moniko muu

olen ajatellut noin ja toiminutkin noin. Kaikissa suhteissa aloite on tullut toiselta osapuolelta. Yleensä olen juuri tyytynyt siihen, että tunteet kyllä kuihtuvat ajan myötä ja niin ne ovat tehneetkin.

Nyt alkaa kuitenkin pahasti näyttää siltä, että joudun itse toimimaan. Ei nämä tunteet enään tunnu kuihtuvan millään, aikaa on kulunut paljon ja ei vain tunteet katoa. Vähän pelottaa, että joutuu itse tekemään jotain, mutta kerranhan se vain kirpaisee.. tai sitten useammin, mutta ei elämä voi näinkään jatkua.

Loppuun vielä mainittakoon, että kannatta kertoa tunteistaan. Ei sitä odottelemalla ja haikailemalla saa mitään, sen olen oppinut. Silti en itse sitä tee, mutta en minä muutenkaan ole mikään hyvä esimerkki...

Olen toiminut tähän saakka juuri noin.

Niinpä niin.

Näillä palstoilla on satoja viestejä, joissa miehet tuskailevat, kun naiset eivät osoita kiinnostustaan millään tavalla, ja eivät sitten halua enää koettaa treffailla.

Näillä palstoilla on satoja viestejä, joissa naiset ihmettelevät, miksi miehet muutaman tapaamisen jälkeen lopettavat yks kaks mitään syytä ilmoittamatta. Ja sitten haukutaan kaikki miehet täysiksi paskiaisiksi.

Ja päinvastoin.

On se niin hemmetin vaikeaa tämä ihmiselo!

Parisuhteen muodostaminen erityisesti.

Ja kyllähän se kirpasee, kun pakit tulee... Varmasti helpompi on olla ottamatta mitään riskejä ikinä. Mutta onko se elämää?

Harmi vaan huomaaan toimivani yhä edelleen tolla tavalla. Aattelen etä jos ei toinen oo nii kiinnostunu että tekis alotteen, miks mä ite tekisin, ku ei sitä selkeesti kiinnosta... Helpoin toiminta tapa, ei satuta itteään saamalla pakit =) Ei kyllä varmaan kannattaisi olla tällanen nynny... mutta joskus sitä toista kiinnostaa tarpeeks, onneks.
Yritän ainaki lopettaa tollasen passiivien toiminnan.