Käymme vaimoni vanhempien luona pari kertaa vuodessa ja vierailut ovat aina ihan kauheita. Anoppi vetää joka ilta liikaa viiniä ja alkaa pauhata ja mesoa.
Minulle hän on ylimakea ja mielistelevä, mutta tyärtään kohtaan suorastaan hirviö. Haukkuu vaimoani läskiksi ja mollaa tämän työtä, vaatteita ja kampausta jne. Haukkuu siis omaa tytärtään kaikkien kuullen ja erityisesti minulle! Anopin mukaan esimerkiksi vaimoni sopisi tarjoilijaksi (oikeasti hän on diplomi-insinööri ja luo uraa kansainvälisessä yrityksessä). Anopin ainoa tarkoitus näyttää olevan tyttärensä piikittely joka asiasta. Jos anoppi saa vähänkin vihiä, että vaimollani on pieniäkin vastoinkäymisiä, hän tarttuu niihin heti ja alkaa suurennella asioita. Tyyliin: Ei ihme ettei työporukkasi lentopallojoukkue pärjännyt, koska olet ollut lapsenakin niin huono liikunnassa.
Ihmettelen mikä saa anopin käyttäytymään noin? Onko kyseessä persoonallisuushäiriö ja onko tämä yleinen vika anopeissa. Tunnen olevani ikävässä tilanteessa, kun joudun puolustamaan vaimoani perätöntä mollausta vastaan.
Minulle hän on ylimakea ja mielistelevä, mutta tyärtään kohtaan suorastaan hirviö. Haukkuu vaimoani läskiksi ja mollaa tämän työtä, vaatteita ja kampausta jne. Haukkuu siis omaa tytärtään kaikkien kuullen ja erityisesti minulle! Anopin mukaan esimerkiksi vaimoni sopisi tarjoilijaksi (oikeasti hän on diplomi-insinööri ja luo uraa kansainvälisessä yrityksessä). Anopin ainoa tarkoitus näyttää olevan tyttärensä piikittely joka asiasta. Jos anoppi saa vähänkin vihiä, että vaimollani on pieniäkin vastoinkäymisiä, hän tarttuu niihin heti ja alkaa suurennella asioita. Tyyliin: Ei ihme ettei työporukkasi lentopallojoukkue pärjännyt, koska olet ollut lapsenakin niin huono liikunnassa.
Ihmettelen mikä saa anopin käyttäytymään noin? Onko kyseessä persoonallisuushäiriö ja onko tämä yleinen vika anopeissa. Tunnen olevani ikävässä tilanteessa, kun joudun puolustamaan vaimoani perätöntä mollausta vastaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikki moukat eivät ole persoonallisuushäiriöisiä. Vain moukkia. Ennemmin anopillasi on problematiikkaa alkoholin kanssa, luulen. Humala kun vie ne estot... Oletko ajatellut, että voisit kohteliaasti olla anopin typeryyttä vastaan ja sanoa idioottimaisiin kommentteisin jotain vastaan -tyyliin "ei se nyt ihan niinkään taida olla" ja perustelut, jos niitä kysytään. Tai sanoa johonkin anopin haukkumiseen vaikka "ai jaa, kyllä XX (vaimosi) hoitaa meillä sen jutun aina tosi hyvin".
Olen itse kokenut samaa ja tullut siihen tulokseen että jos itsellä ei henkinen tai fyysinen kantti mahdollista parempaan niin silloin haukutaan ja mollataan toisia että niin ei näytettäis itse niin onnettomilta.
Itse tutustuin narsistiin vuosia sitten ja tein vaistomaisesti oikean ratkaisun ja katkaisin välit kokonaan. Jälkeenpäin tutustuin paremmin narsistiseen mielenhäiriöön.
Vastaillut anopille hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti, että olen eri mieltä hänen kanssaan. Yritän joskus kääntää tilanteen vähän huumoriksikin. Varsinaisesta riitelystä ei voida puhua, koska anoppi heittää näitä loukkauksia usein ikäänkuin vitseinä, todella ilkeän sarkastiseen tapaan.
Usein anopin tölväisyt ovat vaan niin järkyttäviä, ettei kukaan saa sanaakaan suustaan. Kesken illallisen anoppi saattaa esimerkiksi möläyttää, että vaimo näyttää ihan huoralta uudessa mekossaan. Kyllä siinä on koko muulla perheellä jauhot suussa.
Ei pelkästään vika anopeissa, vaan myös äideissä. Luutavasti kysymyksessä on persoonallisuushäiriöinen ihminen, joka on varustettu huonolla itsetunnolla. Äideillä on joskus merkillinen tapa olla kateellinen ja mustasukkainen omille tyttärilleen. Kaikki hyvä mikä tyttärelle sattuu, saa aikaiseksi mielettömän purkauksen siitä, miten äidin itsensä kohdalle ei koskaan satu mitään hyvää.
itse seurustelin aikoinaan miehen kanssa ja anoppi oli itse piru. hän kittasi myös aina viinin litkujaan, mitään muuta ei jääkaapissa ollut. poikaansa hän kohteli kuin jumalaa, mutta tyttärensä haukkui mennen tullen. hän myös kehui minua tyttärelleen ja sanoi toivovansa, että minä olisin hänen tyttärensä eikä sellainen "luuseri". tytär oli tosiasiassa erittäin fiksu ym. ei moitteen sijaa. (toisin kuin pojassa oli hiukan enemmän puutteita). ystäviä minusta ja tyttärestä ei tullut, hän sanoi inhoavansa minua, jonka kyllä ymmärrän hyvin. se lieni anopin tarkoituskin.
anoppi tosin kehui minua vain silloin, kun tytär oli paikalla. aina kun jäimme kahdestaan, alkoi kamppailu hänen pojastaan. haukkuminen ja sättiminen, että yritän varastaa hänen poikansa.
kun vuosia kului, uskalsin kysyä, miksi hän kohtelee tytärtään niin huonosti ja poikaansa niin hyvin. hän totesi tyynesti, ettei ole ikinä rakastanut tytärtään tai häntä edes halunnut. on vain rakastanut poikaansa. sanoin hänelle, että hän on epänormaalin mustasukkainen pojastaan ja että hänellä ei ole oikeutta näyttää tyttärelleen sitä, jos ei tätä rakasta, vaan hänellä on velvollisuus kohdella lapsiaan tasavertaisesti. sain viinit naamalle ja puhevälit meni. anoppi oli täysin epäkypsä aikuinen ja selvästi persoonallisuushäiriöinen.
aikaa meni ja erosin "äitinpojasta". tilanne lienee perheessä vuosienkin jälkeen edelleen sama. anoppi ei koe tekevänsä mitään väärää. lapsilla pitäsi olla oikeus vaihtaa huonot vanhempansa.
menette kylään, jos siellä aletaan haukkumaan ?
Eikö teillä ole sen vertaa oman arvontuntoa kun menette sinne kun lampaat, vaikkakin vain pari kertaa vuodessa.
Ihmisten pitäisi tajuta tehdä loppu tällaisista vierailuista ja tietysti kertoa se oikea syy, miksi vierailut loppuvat.
No mutta ymmärät varmasti sen, että tässä on kysymys omista vanhemmista. Jos joku ulkopuoleinen ihminen käyttääntyisi noin, niin tuskin hänen kanssaan kukaan olisi tekemisissä. Mutta me emme voi valita omia vanhempia. Vaikka he käytääntyisivät kuinka huonosti.
äitini on juuri tuo kuvaamasi haukkuja. hän esittää asiat ikäänkuin vitsinä, mutta kyllä ne ovat monesti loukanneet. olen vasta aikuisena sukulaisten jutuista päätellyt, että äidilläni on ollut psyykkisiä ongelmia nuoresta asti (kun olin pieni niin hän mm riitaantui neuvolan henkilökunnan kanssa niin pahasti etten saanut kaikkia rokotuksia, mikä selvisi minulle vasta aikuisena!)
isäni toisaalta puolustaa minua, toisaalta hänkin on joskus haukkunut minut pataluhaksi. vanhempani erosivat joku vuosis sitten ja nykyisin äiti purkaa usein minuun itseään kun hänellä on vaikeaa. itsellänikin on kroonisia terveysongelmia ja olen vaativassa työssä ja välillä todella poikki. mutta äiti ei ymmärrä, enkä nykyisin enää kerro hänelle mitään.
mieheni on vähän liiankin diplomaattinen luonne eikä puolusta minua. toisaalta äitini haukkuu häntäkin välillä ja joskus ajattelin jopa että toivottavasti hän minua ala sen takia jättämään.
äidit jotka kuvittelevat että tyttäret ovat heidän jatkeensa osaavat olla todellisia piruja.