ennen lähtönne au pairiksi. Mihin varastoitte kamanne?? Koska ette varmaankaan maksaneet vuokraa sieltä ulkomailta käsin. Vai veittekö vanhempienne luo? Olen asunut yksin jo pari vuotta ja en tiedä vielä mihin tavarani pistäisin. Ja minulle tulee jo paniikki kun en tiedä mihin laitan tavarani siksi aikaa kun olen poissa. Että kertokaa jotain halpoja paikkoja/varastoja jos on. Olen turusta, joten jos täältä löytyy niin kertokaa.. Kiitos!
Ihmiset jotka asutte/asuitte yksin
nimetön
161555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mihin oot lähdössä?
Olen lähdössä italiaan.
Mina vein vanhempien kellariin ja varastoon kaikki kamat huonekaluista lahtien. Siella ovat edelleen:)
Asiasta toiseen, varaudu siihen etta asuttuasi yksin jo vuosia, ei perhe-elamaan sopeutuminen valttamatta ole helppoa. Yhtakkia asutkin lapsiperheessa jossa on elettava heidan saannoillaan ja otettava muutkin huomioon... Minulle ei ollut helppoa, siksi lopetinkin kesken, halusin oman kampan ja "oikean" tyon, pois toisten nurkista asumasta. Mieti tarkkaan haluatko tosiaan aupairiksi. Onnea matkaan!
Sama juttu minulla. Olen asunut 4 vuotta yksin ennen kuin lähdin syksyllä aupairiksi, ja nyt harkitsen vakavasti lähtöä. Mulla on täällä ihan liian pieni huone jossa ei saa minkäänlaista omaa rauhaa. Perhe pitää aamusta asti hirveää meteliä, ja äiti saa raivareita ihan mitättömistä asioista. (kuten eilen siitä että olin laittanut vääränvärisen aluslakanan lapselle) Työt lisääntyvät koko ajan, ja äiti suorastaan etsii virheitä mitä teen. (ja yleensä ovat hänen omia sotkujaan joita minun ei periaatteessa pitäisi edes korjata) Enää olisi muutama kuukausi jäljellä mutta tuntuu etten kestä olla tässä talossa enää päivääkään. Kaiken vapaa-aikani olen muualla, mutta silti perhe yrittää puuttua siihen miten sen vietän. Täytyy sanoa että en enää ikinä lähtisi au pairiksi, koska en halua asua työpaikallani, elää muiden säännöillä ja olla aina käytettävissä!
Miten sinulla ex-auppari sujui se perheestä lähteminen? Olitko kauan, ja miten se perhe suhtautui? Minua pelottaa ihan hirveästi sanoa etten viihdy, ja tunnen syyllisyyttä jättää lapset, mutta en vain pysty enää elämään näin.
Tuo sinun perhe kuulostaa aika samantapaiselta kuin minun... Mina olin nelisen kuukautta ennen kuin lahdin. Yksinkertaisesti tuli vain sellainen raja vastaan, etta en pystynyt sinne jaamaan. Vikaa oli varmasti seka vanhemmissa, etta minussa. Kerroin sitten vain vanhemmille suoraan, etta olen lahdossa ja loppuajan olikin sitten aika viileat valit varsinkin perheen aidin kanssa. Lapset on jostain kumman syysta vahan ikava, vaikkakin olivat taysin pilallehemmoteltuja ja tapasivat mm. menna huoneeseeni kun en ollut kotona ja penkoa ja levitella tavaroitani...
Missa pain maailmaa olet? Jos olet Euroopassa, voithan myos harkita etta etsisit "oikean" tyon ja oman kampan jollet halua viela kotiin lahtea...niin mina tein. En tieda kuinka helppoa tuo on esim. Jenkeissa, kun en tieda miten ne viisumi- tai tyolupajutut menee.
Olen Espanjassa. Minulla tuli kanssa raja vastaan, ja nyt tuntuu että jos jään enää yhtään pidemmäksi aikaa niin sairastun. Tuntuu ihan hirveältä jättää lapset, mutta ei minulla ole enää muuta annettavaa itsestäni. Päätin ilmoittaa perheelle sunnuntaina (odotan nimittäin ensin että maksavat tämän viikon palkan..) ja luulen että tulevat suuttumaan sen verran että lähtö voi tulla samantien. Onneksi täällä on jo paljon kavereita, ja luulen että voin siirtyä jonkun luo jÄrjestämään asiani. Harmittaa hirveästi että tämä meni näin, mutta ehkä jotain parempaa tulee tilalle.
Enemmän minua pelottaa se kaaos mikä täällä tulee tapahtumaan kun kerron perheelle, kuin se mitä tapahtuu kun lähden ovesta ulos..
Olisi kyllä mukava kuulla miten järjestit kaiken jne. Haluaisitko laittaa sähköpostiosoitteesi?
Mai, minun sahkopostiosoitteessani nakyy koko nimeni joten en sita tanne haluaisi laittaa... Jos sina voit laittaa omasi niin pistan postia tulemaan:)
mieltä tosta yksinasumisesta -> perheeseen muuttamisesta! mä olen kanssa asunut 6v yksin ja sopeutuminen taas "perhe-elämään" ei välttämättä ole helppoa. mulla on todellakin ollut onnea (?) matkassa kun oon löytänyt perheitä joidenka luona oon saanut asua joko erillisessä asunnossa tai muuten hyvin "eristyksessä". parin kuukauden päästä lähden mäkin taas italiaan, tällä kertaa oon hoitanut asiat niin, että asun kaverini luona ja kuljen sieltä töihin vaikka matkoihin menee suuntaansa n. tunti. kannattaa miettiä oikeesti kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja koska "vapauden menettäminen" ei välttämättä ole helppoa, etenkään kun aupair tms. perheessä ei välttämättä ole edes samanlaiset säännöt kuin silloin kun asuit vielä vanhempiesi luona, pahimmassa tapauksessa vielä tiukemmat kotiintuloajat yms.
Mulla on sama juttu, mutta voin tehdä lähipäivinä uuden osoitteen, ja laitan sitten tänne! Sanoin äsken lähteväni, ja perheen äidin suusta tuli tunnin verran ihan uskomatonta tekstiä siitä miten miun elämäntavat on aivan pielessä, miten monta tuntia miun pitäisi nukkua, mitä kursseja käydä, miten olen tuhlannut aikani täällä tekemättä mitään.. (eikä muuten ole alkuunkaan totta, olen tehnyt enemmän asioita kuin ikinä) Eikä mikään mistä se puhui kuuluisi sille. Ja yrittipä vielÄ puuttua miun tulevaisuuteenkin kertomalla miten miun pitää jatkaa elämääni kun palaan Suomeen. Kaikenlisäksi väitti että kaikki mitä mie sanon on aina tekosyitä ja valheita, eikä kulttuurieroilla ole mitään merkitystä.
Miun työnteosta ei ollut mitään pahaa sanottavaa, mutta kaikesta muusta kyllä. Joten todellakin haluan seuraavaksi oikean työn, josta on aivan erillinen ja yksityinen vapaa-aika joka ei kuulu kenellekään!
Ja voin sanoa että en varmasti ole häirinnyt tässä talossa kenenkään elämää mitenkään muuten kuin olemalla ajatteleva ihminen, joka ei suostu manipuloitavaksi.
Huomenna menen yhden kaverin kotiin asumaan, ja vaikka en tiedä yhtään mitä sitten tapahtuu, eikä rahaakaan ole paljon, niin ei haittaa! Ihan mieletön vapautumisen tunne! :)
Laitatko s-posti osoitteesi tänne: [email protected]
Mutta älä laita vielä muuta koska sitä osoitetta käyttää myös ystäväni..
Heippa, mie meinasin äidin luo raahata tavaroitani. Huonekalut jää poikaystävälle meidän yhteiseen kämppään. Saattaa tosin olla, että hän lähtee rauhanturvaajaksi poissaoloni aikana. Silloin turvaudutaan todennäköisesti mummon ylimääräisiin säilytystiloihin. Onhan olemassa sellasia varastoja, joissa on ilmeisesti joku kuukausimaksu tai jotain.
Hei sinä Turussa asuva tuleva auppari!
Tsekkaa tämä:
http://www.turunminivarasto.fi/
Ja teille kaikille muillekin: Jos kerran asutte yksin, miksi ihmeessä veisitte tavaranne ja paljon tilaa vaativat huonekalunne vanhempienne tai jopa isovanhempienne nurkkiin seisoskelemaan? Tuskin hekään siitä pitäisivät. Jos kerran ollaan niin aikuisia, että asutaan itsenäisesti, niin hoidetaan sitten myös asuntoon liittyvät asiat itse, eikö?
Varastot ovat olemassa tätä pulmaa varten.
T: Toinen tuleva auppari
" Ja teille kaikille muillekin: Jos kerran asutte yksin, miksi ihmeessä veisitte tavaranne ja paljon tilaa vaativat huonekalunne vanhempienne tai jopa isovanhempienne nurkkiin seisoskelemaan? Tuskin hekään siitä pitäisivät. Jos kerran ollaan niin aikuisia, että asutaan itsenäisesti, niin hoidetaan sitten myös asuntoon liittyvät asiat itse, eikö?
Varastot ovat olemassa tätä pulmaa varten.
T: Toinen tuleva auppari "
Itsellä tätä ongelmaa ei ole. Mutta siitä huolimatta vähän ärsyttävän makuisen viestin pistit. Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut ovat niin suvaitsevia, ymmärtäväisiä, auttavaisia ja heillä saattaa olla jopa tilaa kotonaan, maallaan, varastossaan etc, että ottavat lapsensa tai sukulaisensa kamat huostaan väliaikaisesti. Kaikki on niin ihmiskohtaista. Ja siinä ei pitäisi olla mitään "hävettävää". Kaikilla ei ole varaa maksella varastoja tai muitakaan ylimääräisiä maksuja pelkästä huonekalujen seisomisesta. Tarkoittaako aikuisuus sitä, että aikuisena ei saa pyytää tai kysyä keneltäkään apua. Tuota minä sitten inhoan.
Anteeksi nyt, mutta en ihan ymmarra logiikkaasi... Miksi en voisi vieda tavaroitani vanhemmilleni vaikka asuisin yksin?? Vanhemmat ovat mielellaan auttamassa aina kun pystyvat, ja tilaa loytyy kylla. Enko siis voisi koskaan pyytaa vanhemmiltani/keneltakaan apua, kun kerran asun yksin? Minulla on rakastava perhe, suku ja ystavapiiri, ja auttaa voi puolin ja toisin, ja niin myos tehdaan aina kun tarvetta ja mahdollisuus. Enka todellakaan nae siina mitaan outoa/vaaraa.
Tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta viedä kamojaan kotiin, esim. omilla vanhemmillani on iso maalaistalo, jossa tyhjiä huoneita riittää. Puhutaan kuitenkin perheestä ja suvusta, toivon ettei kenelläkään ole tilannetta jossa jompi kumpi närkästyy tällaisista asioista, pienestä se maailma sitten kaatuu... Veljeni lähti ulkomaille kolmekymppisenä asuttuaan poissa kotoa n. 10 vuotta, ja tavarat saatiin kätevästi sullottua lapsuudenkotiimme. Vaikka on itsenäinen, ei tarvitse olla tyhmä. Hohhoh =P
Mikä ihme ihmisiä vaivaa, aina täytyy kritisoida toisten elämää ja valintoja. Jokainen tallaa tyylillään. Vaihtoehtoja on monia. Ei kukaan voi oikein mennä sanomaan toisen valinnoista mitään, ellei tunne henkilöä. Kasvahan itse aikuiseksi ja opi kunnioittamaan muita!