Päästyä exäni kurimuksesta löysin mitä ihanimman miehen. He ovat kuin yö ja päivä. Exäni on tumma, ruskeasilmäinen, vaarallinen, hankala, ailahteleva, kohteli välillä kuin paskaa ja välillä kuin prinsessaa. Loukkasi,leikitteli ja piti minua koukussaan kunnes koitti päivä.. Vastaan tuli vaalea sinisilmäinen rakastava, turvallinen, hauska ihana mies ja pelasti minut kainaloonsa.
Herra "yö" unohtui. Mutta.. nyt pitkän pitkän ajan jälkeen törmäsin häneen. Olen onnellinen nykyisessä suhteessani joten miksi reaktioni oli se, etten saanut silmiäni hänestä irti ja kylmät väreet menivät pitkin selkärankaani.. kaivoin esille vanhan valokuvan ja olen tuijotellut sitä koko päivän. Vihaan tuota miestä..(?) enkä ikinä vaihtaisi nykyistäni häneen takaisin joten mistä ihmeestä moinen reaktio. Vatsassa heitti kuperkeikkaa ja olo oli kuin aaveen nähneellä.. Miksi yössä on mystistä vetovoimaa kun päivä tekee iloisemmaksi? (olipas runollista :P) Mitään en ole tekemässä mutta miksi moinen tunnekuohu?
Herra "yö" unohtui. Mutta.. nyt pitkän pitkän ajan jälkeen törmäsin häneen. Olen onnellinen nykyisessä suhteessani joten miksi reaktioni oli se, etten saanut silmiäni hänestä irti ja kylmät väreet menivät pitkin selkärankaani.. kaivoin esille vanhan valokuvan ja olen tuijotellut sitä koko päivän. Vihaan tuota miestä..(?) enkä ikinä vaihtaisi nykyistäni häneen takaisin joten mistä ihmeestä moinen reaktio. Vatsassa heitti kuperkeikkaa ja olo oli kuin aaveen nähneellä.. Miksi yössä on mystistä vetovoimaa kun päivä tekee iloisemmaksi? (olipas runollista :P) Mitään en ole tekemässä mutta miksi moinen tunnekuohu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
,,,
(haukotus)