliin vielä pitkään, jään mitä todennäköisimmin yksin. Ja mikä onkaan kauhistuttavampi ajatus, kuin elää elämänsä viimeiset hetket yksin.

Elämäni on juuri nyt siinä pisteessä, etten kaipaa, enkä ole kykeneväinen etsimään itselleni tällä hetkellä mitään tämän syvempää ja vakavampaa suhdetta. Minusta on kaikin puolin reilua, että elän tätä jännityksen ja pelailun tarvetta sellaisen ihmisen kanssa joka on siihen myös halukas ja kykenevä. Molemmat tietävät pelin hengen, sekä sen, että voi vielä sattua. Molemmat todellakin nauttivat tästä, kumpikin tietää mahdolliset seuraukset. Eikä kumpikaan tahdo ajatella, mitä tästä voisi tulla tulevaisuudessa. Sitähän ei tiedä, aika näyttää.

En siis tunne, että polkisin lokaan omia tunteitani ja arvojani, sillä tunteeni käskevät minun näin toimia. Kyllä minulla on myös arvoja, enkä niitäkään vastaan tässä toimi.

>Peli on vasta silloin kunnon peliä, kun uskaltaa katsoa toista todella syvälle silmiin sieluun asti ja sinne ei löydä jos pelaa yksinäistä peliä. Sillä tavalla saa hyvin erityistä jännitystä se on niin erityistä, että sinne uppoaa viihtyen ilman entisiä pelisääntöjään ;-) <

-Tästä kohdasta pidin eniten, muistan tuon tunteen kyllä. Pelimiehet ovat joskus rikkoneet itsensä, ehkä myös minä? Kauniisti kirjoitettu joka tapauksessa. =)

Toivon todella, että olen taas joskus valmis nauttimaan tuosta toisenlaisesta 'kunnon' pelistä, mutta sitä ennen aion nauttia tästä pelistä täysillä. Vielä kun voin. ;)

Inch of Time kirjoitti:

Kiitos hienosta kirjoituksestasi. Tunnut löytäneen tasapainon elämässä. Lukaisin tuon kirjoituksesi kahteen kertaan, siinä on niin paljon oikeaa ajatusta.

Tilanteesi ja pelimiehesi on ollut hieman erilainen kuin minun tilanteeni, jo noiden kolmansien osapuolien takia.

Tiedän, että jos jatkan samaan malliin vielä pitkään, jään mitä todennäköisimmin yksin. Ja mikä onkaan kauhistuttavampi ajatus, kuin elää elämänsä viimeiset hetket yksin.

Elämäni on juuri nyt siinä pisteessä, etten kaipaa, enkä ole kykeneväinen etsimään itselleni tällä hetkellä mitään tämän syvempää ja vakavampaa suhdetta. Minusta on kaikin puolin reilua, että elän tätä jännityksen ja pelailun tarvetta sellaisen ihmisen kanssa joka on siihen myös halukas ja kykenevä. Molemmat tietävät pelin hengen, sekä sen, että voi vielä sattua. Molemmat todellakin nauttivat tästä, kumpikin tietää mahdolliset seuraukset. Eikä kumpikaan tahdo ajatella, mitä tästä voisi tulla tulevaisuudessa. Sitähän ei tiedä, aika näyttää.

En siis tunne, että polkisin lokaan omia tunteitani ja arvojani, sillä tunteeni käskevät minun näin toimia. Kyllä minulla on myös arvoja, enkä niitäkään vastaan tässä toimi.

>Peli on vasta silloin kunnon peliä, kun uskaltaa katsoa toista todella syvälle silmiin sieluun asti ja sinne ei löydä jos pelaa yksinäistä peliä. Sillä tavalla saa hyvin erityistä jännitystä se on niin erityistä, että sinne uppoaa viihtyen ilman entisiä pelisääntöjään ;-) <

-Tästä kohdasta pidin eniten, muistan tuon tunteen kyllä. Pelimiehet ovat joskus rikkoneet itsensä, ehkä myös minä? Kauniisti kirjoitettu joka tapauksessa. =)

Toivon todella, että olen taas joskus valmis nauttimaan tuosta toisenlaisesta 'kunnon' pelistä, mutta sitä ennen aion nauttia tästä pelistä täysillä. Vielä kun voin. ;)

Lue lisää

Kiitos kanssa sinulle, tietyn tasapainon olen löytänyt, mutta tuntuu, että ihminen oppii ja oppii aina vain lisää tärkeitä asioita elämäänsä jos vain antaa itsensä ymmärtää mitä todella haluaa ja minkälainen todella haluaa olla ja näyttää toisille ihmisille itsestään.

Et ollutkaan eronnut edellisestä suhteestasi? Ymmärsin vain niin. Pahinta mielestäni itselleen on se, että on petollinen toiselle, se on näkymätön petos, sitä ei huomaa eikä tajua, silloin kun pitäisi ja kun tajuaa on menettänyt aivan liikaa elämästään. Ja itsensä rakastaminen on kaikkein tärkeintä jotta voisi olla annettavaa eteenpäin muillekkin. itsensä rakastaminen on myös myöntämistä, ettei kaiken/ kaikkien tarvitse olla "täydellistä" vaan on lupa möhliä, sen myötä saa uudenlaisia tunteita, eikä enää kaipaa jännitystä elämään... itseluottamusta on niin monenlaista, on helppo uskotella, kun on jossain asiassa mielestään "täydellinen" että siitä lähtee vahvuus "olla ehjä" mutta kun sieltä ajatuksesta joskus putoaa pohja, niin on vain liuta onnettomia ihmisiä jäänyt jälkeen. Tämä kyllä pätee monenlaisiin muihinkin itsekunnioitus juttuihin. Jos pelinainen käyttelee monia miehiä (tai pelimies) se on viattoman haavoittamista, sillä halut ne ovat aivan jokaisella. Monasti se jota haavoittaa tulee onnettomaksi, eroaa suht hyvin toimivasta suhteestaan tai muuttuu peli-ihmiseksi, sellaista on vaikea kantaa omalla tunnolaan ja kaikkien tuhoja et tule ikinä huomaamaankaan, sillä osa ihmisistä ovat arkoja, eivätkä halua retostella epäonnistumisiaan julkisesti. Niiden ihmisten tuskia kantaa peli-ihminen tietämättään lopunikäänsä, sillä kukaanhan ei ole täysin "itsekäs ja sokea" Siksi kannattaa pelata vain yhden ihmisen kanssa, ei tuota itselleen tuskaa ;-)

Tunteet ovat siitä kummallisia juttuja, että ne voivat hallita ihmistä aivan liikaa. Tavallaanhan ne ovat ihan hyvä juttukin, mutta niitä voi myös mielessään ohjailla haluamaansa suuntaan. Joskus jokin tunnetila voi jäädä aivan pakkomielteiseksi vaikka illalla kun nukkumaan mennessä pohtii jotain mieltä kuohuttavaa asiaa uudelleen ja uudelleen, eikä tule uni. Tahdonvoima on ase joka pistää oikeaan järjestykseen rönsyilevät tunteet. Niitä ei kuulu tukahduttaa, mutta ne eivät saa ohjailla ihmistä tekemään asioita jotka ovat oman luonnon vastaisia.

Oikea tasapaino voi kai olla vasta, kun elää hyvin pelaavassa suhteessa jossa on hyvin toimivia "pelisääntöjä" yhdessä ihmiset ovat vahvoja. yksinään vain puolikkaita ;-)

No höpöti höpöti nyt lakkaan paasaamiseni ja toivon sulle hyviä ratkaisuja elämääsi, mitä nopeammin oivaltaa ratkaisunsa tehdä sitä pidempään voi nauttia täydellisestä onnesta ;-)

Sinä sitten varmaan olet se kunnon mies, joka on niin kunnollinen, että..


..jäät aina ilman.

ihana suomalainen juntti kirjoitti:

Sinä sitten varmaan olet se kunnon mies, joka on niin kunnollinen, että..


..jäät aina ilman.

Ei suinkaan. Kunnollinen olen kyllä. Minun tilanteeni vain eroaa siinä mielessä, että olen oikeasti komea. Mutta kun täällä palstalla joka toinen nainen sanoo olevansa kaunis. Jos verrataan mieskirjoittajiin, he ovat paljon rehellisempiä; miehet kirjoittavat monesti olevansa ihan OK-näköisiä tai tavallisennäköisiä.

Tässähän on valtava ristiriita: naiset väittävät paljon useammin olevansa hyvännäköisiä, kuin miehet, vaikka todellisuudessa tilanne on päinvastoin.

Komistus kirjoitti:

Ei suinkaan. Kunnollinen olen kyllä. Minun tilanteeni vain eroaa siinä mielessä, että olen oikeasti komea. Mutta kun täällä palstalla joka toinen nainen sanoo olevansa kaunis. Jos verrataan mieskirjoittajiin, he ovat paljon rehellisempiä; miehet kirjoittavat monesti olevansa ihan OK-näköisiä tai tavallisennäköisiä.

Tässähän on valtava ristiriita: naiset väittävät paljon useammin olevansa hyvännäköisiä, kuin miehet, vaikka todellisuudessa tilanne on päinvastoin.

Lue lisää

aijaa että olet vielä komeakin. No sä sitten varmaan saat kaduilla huudella ja herjata aivan vapaasti ihmisiä ja kukaan ei ihmettele mitään, sähän katsos olet niin komea.. oijoi.. Laske sitä lientä vähän sieltä päästä pois, niin voi alkaa paineet hellittämään.

Kunnollinen ihminen jos olisit niin osaisit edes käyttäytyä vähän. Minä en väitäkkään olevani kaunis tai kunnollinen, mutta sanon kyllä suoraan jos alkaa jonkun **ttuilut ärsyttämään.

Se on yksi ja sama onko ihminen susiruma vai maailman kaunein, siihen ei kumpikaan pysty loppujen lopuksi niin hirveästi vaikuttamaan, mutta jos pitää alkaa aukomaan päätä ja pitämään muita huonompina ja itseään jotenkin muka parempana kuin muita, niin jossakin on kyllä vikaa ja pahasti.

Kuule kaikki ihmiset saa ajatella olevansa niin kauniita tai komeita kuin ikinä haluaa, mutta kaikilla on ihmisarvo, vaikka se taitaa joskus siellä komeassakin päässä olla hirveän vaikea asia käsittää.

Ulkonäöllisillä seikoilla ei mielestäni ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Lapsellinen olen mielelläni (mitä se sitten kenenkin mielestä on?), kasva isoksi, älä aikuiseksi, elämä on niin paljon hauskempaa.

Nainen olen, vaikka tyhmältä vaikutankin. ;)

Inch of Time kirjoitti:

Ulkonäöllisillä seikoilla ei mielestäni ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Lapsellinen olen mielelläni (mitä se sitten kenenkin mielestä on?), kasva isoksi, älä aikuiseksi, elämä on niin paljon hauskempaa.

Nainen olen, vaikka tyhmältä vaikutankin. ;)

Lue lisää

Olet selvästi aito Playgirl, joka ei ole itseään täynnä vaan rehellisesti sitä mitä on, osaa nauttia elämästä ja sen yllätyksellisyydestä, ja antaa miehille vastusta olematta altavastaajana! Osaa myös puhua aidosti tunteistaan ja ymmärtää sosiaalisia syy-seuraussuhteita.

That´s my girl- tällaisesta siskosta saamme olla ylpeitä! ;)

Pelinainen kirjoitti:

Olet selvästi aito Playgirl, joka ei ole itseään täynnä vaan rehellisesti sitä mitä on, osaa nauttia elämästä ja sen yllätyksellisyydestä, ja antaa miehille vastusta olematta altavastaajana! Osaa myös puhua aidosti tunteistaan ja ymmärtää sosiaalisia syy-seuraussuhteita.

That´s my girl- tällaisesta siskosta saamme olla ylpeitä! ;)

Lue lisää

Joo, siis tosi ylpeitä *pyörittelee päätään*

Pelinainen kirjoitti:

Olet selvästi aito Playgirl, joka ei ole itseään täynnä vaan rehellisesti sitä mitä on, osaa nauttia elämästä ja sen yllätyksellisyydestä, ja antaa miehille vastusta olematta altavastaajana! Osaa myös puhua aidosti tunteistaan ja ymmärtää sosiaalisia syy-seuraussuhteita.

That´s my girl- tällaisesta siskosta saamme olla ylpeitä! ;)

Lue lisää

Olen sitä mieltä, että jokainen ihminen tarvitsee tietynlaisen ihmisen. Olkoon se sitten kuka tai millainen hyvänsä.

Tämä sopii mulle, enkä todellakaan kuvittele, että vastaava tilanne tai vastaava mies sopisi kaikille. Tämä leikki on harkittu leikki, en pelaisi sitä kenenkään muun kanssa kuin samaan kykenevän ja samaa haluavan kanssa. (eipä kyllä voisikaan..)

Tästä voi tulla ongelmia, minulle ja/tai vastapelaajalle. Muiden en näe tästä kärsivän.

Keskustelu; "Tästä voi tulla vielä ongelmia." "Luuletko, että haittaa?""Ei kiinnosta."

Kiusaa kiusaa.. ;) Nautitaan siitä!

sitä jatkaa vielä vanhana miehenä ja eikä sellainen kerro muusta kun heikosta itsetunnosta tai todellisesta kokemattomuudesta elämää kohtaan.

Ihminen on siitä hassu eläin, että se oppii ajallaan jos tahtoa on jo jos ei opi niin onhan tuolla maailma täynnä baariretkuja ja mimmejä jotka menevät vaihtoon aina uudelleen ja uudelleen se vasta surullista katsottavaa on ;-)

Huomasitko muuten silloin, että joku olis luonut hiukan sääliviä katseita altakulmain? Tai joku nainen jälkeenpäin? Ihan uteliaisuuttani kyselen, tai ehkä sitä ei halua huomata silloin sellaisia?

Tiedän sen jo tässä vaiheessa, että eihän näin voi jatkua ikuisuuksiin. Tästä olemme miehen kanssa yhdessä puhuneet; entä kun tunteet tulevat peliin mukaan? Ongelmiahan siitä on tiedossa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, sillä ei tässä vaiheessa suhdetta ole vielä merkitystä.

Minulla on kokemusta pitkistä, 'turvallisista' suhteista, jollaisen tietysti tulevaisuudessa toivoisin löytäväni. Yksi tällainen suhde loppui alle vuosi sitten; elämä oli yllätyksetöntä, eivätkä tulevaisuuden toiveemme kohdanneet (vain muutamia syitä eroomme mainitakseni).

Minä tarvitsen yllätyksiä, menoa, näkemistä ja kokemista! Tätä elän nyt, 'pelimieheni' kanssa. En todellakaan ole tällä hetkellä valmis uuteen, pitkäaikaiseen ja varmaan suhteeseen. En usko, että minäkään tulen tätä aikaa koskaan katumaan, rikkoa saatan kyllä itseni. Mutta mitäänhän tässä elämässä ei saa, jos ei yritä. =)

Inch of Time kirjoitti:

Tiedän sen jo tässä vaiheessa, että eihän näin voi jatkua ikuisuuksiin. Tästä olemme miehen kanssa yhdessä puhuneet; entä kun tunteet tulevat peliin mukaan? Ongelmiahan siitä on tiedossa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, sillä ei tässä vaiheessa suhdetta ole vielä merkitystä.

Minulla on kokemusta pitkistä, 'turvallisista' suhteista, jollaisen tietysti tulevaisuudessa toivoisin löytäväni. Yksi tällainen suhde loppui alle vuosi sitten; elämä oli yllätyksetöntä, eivätkä tulevaisuuden toiveemme kohdanneet (vain muutamia syitä eroomme mainitakseni).

Minä tarvitsen yllätyksiä, menoa, näkemistä ja kokemista! Tätä elän nyt, 'pelimieheni' kanssa. En todellakaan ole tällä hetkellä valmis uuteen, pitkäaikaiseen ja varmaan suhteeseen. En usko, että minäkään tulen tätä aikaa koskaan katumaan, rikkoa saatan kyllä itseni. Mutta mitäänhän tässä elämässä ei saa, jos ei yritä. =)

Lue lisää

Mikä olet horoskoopiltasi ja entäs tuo mies?

Leehlia kirjoitti:

Mikä olet horoskoopiltasi ja entäs tuo mies?

Kysymys on hieman outo, mutta vastaanpa kuitenkin.
Eli kaksoisia ollaan molemmat.

Miksi kysyit, jos saan udella?

ei ole naisilla vaihtoehtoja kun miehet on niin vässyköitä, nyynyköitä.